/>/> VANHUS STADISSA: Täyttyykö muisti vai meneekö se?

lauantai 16. tammikuuta 2016

Täyttyykö muisti vai meneekö se?



Kyllä on tekemistä noitten muistien kanssa, koneitten ja oman! Se kun ei oikein pelaa, niin ei pelaa! Ja kun ei tajua, niin ei tajua!

Vuosikymmenten aikana tapahtuneiden erinäisten juttujen takia olen pitänyt läppärin kyljessä kiinni ulkoista kovalevyä. Se on semmoinen pieni laatikko, ei semmoinen oikea rautakaupan 122x242cm:n levy. No sen kovalevylaatikonhan kanssa on aina ongelmia, kun en ymmärrä sen perimmäistä ohjaamista. Kopioiko se varmuudeksi vai kopioiko se muuten vaan ja milloin? Se kun ei vanhassa päässä pysy se ohje ja oppi vaikka nuorempi polvi sitä aina aika ajoin sinne takoo. 

Nyt palaa läppärissä punainen valo, että muisti on täynnä ja jotain pitäisi tehdä! Kun katsoin mitä sinne ulkoasemalle on putkea myöten mennyt, niin havaitsin valokuvien monistuneen sinne oikein olan takaa. Kyllä olisi yksi kantarellin kuva mökin pihalta riittänyt, mutta nyt sitä samaa kantarellia on siellä kuvatiedostossa kuusi kappaletta. Olisipa sienikorissakin sama tekniikka, että kun poimit yhden niin saat kuusi! Ja vieläpä ilmaiseksi ja selkää säästäen! 

Ja muutamat tuhannet muutkin kuvat on menneet samalla tavalla moniksi. Jos noista kuvista arvioi, niin monen luonnossa uhanalaisen eläimen määrä onkin turvallisen suuri. Turhaan sanovat, että pandakarhu kuolee sukupuuttoon tai Saimaannorppa! Minun kuvien perusteella niitä on vielä tuhansia jäljellä ja kaikki vielä samassa paikassakin. Pandat ovat Hongkongin eläimistötarhassa yhden häkin etuosassa ja norpat Haukivedellä yhden ja saman kiven vierellä.
 
No entäs se pilvi sitten! Olen turannut nyt muutaman kuukauden ajan iCloudin, Dropboxin, OneDriven ja Google Driven kanssa. Siinä on ollut pilveä ja driveä pitkin ja poikin! Onnekseni tai harmikseni olen työllistänyt itseni tuolla toiminnalla pitkälle tulevaisuuteen. Nimittäin en muista, missä mitäkin on tallessa. Paitsi kuvat on toki ulkoisella kovalevyllä kuusi kertaa ja jossain pilvipalvelussa ainakin kerran. Niin ja läppärin kovalevyllä myös kerran. Nyt sitten etsin niitä ja etsin ja etsin!

Suuri sotku on aiheutunut ajatuksiini senkin kanssa, kun pilvenrakentaja päättikin periä maksua siitä pilven reunan lainaamisesta! Jaksanko maksaa ja onko se niin kuin ulkomaan rikosihmisen kanssa, että kun maksat kerran, niin kohta vaatii lisää ja enemmän ja pilven reuna vaan pienenee joka maksun jälkeen? Kenen pilvestä minun kannattaa vuokrata sitä reunaa, jos vaikka satun elämään vähän pidempään ja tarvitsen niitä reunalla olevia tietoja joskus vuosien päästä? Tai perikunta tarvitsee!
 
Toinen sotku on aiheutunut siitä, että minne himskattiin ja kenen luettavaksi ne minun tietoni ovat menneet sieltä pilveltä? Nyt varmaan joku tutkii ulkomaalla läppärillään minun vanhojen autojeni vikoja ja muistiin tallentamiani tämmöisiä kirjoituksia. Rieskareseptistäni se ulkomaan elävä tuskin tulee hullua hurskaammaksi. Mutta on siellä monta asiaa, joita ei pitäisi vieraan lukea!  Niin kuin vaikka niitä hempeyden luristuksia, joita lainailin lällyromaaneista posket punaisina. Mutta miten minä sen estän tai tiedän kuka niitä tutkii? Pystynkö luottamaan pilviherraan?

No kyllä taidan pystyä! Kyllähän pilviherralle tietoja tallentaessa tieto menee oikeaan paikkaan. Mutta jos haluat jakaa tietoa muillekin, vaatii se moniaita vahvistuksen painalluksia ja osoitteita. Eli uskon tiedon olevan niin tallessa kuin näissä sfääreissä suinkin on mahdollista!

