Nyt on kulttuuria tarjolla

Pikku hiljaa alkaa taas olo helpottaa ja tekemistäkin löytyä. Polkupyöräkin on ollut kiivaassa käytössä, kävelyä on tullut jo kymmeniä kilometrejä, kuntosalilla hehkuvat laitteet vieläkin punaisina muutama tunti käyntini jälkeen. Monen sortin kirjottaminenkin on taas lähtenyt sujumaan. Eihän siitä mitään erityisen järkevää synny, mutta sanoja kuitenkin.

Tuttavapariskunta kävi Tampereella teatterivisiitillä. Siellä soitti Notre Damen mies kelloja teatterissa ja hyvin kuulemma soittikin. Teatteriesitykset ovat kokeneet ympäri Suomen uuden tulemisen vai johtuuko se siitä, että olen tullut herkemmäksi huomaamaan tuon taidelajin.

Kohdallani teatteri on ollut vuosikymmeniä enemmän tai vähemmän jäässä. Siihen lienee johtanut eräs näytelmä 70-luvun alkupuolella Kansallisteatterissa. Olin tuolloin äitini kanssa katsomassa venäläistä klassikkodraamaa, kun heräsin äitini kyynärpään iskeytyessä kylkeeni. Siitä seurasikin noin 30 vuoden tauko tuossa harrastuksessa, ei kuitenkaan kyynärpään takia vaan työn. Nyt olen harrastanut teatteria jo hieman vilkkaammin viimeisten vuosien aikana.

Niin Helsingissä, kuin monilla muillakin paikkakunnilla, on nykyisin teatteritarjontaa yllin kyllin. Esityksiä tuottavat ammattiteatterit sekä harrastajateatterit, suurilla ja pienillä paikkakunnilla. Mökkipaikkakunnallani Savonlinnassa toimii Kaupunginteatterin lisäksi aktiivinen Teatterimylly-niminen yhdistys, joka tuottaa harrastajavoimin loistavia esityksiä. Olen käynyt katsomassa muutamia niistä ja muita alueella harrastajavoimin tuotettuja kesäteatteriesityksiä ja nauttinut niistä suunnattomasti.

Sitten on joka puolella tarjolla kaiken lajin musiikkia. Nyt etenkin joulun lähestyessä kirkot ja konserttisalit valtaavat erilaiset joulukonsertit. Joululauluja on mahdollisuus kuunnella hevistä klassiseen sävyyn ja kaikkea siltä väliltä. Maan eturivin artistit ovat sonnustautuneet tonttulakkeihin ja virittäneet herkät kurkkunsa joulun hienoihin säveliin. Itse varasin liput Savoy-teatteriin Antti Sarpilan svengaavaan joulukonserttiin. Siitä tulee hieno tilaisuus, sillä jatsahtava meininki on minun mieleeni!

Selatkaa tekin musiikkitarjontaa, niin joulun alla kuin muuhunkin aikaan, ilmoitustauluilta ja  paikallislehdistänne. Sitten vaan lippuja varaamaan. Isoja maailman tähtien tilaisuuksia tulee taas ensi vuonna lukuisia, ja niihinhän pitää jo kohta olla liput ostettuina, ettei jää kokonaan ilman. Ja jos tuntuu, ettei joku esiintyjä miellytä, niin tarjolla on lukuisia muita vaihtoehtoja. Eli valinnanvaraa löytyy tässäkin lajissa.

Nauttikaa kulttuurista ja käykää tapahtumissa!

Helsingin keskustassa Kampin kauppakeskuksen jouluvaloja

Vuodenajat sekaisin

Onko teillä sama ongelma kuin minulla? Onko vuodenajat sekaisin? Vaihtelulajeja on tarjolla karhun talvihorros, kevätväsymys, syysmasennus ja kesän rantavartalokaipuu. Ehkä se syksyyn kuitenkin enimmäkseen osuu, kun tuo masennuskohta on sopivin vaihtoehto.

Minulla saattaa kuitenkin olla ilmiselvä kevätväsymys, vaikka eletään loppusyksyä tai alkutalvea. Mikään ei huvita ja aina väsyttää. Väsyttäminen viittaa tuohon talvihorrokseen. Ulos pitäisi lähteä, mutta ei saa aikaiseksi. Kuntosalillakin pitäisi käydä, mutta ei huvita raudan pehmittäminenkään, kun sekin on niin raskasta hommaa. Eikä oikein jaksa lähteä, kun haluaisi olla jo takaisin.

Citypolkupyörällä ehkä ajaisin, mutta kantoivat nekin talveksi jonnekin Alepan kellariin. Omaa pyörää ei viitsi käyttää, kun ei jaksa ajaa kaupungista enää takaisin ja paluumatkalle kerkiää jo tulla pimeäkin. Ratikkalippujen hinnatkin moninkertaistivat, niin ettei huvita oikein ajaa silläkään. Sähköpotkulaudalla ajaisin, mutta suku kielsi ja lehdissä pelottelevat, että lasareetissa joutuu jonottamaan hoitoa, kun päähalkilautailijoita on siellä niin paljon odottamassa vuoroaan.

Kirjoitella pitäisi, mutta kynä tuntuu raskaalta ja tietokoneen kirjainnappulat tahmeilta. Päässä ei liiku oikein mitään, paitsi tukka kasvaa mahdottomalla vauhdilla. Koko ajan pitäisi olla matkalla parturiin. Kävinkin Triplan partureissa suurella vaivalla, mutta jono oli joka paikkaan, paitsi asemahallin parvikäytävän ulkomaiseen. Olivat juuri avanneet. Sinne pääsin, hyvä kohtelu, tukka jäi, kalju tuli ja maksoi vähän. En tiedä varmasti, olinko tyytyväinen vai en? Ehkä olin! Lakki sopi paremmin päähän, ilman paleli.

Mutta kyllä sitä jotain jaksaa! Voileipää jaksaa syödä jatkuvasti ja kahvia juoda. Makkaraa tykkäisin syödä, hengetär ei salli. Muutunko hoikaksi? En muutu, voileipä lihottaa ja kahvipulla. Ja karkit! On se onni, etten tykkää oluesta, kesään valmistautumisesta voisi tulla vielä hankalampaa. Mustikkamehu on parasta juomaa, saattaa kyllä lihottaa.

Onko sitten telkkarin katsominen minkä vuodenajan puuhaa? En osaa vastata! Sama Puoliseitsemän tulee vuorokauden sisällä ainakin viisi kertaa, uutiset on aina samat kanavasta riippumatta, samat elokuvat on nähty vuosien 1960 ja 2019 välillä jo 28 kertaa. Muistaisin vuorosanatkin niistä, jos vain muistaisin. Ei tarvi enää elää montaa vuotta, kun nuo kaikki tuntuvat uusilta elokuvilta. Kyllä pää pehmenee jo sitä vauhtia!

Onneksi on postikin lakossa, niin ei tule luettavaakaan, eikä ulkomailta tilattu tärkeä printterin osa, eikä mitään muutakaan vanhenevalle miehelle tarpeellista postimyyntitavaraa. Taitaa tulla rantaleijonakelit, ennen kuin saa jotain postiluukkuun. Onneksi en tilannut sitä puhelinmyyjän tarjoamaa kuntolehteä. Eipä se nyt luukkuun kolahtaisikaan.

Rauhallista on sohvalla, ei luettavaa, ei katsottavaa, leipäkin on vähissä! Taitaa olla talvihorroksen aika!

Mikä tätä maapalloa vaivaa?

Onhan se ollut aivan selvää, että talous aaltoilee ja hinnat elävät alas ja ylös. Mutta sen lisäksi on tullut kaikenlaista hulluutta, jonka ei pitäisi kuulua terveessä harmoniassa elävään maailmaan. Onko maailma tullut tiensä päähän?

Maailmalla soditaan siellä täällä. Tosin aina on sotaa ollut jossain päin, mutta luulisi nykyisen tiedonvälityksen aikana ja ihmisten koulutuksen huomioiden ymmärrettävän sodan mielettömyys. Suunnaton joukko ihmisiä joutuu pakenemaan henkensä kaupalla sotaa, hätää, riistoa, ajojahtia. Eikä ratkaisusta ole tietoakaan.

Suurvaltojen päämiehet käyttäytyvät kuin norsut posliinikaupassa. Maa-alueita valloitetaan, uusia aseita kokeillaan, toisille uhitellaan, maa-alueita jaetaan sopimuspöydissä tai asein, kauppasopimuksia revitään ja sotketaan toimivat kauppasuhteet, maailman taloutta horjutetaan itsekkäästi, yritysten omistukset siirtyvät maasta toiseen, netin kautta leivitetään väärää tietoa, jne.

