Kyllä en sano, että marjastaminen olisi ollut ennen helpompaa!
Marjametsät, ainakin kunnolliset, olivat ennen kymmenien kilometrien päässä. Sinne matkustettiin Nuutisen Villen kuorma-autolla, jonka lavalle oli tehty matalat penkit yksittäisistä leveistä lankuista. Turvavöitä ei kukaan kysellyt, ei niitä ollut kyllä vielä keksittykään, ainakaan kuorma-autojen lavoille. Minullakin oli housuissa vain henkselit eli olkaimet, ei ollut edes vyötä. Noista yksityiskohdista osaatte ehkä päätellä, että kerron 1950-luvun marjamatkoista, joiden kohteena olivat Siikajoen merenrantametsissä kasvavat runsaat mustikkavarvikot.
Poimiminen oli nykyistä paljon työläämpää! Minua ei onneksi velvoitettu poimimaan isoa ämpärillistä vaan poimin pieneen kippoon omat mustikkani. Se työläys tuli siitä, että kaaduin varvikossa jatkuvasti ja marjani levisivät maahan, josta yritin kerätä ne takaisin astiaani. Usein jopa kolmesti toistui tuo tapahtuma. Lisäksi siisteyden kanssa oli vähän niin ja näin. Naamani suun ympäriltä oli nimittäin marjareissun jälkeen aina mustikoista sininen, sillä en malttanut olla syömättä marjoja varvuista, omasta kipostani ja vanhempieni keruuastioista. Väri oli aika sitkeää poistettavaa ja homma vei usein muutaman päivän.
Avasin eilen tämän vuotisen mustikan poiminnan. Verrattuna noin 70 vuoden takaiseen suoritukseeni oli homma hiukkasen helpompaa. Marjat olivat noin 100 metrin päässä mökin ovelta ja ne tarvitsi poimia ainoastaan yhden kerran. Naama ei sotkeutunut mustikoista, johon oli kaksi syytä, en malttanut syödä marjoja juurikaan ja osasin laittaa ne suoraan suuhuni. En kaatunut metsässä kertaakaan, vaikka riski siihen kasvaa jatkuvasti ikääntymisen myötä. Suurin harmitus verrattuna 50-luvun marjastamiseen on kuitenkin, että nyt joutuu itse puhdistamaan marjat roskista.
Mökkipaikkakunnan kohta 4 viikkoa kestäneet helteet ovat hankaloittaneet jonkin verran marjastamista. Ennen olemme käyneet marjatilalla poimimassa itse mansikat. Tänä vuonna lähes +30 asteen helle sain meidät ostamaan valmiiksi poimitut mansikat. Mustikkasato on kypsynyt viime päivinä, mutta sateiden puuttuminen viivyttää hieman mustikoiden kasvamista. Kantarellit kuivuivat metsiin sateiden puuttuessa. Onneksi saimme yhden kastikkeen verran noita keltaisia herkkuja.
Eli tällaiset marjakuulumiset Etelä-Savosta! Tänään saimme ensimmäisen kunnollisen sateen ja lämpö laski päiväsaikaan parin viikon tuskailun jälkeen lopultakin alle +30C asteen.
Käykää marjametsissä poimimassa metsän herkkuja tai ostakaa kotimaisia marjoja ellette itse pääse metsiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti