/>/> VANHUS STADISSA

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Piisaako muisti ja onko värillä väliä?

Joka paikassa kohkataan muistikapasiteetista ja väännetään kättä mega-, giga- ja teratavuista! Mutta kuka miettii tämmöisen vanhuksen muistia, joka on katoavaa kansanperinnettä? Tai jos ei aivan perinnettä, niin himskatin tärkeää tavaraa. Oli sen määrä sitten kilo- tai teratavuissa!

Se on ihmisen harmaasolu aika tarpellinen hitunen! Sitä on tarvittu melkoisen paljon elettyjen vuosikymmenten aikaan, mutta nyt siitä onkin tullut katoava luonnonvara. Kyllä on virkamiehelle ja umpivihreälle ihmiselle liito-orava ja saimaannorppa vaan ne elämääkin tärkeämmät jutut, mutta kuka on huolissaan minun muististani ja siitä päästä, jossa sen pitäisi asua?

Kyllä ennen pasahti hetkessä päähän Tauno Palon, Ansa Ikosen, Tom Cruisen ja Marilyn Monroen nimet kun vaan kuvan näki, ei tarvinnut pitkään miettiä ensi nuottien soidessa Paul Ankan, Tony Bennettin ja Henry Theelin nimeä, naapureiden nimet napsahti kuin hyllyltä, osasi kertoa minä vuonna asui missäkin, reitti toiselle puolelle kaupunkia löytyi kevyesti, kesken olevan kirjan nimi oli hetkessä mielessä ja mitä on tullut luetuksi viimeisten vuosien aikana, maitopurkin hintaa ei tarvinnut odotella pitkään ja vaikka mitä muuta. Tieto kulki ja löytyi nopeasti niistä muutamista aivosoluista, joita minulle oli syntymässä suotu! Ja ennen kirjoittaessa menivät kirjaimetkin oikein päin. Nyt eivät enää mene! Kyllä on korjausnappi tärkein nappi kirjoituslaitteessa!

Mutta entäs nyt? Jos ei olisi nörtti-insinööri keksinyt älykköpuhelinta ja siihen kalenteriohjelmaa, en tietäisi kuka olen, missä olen ja missä minun pitäisi kulloinkin olla! Teki nörtti hyvän työn! Mutta kyllä on harmaan massan toiminnot hiipumassa, varmaan väri on päässä sisälläkin haalentunut kun on kerran ohimoilla ulkonakin jo harmaata. Kysynpä, onko harmaaväri siirtynyt pään sisältä ulos? Onko värillä väliä ja sillä, missä se on?

Ei muistu enää mieleen paikannimet, knoppitiedot, julkimoihmisten nimistö saati tuttujen, mitä pitää milloinkin tehdä, ei tule avaimet mukaan, missä on puhelin, kuka asuukaan naapurioven takana, mitä minä tein ja milloin ja missä! En sano enää miljonääriohjelmaa katsoessa, että "Kyllä olisin tuonkin tiennyt!". Useimmin toistuvia lauseita alkavat olla "En minä muista!", "Odota, kun googletan!" ja "Mikä hitto se olikaan taas se salasana?". Tuossa se nörtti mokasi kun keksi salasanat! Eihän niitä voi kukaan muistaa! Vai siksikö se onkin se sala!

Hämmentääkö outo tilanne? Miettikääpä. miltä minusta näillä harmailla tuntuisi muutaman vuoden takainen juttu! Lähisukulaiseni toi maailman matkoiltaan Suomeen auton, jossa oli ratti väärällä puolella ohjaamoa eli autokin oli tottunut kulkemaan väärällä puolella tietä. Kun kerran pääsin kyytiin ja istuin etupenkillä ns. kuskin paikalla, niin nykyisellään olisin ollut aivan hukassa! Ei rattia, haparoi siinä sitten ilmaa, auto vaan kulkee, kuka ohjaa, mitä minun pitäisi tehdä? Tuolloin oli kuitenkin päässä sisällä nykyistä enemmän harmaata ainetta ja tilanne oli jotenkin ymmärrettävissä. Nyt olisikin jo paljon vaikeampaa hahmottaa tuommoista tapahtumaa!

Ennen tykkäsin tummista, vaaleista ja ristiverisistä väreistä. Siis päässä ja useinmiten pään ulkopuolella! Nyt harmaasta, etenkin jos se on päässä sisällä ja toimii!

Voisiko joku nörtti tai aivotohtori keksiä, miten päähän voisi sisälle lisätä harmaata väriä! Kyllä nykyisin sapettaa, kun vaan muistaisi mikä!

Harmaana on HYKSikin!



keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Volare - musiikin isku sielun syövereihin!

Se on Italian muusikko kehittänyt hienon musiikkilajin - italialaisen musiikin! Ehkä arvasittekin tuon lajin nimen? Ja nyt sitä oli tarjolla Savoyn salin täydeltä!

En tiedä kuka oli houkutellut nuo lauluntaitajat Savoyhin, mutta oli houkuttelija tehnyt hienon, suorastaan kulttuuriteon! Mukaan oli kutsuttu oiva joukko soittoihmisiä, jotka osasivat hipelöidä instrumenteistaan italialaisen musiikin herkullisen herkän soinnin. Ja Savoyn sali oli yleisöä tupaten täynnä!

Milana
Oli tiistai, 1.3.2016 ja Savoyssa Volare-Italialainen ilta.

Lauluäänensä olivat tuoneet paikalle mukanaan Milana Misic, Umberto Marcato ja Amadeus Lundberg. Soittimia olivat tuoneet mukanaan mm. Vesa Aaltonen rumpunsa, Tuomas (Tumppu) Kesälä flyygelin sekä haitarinsa, Miso Misic (Milanan isä) Tumpun kanssa yhteisen flyygelin sekä pari virtuoosikitaristia vinon pinon kitaroitaan. Heidän nimet minulta meni tietenkin ohi nauttiessani kitaroiden kielten monitahoisista soinneista.

Valveutuneet lukijani jo arvaavat, mitä kaikkea saimme kuulla tuon parituntisen konsertin kuluessa! Eihän kukaan voi olla tietämätön italialaisen musiikin helmistä! Saimme nautiskella mm. seuraavista huippusävelmistä: Carina, Maruzzella, Volare, Kummisedän teema, Quando quando, Sorrento, Bella notte, La Strada, La piu Bella del Mondo, Nel blu dipinto di blu, Hopeinen kuu, Con te Partiro, Ciao ciao Bambino jne.

Umberto
On Milanaa kohtaan hieman epäoikeudenmukaista verrata häntä äitiinsä Laila Kinnuseen, mutta kyllä molempien äänissä on aivan samanlainen, omaperäinen, upea sointi. Milana yltää kauniisti soivalla äänellään todellisiin huippusuorituksiin! Milana esitti myös isänsä Mison kanssa hienon serbialaisen kansanlaulun ja heidän äänensä soivat hienosti yhteen.
Amadeus

Umberto Marcaton samettinen ääni oli ennallaan. Hänen tulkintansa saivat aikaan samanlaisia väristyksiä, niin nais- kuin mieskuulijoissa, kuin jo vuosikymmeniä aiemmin. Pistämättömiä esityksiä!

Amadeus Lundbergin voimakas ääni on jo nykyisellään melko vaikuttava, mutta muutamien vuosien kuluttua rutiinin lisääntyessä, siihen tulee toivottavasti lisää tarvittavaa rentoutta ja pehmeyttä.

Kerrassaan loistava konsertti! Tykkäsin!



Meitä oli paikalla monta eli täysi tupa!



maanantai 29. helmikuuta 2016

Osa 3. Näillä minä käytän bittejäni - Lenovo G580


Voisiko ilman läppäriä eli kannettavaa tietokonetta elää? Jos minulta olisi kysytty tuota muutamia vuosia sitten, olisin vastannut, että ehdottomasti ei! Mutta nyt kun on iPad, en ole enää niinkään varma vastauksestani.

Läppärillä (on muuten aika pöljä sana!) kirjoitan lähes kaiken kirjoittamiseni ja käytän myös paljon taulukkolaskentaa "työkseni". Kuten iPad-jutussani kirjoitin, on tablettilaite hieman hankala isompaan kirjoittamiseen, joten läppäri on siihen ehdoton väline. No seuraavassa siitä hieman lisää!


Lenovo G580-läppäri   (toimistotyöt, kirjoittaminen, Facebook, tiedostojen järjestäminen)

Muistikapasiteettia läppärilläni on 6 GB RAM-muistia ja 650 GB kovalevyä. Laite on n. 3 vuotta vanha ja kävi jo kerran ulkomaanmatkalla Saksassa Lenovon huollossa. Takuuaika oli juuri umpeutumassa kun näppäimistö alkoi toistamaan kirjaimia, joskus jopa minun poissaollessani. Jos kansi ja Word-ohjelma olivat auki, saattoi masiina kirjoittaa itsekseen esim. yhtä kirjainta sivun tai pari.

No näppis ja ohjelmisto vaihdettiin Saksassa ja nyt kone on toiminut kunnolla reilun vuoden ajan. Viime aikoina se on tosin taas hieman tehnyt tepposiaan. Näppäimistö on muuttunut hyvin, hyvin herkäksi ja kirjoittaa välillä pari kirjainta yhden sijaan sekä kursori saattaa hypätä sinne tänne jos kämmeniään pitää kirjoittaessaan näppäimistön reunaa vasten. Tosin vanhat, vapisevat kädetkin saattavat tehdä omia juttujaan näppäimistöllä!

Läppärillä teen pääosin kirjoitushommat, koska näppäimistö on mielestäni sopivampi siihen touhuun kuin iPadissa. Käytän paljon Word- ja Excel-ohjelmia. Esimerkiksi blogitekstini kirjoitan pelkästään läppärillä. Bloggerin sovellus ei toimi oikein jouhevasti iPadilla. Usein taustalla soi musiikki kun työskentelen. Musiikin etsin netistä joko kotimaisten tai ulkomaisten nettiradioiden sivuilta. Puuhailen vaihtelevasti sukututkimuksen parissa, jolloin käytän Sukujutut-ohjelmaa.

Nettiselailuun käytän läppäriä jonkin verran, mutta selailen nettiä nykyään eniten iPadilla. Facebookin lukeminen läppärillä on helpompaa kuin iPadilla tai iPhonella. Läppärillä ja ulkoisella hiirellä on nopeampaa siirtyä päivityksestä toiseen, kun lukee isoa määrää Facebook-päivityksiä. Lehtien lukemiseen taas iPad on mielestäni ylivoimaisesti paras väline.

Aiemmin hoidin pankkiasiat pelkästään läppärillä, mutta pankin uuden, helppokäyttöisen mobiilisovelluksen myötä, olen siirtynyt pääosin iPadin käyttöön pankkiasioissa. Pilvipalveluiden perustyöt teen läppärillä niin, että pääsen lukemaan tiedostot sitten iPadilla ja iPhonella. Pilvipalveluista käytän nykyään ensisijaisesti Google Drivea. Olen käyttänyt myös jonkin verran Dropboxia valokuvien jakoon tuttavieni kanssa. Jotain minulla on tallennettuna myös OneDrivessa. Applen laitteiden myötä käytän myös iCloudia. Kuten kerran bloggasin, niin nuo pilvipalvelut on minulle kuitenkin melkoista hebreaa!

Valokuvat ja iPadille sekä iPhonelle tallentamani muut tiedostot pyrin siirtämään läppärille ja ulkoiselle kovalevyasemalle. Kunhan vaan suinkin muistan tehdä sen aina joskus!