Valtioyhteisöjen jäsenyys kyseenalaistetaan. Omituisten populististen vaalikampanjoiden seurauksena hihhulit saavat enemmistön ja virkaan valitaan kyvyttömiä valtionpäämiehiä ja yksien vaalien seurauksena päätetään erota toimivasta valtioiden liitosta. Itsekkyys valtaa maailmaa, eikä valtioiden ja ihmisten yhteistyöllä ole enää mitään arvoa.

Ihmiset mellakoivat ja riehuvat ympäri maailmaa suurkaupungeissa, kuten esim. Hongkongissa, Barcelonassa, Santiagossa, Lontoossa, Malmössä, jne. Paikat rikotaan, eikä ole väliä onko kyseessä yksityinen vai julkinen omaisuus. Perusteena on hallinto, valta tai ympäristöasiat. Rikollinen toiminta lisääntyy ja tempaisee mukaansa kiihkomieliset ihmiset.

Kotimaassamme lakkoillaan ja saatetaan erityisesti pienyritykset vaikeuksiin juuri parhaan sesongin alla. Molemmilla neuvotteluosapuolilla vaatimukset ovat kohtuuttomia. Eikö suomalaiset enää pysty sopimaan keskenään mistään järkiasioista. Näyttää vielä siltä, että jos mennään tästä viikko eteenpäin, ei Suomessa liiku mikään tavara tai paperiviestit. Ja rakenna siinä sitten maalle ja ihmisille turvattua tulevaisuutta! Ja maata hallitsee vieläpä se porukka, joka on maailman sivu aina järjestänyt näitä ikävyyksiä. Valtio velkaantuu lisää ja loppua ei näy.


------

Minkälaisessa maailmassa elin nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni? Kotikylälläni oli jonkin verran paikallista teollisuutta ja väki oli punaista ja valkoista. Vappuna marssilla sen parhaiten näki, kuka kuuluu minkäkin värin kannattajiin. Mutta sovussa elettiin ja me penskat leikittiin keskenämme väreistä välittämättä, eikä ollut isompia ongelmia aikuisillakaan.

Millainen maailma jää nykyisin nuoruuttaan eläville? Ei ole heille tarjolla kovin lupaavia tulevaisuuden odotuksia. Talous sakkaa, väki kerääntyy isoihin keskuksiin, työtä ei ole, koulutuspaikat vähenevät, yritykset siirtyvät ulkomaille, tulonhankkiminen vaikeutuu, hinnat nousevat, tuotantokustannukset nousevat ja valmistus siirtyy ulkomaille, epävarmuus kaikesta kasvaa, rikollisuus lisääntyy, huumeiden käyttö on kääntymässä hyväksytyksi, terveyspalveluiden saaminen vaikeutuu, jne.

En ymmärrä, vai pitäisikö tuota kaikkea ymmärtää/suvaita? Mistä löytyy se taho, joka puhuu maailmalle järkeä ja saa elämän tällä pallolla oikeille urille? Milloin tämmöinen hulluus loppuu?

Nykyaikaista kerjäämistä

Alan olla vähitellen kurkkuani myöten täynnä kaikkea kerjäämistä. Aikoinaan, kun vielä jaksoin reissata ulkomailla, oli ulkomaan kylillä haasteellista vältellä kerjäläisiä ja kaupustelijoita. Kotimaassa sai silloin vielä kulkea rauhassa kaduilla, kujilla ja toreilla.

Nyt on kauppojen, ostoskeskusten ja asemien sisällä ja edustoilla sekä kaikenlaisilla aukioilla monen sortin häiriköitä. Viimeinen niitti minulle oli nenäkerjääjät, jotka olisivat ansainneet neniinsä. Suvaitsen toki oikeita rahan pyytäjiä, joilla kysymyksessä on leipä ja elämän syrjässä säilyminen, paitsi jos se toiminta on rikollisten organisoimaa.

Nykyisin, jos yrität kulkea kaikessa rauhassa esim. Helsingin keskustassa, on reitin varrella väisteltävä esim. Telian, Elisan, Moin, Vattenfallin, Fortumin, WWF:n, Amnestyn, Planin, Punaisen Ristin, Kirkon Ulkomaan avun, Unicefin, Greenpeacen ja ties minkä kaupustelijoita.

