Oli kaunis ... no ei kyllä todellakaan ollut ... päivä Stadissa. Kävelimme ... minä raahustin ... kotihengettäreni kanssa Mannerheimintietä kohti kodin lämpöä. Oli märänkostea maanantai ja pieni puhuri viilensi kivalla ... eikä varmasti ollut kiva ... tavalla meren yli puhaltelevaa viimaa. Takana oli parin päivän kivat ... nokkas on kohta punaisen kiva ... räntäsateet. Sulava räntälumi oli muodostanut mukavia pikku ... mitä pikku, kun älyttömän isoja ... vesilammikoita ajoradalle.
Pohjoisen suunnasta päästeli rivakkaa ylinopeutta mäkeä alas punaisen upea MB-kuorma-auto. Kuljettaja varmaan vihelteli iloissaan päästessään heti viikon aluksi toimittamaan kuormaansa Helsingin keskustaan. Muistoissa pyöri oletettavasti viikonlopun nautinnot oman nuorikon sylissä ja kotipaikan kapakin baaritiskillä. Silmät olivat ehkä vielä hienoisesti punoittavat ja sumussa viikonlopun riennoista.
 |
| Kutale kuvassa |
Me emme olleet iloisia, ja elleivät kovasta tinnituksesta jatkuvasti kärsivät korvani valehdelleet, kuulin viereltäni sanoja, jotka punehduttivat poskeni! Hämmennyin suorastaan kovin tuon tyylisestä kommentoinnista! Mutta kokosimme hetken aikaa itseämme, pudistelimme hieman kostunutta olemustamme ja jatkoimme reippaina matkaamme!
Olimme peseytyneet ilman omia toimia ja osallemme jäi ainoastaan kuivattelu. Helppoa kuin heinäharavan pesu! Nyt tiedän missä saa ilmaisen suihkun ja helpolla! Tarkkailen vain punaisia kuorma-autoja ja asetun odottamaan!
Toki rivakkana vanhuksena sain rekisterinumeron talteen. Viestintää on jo ajoneuvon haltijalle lähetetty! En kehunut! Pyysin vain armoa muille jalankulkijoille!
Lämpimät ja suorastaan jopa kuumottavat terveiset kaikille autoilijoille kevätlämmön kastelemille kaduille ja kujille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti