/>/> VANHUS STADISSA

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Näppärätä puuhaa tietokonetta käyttävälle

Tuli tässä yllättäen tarve pysytellä sisätiloissa, ja koska vaihtelevalle tekemiselle on karvan verran kysyntää, päätin laittaa listantynkää tarjolle. Moni on tottunut päivisin surffailemaan lähes yksinomaan paikallislehtien, Iltasanomien, Iltalehden, Yle Areenan, Katsomon ja muiden tuttujen tahojen sivuilla, mutta onhan sitä netissä tarjolla paljon muutakin!

Itse olen kulkenut aikojen saatossa paljon siellä täällä netin syövereissä ja törmännyt moniin mielenkiintoisiin nettisivuihin. En halua olla mikään kadotuksen apostoli, mutta seuraan myös paria reaaliaikaista sivustoa (maanjäristykset ja hälytykset), joilla on enimmäkseen mielenkiinto- ja ajankuluarvoa. Sitten on toki tarjolla melkoinen joukko sivuja, joilta löytyy paljon tietoa ja muuta mukavaa.

Tässä välissä muistutan kuitenkin, että netissä liikkuu aina vaan enemmän kyseenalaista ja harhaanjohtavaa tietoa, joten on syytä uskoa vain tutuilta, virallisilta sivuilta saatavaa tietoa, erityisesti uutistietoa! Ja aina pitää olla varppeillaan, ettei anna omia henkilö- ja muita tietojaan arvelluttaville tahoille! Käy tsekkaamassa esim. https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/ -sivut.

Ei nettiä tarvitse pelätä, mutta maalaisjärki on aina tarpeen siellä liikkuessa.

Tässäpä tarjolla ajankuluksi muutamia mielenkiintoisia nettisivuja!

Heti alkuunsa Juutuupi eli  https://www.youtube.com/ ! Sieltä löytyy hauskuutta, oppia, neuvoja, kuunneltavaa, katsottavaa ja vaikka mitä. Jos sinua kiinnostaa esim. jokin erityinen musiikinlaji, niin sieltä löytyy kaikki ja myös useamman tunnin soittolistoja. Olethan muistanut seurata juutuupista Tyyne Kettusen sote-oppeja (yli 30 videoa) https://www.youtube.com/results?search_query=tyyne+kettunen !

Muista myös kirjastojen e-kirjapalvelut! Niihin pääsee sekä mobiilisovelluksilla että tietokoneen selaimella. Siellä on kirjoja ja musiikkia. Sama koskee kaupallisten netissä toimivien e-kirjakauppojen tarjontaa, on halpaa ja kallista ja joka lähtöön.

Television katsominen on meikävanhukselle tällä erää ehkä päätyö, mutta siihenkin saa lisäväriä Elisa Viihteen ja muiden vastaavien palveluntarjoajien avulla. Törmäsin viimeksi Amazon Prime Video-palveluun, josta löytyy tuhansia elokuvia ja tv-sarjoja, eikä siihen tarvita lisälaitteita. Palvelu maksaa normaalisti 5,99 €/kk. Nyt taitaa olla päällä jokin tarjouskin. Enkä tunnusta kenellekään, että hankin tuon pelkästään Star Trek Picard-sarjan takia. Ei seniori voi tykätä tuommoisista nuorisosarjoista! (Paitsi minä!)

Seuraan joskus reaaliaikaista liikennettä iPadillani. Se toki onnistuu mainiosti myös läppärillä.

Kiinnostavia sivuja ovat :
- laivaliikenne https://www.marinetraffic.com/en/ais/home/centerx:12.7/centery:54.6/zoom:3
   (sivuja voi zoomata ja napauttaa laivankuvaa, niin saat tietoja aluksesta)
- lentoliikenne https://www.flightradar24.com/61.05,5.35/4
   (Napauta konetta, niin saat tarkat tiedot lennosta)
   Mobiililaitteille on ilmainen sovellus.
- kelikamerat  https://www.kelikamerat.info/
   Tuolta on helppo tarkastaa sää mökkipaikkakunnalla tai sukulaisten paikkakunnalla.
   Mobiilisovellus on erittäin helppokäyttöinen.

Hurjempaa reaaliaikaista seurattavaa löytyy:
- maanjäristykset https://earthquake.usgs.gov/
  (sivuja voi zoomata ja tiedot tapahtumasta löytyy joko vasemmalta palkista tai napauttamalla palloa)
- Suomen hälytyskeskusten tapahtumat http://www.tilannehuone.fi/halytysmap.php
   (sivuja voi zoomata ja tiedot tapahtumasta löytyy napauttamalla palloa)

No entäs sitten maailman livekamerat? Esimerkiksi
- https://www.skylinewebcams.com/en/webcam/ 
   Valitse kiinnostava paikkakunta ja seuraa tapahtumia
- https://explore.org/livecams/african-wildlife/african-watering-hole-animal-camera
   Vesipaikalla on välillä vilkkaampaa ja välillä rauhallisempaa
- http://www.africam.com/wildlife/index.php
   Valitse paikka, jota haluat seurata! Napauta kamera käyntiin kuvan keskeltä. Täällä on toisinaan runsaasti väkeä http://www.africam.com/wildlife/tembe_webcam

Kotimaan livekamerat löytyvät esim.
- https://luontolive.wwf.fi/
   Ainoastaan Talvilintu on tällä hetkellä aktiivinen, mutta muiden eläinten toimintaa näkyy vanhoina taltiointeina.
- eri paikkakuntien webkameroita löytyy mm. osoitteesta http://www.webcam1.net/
   Osa kameroista toimii, osa ei.


Nuo livekamerat ovat melkoisen koukuttavaa seurattavaa. Olen viettänyt joitakin tunteja katsoen afrikkalaisen eläinten juottopaikan rantaheinien heiluntaa ja odottanut jotain muutakin tapahtuvaksi, mutta rauhallista on useinmiten ollut. Onneksi kohteita löytyy monia ja toisissa riittää melkoistakin kuhinaa. Useissa kameroissa on vielä luonnon äänetkin mukana.

Toivottavasti tuossa edellä esittämästäni löytyy jotain uutta ja ehkä mielenkiintoistakin sisäpäivien ratoksi! Nyt en jouda kirjoitamaan enempää, nimittäin yhdelle juottopaikalle tuli juuri norsulauma!

Tsau ja jaksakaa!
















sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Mitäs nyt tehdään, kun korona jyllää?

Ei olisi oikein uskonut, että tämmöiseen kurimukseen tultaisiin joutumaan. Tai pikemminkin ei ole tullut ajateltua tämmöistä aiemmin. Ehkä jälkiviisaana voisi todeta, että olisi varmaan pitänyt! Ihmiset reissaavat ympäriinsä ja maailma alkaa olla joka suuntaan avoin. Miksei siis pöpötkin liikkuisi samaan tahtiin kuin ihmiset!

Tässä jo kerittiin tovin aikaa kauhistella tuhkarokkotapauksia, lutikoitten ilmestymistä asumuksiin ja petoeläinten liikkumista asuinalueilla. Mutta moniko mietti näkymättömiä pöpöjä? Ihmisen käsityskyky ja ajattelu pyörii pääosin käsin kosketeltavassa ja silmin havaittavassa.

Tässä ollaan nyt puhtaan paidan kanssa, kuten vanha sanonta kuuluu. Tilanteesta ei voi oikein syyttää ketään, eikä siihen oikein ole voinut valmistautuakaan.

Kotona siis ollaan ja ulkomaailmaa vältellään. Mitä sitä sitten tekisi päivien täytöksi?

Meillä senioreilla on se etu, ettei tarvitse liikkua ulkona kuin aivan välttämättömissä asioissa. Kotona olemisen ajankuluksi on onneksi nykyisin monenlaisia apuvälineitä, joita ovat radio, televisio, puhelin, tietokone, tablettilaite ja älykännykkä. Ei olla enää savumerkkien, eikä kirjekyyhkyjen varassa. Yhteydenpito läheisiin ja tuttaviin onnistuu helposti älylaitteiden avulla. Televisiossakin on kanavia valita asti. On siinäkin tilanne kehittynyt Tesvision yhden kanavan ajoista. Monella on jo kotonaan esim. Elisa Viihde tai DNA-Tv, joiden kautta löytyy katsottavaa pilvin pimein.

Jos viihteen unohtaa hetkeksi, löytyy näin miesnäkökulmasta ikäviäkin puuhia ajankuluksi. Niistä mainittakoon siivoaminen, kaappien järjesteleminen ja kotitavaroiden seulominen tyylillä: jää-pois-roskiin-mökille-varastoon-kirpputorille-kierrätykseen-jne. Tuossa on turha valittaa käsikivusta. Jatkuvassa parisuhteisessa yhteiselossa toisen tarkkaavaisuutta ei enää pysty harhauttamaan. Sitten pestään tietenkin pyykkiä ja astioita ja vaikka mitä muuta, jotka kuuluvat päivittäiseen tai viikottaiseen rutiiniin. Enkä tykkää mistään noistakaan!

Ja jos parisuhteen toinen puoliso suo omaa aikaa, niin silloin voi yrittää keskittyä lukemaan, kirjoittamaan, soittamaan jollain soittopelillä tai laulamaan, ellei ne ole ympäristösyistä rajoitettua. Kannattaa käyttää myös hyväksi e-lehtiä ja e-kirjoja, sillä Helmet-e-kirjaston palvelut ovat auki niille, joilla on kirjastokortti ja PIN-koodi. Ja nettikirjakaupoista löytyy lisää luettavaa pilvin pimein. Monesta paikasta löytyy ilmaiseksi klassikkokirjoja e-kirjoina eli ei lukemiset heti lopu.

Näin terveenä (tällä hetkellä ja toivottavasti myös jatkossa)  on mahdollista käydä kävelyllä ja lenkillä, kunhan vaan ei heittäydä halaustervehtimään muita kuntoilijoita. Tosin en muista itse ainakaan halanneeni koskaan ketään tuntematonta lenkilläni. Siitä olis varmaan jäänyt jotain jälkiäkin. Ja puolitutut ja täystutut eivät oikein suostu halaamaan muutenkaan. Ja kotona voi kuntoilla sisälläkin. Paras esimerkki oli kiinalainen pappa, joka juoksi kotona sisällä maratoonin verran kilometrejä.

Tuosta tulikin mieleeni, että mahtaakohan halaustervehdykset tulla kielletyiksi maailmalla jatkossa ainaisiksi ajoiksi? No meitä suomalaisiahan se ei haittaa mitenkään. Käsi- ja poskisuudelmat ovatkin olleet hyvin vaivaannuttavia, kun ei koskaan ole ollut selvää, nuollaanko kunnolla vai muka vaan, mihin kohtaan ja kuinka monesti? Ja ketä? Ja milloin? Suomalainen, läheisin tervehdystapa kunnon kättely sormet ja rystyset musertaen, on aina ollut parasta. Sillä on vahvistettu sopimukset ja siinä sivussa pidetty käsikirurgienkin työllisyystilanne kunnossa.

Yritetään nyt siis uskoa asiantuntijoita ja kuunnella herkällä korvalla ohjeita. Pysytellään turvassa, ei käydä tartuttautumassa, ei tartuttamassa, eikä ylipäätään vaaranneta itseämme eikä muita.

Edellisessä blogikirjoituksessani eli postauksessani satuin sivuamaan väistely- ja välttelyaihetta. Taisin vahingossa sohaista käärmepesää. Nyt sitä siis väistellään ihan luvan kanssa ja tiukan ohjeistuksen pohjalta. Taitaa olla pelkästään eduksi tämä suomalaisuuden erityispiirre - etäisyyden pitäminen.

Mutta joka tapauksessa ulkolaisen tv-sarjan erään viestin ohje on tänään hyvinkin paikallaan - BE CAREFUL OUT THERE! Siis varovaisuutta ylejään kaikille, eikä lääpitä ihmisiä!

Pysykää terveinä ja peskää käsiänne!

Sisäliikuntaa









torstai 5. maaliskuuta 2020

Suomalainen on luotu väistelemään

Täsmennän taas heti alkuunsa, että en kirjoita tällä kertaa huipputaitavista alppihiihtäjistämme. En missään nimessä väheksy Kalle Palanderin, Tanja Poutiaisen enkä muidenkaan laskettelijoittemme taitoja. Puhun yleisesti väistelystä ja välttelystä, jopa hienoisesta pelosta joidenkin asioiden kohdalla.