Ja minä kun en tuommoisesta tykkää! En kadulla, enkä useimpien suhteen puhelimessakaan, en etenkään lehtimyyjien!

Minä sentään pystyn vielä toistaiseksi ilmaisemaan heille oman tahtoni tai näissä tapauksissa tahtomattomuuteni, mutta entäs ne seniorikansalaiset, jotka ovat kasvaneet entisajan kohteliaisuuteen, eivätkä kehtaa kieltäytyä? Ja joilla voi olla eurot todella tiukassa! Heitä nämä härskit, nykyaikaisen tehomarkkinoinnin lähettiläät hämmentävät kuin soppakauhalla kattilaa.

Siinä viaton ja vastuskyvytön ihminen joutuu vaihtamaan liittymänsä, sopimuksensa ja ryhtymään kuukausilahjoittajaksi ilman omaa syytään tai haluaan. Kadun kauppaihminen pyörittää puheillaan, kunnes kulkija antaa tietonsa ja laittaa nimensä sopimukseen. Sanon tuollaisen olevan härskiä hyväksikäyttöä, joka pitäisi määrätä laittomaksi!

Olenko siis sydämetön, kun esitän tuommoista? En todellakaan ole, mutta rajansa kaikella! Olen ollut jo vuosikaudet säännöllinen kuukausilahjoittaja lasten tulevaisuuteen panostavalle organisaatiolle. Nenäpäiväänkin ja moneen muuhun asialliseen keräykseen osallistun oikeita reittejä myöten, en kaduilla, kujilla tai toreilla.

Hädässä oleville on annettava apua, mutta keinojen pitää olla rehellisiä ja antajan pitää voida itse valita, haluaako osallistua vai ei! Näin on jämpti!

Heihin minä panostan, sillä maailman lapset tarvitsevat apua

Pitääkö historiatalot käydä katsomassa ulkomailla

Olin tässä eräänä iltana taas sivistymässä kaupungilla. Suomen Sukututkimusseura oli organisoinut DNA sukututkimuksessa-luennon Tieteiden talolle Kruunuhakaan. Kävelin Kaisaniemen puiston luota kohti luentopaikkaa ja huomasin hienot talot.

Tähän asti olen kulkenut ulkomailla ihailemassa huuli pyöreänä hienoja, ikivanhoja kivirakennuksia. Nyt huomasin, että Stadi on täynnä vastaavia rakennuksia. Silmäni avautuivat Suomen Pankin luona ja siinä, kun pyörähdin risteyksessä katsoen joka suuntaan, huomasin historiallista kauneutta ympärilläni. En selitä enempää, vaan annan kuvien puhua puolestaan. Eikä noissa kuvissa ole kuin osa Helsingin vanhoista rakennuksista. Niitä on pitkin ja poikin kaupunkia, Punavuoresta Eiran kautta Kruunuhakaan, Töölöstä rautatieaseman alueelle, Senaatintoria ja Katajanokkaa ei sovi myöskään unohtaa.

Käykää katselemassa ja muistakaa nostaa nenää räystäiden tasolle, sillä siellä piilee paljon hienoja yksityiskohtia.

Kansallisarkisto

Suomen Pankki

Säätytalo

Tieteiden talo

Varo vilunkia ja Huijarit kuriin!-hanke

Keskiviikkona 23.10. järjesti Enter ry Kampin palvelukeskuksessa tilaisuuden Digihuijauksiin varautumisesta. Aiheeseen perehdytti projektipäällikkö Tapani Veija Kuluttajaliitosta. Esityksen runko liittyi Kuluttajaliiton 'Huijarit kuriin!'-hankkeeseen.

Aluksi Tapani Veija esitteli Kuluttajaliiton lähes 30-vuotista toimintaa. Siihen liittyy toimiminen valtakunnallisena kaikille avoimena edunvalvontajärjestönä. Liitto suorittaa edunvalvontaa, tarjoaa neuvonta- ja asiantuntijapalveluita sekä järjestää kansalaistoimintaa. Liitto julkaisee myös Kuluttaja-lehteä, joka sisältää paljon tietoa tuotteista, vertailuja, testituloksia jne.

Huijarit kuriin!-hanke on kolmivuotinen (2019-2021) ja tavoitteena on
- verkko- ja mobiilihuijausten ennaltaehkäisy
- tuen ja neuvonnan tarjoaminen uhreille puhelimitse ja chat-palvelun kautta
- luoda avoin keskustelualusta vertaistukitoiminnalle.