No miten hommat sitten sujuvat kun on monta laitetta ja eri käyttöjärjestelmää?

No hyvinhän ne sujuvat! Pilvipalveluiden kautta on helppo käytellä tiedostoja, joita kuvittelee tarvitsevansa jossain muualla kuin missä tallentamiseen käytetty laite juuri tarpeen iskiessä on. Pilvipalveluissa ovat ongelmana kapasiteetti ja sen laajentamisen lisäveloitukset.

Kalenterit ja Muistiinpanot siirtyvät sujuvasti laitteesta toiseen. Viestintä pelaa etenkin Skypen osalta kaikilla laitteillani. Onneksi useimmat ohjelmat toimivat kaikissa laitteissa ja päivittyvät automaattisesti!

Osa Lenovon työpöydästä
Lähes kaiken printtaamisen teen läppärin kautta vanhalla HP-printterilläni. Fiksuna vanhuksena latasin kyllä läppärille langattoman printtausohjelman voidakseni printata iPadilta, mutta unohdin jo miten se toimii. Sekin toimi niin, että printattava asia siirtyy läppärille ja printtautuu. Pitänee palauttaa asia mieleen uudelleen!

iPadiltani lähetän printattavat tiedostot sähköpostilla omaan osoitteeseeni, avaan postin läppärillä ja printaan siitä. Onhan se hieman monimutkaista, mutta toimii!Nythän on kyllä saatavissa jo suhteellisen edullisia printtereitä langattomaan tulostamiseen. Kunhan saan ison (ison siksi, kun sitä tarvitaan moneen muuhunkin asiaan!) Lottovoiton, niin ehkä sitten ostan?

Ainoa asia, jota harmittelen on säästäminen hieman väärässä paikassa! Minun olisi pitänyt silloin kolmisen vuotta sitten läppärikaupassa laittaa muutama satanen lisää ja ostaa Windows-läppärin sijaan Applen MacBook. Olisin säästynyt useilta harmeilta laitteiden yhteensovittamisessa, kun kaikki olisivat kuuluneet samaan "sukuun". Mutta on toki Lenovokin onnekseni taipunut kohtalaisesti laitteiden yhteiskäyttöön tarvitsemieni ohjelmien osalta.

Eli näillä mennään ja homma pelittää kunhan muistia riittää käyttäjässä ja laitteissa!

Tässä hieno luettelo tietokoneen käyttömahdollisuuksista! Alakulmassa näkyy lähde.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Onko nyt kevät vai mikä nyt on?

Jo vain olen muistanut valitella noita kosteita kelejä! Eikö muka ole ollut aihetta? Välillä on tuntunut kuin valtamerellinen vettä olisi eksynyt taivaalle ja sitten satanut eri muodoissaan takaisin alas. Ja aina pääasiassa siinä märemmässä muodossaan! En ole tykännyt koko hommasta! Olen muutenkin enemmän semmoinen kuiva ihminen!

Kun ulkoilla on kuitenkin pitänyt (lääkintähuollon vahva suositus!) enemmän tai vähemmän, on kodin kohta tärkeimmiksi varusteiksi muodostuneet Oskarin oksa ja lämpöpatteri. Oksalla riippuu alvariinsa kuivatuksessa oleviä tekstiilejä ja alla lepää vesilammikko. Ja lämpöpatterin päällä on vähintään yhdet kengät kuivumassa vuorollaan ja patterin kupeessa näkyy vesivanan jäljet.

Eli koeteltu ihmistä kyllä on! Yhtenä päivänä on satanut vettä, kahtena räntää ja taas yhtenä lunta. Sitten on jo parin viimeksi kuluneen viikon aikana vilauttanut kiusaksi aurinkoa. Sitä on ollut tarjolla kuitenkin niin vähän eli nirkosesti, että kun saat ulkovaatteet päälle ja kiiruhdat ulko-ovelle, on aurinko kadonnut ja taas sataa jotakin.