Tottahan se on, että suomalaisella on aina jokin asia tai ongelma, jota pitää vältellä. 

Kouluaikana se oli luokan edessä oman ainekirjoituksen lukeminen tai laulukokeissa laulaminen, ylipäätään kaikki se, mitä joutui yksin tekemään koko luokan edessä kateederilla. Silloin tuntui kuin sydän pakahtuisi ja kuolisi siihen paikkaan, kun opettaja lausuu nimen. Opiskeluaikana tuo esiintymisen kauhistelu oli jostain syystä hieman vähäisempää. Silloin monesti illoilla valmistauduttiin (ainakin ennen) asunnon ulkopuolella seuraavan päivän opiskeluihin. 

Miehillä, ja nykyään myös monilla naisillakin, on muistissa armeija-aikaiset väistelyt, kuten perunateatteri, siivoaminen, suolla polkupyörän ja täyspakkauksen kanssa tarpominen, sissiteltan pystyttäminen, kamiinan tyhjentäminen, jne. Armeijaan liittyi monenlaista muutakin väistelyä, vaikka tuolloin ei juuri itse tarvinnut pohtia mitä tekisi, sillä ohjeet tuli kouluttajilta firman puolesta jokaiseen hetkeen.

Sitten, kun aikuistuttiin ja muutettiin kaupunkiin kerrostaloon asumaan, ongelmaksi tuli naapureiden välttely. Vaikka moni maalla kasvaneena oli tottunut vapaaseen kanssakäymiseen naapureiden kanssa, oli tämmöinen uusi ympäristö vaikea ja odotuksiltaan vastenmielinen. Hankalaa oli jos sattui naapurin kanssa yhtä aikaa rappukäytävään ja pahinta oli yhteinen hissimatka. Varminta oli kuulostella ovenraosta, että rappu on tyhjä, ennenkuin itse astui asunnosta ulos.

Katastrofiluokan tilanne tuli silloin, kun asuessasi jossain 5:n korkeudella tai korkeammalla, palaat kotiin täysien ostoskassien kanssa ja huomaat jonkun pyrkivän alakerrassa kanssasi samaan hissiin. Siinä saa olla melkoiset puhujanlahjat, kun muutat mielesi hissin suhteen ja selitätkin meneväsi portaita ylös aivan kuntoilun takia. Naapuri kyllä näkee, että olet aivan puhki rankan työpäivän jälkeen, mutta koska onneksi sinä kerkisit ensin valita raput, niin mene sitten.

Pahimpia ovat puheliaat samassa rapussa asuvat. Jotenkin sitä vielä selviää ”hei”-sanasta pikaisesti kohdatessa, mutta jos toinen onkin puheripulia sairastava ja sanoo monta sanaa, kuten  esim. ”hyvää huomenta”. Silloin ovat vitsit vähissä. Ei tuommoiseen laajaan keskustelunavaukseen pysty tavallinen suomalainen kerrostaloasukki. Tuolloin kyllä käy mielessä loiventava ajatus, että ”hei” nyt voisi vielä menetellä, mutta rajansa kaikella. Ei nyt heittäydytä tungettelevaksi tuommoisilla pitkillä lauseilla!

Nykyisin onkin kehittynyt uudenlaisia ongelmia, kuten erilaisten pöpöjen vältteleminen. Ja niitähän ei edes näe, koska ne ovat niin pieniä. Ei auta edes uudet Instrusta tai Specsaversiltä hankitut silmälasit kaikilla mausteilla, eikä ne ole Silmäaseman tai muidenkaan lasit sen kummempia. Ei näe tavallinen ihminen edes mitä pitäisi vältellä. Tuskin tunnistaisikaan semmoista karvapalloa tai mitä ne nyt ovatkin. Harvalla on mikroskooppi, tavallinen tai pyyhkäisy, edes mukanaan saati kotonaan. Laboranteilla voi ehkä ollakin?

