No minkä? No maailman tietenkin! Kävin nimittäin silmälääkärissä ja muutosta oli havaittavissa samalla lailla kuin tulevien päivien säätiedoissa.
Koko juttu alkoi, kun tuossa jokunen hetki sitten kompuroin mökin varastossa lankkuun ja kaappi hakeutui otsaani. No en tosiaan! En ollut nauttinut mitään tarkkuutta heikentävää voimajuomaa, kun en juuri muutenkaan pruukaa nautiskella semmoisia. Nautintoni keskittyvät lähes ainoastaan Kotimaiset Kevyt nakkeihin, Marabou-maitosuklaaseen ja Mynthon Xylitol-pastilleihin. Ja tietenkin mustaan kahviin. Jopa liikaakin, kun aina närästää!
No mutta siis, turvalleni menin ja lasit lensivät hevon skuukkeliin eli varaston askartelupöydän alle. Kontallani totesin, että toinen sanka irtautui silmälasikokonaisuuden muodostavasta ryhmästä ja vaatimalla vaati osakseen liimaa liittyäkseen takaisin. Ja vaatikin lukuisia kertoja liimaa uudelleen, kun ei nimittäin halunnut palautua enää ennalleen. No siinäpä oli pakko kuljeksia jokunen aika silmät sirrillään ja arvailla miltä maailma mahdollisesti näyttää. Mutta lopulta piti antaa periksi!
Varasin netin kautta ajan silmälääkärirouvalle Instruun ja leuka levylle-toiminto tuotti tuloksenaan reseptin. No pitihän siinä toki ensin tuijotella seinälle arvaillen kirjaimia, kärsiä myrkkytipoista ja katsoa joka suuntaan niin, että silmämunat vaan pyöri päässä. Tuomiona oli harmaata ohimolla, harmaata silmässä. Onneksi harmaan, vaikkakin on muotiväri, määrä oli rajallinen eikä vielä huolestuttava! Näköhermon pääkin näkyi kuulemma olevan munan perillä paikoillaan.
Seinän numerotaulun mukaan kaukokohteet olivat siirtyneet entistä kauemmaksi, silmämunat olivat aina vaan enemmän ristissä, sylintereissä oli muutoksia kuin entisessä kupla-Volkkarissani ennen moottorin laukeamista ja lukeminen sujui, kunhan vaan onnistuin näkemään missä kirja on.
Seuraava toimi olikin sovitella 4 kertaa läpi kaikki 500 Instrun tarjolla olevaa lasinkehystä. Siinä meinasi hiki tulla hiljaiselle pojalle, kun mikään ei kelvannut makutuomarille. Itse olisin ottanut ensimmäiset, mutta eipä siinä minulta paljon mielipidettä kyselty! Urakan lopputuloksena kuitenkin tilasin kahdet lasit. Toiset normi-2-teholasit ja toiset sisälasit. Tovi vielä piirreltiin miellyttävän, pitkämielisen ja osaavan palveluhenkilön toimesta tussilla linsseihin rukseja ja sitten nimi paperiin ja käsiraha kassakoneeseen ja odottamaan kotiin ilmoitusta lasien tulosta.
Mutta miten niin sisälasit? No siten, että linssi on jaettu kolmeen osaan, joista alaosalla luen iPadia, keskiosalla askartelen ja käytän läppäriä sekä yläosalla tuijotan telkkaria. Lisäksi niihin tulee joku sinivärisuodatus, joka hillitsee tietolaitteiden kirkkauden vaikutusta silmiin. Tiedä häntä kupattiinko minua taas, mutta kolmen viikon kuluttua olen viisaampi! Tai ainakin tietävämpi ja näkevämpi! Toivottavasti!
Kyllä on mennyt mutkaiseksi! Ennen oli tarjolla yhdet mustat kehykset ja niihin pantiin lasit reikiin ja ne oli valmiit katselemiseen. Nyt niitten pitää kestää iskuja, paitsi kaapin kulmaan, suodattaa, paitsi Juhla Mokkaa, ja pysyä nenällä, paitsi jos on liian jyrkkä nokkavarsi alaspäin, jolloin sangat pannaan langalla niskan taakse yhteen.
Mutta saas taas näkee noin kolmen viikon kuluttua!