Hämeenlinnan väylää Nurmijärven kohdalla
Mutta eilen aamulla aurinko erehtyikin paistamaan pidemmän tovin! Ja eikun taipaleelle! Ponkaisimme kotihengettären kanssa "mopedin" selkään ja suuntasimme keulan rohkeasti päiväretkelle kohti Valkeakoskea. Kyllä olikin Stadin asukki ihmeissään maisemista! Maiseman väri poikkesikin oleellisesti totutusta loskanharmaa-vielä harmaampi-sävystä! Heräsi kysymys miten voi olla jokin sini-valko-värikin olemassa ulkona?

Jo hiveli taivaan valo matkamme kulkua! Oikein piti välillä siristellä silmiä. Oli kuin autuus, ihanuus ja elämä olisivat palanneet Suomeen!

Käy vain mielessä, että olisikohan uskaliasta kuvitella kevään jo saapuneen? Vai onko tämä unta ja pelkkää harhaa?

PS. Nyt kun taas matkakuume nostaa päätään auringon pilkistellessä, voisin suositella vilkaisemaan blogiani viime syksyn reissusta    http://vanhusreissussa.blogspot.fi/ . Siellä löytyy 34 blogikirjoitusta Kiinan reissusta.
Enjoy, kuten belgialaiset niin osuvasti toteavat!

Sääksmäen silta auringon hyväilemänä

Vanajavesi auringon loisteessa

Lisää Vanajavettä illan jo hämärtyessä


torstai 25. helmikuuta 2016

Osa 2. Näillä minä käytän bittejäni - iPad 3

Miksi minulla on kallis iPad eikä suhteellisen edullinen Android-tabletti. No siksi, että iPad on ylivoimaisen helppo, selkeä ja vaivaton käyttää! Ja akku riittää käytössäni koko päivän. Sovellukset ovat selkeinä ikoneina, jotka voi järjestää mieleisellään tavalla yksittäin tai ryhmiin. Kotinäppäimellä pääsee aina takaisin jos tulee tarve aloittaa uudelleen. Sormiohjauksilla on helppo vaihtaa sovelluksesta toiseen. Viruksia ei tarvitse pelätä Applen sovelluskaupan, AppStoren, tiukan valvonnan takia.

Kyllä nyt on tunnustettava, että olen iPadin orja! Laite on ensimmäinen asia, jonka etsin aamuisin käteeni ja siinä se säilyy lähes koko päivän nukkumaan menoon saakka. Silloin laitan iPadin lataukseen yöksi. No seuraavassa on pieni katsaus iPadini käytöstä.


iPad 3    (lehdet, kirjat, viestintä, googlettaminen, some, karttapalvelut, tv, valokuvat, pelit)

iPadini on jo melko vanhaa mallia ja siinä on muistia myös 32 GB. Muistin kapasiteetti on lujilla, kun laite sisältää melkoisesti valokuvia, lehtiä, kirjoja ja hieman musiikkia. Joudun aina välillä tyhjentämään laitetta, jotta uutta tavaraa mahtuisi sisään. Muutoin laite tökkii ja saattaa jopa kaatua toisinaan. Tässäkään tapauksessa ei 5 kiloa muikkuja mahdu 2 kilon kukkoon!

Enimmäkseen käytän iPadiani lukemiseen. Käytän mm. appseja HS, IL - Päivän lehti, Taloustaito, Helsingin Uutiset, K&K (Kirkko&kaupunki), Elisa Kirja (laitteellani 101 kpl) sekä HelMetin lehtiä ja kirjoja. Moneen vuoteen ei talouteemme ole enää tullut päivälehtiä paperisina, vaan olemme oppineet lukemaan ne iPadilta digiversioina. Lehti tulee aina sinne, missä iPad on! Blogeja luen myös jonkin verran. Somea (Facebook, Instagram, Twitter, Pinterest) luen enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Facebookissa kuulun muutamaan (16 kpl) ryhmään, joiden päivityksiä yritän seurata puoliaktiivisesti. Enterin ja sukututkimusryhmät (6 kpl) ovat ne tärkeimmät.

