Seniorin päivää

Olen seniori! Onko kivaa? No eipä juuri oikein ole! Aikoinaan sitä oli kateellinen senioreille eli entisajan vanhuksille, kun heillä oli paljon vapaata ja sai tehdä melkein mitä vaan, mutta miten on nyt? Ei ole juurikaan aihetta kateuteen!

Jokainen aamu, jokainen päivä, jokainen ilta ja usein myös jokainen yö on erilainen kuin ennen. Milloin särkee sieltä, milloin tuolta ja milloin ahdistaa muuten vaan. Hauskuus seniorina olosta alkaa vähitellen kadota. Kun yrität pitää kuntoa yllä, on sekin jo melkoista tuskaa. Äheltäminen kunnon etsinnässä tuottaa lähes aina tuskaa, kipua ja painetta. Pitäisikö siis yrittää enemmän vai tehdä säännöllisemmin, että vaikeudet tasaantuisivat? Mutta poistuisivatko ne sittenkään? On siinä se hauskuus kuitenkin, että voi arvailla, mihinkä koskee tänään.

Onneksi nykyisin on enemmän aikaa kuin työelämässä ollessa! Vai onko se onni? Mitä sillä ajalla tekisi? Lukisinko? Mutta kun ei jaksa oikein keskittyä. Katselisinko telkkaria? Samat ohjelmat siellä pyörivät kuitenkin, ja ei siihenkään jaksa keskittyä. Toki jos katselisi pikakelauksella muutaman elokuvan tallennetuista. Se antaisi kyllä hetkeksi puuhaa. Lähtisinkö lenkille? Sekin on kuin verta kaivaisi nenästään, sillä kipuja tulee ja sitten väsyttää vielä enemmän. Kirjoittaisiko jotain? Ei oikein jaksa, kun ajatus ei taaskaan kulje. Menisikö sohvalle makoilemaan? Sekään ei oikein houkuttele, kun selkä tulee kuitenkin kipeäksi. Kävisikö terveyskeskuksessa? Ei sinnekään lääkärin puheille pääse kuin vasta 3 viikon kuluttua sairaanhoitajan kuulustelun jälkeen. Eihän silloin enää muista edes mikä oli vaivana.

Nytpä minä keksin! Taidan lähteä ulos. Ai niin, eihän se taida onnistua, kun siellä sataa taas kerran vettä. Jospa tekisi niin kuin useimpina päivinä, katson ensin 5 minuuttia telkkaria, luen 10 minuuttia kirjaa, aloitan kirjoittamista 2 minuuttia, katselen ikkunasta sadetta 5 minuuttia, keitän kahvit ja juon sitä 20 minuuttia. Tuolla ohjelmallahan pääsee eteenpäin jo melkein tunnin, kun ottaa huomioon välitekemiset, kuten telkkarin avaamisen, kirjan etsimisen, keittimen panostamisen ja ikkunan luo siirtymisen.

Masentaako? Ja höpö, höpö! Eihän tuo mitään masennusta ole, vaan liian paljon erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Enemmän taitaa olla kysymyksessä valinnan vaikeus. Ja kivutko muka? Mitä niistä? Eihän ne nyt mitään tavatonta ja uutta ole, etenkään, jos ne eivät rajoita liikaa tekemistä. Ja kroppahan vaan notkeutuu, jos laitaa sille liikettä.

Taidanpa tempaista, joka on tässä iässä aika räväkkä ilmaisu, ulkovaatteet päälle ja hakeutua liikunnan pariin eli kävelylle. Sillä liikunnasta on seniorille uskomaton hyöty, toki on se sitä muunkin ikäisille. Kunto kehittyy ja, jos ei vaikka satu enää kehittymään, se säilyy kuitenkin pidempään. Siitä hommasta palkinto eli hyöty jaetaan ajan mittaan. Uskokaa vaan, se kyllä kannattaa!

Nyt jokainen ulos liikkumaan kelistä huolimatta!

PS. Minustahan alkaakin muodostua melkoinen liikunnan puolesta puhuja, sanoisinko jopa liikuntalähettiläs. Jopas, jopas!

Ulkoiluvarusteita Stadin keliin

Kuntoilusta asiaa

Joko hermostutte? Nimittäin aion taas kertoa muutamia kuntoiluasioita. Ne, jotka tuntevat minut ulkonäöltä, hymähtävät tässä kohtaa. En nimittäin ole muodoiltani varsinaisesti mikään kuntoilun mannekiini tai esikuva. Ja muotojahan minulta löytyy!

Muotoni ovat pääosin runsaita, pyöreitä ja lyhyitä. Mutta haluan tässä painottaa, että anatomisesti olen samanlainen kuin muutkin ihmiset. Tai olin ainakin nuorena maailmalle lähtiessäni. Matkan varrella olen joutunut luopumaan joistain osistani ja elimistäni eri sairaaloiden leikkaussaleissa, mutta enimmälti olen voinut säilyttää perustoimintakykyni. No tämä näin esipuheena seuraavalle.

Kuljettuani vuosien saatossa enemmän tai vähemmän etsimässä kadonnutta kuntoani, olen huomannut sen jäljellä olevankin hiipuvan hiljakseen. Koska edustan senioriluokkaa kotimaisen mittapuun mukaan, olen havainnut kuntoriehumisen olevan entistä "vaarallisempaa" ja tietenkin myös raskaampaa. Se on tuonut esiin muutamia kuntoiluun ja muuhunkin tekemiseen liittyviä vakavia kysymyksiä:

- kestävätkö jalat, kädet, keskivartalo ja pää eli siis minä kokonaisuutena ja osiltani
- ovatko lihakseni edelleen yhtä joustavat ja notkeat kuin kymmeniä vuosia sitten
- miten mahtavat verisuonet päässä ja kropassa kestää ylenmääräisen ponnistelun
- ehtivätkö paikat palautua riittävästi ennen seuraavaa suorituskertaa?

Nuo edelliset kattavat ne asiat, joita jokaiset kuntoilua harrastavan seniorin on syytä pohtia omissa suorituksissaan. Erityisesti, jos työelämä tai harrastukset työikäisenä eivät sisältäneet säännöllistä fyysistä rasitusta, on paikallaan tehdä senioriharjoittelunsa asiantuntijoiden (esim. fysioterapeutti, kunto-ohjaaja, valmentaja, personal trainer, lääkäri) opastuksella. Samat varoituksen sanat koskevat toki kaikkea raskaampaa tekemistä kotona tai mökillä.

Kerronpa vielä omasta kokemuksestani, kun aloitin kuntosaliharrastuksen eläkkeelle jäätyäni. Pullakahvilla pitkiä työpäiviä ja kevyehköä työtä tehneenä kuvittelin, että salilla isot painot ja laajat liikkeet ovat ne elämää ylläpitävät ja kroppaa kehittävät kuntoilutoimet. Eivät olleet, ei kehittynty kunto! Paikat tulivat kipeiksi, mutta onnekseni vältyin vakavilta vaurioilta. Tai enhän minä tiedä, ovatko polvi-, selkä- ja lantiokivut noiden seurausta? Tulihan sitä mökilläkin riehuttua puunrunkojen ja kivenmurikoiden kanssa.

Sen olen kuitenkin oppinut omista ja eri puolilla tapaamieni ihmisten kokemuksista, että entistä varovaisempi on syytä olla, tekee sitten mitä tahansa! Liikeratojen on oltava pienemmät kuin ennen ja painoja on hillittävä, punteissa ja kropassa! Juoksemaan ei kannata sännätä yltiöpäisesti, jos ei ole juoksua harrastanut ja etenkin, jos kropassa on ylipainoa.

Seniorin kuntoilu on, muutamia ikänsä kuntoilleita lukuunottamatta, enemmän kunnon ylläpitämistä kuin valmentautumista kisoihin, kylän, piirikunnan tai valtakunnan! Eli, jos ei ole pohjaa, ei ole syytä riehua vaan mennä maltilla! Ja tarvittaessa on syytä hakea ammattilaisten opastusta. Käveleminen ja kelien salliessa pyöräily ovat hyviä lajeja, jos ei saleille innostu lähtemään.

Sii iloa kuntoiluun ja liikuntaan! Ei saa jäädä nojatuoliin löhöämään eikä sohvalle makaamaan! (Taitaa kuulostaa hurjalta ja röyhkeältä, kun latelen tuommoisia, mutta tarkoitin nuo ensisijaisesti itselleni! Anteeksi!) Varovasti, varovasti sitten!

Voikaa hyvin ja pysykää terveinä mieleltänne ja kunnoltanne!

Nordic Health-kuntosalilla laitteet seuraavat suorituksen rajoja ja nopeutta

Sukset tai tossut ulos suihkaiskaa!

Nyt ne on ohi - velttoilun ja löysäilyn päivät, kinkulla mässääminen sekä sohvalla makaaminen! On aika ryhdistäytyä ja korjata se, mitä korjattavissa on. Ei ole ihmiselle hyväksi heittäytyä kerralla vetämättömäksi ja mässäilijäksi!

Tuossa mennä hujahti melkein pari viikkoa edellä mainitsemissani "harrastuksissa" ja se ei tee kenellekään hyvää. Erityisesti seniorin on syytä pitää kunnostaan huolta kaiken aikaa ja alati.

Omalla kohdallani on melkein sanottava, että tuo peruslaiskuus vie helposti vallan ja jää tavaksi. Jos ei nosta takapuoltaan tuolista/sohvalta ja lähde liikkeelle, niin jää helposti paikalleen loppuiäkseen, joka onkin sitten em. syystä odotettua lyhyempi. Mutta minäpä kunnostauduin uudenvuodenpäivänä. Ensin ponkaisin palkupyörällä kuntosalille jo aamupäivällä, kylläkin edellisvuoden vastaavaa päivää 2 tuntia myöhemmin (sitä se ikä ja laiskistuminen teettää). Iltapäivällä nousin taas uudelleen pyörän selkään ja ajoin Triplaan ostamaan leipää. Nytpä ostinkin kauraleivän sijaan ruisleipää, kun luin jostain sen olevan meikävanhukselle terveellisempää. Saa nähdä? Mutta liikuttu on niin, että paikat ovat kipeinä ja taas laiskottaa.

Mutta eipä voisi olla kelit paremmat, ainakaan pääkaupunkiseudulla! Muualla maassa onkin ollut hieman vaihtelevampaa, mutta ainakin paikoin on päässyt sukseilemaan eli hiihtelemään. Ja ulkonahan voi liikkua kävellen, oli keli mikää hyvänsä! Itse tykkäsin nuorena lenkkeillä Limingan lakeuksilla erityisesti, kun keli oli todella huono. Mitä pahempi puhuri, lumisade ja/tai vesisade, niin olin raitilla menossa. Taisin olla jo silloin hieman päästäni vialla. Mutta tuolloin(kin) oli mukava olla hieman höntti ja reipas!

Kyllä nyt suosittelen teille kaikille liikuntaa ulkona! Pukekaa keliin sopivat varusteet ylle ja ponkaiskaa ulos nauttimaan suomalaisesta talvikelistä! On se vaan hienoa, kun kelejä piisaa!

Talvinen Katajnokan ranta Helsingissä

Vuosi 2020 - ennustukset ja faktat

Hyvää alkanutta vuotta kaikelle kansalle! Ne ovat nyt helpommin muistettavat numerot vuositaulussa - 2020! Ei pitäisi olla vaikeaa!

Lupailin ennusteita ja arvioita tällekin vuodelle, mutta sitten tajusin, etteihän tämä mihinkään muutu. Kopsasin uudelleen sen tammikuussa 2019 kirjoittamani listan ja korjasin siihen nuo muutamat virheet. Kyllä luulen, että näillä taas mennään!

2020
Mitä sitten on odotettavissa?
Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, teen yhden oravanmökin, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne.
Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, Opri näytetään joulukuussa, Tuntematon Sotilas filmataan uusiksi taas, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.
En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!