Käy lukemassa aineeseen liittyviä esimerkkejä, neuvoja ja ohjeita tuolta sivulta! 

**********

Seuraavassa hieman juttua digihuijauksista ja tietojenkalastelusta!

Digihuijauksia ovat mm. nettikauppahuijaukset, tietojenkalastelu, romanssihuijaukset, huijariroskapostit ja sijoitushuijaukset.

Digihuijauksilla yritetään saada uhrilta taloudellista hyötyä heti tai myöhemmin.

Nettikaupassa liikkuu huijareita, jotka esim. tarjoavat tuotteita, joita ei ole olemassa, vaativat ennakkomaksua, lähettävät huonompia tuotteita mitä tarjosivat netissä, pyrkivät aloittamaan nettiromanssin lypsääkseen uhrilta rahaa, lupaavat sijoituksille uskomattomia tuottoja, jne.

Ennen tuotteen tai palvelun netistä tilaamista on syytä tarkastaa, että yrityksellä on olemassa käyntiosoite ja toimiva puhelinnumero, yritys on tunnettu (tietoja yrityksestä voi googlettaa). Kun ostat netistä jotain, lue tilausehdot huolella, maksa aina luottokortilla ja tallenna kaikki tilausvahvistukset ja kuitit.

Tietojenkalastelua voi tapahtua mm. netissä, puhelimella, viestillä, esiintymällä väärällä henkilöllisyydellä, esim. poliisina tai pankkivirkailijana. 

Huijari yrittää saada tietoonsa uhrista tärkeitä tietoja, kuten pankkitunnuksia, henkilötunnukset, käyttäjätunnukset tai salasanat.

ÄLÄ KOSKAAN LUOVUTA PANKKITUNNUKSIASI, SALASANOJASI NETISSÄ, PUHELIMITSE TAI MUUALLAKAAN SATUNNAISELLE KYSYJÄLLE! NIITÄ EI KYSY EDES POLIISI TAI PANKKI.

Viime aikoina ovat lisääntyneet yritysten nimissä lähetetyt huijausviestit, esim. postin, pankkien, kauppojen. Uhri yritetään saada esim. klikkaamaan viestissä tai sivulla olevaa kohtaa, jonka jälkeen häneltä kysellään tietoja, vaaditaan henkilötietoja tai tunnuksia.

**********

Yleisenä neuvona voi sanoa, että kaikkeen hiemankin tuntemattomaan ja/tai oudolta tuntuvaan viestintään on syytä suhtautua varoen. Kannattaa kysyä itseltään, voiko tämä olla totta tai miksi tämä juttu kohdistetaan juuri minulle tai miksi jokin tuote voisi olla noin edullinen tai onko lähettäjä todella viestin osoittama henkilö/yritys/muu taho? 

On syytä kuitenkin muistaa, että pääosin toiminta ja viestintä netissä on rehellistä, mutta terve varovaisuus on aina paikallaan niin myös netin suhteen kuin muussakin elämässä.

**********

Minä itse toimin yleensä seuraavalla tavalla: 

- tarkastan sähköpostiin tulleista arveluttavista, oudoista viesteistä lähettäjän osoitteen (esim. omituisen näköinen osoite sisältää sekalaisia numero- tai kirjainsarjoja, outoja nimiä, oudon päätteen tunnuksessa)
- en klikkaa sähköpostissa tai yritysten tai muiden tahojen mainoksissa nettisivuilla erillistä "painiketta" vahvistusta, tilausta tai lisätietoa koskien, ellen ole itse alunperin mennyt sivulle ja tiedä oikeasti mistä on kysymys
- tilaa tavaraa oudoilta yrityksiltä tai sivuilta ennenkuin tarkastan, että ne ovat kunnollisia ja paljon käytettyjä toimijoita.

**********

Epäile terveellä tavalla outoja juttuja, kysy apua, jos olet epävarma, seuraa ja usko julkisuudessa tiedotettuja varoituksia nettiin liittyen!
Huolimatta varoituksista netti on monipuolinen, mielenkiintoinen ja tiedollisesti antoisa paikka!

Tsemppiä kaikille turvalliseen surffailuun netissä!