Eräs tärkeimpiä toimintoja iPadilla ovat ElisaViihteen ohjelmaoppaan tsekkaaminen, ohjelmatallennusten asettaminen ja tallenteiden katselu. Joskus satunnaisesti katselen Youtuben videoita yleensä oppiakseni jonkin jutun tai tsekatakseni miten jokin asia tehdään. Toki joskus soitan taustamusiikkina jonkun artistin tai musiikkigenren kokoelmaa Youtubesta.

Muita oleellisia juttuja ovat pankkipalvelut, pilvessä olevien tiedostojen lukeminen (olen keskittynyt nykyisin Google Driveen), valokuvien katseleminen ja lähettäminen, Google Mapsista paikkojen etsiminen, lippujen ostaminen (lippu.fi) ja satunnaisesti yksinkertaisten pelien (esim. Sanajahti) pelaaminen ...

iPadia käytän melkein kaikenlaiseen selailuun, jota vastaa netin selailu ja googlailu läppärillä. Pidempiä tekstejä en tykkää kirjoittaa iPadilla. En ole oikein oppinut hipaisunäppäinten käyttöön, enkä myöskään käytä kovin usein bluetooth-näppäimistöä vaikka sellainenkin minulla on. Säästin hinnassa ehkä hieman liikaa kun ostin näppiksen poistomyynnistä. Minulla soi usein iPadilla musiikki nettiradiosta (TuneIn, Radiot.fi, Radio FM) taustalla kun puuhailen juttujani.

Kokeilin yhdessä vaiheessa myös iPadin puhelin ominaisuutta, joka vaatii yhteyttä lähellä  olevaan iPhoneen. Mutta en oikein tykännyt siitä. Ilmeisesti vanhahkon iPadini ominaisuudet eivät kunnolla taipuneet riittävään äänentoistoon. Jos ympärillä on paljon hälinää, ei iPadin äänentoiston volyymi tahdo riittää tinnutuksesta kärsiville korvilleni. Silloin käytän Clas Ohlsonilta ostamaani bluetooth-kaiutinta, joka on erittäin hyvin toimiva.

iPadini etusivulla on melkein samat appsit kuin iPhonellani. Myös iPadilla olen ryhmitellyt appsit aiheen perusteella ikonien sisään. Alapalkissa minulla on kiinteinä Google Drive, Chrome, Gmail, Kuvat, Kamera ja ElisaViihde. Appseja eli sovelluksia eli ohjelmia iPadissani on tällä hetkellä 150 kpl.

Alkuvuonna, kun oli lyhyt aika, jolloin lehtiä ei julkaistu, joku valitti keskustelupalstalla, ettei aamu oikein ala ilman päivän lehteä. Annoin vihjeen, että digilehti ilmestyy joka aamu edelleen. Valittaja mainitsi kuitenkin, että lehden on rapistava, sillä muuten se ei tunnu lehdeltä. Vastasin lähettämällä Youtube-videon, jossa oli kuvattuna ja äänitettynä lehden rapinaa. Lisäksi neuvoin sotkemaan sormet vaikka hiilellä tai vanhan lehden musteella lukiessaan digilehteä. Eiköhän noilla eväillä digilehden tuntuma olisi melkein sama kuin vanhanaikaista paperilehteä lukiessa.

Pärjäisinkö minä siis ilman iPadia? No en taatusti! Odotan vain lottovoittoa, että voisin hankkia hieman uudemman version laitteesta, mutta toistaiseksi pärjään tälläkin!

Ensi kerralla vielä juttua läppärin käytöstäni!




maanantai 22. helmikuuta 2016

Suihkussa Mannerheimintiellä!

Voisko elämä olla vielä helpompaa? Puhdasta tulee ilman omaa osuutta!

