Onko kaupan kokotekijät Sinulle sopivat?

Kyllä perin harmittaa joskus tämä nykyaika ja kaupassa asioiminen! Se ei kovin hienosti satu vanhan ihmisen tarpeisiin tuo kaupan koko- ja kärrypolitiikka. Niin eikä koko kärrypolitiikka! Saati maksu!

Kun raahustat rollaattorin tai kepin kanssa kauppaan, on tarjolla ensimmäiseksi ostoskoreja tai -kärryjä, joiden koko tuntuu tehdyn enemmän kokonaisen sian kuin kinkun kuljettamiseen. Siinäpä sitten jalkavaivoinesi vedät koria tai työnnät kärryä ahtaassa kaupassa. Ja muiden asiakkaiden välissä yrität ohjata tuommoista koirankopin kokoista ostosvempelettä. Ja kun pääset kassalle on vetokorista kaivettava tavarat hihnalle lattialla kontallaan, kun muuten ei kipeä selkä taivu lattian pinnassa lepäävän korin pohjalle. Tai jos otit kärryn, niin kaivelet ostoksiasi syvältä pohjalta sen reunalla maaten. Ja jono perässäsi kasvaa!

Monen ruokatavaran ostopakkaus taas on sen kokoinen, että siitä riittää vanhukselle syötävää moneksi viikoksi. Mutta kun sitten satut tihrustamaan kaihin vaivaamalla silmällä parasta ennen päiväystä, niin sekin iso pakkaus pitäisi syödä pois viimeistään ylihuomenna. No vedä siinä naamariin sitten pelkkää yhtä ruoka-ainesta koko hereillä oloajan, ettei se vaan ehdi pilaantua ylihuomenna kello 24! Niinpä yksinasujan taloudessa onkin ruokatarpeissa aika usein vihreitä ja harmaita homeen sävyjä, ja vatsa ainaisella kuralla, kun syö jatkuvasti ylisuurissa pakkauksissa pilaantunutta evästä.

No entäs sitten, kun tulee maksun aika? Siis sen jälkeen, kun on päässyt kampeutumaan kassapöydän viereen seisomaan kärryjen tyhjennyksestä! Sitten on edessä uusi ongelma, kun kassatyttö lataa kysymyspatterinsa: onko kanta-asiakaskorttia, maksatteko käteisellä vai kortilla, onko Teillä hipaisukorttia. Jos maksat hipaisukortilla, niin kanta-asiakkuuden se laite tunnistaa kyllä jo melkein metrin päästä, mutta luoja varjele, kun on sen varsinaisen maksun aika. Se ei mene vaikka kuinka tökit korttia koneen kylkeen. Kokeilkaapa vielä! sanoo kassatyttö tuskastuneena jo kuudennen kerran. Ja siinä hierot korttia rystyset valkoisena koneen kylkeen. Lopulta se on pakko taipua ja tökättävä kortti entiseen reikään ja näpyteltävä tunnusluku, jos satut sen muistamaan.

Minä en tykkää kaupoista! Ne on joka kohdasta liian isoja pienelle vanhukselle!

Se on kaunista Hesassa yleensä! Nyt vaan on kylmää!