Pitäisikö antaa jotain suurten linjojen ennustuksia? Brexit, Trump, Syyria, pörssikurssit, polttoaineiden hinnat, muuttoliike, Hongkong, luonnonmullistukset, Mars-lento, työehdot, eläkkeiden nousu ovat aiheita, joista tuskin mihinkään voidaan olla vuoden kuluttua tyytyväisiä. En uskalla edes yrittää lausua noista mitään. Olkoot, sittenhän se nähdään! Toivoisi vaan, että noidenkin osalta vuosi olisi parempi kuin 2019.

Tuon ukulele-homman kanssa on paljon epävarmuutta ilmassa, sillä ilmoittauduin parin kuukauden soittokurssille. Toisaalta ennakkotapausten valossa, tuskin minä sielläkään opin mitään, sormet vaan kipeytyvät. Minusta piti aikoinaan tulla Toots Thielemans, Menuhin tai Svend Asmussen, Benny Goodman, Louis Amstrong, Vili Vesterinen, Stan Getz tai Arthur Rubinstein, mutta ei tullut. En vaan oppinut, sillä kaikki instrumentit ovat töpösormilleni liian vaikeita. Sormeni ovat luodut rassaamaan mopedia ja heittelemään kiviä kotijokeen (ja naapurin ikkunoihin). Tosin sain nuorena selkääni - sekä mopolla rälläämisestä että kivityksistä. Askartelupuuhissa minulle herkimmät sopivat työkalut ovat kirves, vasara ja puukkosaha. Pienemmät vehkeet eivät vaan pysy käsissäni. 

Ja näistä ennustuksista vielä hieman! Tämä uunituore Suomen nuorhallitus tekee suomalaisten elämän mielenkiintoiseksi. Unohtuuko talouden merkitys sosiaalietuuksien kustannuksella? Kunhan eivät vaan jakaisi kaikkia valtion varoja sosiaalitarkoituksiin ja unohda mistä niitä varoja jatkossa kaivellaan. Pohjattomia pusseja ei ole kuin saduissa! Ja kuka töpösormi maksaa viulut, jos ei yritysmaailman toimintaedellytyksiä huomioida riittävästi? Toivottavasti tämä uudenpolven hallitus miettii ensisijaisesti Suomen etua eikä pelkästään puolueittensa etua. Minua kyllä vähän pelottaa - Suomen tulevaisuus ja ukulele-tunnit!

Mutta olkaamme optimisteja ja uskokaamme edelleen Suomen ja suomalaisten menestykseen myös vuonna 2020!

Menestystä Tulevalle ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

LUX Helsinki luo valoa vuoteen 2020 tammikuun alussa

Kevyt yhteenveto vuodesta 2019

On se vaan taas kerran vuosi vaihtumassa ja minäkin olen ilokseni ja muiden harmiksi edelleen remmissä. Ja niinkuin tapanani on ollut, pruukaan vetäistä pienen yhteenvedon kuluneesta vuodesta.

Vilkaisin viime tammikuussa kirjoittamaani tekstiä ja arvatkaapa mitä? No mitäpä siitä! Kopsasin sen kokonaan tuohon alle ja voitte lukea, mitä ennustin vuoden alussa tälle vuodelle.