Oli kaunis ... no ei kyllä todellakaan ollut ... päivä Stadissa. Kävelimme ... minä raahustin ... kotihengettäreni kanssa Mannerheimintietä kohti kodin lämpöä. Oli märänkostea maanantai ja pieni puhuri viilensi kivalla ... eikä varmasti ollut kiva ... tavalla meren yli puhaltelevaa viimaa. Takana oli parin päivän kivat ... nokkas on kohta punaisen kiva ... räntäsateet. Sulava räntälumi oli muodostanut mukavia pikku ... mitä pikku, kun älyttömän isoja ... vesilammikoita ajoradalle.

Pohjoisen suunnasta päästeli rivakkaa ylinopeutta mäkeä alas punaisen upea MB-kuorma-auto. Kuljettaja varmaan vihelteli iloissaan päästessään heti viikon aluksi toimittamaan kuormaansa Helsingin keskustaan. Muistoissa pyöri oletettavasti viikonlopun nautinnot oman nuorikon sylissä ja kotipaikan kapakin baaritiskillä. Silmät olivat ehkä vielä hienoisesti punoittavat ja sumussa viikonlopun riennoista.

Kutale kuvassa
Mannerheimintie 160:n kohdalla auto kohtasi vesilammikot, renkaat nostivat vedet ilmaan, fysiikan lait suuntasivat vedet sivulle, vedet kohtasivat liikunnalliset henkilömme, kastelivat meidät läpimäriksi ja auto jatkoi matkaa muina autoina kuljettajansa edelleen vihellellessä.

Me emme olleet iloisia, ja elleivät kovasta tinnituksesta jatkuvasti kärsivät korvani valehdelleet, kuulin viereltäni sanoja, jotka punehduttivat poskeni! Hämmennyin suorastaan kovin tuon tyylisestä kommentoinnista! Mutta kokosimme hetken aikaa itseämme, pudistelimme hieman kostunutta olemustamme ja jatkoimme reippaina matkaamme!

Olimme peseytyneet ilman omia toimia ja osallemme jäi ainoastaan kuivattelu. Helppoa kuin heinäharavan pesu! Nyt tiedän missä saa ilmaisen suihkun ja helpolla! Tarkkailen vain punaisia kuorma-autoja ja asetun odottamaan!

Toki rivakkana vanhuksena sain rekisterinumeron talteen. Viestintää on jo ajoneuvon haltijalle lähetetty! En kehunut! Pyysin vain armoa muille jalankulkijoille!


Lämpimät ja suorastaan jopa kuumottavat terveiset kaikille autoilijoille kevätlämmön kastelemille kaduille ja kujille!

Osa 1. Näillä minä käytän bittejäni - iPhone 5S

Oletteko huomanneet, että kylillä ja kujilla aika ajoin väki kyselee, minkä laitteen hankkisin ja mikä olisi hyvä? Kysymys on aina melkoisen vaikea ja myös henkilökohtainen riippuen laitteen tarvitsijan tarpeista. Avaanpa tuota asiaan hieman omasta näkökulmastani ja kerron mitä minä teen omilla laitteillani.

Käytän iPhonea, iPadia ja tavallista Lenovon kannettavaa tietokonetta, joka on letkuissa (=johdoissa) kiinni työpöydälläni. Letkuja ovat virtajohto, ulkoisen kovalevyaseman johto ja kirjoittimen johto.

iPhoneS5    (viestintä, navigointi, radio, kuvaaminen) 

Aloitanpa iPhonesta, joka on puhelimeni. Muistia laitteessa on 32 GB ja se on riittänyt käytössäni varsin hyvin. Suurimman osan kapasiteetista kuluttavat valokuvat, joita laitteella on reilu 1000 kpl. Puheluiden ohella viestittelen Viestit-, WhatsApp-, FaceTime- ja Skype-appseilla eli sovelluksilla eli ohjelmilla.