Pöpöjen ohella on seniorin aina välteltävä kunnon heikkenemistä, liukastumista, yleensä kaatumista, kahvikupin syliinsä kaatamista, vesisadetta kun sokerista on (koskee vain naisia), pullan kurkkuun juuttumista, kuolan väärään henkeen vetämistä, tuolin ohi istumista, kynnykseen tai matonreunaan kompastumista, jne. Tietenkin lisäksi pitää yrittää vältellä vanhenemista, mutta siinä ei ole moni onnistunut. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta! Eihän sitä tiedä vaikka jos...!

Ja taas kerran mainitsen tämän: 

MUISTAKAA NYT IHMEESSÄ KÄSIHYGIENIA! PESKÄÄ SAIPPUALLA KUNNOLLA JA KÄYTTÄKÄÄ KÄSIDESIÄ! EIKÄ KÖHITÄ TOISIA PÄIN, VAAN KAINALOON (omaan)!

Kuva on edelleen ajankohtainen. Käsidesiä on menossa jo mones pullo.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Talvi tuli Stadiin

Hiphei ja huraa! Se oli talvi eilen ja tänään Stadissakin. Maa muuttui valkoiseksi kertaheitolla. Siihen liittyen vaan tuli muuan ongelma.

Ei olisi pitänyt kuusi vuotta sitten polttaa hyvin palvelleita sälesuksia mökillä tynnyrissä. Niitä olisi tarvittu juuri nyt. Tosin epäilen, että olisinko ehtinyt noutaa niitä kellarikomerosta ennen lumen sulamista. Jos olisin juossut portaat kellariin, olisin saattanut ehtiäkin? Tai sitten olisin katkonut kaatuessani jalkani. Lisäksi oli voinut käydä niin, että monot olisivat jääneet kotiin komeroon. Niiden hakemiseen ei olisi enää ollut aikaa ennen lumen sulamista.

Kyllä tämmöiset nopeat talvet pitäisi kieltää tai ainakin niistä pitäisi tiedottaa hyvissä ajoin. Lumisateen alkaessa voisi olla jo ulkorapulla odottaa täydessä varustuksessa ja ehtiä mukaan talven kuntoiluun. Kymmenen minuutin talvi on tämmöiselle vanhukselle aivan liian lyhyt. Olisiko kohtuutonta vaatia talven kestävän edes tunnin verran tai vaikka kolmevarttia? Silloin voisin minäkin ehtiä mukaan.

Nyt en kyllä tykkää tämmöisestä! Luulen, että siirryn lukemaan iPadilta Helmetin Ellibs-palvelusta lataamaani kirjaa. Satakoon ulkona mitä hyvänsä!

PS. Joka haluaa peesata minua, käy netistä tutkimassa Helmet-e-kirjaston tarjoamia vaihtoehtoja!

PSS. En viitsi laittaa tähän edes kuvaa lumikinoksista, kun en ehtinyt avata kameraa ennen lumen sulamista.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Muistatko pestä tassusi?

Ja nyt koiraihmiset, tämä ei todellakaan kerro oikeista tassuista vaan käsistä!

Äiti ja mummo jankkasivat minulle aina pienenä, siis minä olin pieni ja he isoja, että kädet pitää pestä kunnolla. Ei se ollut oikein mieleistä puuhaa pikku-minulle, mutta rajumpien nuhteiden pelossa sitä piti tehdä. Mutta se, että he olivat saaneet viestinsä välitettyä koko maailmalle, oli minullekin yllätys. Olen suorastaa häpnadilla lyöty, kuten eräs suomenruotsalainen muotoili kerran hämmästystään suomenkielellä. Nyt käsien pesemisestä puhuu jo kaikki kansa ja jopa ulkomailla.

Näinä aikoina ja jo aikojen alusta on pidetty käsienpesua tärkeänä. Tuon toimen kerrotaan olevan ensimmäisiä keinoja vältellä pöpöjä ja toisaalta olla tartuttamatta omia pöpöjään muihin.

Maailmalla jyllää taas paha tauti, joka aluksi sai nimekseen koronavirus, sittemmin covid-19. Lisäksi mm. Suomessa on liikkeellä vauvoihin tarttuva RS-virus. Perinteen mukaisesti on liikkeellä myös normaalit kausiflunssat.