2019
Mitä sitten on odotettavissa?
Yksityisellä tasolla uskon, että kunto kohentuu, kirjoittamisen himo jatkuu, ukulelea en opi vieläkään soittamaan, kaikki lehteni luen edelleen iPadilla, telkkaria katson jatkuvasti, olen aina koukussa hyviin tv-sarjoihin, toistasataa lukematonta kirjaa iPadilla jäävät edelleen lukematta, teen yhden oravanmökin, pyöräilen Citypyörällä, käyn Enterissä opastamassa ainakin vähän, kävelen jatkuvasti jalkani kipeiksi (niihin ei kuntoilu tunnu auttavan), jne.
Yleisesti varmaan tulee uusia tv-sarjoja, samat elokuvat näytetään sadannen kerran, Opri näytetään joulukuussa, Tuntematon Sotilas filmataan uusiksi taas, vanhat Tuntemattomat näytetään taas joulukuussa, jonnekin avataan uusi taidemuseo, Enterin opastuksissa kävijöiden määrä lisääntyy, uusia kännyköitä tulee, it-laitteiden päivitykset menevät pieleen, talous kiristyy, Nokian kurssi vaihtelee, valtiot uhittelevat toisilleen, jossain siirrellään joukkoja rajoille, yksi rakentelee ohjuksia lisää, muuan sähläri twiittailee entistä enemmän, yksi ostelee maailmalta yrityksiä, Tesla jyrää kaikki vanhat pörinäautot ja muut sähköparistoautot, jne.
En jaksa luetella enää, koska samanlaista se tulee olemaan kuin ennenkin. Toivon vaan, että tekemisissä olisi hieman enemmän järkeä kuin menneenä vuonna! Ihmiset saisivat oppia suvaitsevaisemmiksi ja oppia myös elämään toistensa kanssa! Ja vallasta uhittelut jätettäisiin sikseen, oli sitten kysymys valtioiden tai kansallisesta puolueiden välisestä toiminnasta! Oltaisiin vaan ystävällisiä ja auttavaisia kaikille! Ja muistettaisiin hymyillä! Ja kiittää! Ja sanoa, ole hyvä!


Mitä sanotte? Ennustinko väärin? Merkkasin punaisella nuo kohdat, joissa oli hieman epätarkkuutta tai ne jäivät tyystin toteutumatta, mutta muuten vuosi meni likipitäen noin. 

Oravanmökin sijaan tein pitkät puuraput mökin rantapenkkaan ja loppukesästä olin sähläämässä jaloissa yhdessä remontissa. Opria en muista nähneeni ja vanhoilla Tuntemattomilla mentiin. Ja pienenä selityksenä kerron, jos ette tiedä kuka ostelee yleensä maailmalta yrityksiä, niin se on se maailman väkirikkaimman maan johtaja, tämä Kiinan keisari. Nuo muut varmaan tunnistittekin.

Onkohan minulla ennustajan kykyjä vai onko tämä maailma urautunut? Eikö mikään muutu? Missä viipyy rauha?

Nuo siis meni noin! Terveyshän se aina jaksaa puhuttaa tässä ikävuosien karttuessa. Nyt ollaan jo siinä vauhdissa, että kun vuosiluku vaihtuu yhdellä numerolla, niin oma ikä tai ainakin kunto muuttuu samassa ajassa 3-5 vuotta vastaavan määrän. Riehuin kuntosalilla kevään ja syksylläkin mökkikauden päättymisen jälkeen. On siitä varmaan ollut apua, jos ei kunnon parantumiseen, niin ainakin sen säilyttämiseen.

Terveyskeskuksessa on tullut käytyä aika säännöllisesti milloin minkäkin vaivan takia. Polkupyörällä on tullut vintattua pitkin kyliä kelien salliessa, ja sitten on menty kävelemällä, jos kelit ovat olleet huonot. Mutta kyllä olen pärjännyt vaivojen määrässä niissä keskusteluissa, missä verrataan paljonko vaivoja kenelläkin on. Ja ne, siis omat vaivani, tuntuvat olevan vaan lisääntymään päin. Siitä on vaikeaa olla iloinen.

Ai niin ja tietenkin vuoden säästä vielä! Säätä on yleensä ollut ja sitä on riittänyt jokaiselle päivälle. Useimmille huonoa ja toisinaan vielä huonompaa. Peruspessimistinä voin todeta kuitenkin vuoden mittaan olleen hyviäkin kelejä - pari kertaa. Kaikki olen ottanut vastaan, mitä säänhaltija on meikäläisellekin tarjoillut. Ja kyllähän ne vaatteet aina sisällä ovat kuivuneet!

Toivottavasti teillä kaikilla parani kunto vuoden aikana ja löytyi uusia mukavia harrastuksia! Niitä molempia, kuntoa ja harrastuksia, tarvitaan taas tuleva vuonna!