Perheemme nuoret ovat mahdottoman kaukana maailman turuilla (Aasia-Australia-Oseania) ja olemme todenneet WhatsAppin parhaaksi viestintäsovellukseksi! Sen viestien lukukuittaus on loistava ominaisuus huolestuneille vanhemmille ja WhatsAppin puhelut kuuluvat parhaiten noista edellä mainitsemistani. Jopa paremmin kuin Helsingin alueella tavalliset gsm-puhelut!

Kun lähden kävelylle tai pyöräilemään, laitan lähes aina päälle SportsTracker-appsin. Taustalla mittaa liikuntaani myös Moves-appsi. Lenkeillä kuuntelen samalla radio-ohjelmia TuneIn- tai Radiot.fi-appsilla. Minulla on "paha" tapa myös napsia kuvia lenkillä näkemistäni mielenkiintoisista kohteista Kamera-appsilla. Jossain vaiheessa laitoin noita kuvia myös Instagram-appsiin. Ennen lenkille lähtöä tarkastan joskus säätilanteen Supersää-appsilla ja automatkan edellä  tsekkaan toisinaan keliolosuhteet matkan varrelta Kelikamerat-appsilla, jos on syytä epäillä huonompaa säätä matkan varrelle.

Muistiinpanot-appsiin kirjaan usein ostoslistan. Google Maps-appsia käytän melko paljon kun tsekkaan jotain osoitetta, ja autoillessa käytän sitä tarvittaessa myös navigointiin. EasyPark-appsia käytän jatkuvasti pysäköintimaksuihin. ReittiGPS on verraton appsi kun pitää etsiä aikatauluja ja reittiä. Helsingissä on käytössä myös Sporat-appsi, joka näyttää raitiovaunut kartalla. Silloin tällöin vilkaisen tuoreimpia uutisia Ampparit-appsista.

Ns. toimistopalveluja en juurikaan käytä iPhonella. Tosin joskus skannaan Scan+ -appsilla jonkin asiakirjan muistiin tai lähetettäväksi edelleen. Speedtest-appsilla tsekkaan tarvitessani netin paikallista nopeutta.

Puhelimestani löytyy toki monenlaisia "kikkailu"-appseja kuten joitakin mittareita, kauppojen omia sovelluksia, lehtien appseja, pilvipalveluita, kirjapalveluita, tv, Youtube, pelejä jne. Useimpien noiden palveluiden tehokkaalle käyttämiselle iPhone 5S:n näyttö on mielestäni kuitenkin liian pieni. Iso ryhmä muita sovelluksia puhelimessani liittyy matkailuun. Niitä ovat oppaat, lentopalveluihin ja majoitukseen liittyvät appsit.

Ensimmäisen näytön olen kuitenkin varannut kaikkein tärkeimmille appseille. Niitä ovat tietenkin Kalenteri, Kello, Elinluovutus, 112 Suomi, pankin appsi, Yhteystiedot, Kääntäjä, Supersää, Google Maps, viestintäpalvelut (Viestit, WhatsApp, FaceTime ja Skype), AppStore, Asetukset, Kuvat, Chrome ja Muistutukset.

Muilla näytöillä olen kerännyt paljon appseja saman aiheisiin ryhmiin aina yhden ikonin sisään. Samoin kukin näyttö pitää sisällään aina määrättyjen aiheiden appsit.

Kiinteään alapalkkiin olen laittanut Safarin, Puhelimen, Gmailin ja Kameran. Appseja eli ohjelmia iPhonessani on tällä hetkellä 142 kpl.

Miksi luettelin appsini näin monisanaisesti? No sen takia, että itse olen aina miettinyt, mitä appseja ihmiset käyttävät ja mitä kannattaisi harkita ladattavaksi itselle? Niinpä halusin tarjota pientä tirkistystä omiin appseihini.

Kun luitte tuota yllä kirjoittamaani, uskotteko, etten halua palata puhelinkioskien aikaan?

Ensi kerralla kerron hieman iPadistani ja miten sitä käytän!