Voi niitä aikoja, kun porkkanat syötiin suoraan maasta multineen, mitä vähän housunlahkeeseen pyyhkäistiin ensin. Ja konttauskokoiset muksut söivät maasta kaiken tupakannatsoista kastematoihin. Ei tarttuneet taudit, eikä ollut pikku-minulla muita vaivoja kuin selkä ja takapuoli välillä hellänä selkäsaunan jäljiltä.

Nyt joutuu henkeä pidätellen pelkäämään, milloin etenkin tuo korona saapuu isolla voimalla Suomeen, väheksymättä noita muitakaan mainittuja ja mainitsemattomia maailmantauteja! Vuosien Mittaan ovat lähes kaikilla mantereilla ihmisiä vaivanneet lavantaudit, erilaiset influensat, hinkuyskät, sarsit ja monet muut. Aina on ollut pelko niiden laajasta leviämisestä. Siinä pelossa ja leviämisessä ei ole auttanut helppo matkustaminen. Muutamassa tunnissa pääsee lentämään maailman toiselle puolelle.

Eräs ensimmäisiä tautien välttelykeinoja on aina ollut hyvän hygienitason ylläpitäminen. Siihen kuuluu erityisesti jatkuva käsienpesu.

Nyt on hyvinkin syytä seurata yleisiä neuvoja, kun kylillä kulkiessasi roplaat ovenkahvoja, kaiteita, kahviloiden palvelutiskin reunaa, bussissa tukitankoa ja rahastuskonetta, kaupassa tuotteita tai ylipäätään mitä tahansa, eli pestä pikimmiten kädet kunnolla. Näin on parempi mahdollisuus välttyä tartunnalta ja ehkä jo tarttuneiden pöpöjen eteenpäin siirtämiseltä. Eikä käsidesipullo ja/tai kosteuspyyhe laukussa tai taskussa ole nekään mitään turhia, kunhan niitä käytetään.

SIIS MUISTA PESTÄ KÄTESI RIITTÄVÄN USEIN!

Ps. Pidä kotona sen verran saippuaa varalla, että riittää myös suunpesuun! Kyllä se joku perhekunnasta saattaa päästää kirosanankin. Niitä on aina välillä ilmassa. Nytkin tätä kirjoittaessani tippuu saippuavaahtoa näppäimistölle. Minulta pääsi vahingossa p... ja vaimo kuuli sen!

Sattui närästämään ja jäi Samarin-pussi kuvaan. 




maanantai 10. helmikuuta 2020

Milloin saan löysätä?

Helsingin Sanomien "Usko Siskoa"-osastossa 9.2. oli pian 70 vuotta täyttävän naisen kirjoitus, jossa hän kysyi "Milloin minulla on oikeus luovuttaa?".

Olen pohtinut jo pitkään samaa, sillä olen paljolti samassa "junassa". Koko hereilläoloaika täyttyy pitää-ajatuksista. Tietenkin voisi kysyä, olenko haalinut itselleni liikaa hommia? Kun olin työssä, ei tarvinnut mietiskellä muita kuin työasioita. Oli tavallaan vain yksi asia aina päällimmäisenä eikä muihin puuhiin ollut aikaa. Nyt eläkkeellä pitäisi harrastaa vaikka mitä. Seuraavassa luetteloa tyylillä ”laiska töitään luettelee”.

Pitäisi lukea vaikka mitä mielenkiintoista, katsella hyviä tv-ohjelmia, käydä museoissa, teatterissa, elokuvissa, kuntoilla kävellen ja/tai pyöräillen, jumpata, käydä kuntosalilla, harrastaa sukututkimusta (vaikka sukulaiset eivät tykkääkään), käydä kursseilla, seurata urheilua, käydä lääkärissä, opiskella soittamista, tehdä vapaaehtoistyötä, kirjoittaa kirjaa, kerätä talteen muisteluja omasta elämästä, seurustella, pyytää kylään ihmisiä, matkustaa, ”lomailla”, mökkeillä, remontoida ja korjailla, sisustaa, hankkia auto jne.