Kaupungissa laulu raikaa ja soitto soi

Päivän ohjelmaani kuului Enterin luento Kampissa. Aiheena oli tietoa Digi-huijauksista. Olin kotona tuskaillut kulkuvälinevalinnan kanssa, joita oli vaihtoehtoina oma polkupyörä, citypyörä, DriveNow-auto tai raitiovaunu numero 10. Osaatte ehkä arvata, että valitsin raitiovaunun! Se oli helpoin, sen kun seisoo käytävällä, nuorison (= kaikki alle 70 v.) vallattua kaikki istuimet.

Kansallismuseon pysäkiltä on matkaa palvelukeskukseen reilun kilometrin verran, joten käveltyäni tuon taipaleen saavuin paikalle paita märkänä ja selkäni hiessä. Heti ovesta sisään päästyäni järkytyin hurjasta hulabaloosta, joka oli vallannut palvelukeskuksen aulan ja kahvion. Musiikillisen hulinan, yhteislaulutilaisuuden järjestivät laulavat seniorit, joita oli varovasti arvioiden toistasataa. Heitä istui pitkin aulan seinustoja ja täpötäydessä kahvilassa. Laulantaa johti neito porukan keskellä ja toinen neito säesti pianolla.

Tempaisin kupposen kahvia laulun keskeltä kahvilan tiskiltä ja siirryin 2. kerrokseen odottamaan isossa salissa pidettävän huijausluennon alkamista. Laulu raikasi ympäri taloa ja tunnustan hyräilleeni ja jopa laulaneeni joitakin siivuja hienoista, iloisista yhteislaulukappaleista. En kuitenkaan häirinnyt äänelläni ympäristöä. Perin mainio tilaisuus, johon törmäsin todella yllättäen ja yllättyneenä.

Digi-huijausluennon annista kirjoitan lähipäivinä muutaman sanan tänne blogiini. Tilaisuus oli jälleen tärkeä muistutus netin koukuista ja painotti varovaisuutta netissä surfailevalle.

Mutta illalla se soitto sitten räjähti! Tunnustaudun perinteisen, monimuotoisen jazzin ystäväksi. Nykyaikaista psykedeelistä sekopääjazzia en ymmärrä. Olen Olavi Virran ja Laila Kinnusen ajan kasvatti, josta voi päätellä hieman musiikkimakuani. No perheen nuoriso oli havainnut Sibelius Akatemian Musiikkitalon Black Box-saliin masinoiman "oppilaskonsertin", jossa esiintyi kahden eri ryhmän kanssa amerikkalainen huipputrumpetisti Terrell Stafford.

Mestari Staffordin valitsemaa jazzia esitti kaksi Sibiksen opiskelijoista koottua kokoonpanoa, kumpikin tunnin jaksot. Omaan historiaani liittyy läheisesti 60-luvulla muutamia vuosia kestänyt brass-tyylisen trumpettimusiikin soittaminen. Havaitsin, että omassa tuolloisessa soitannassa oli jonkin verran samaa kuin Staffordilla. Yhtäläisyydet koostuivat kuitenkin ainoastaan hiestä otsalla, muutamasta satunnaisesta (minun tapauksessani) samantapaisesta trumpetin soinnusta sekä poskien pulleudesta.

Ensimmäisessä kokoonpanossa ihailin erityisesti alttosaksofonia puhaltaneen Jesse Vilhomaan taidokasta työskentelyä sekä solistina laulaneen Emilia Nojosen äänen kaunista sointia ja taipumista upeisiin improvisaatioihin.

Toisen kokoonpanon huippu oli upeita kitarasooloja soittanut Jonas Metsäkylä. Myös Filemon von Numers oli bassoineen melkoinen virtuoosi.

Kokonaisuutta hallitsi kuitenkin suvereenisti itse mestari, Terrell Stafford. Esimerkkinä mainittakoon, että hän on ollut soittamassa yli 130 albumilla, palkittu arvostetulla Grammy-palkinnolla ja toimii Temple Universityn jazzosaston johtajana. Kerrassaan uskomaton puhallintaituri!

Olin toista kertaa kuuntelemassa Sibelius Akatemian oppilaiden työskentelyä lavalla ja voin sanoa, että yllätyin jälleen suunnattoman positiivisesti. Suosittelen käymään heidän konserteissaan, jos liikutte Musiikkitalon kulmilla! Ja tapahtuuhan siellä paljon muutakin!

Kuvassa mestarin kanssa molemmat ensemblet