No sitten se pilvi saattaa sylkeä takaisinkin tietoa! Jossain Appelin Feispuukki-ryhmässä kaveri ihmetteli, kun hän tyhjentää puhelimesta kuvat oman pilvensä reunaan, niin kohta ne, kun hetkeksi selkänsä kääntää, onkin takaisin kännykässä. Mitä peliä se tuommoinen on sitten? Nykyään jos käyttää älykännykkälaitetta, on käytävä, jos Enterin Lea ei ole lähistöllä, Alvar Aallon Yliopistossa Otaniemen tietokonekoulua ainakin 5 vuotta, että saa asetukset kännykkään kohdilleen. Vasta sitten ei pilvi lähetä kuvia takaisin. Luultavasti!

Näin vanhempana maallikkona sitä on ollut siinä käsityksessä, että kun viet makuuhuoneen komerosta laatikollisen valokuvia kellarikomeroon, niin ne pysyvät siellä. Nyt ei näytäkään tuo laatikkoperiaate koskevan tuota pilvihommaa! Mietityttää, että jos veisikin sen laatikon ullakkokomeroon, niin pysyisikö se siellä vai palaisiko se itsekseen takaisin makuuhuoneen komeroon? En kokeile kun en jaksa kannella raskasta laatikkoa pitkin ja poikin!

 Ei suju muistin kanssa enää! En tykkää!

5 kommenttia:

  1. Se on tuo muistin kanssa pelaaminen mennyt ihan mahdottomuuksiin. Minä olen jo aikaa sitten luovuttanut. Tuhannet ottamani valokuvat ovat kovalevyllä, toisella kovalevyllä, pilvessä, toisessa pilvessä tai ulkoisella kovalevyllä, jonka salasana on hukassa ja kuvat lopullisesti tallessa. Osa niistä on hypännyt yläkerran koneeseen. Oliskohan nyt niin, että myyntimies on onnistunut myymään minulle liikaa koneita, joissa on liikaa muisteja. Taidan hankkia kodak istamatikin ja filmirullan siihen, tosin ei taida enää mistään niitäkään löytyä. Mistähän löytäisi nörtin, joka laittaisi minut ja minun muistit kerralla kuntoon, tämä muistijuttu on ollut jo pitkään hukassa sekä käyttäjällä, että käytettävällä.

    VastaaPoista
  2. Välillä käy mielessä, että jos vaikka kirjoittaisi kaiken paperille kalkkeerin läpi ja laittaisi molemmat paperit, päällimmäisen ja kalkkeerikopion omaan mappiinsa! Auttaisikohan se? Siinähän olisi silloin tallessa alkuperäisasiakirja ja varmuuskopio.

    Myy Sinäkin pois muutama kone, niin saat tilaa mapeille! Minä taidan ainakin tehdä niin!

    VastaaPoista
  3. Nauroimme vedet silmissä jutulle ja edellä olevat kommentit olivat aika osuvia myöskin! =) Olette te kuitenkin aika epeleitä, kun siellä pilvessä roikutte kaiket päivät. Meillä on ollut pilven löytämisessä ongelmia, kun ei eetterin kaikkivaltias interweb ole suostunut toimimaan muuten kuin satunnaisesti. Eli emme ainakaan suosittele mappien roudaamista tänne Aasiaan mikäli haluatte päästä helpolla. Harmi kun polaroiditkin maksavat liikaa.

    VastaaPoista
  4. minäpäs keksin hyvän keinon itselleni kun en ymmärrä mitään näistä pilvi- tai kellarikomeropalveluista. Minä ulkoistin koneen kaikki sähköpostia vaikeammat tehtävät nuorisolle, eihän ne viitsi vanhalle äidille sanoa etteivät viitsi /osaa tehdä mitään kun olen opettanut että vanhempia ihmisiä täytyy kunnioittaa ja auttaa. Tosin taitaahan mullakin olla joku pilvipalvelu, jossa valokuvat ovat ainakin yhteen kertaan, olen niitä aina välillä katsellut. Tuo oma muisti kyllä pätkii ihan kiitettävästi, mutta tällä pärjää kyllä kun on aikaa etsiä ja ihmetellä

    VastaaPoista
  5. Nuorison opeillahan tässä itsekin mennään, mutta kun tuo nuoriso pyörii välillä tuolla maailman turuilla, niin apu ja osaaminen on välillä kaukana. Onneksi Helsingissä on Enterin opastajat, joilta saa tarvittaessa apua! Tietoa heistä löytyy osoitteesta http://www.entersenior.fi/

    VastaaPoista