Milloin ihmisellä on oikeus luovuttaa? Työaikainen suorittaminen on monella jäänyt päälle ja se alkaa olla jo isohko rasite. Kun kuntokin alkaa hiljalleen hiipua ja kremppoja olla niin sekin rajoittaa jo isompia tekemisiä. Milloinhan koittaa se hetki, että pää on tyhjä ajatuksista ja mielen on vallannut keveys ja olemisen sietämätön helppous? Ehkä sitä tilannetta ja tilaa ei tarvitse odottaa enää kauan! Kunpa osaisi tällä hetkellä edes rauhoitella omaatuntoa, jos jotain jääkin tekemättä. Noilla hommilla ei taida olla ajallista takarajaa muilla kuin muisteluilla.

Itselläni on onneksi kotihengetär, joka kantaa suunnattoman vastuun ruoka-asioista ja suurimmasta osasta kodin ylläpitotöistä. Yritän olla apuna, mutta tunnustan, aivan liian vähän. Olen kiitollinen vaikka en useinkaan muista sanoa sitä.

Voitaisiinko porukalla sopia, että emme hötkyilisi joka suuntaan, vaan istuttaisiin välillä rapulle miettimään sinisiä ajatuksia!

”Minä” istuskelemassa

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Musiikkia ja päätöksiä

Ai, mitenkö siinä sitten kävi? Luulen, että päätös kiinnostaa eniten vaimoani ja lähinaapureita, eikä se ole heille mieleinen. Nimittäin pitihän se arvata, että herkästi kaikkeen uuteen innostuvana, jään koukkuun. En vielä niellyt sitä kokonaan, mutta aika tiukasti se huulessa tai pikemminkin remmissä kaulalla.

Ei ollut opettajalla mukana mallisoittimia, joten repussa kantamani vihreä, edullinen, notkuvakaulainen instrumenttini sai luvan kelvata oppitunnilla. Eka ”rämpytykset” tunnilla olivat Beatlesien Something-biisin neljä yksinkertaistettua sointua. Ette osaa kuvitella, kuinka helpolla ne minullakin irtosivat. Sormetkaan eivät menneet solmuun! Se oli iso juttu. Tosin tuossa Beatles (en edes erityisemmin ole koskaan pitänyt heistä) ei ollut se se juttu, vaan onnistumisen tunne ja että se kuulosti hieman tutulta. Toki toista kertaa heti perään se ei enää onnistunut, mutta en masentunut.

Ja sitten näppäiltiin, tai minäkin yritin näppäillä ja muut näppäilivät sujuvasti jotain biisiä. Se ei oikein avautunut minulle, mutta pääsin vähitellen siihenkin sisään. Ei se tuttu ollut, mutta oli siinä jotain musiikillista, siis kuulosti musiikilta muiden oppilaiden soittimista. Minun ei!

Kokonaisuutena nuo iltatunnit opissa menivät kohtalaisen hyvin. Sormetkin kipeytyivät vasta kymmenen minuutin kuluttua tunnin alun jälkeen. Jatko olikin sormien osalta melkoista kärsimystä. Niiden ohella aivojen toiminta oli harvinaisen vilkasta. Yritin molemmilla harmailla aivosoluillani pysyä porukan mukana ja ymmärtää, mitä opettaja haluaa minun vihreällä instrumentillani tekevän. Aika heikkoa jälkeä siitä tuli.

Mihin ratkaisuun sitten päädyin opintojen jatkamisen suhteen? Päätin jatkaa ukulelen opiskelua, mutta sitä ennen on käytävä hankkimassa uusi soitin. Sen jälkeen vaan toivon, ettei taloyhtiön seinälle ilmesty lappua, jossa lukee ”Halutaan ostaa ukulele takkapuiksi tästä rapusta!”. Lisäksi toivon, etteivät naapurit hakkaa kohtuuttomasti seinään minun harjoitellessani. Muutenkin on vaikea pysyä tahdissa.

Jatkan siis harjoittelua - vaimon ja naapureiden kiusaksi!

PS. En ole vielä merkinnyt ensimmäistäkään konserttia kalenteriin, joten ei teidänkään kannata selailla lippu.fi:stä tai muualtakaan konserttieni aikatauluja - ehkä koskaan! 

Opetteluni johtoteema ja hankalat kirjaimet suluissa