Hyvää ja iloista vuodenvaihtumisen odotusta kaikille!

Tältä se näyttäisi, jos Esplanadin puistossa olisi edes vähän lunta (Kuva vuodelta joskus muinoin)

Kevyt raportti Joulusta 2019

Onko seniorin joulu tapahtumarikas? No sehän hieman riippuu...

- oletko yksin vai puolison kanssa
- onko perheessä lapsia
- onko jouluihminen vai ei
- ollaanko kotona vai muualla
- jne.?

Nyt, kun joulusta on kulunut muutama päivä, ei voi kuin muistella noita muutamia päiviä, niiden sujumista ja jopa niihin valmistautumista. Kerronpa miten se meillä meni kahden seniorin taloudessa.

1. Jouluna meidän piti alunperin olla pois kotoa, matkalla jossain. Saatiinko aikaiseksi? Ei saatu, sillä ei vaan saatu ajoissa varattua matkaa minnekään. Olin vetelys ja totaalisen saamaton, mutta ennenkaikkea mukavuudenhaluinen ja kotona viihtyvä. Oma sohva oli kutsuvampi!

2. Lähetettiinkö kortteja? No ei lähetetty, vaikka muutamilta ystäviltä niitä tulikin. Viime vuonna laitettiin vielä muutama (alle 10 kpl) kortti postiin. Olikohan postilakko masentanut meidät? Oikeastaan oli, sillä pieni joulukirjaseni hieman epäonnistui painoteknisesti, kiitos postilaisten. Niitä kirjasia saivat kuitenkin useimmat joulukorttikohteistamme. Tässäkin asiassa vaivasi laiskuus, velttous ja saamattomuus. Ensi joulunakaan ei mene tutuille kortteja eikä enää varmaan kirjasiakaan.

3. Oliko meillä notkuvat jouluruokapöydät? No eipä juuri ollut! Jouluaattoiltana kävimme kaupassa ostamassa muutamia perusjouluruokia (laatikoita, ei kaloja, ei rosollia, joka oli loppu). Kinkku (Hakaniemen hallista) oli reilun kilon kimpale ja täysin vertailukelvoton menneiden vuosikymmenten kymmenkiloisiin kinkkuihin. Toki kerran nuoruudessa koettiin suunnaton pettymys, kun isä oli hankkkinut vaihtelun vuoksi kotiin jouluksi joulukalkkunan. Tuo virhe korjattiin heti tapaninpäivänä kaupan auettua pariksi tunniksi, onneksi! Nyt oli kinkkua, siis vähän!

4. Hankittiinko joulukuusi, laitettiinko paljon joulukoristeita? Ei hankittu, ei laitettu, paitsi hieman punaista tekstiiliä ja pari kynttilää. Ei ollut tarvetta kuusen neulasille, ja sitäpaitsi kaikki joulukoristeet olivat mökillä noin kymmenen vuotta sitten vietetyn mökkijoulun jäljiltä. Eikä näin seniorina jaksa enää riehua tuommoisen asian kanssa. Me muistetaan (vielä), miltä ne näyttää!

5. Puuhailtiinko, leikittiinkö, laulettiinko, lahjottiinko toisiamme (me puolisot) aattoiltana? No ei todellakaan! Ei jaksanut, ei viitsinyt ja noita on jo puuhailtu yli 40 vuoden aikana melkoisesti varastoonkin. Katsottiin tv:stä illan kaikki vähintään 38 erilaista konserttitaltiointia ja muita ohjelmia kunnon senioripariskunnan tavoin, toinen sohvalla ja toinen nojatuolissa. Väsyttävää oli! Iltakahvit juotiin ja syötiin pari vanhaa torttua.

Nyt yritetään toipua noista edellä luettelemistani hurjista joulutoimista! Voi olla, että ensi joulu vietetään hieman rauhallisemmin!

Toivotan kaikille toipumista joulun hurjista juhlamenoista ja intoa ensi tiistain ja keskiviikon hurjiin juhlallisuuksiin valmistautumiseen!

Jo vain oli melkoisen rankka Joulu!

Olipa se taas haipakkaa! Petteri ja muut rekiporot olivat tiukilla, kun kiidettiin reki täynnä lahjojen jakoreissulla ympäri maita ja mantuja. Maapalloa kierrettiin ja monesta savupiipusta sain kavuta ja takaovesta hiipiä lahjasäkin kanssa. Mutta niin tuli tämänkin joulun reissu tehdyksi.

Voisihan tässä pienen yhteenvedon reissusta vielä tekaista.

Pääasiassa ihmiset olivat olleet kilttejä ja pitäneet itsensä sekä paikat siisteinä. Pientä paikkaamista toki havaitsin siellä täällä. Ja uusia toiveitakin kuului monesta suusta. En tiedä, pitäisikö minun merkitä näitä muistiin, mutta saa kai Pukillakin olla omia mielipiteitä. Menkööt nyt tässä samaan syssyyn!

Mm. tämä Britannian vaaleatukkainen mies saisi käväistä parturissa ja hieman rauhoittua, Venäjän ja Syyrian miehet saisivat pysyä omilla tonteillaan, ihmisten riehuminen ja paikkojen rikkominen pitäisi lopettaa kaikkialla, virka- ja edusmiesten pitäisi herkistää korvansa kansan toiveille, kaikista maailman aseista pitäisi vääntää piiput solmuun, Amerikan ruskettunut liehutukka voisi keskittyä golfaamaan ja luovuttaa kännykkänsä pois, keksijöille ja tutkijoille pitäisi antaa isosti lisää määrärahoja muovi- ja yleisten saasteongelmien ratkaisemiseksi, televisiolle pitäisi antaa lisämäärärahaa Syke- ja Roba-sarjojen lisäosien tuottamiseen, sähköautoille pitäisi rakentaa lisää nopeita latauspisteitä, talvinopeusrajoitukset pitäisi poistaa maanteiltä ja lopuksi jäkälän hintaa voisi tarkistaa alaspäin.

Jossain, en nyt juuri muista missä, sanoivat kodeissa, että olisi kiva jos ihmiset hymyilisivät enemmän ja auttaisivat toisiaan. Ja ei kuulemma haittaisi vaikka kaupoissa henkilökunta palvelisi iloisina asiakkaita.

Jos tarkemmin ajattelee, niin olihan tuota monenlaista huomauttamista, mutta pääosin ollaan edelleen enemmän positiivisella puolella. Kunhan nuo valtioitten päämiehet hieman skarppaavat, rauhoittuvat riehumasta ja kehittävät hyvää yhteistyötä.

Lahjapuolelta tulikin melkoisesti töitä Enterin ja muitten järjestöjen digiopastajille. Oli nimittäin erityisesti senioreitten lahjasäkit pullollaan monensortin tietoteknistä laitetta. Pukinpajalle oli tullut joulun alla runsaasti lahjatoiveita noista laitteista. No, tontut olivatkin kasanneet hiki päässä niitä koko syksyn tuotantolinjoilla ja kantanut sitten lopulta täpötäydet säkit rekeen.

Kunhan Enterinkin opastukset alkavat tammikuussa, on siellä tiedossa melkoiset jonot senioreita laitteineen kysymässä oppeja. Onneksi tietoa ja taitoa löytyy runsaasti noista opastuspaikoista! Ja paikat ja ajat on Enterin tehotoimisto laittanut oikein nettiin sivulle Enter opastaa. On ne vaan melkoisia vempeleitä nuo älykännykät, tablettilaitteet ja läppärit. Niillä pystyy niin seniorit kuin nuoretkin vaikka mihin!

Ehkä nuo päällimmäiset asiat tuli tuossa yhteenvetona! Voi olla, että siirryn nyt makuukammioon lepäämään!

Hyvää joulunjatkoa kaikille, ensi vuonna joulukuussa tavataan taas! Ja muistakaahan olla edelleen kilttejä!

T. Joulupukki