/>/> VANHUS STADISSA: Miten sitä oikein jaksaisi?

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Miten sitä oikein jaksaisi?

 Kun se oikein tökkii ihmistä, on oma hommansa jaksaa taapertaa eteenpäin. Lääketieteellistä apua vaativien vaurioiden korjaaminen, etenkin jos ne tulevat yllättäen ihmisen kriittiseen kohtaan, on melkoinen prosessi. Kun kyseessä on sydämeen liittyvät ongelmat, on tulevaisuuden tavoittaminen ja kehittäminen erityisen vaikeaa. Kuinka jatkaa infarktin jälkeen?

Tavallisia arkielämän vastaavia vaivoja voisivat olla esim. auton moottorin käyntihäiriöt, pakastekaapin yllättävä sulaminen tai vaikkapa paistouunin toimimattomuus. Ne pysäyttävät toiminnan, mutta ovat korjattavissa asiantuntijan toimenpitein kohtalaisen helposti. Mutta ihminen on sen verran kimurantti kokonaisuus, että vaikka korjaustoimet voidaan tehdä, ei kroppa tule välttämättä enää entiseen kuntoonsa. Ei edes siihen kuntoon, jossa se oli hetki ennen vaurioita.

Sairauskohtauksesta palautuminen vaatii lepoa, lääkitystä, liikuntaa, seurantaa ja mahdollisia jatkotoimia. Kun olet onneksesi ehtinyt sairaalaan "korjattavaksi", on kotiutuksen yhteydessä määrätty vino rivi pillereitä, useinmiten aamulla ja illalla otettaviksi. Aiheutuu ongelma, ovatko annokset liian suuria vai liian pieniä? Miten niiden vaikutukset purevat hoitamatta jääviin osiin, joiden pitäisi korjautua lääkkeillä? Aukeaako loput tukokset vai eivät? Onko suurten lääkemäärien hyödyt haittoja suuremmat? Rasvoittuvatko suonet taas lääkkeistä huolimatta vai saako taas jatkaa kymmenet vuodet normaaleilla elintavoilla, kunnes ehkä taas...?

Sanotaan, että pitää levätä, mutta myös liikkua. Liikuntaa pitää lisätä vähitellen tuntojen mukaan, mutta jos tunnot eivät ole myötämielisiä liikunnalle. Kuinka torjut sohvan kutsun? Kun kuitenkin järki ja ohjeet vetävät kävelemään ja matkakin pitenee päivä päivältä, niin mikä on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Liikuntaihmiset tietenkin sanovat, että jaksamisen mukaan, mutta kun ei jaksa eikä huvita. Ei pelkkä kävely riitä, pitäisi tehdä jotain muillekin lihaksille kuin jaloille. Milloin voi mennä salille ja mitä siellä saa tehdä? Joitain asioita pitää tehdä, toisia ei saa tehdä missään nimessä. Kuka seuraa, neuvoo, valvoo, ohjaa, opastaa ja mittaa?

Älykello, verenpainemittari ja verensokerimittari muodostavat toipilaan lähimmän ystäväpiirin. Tässä vaiheessa on hyvä, jos takana on tilastotieteen opintoja. Mittaustulosten taulukointi onnistuu silloin melkoisen helposti Excel-taulukoihin. Samoin onnistuu PEF-mittaustulosten taulukointi valmiisiin taulukkopohjiin, joissa hengityskunto saa käyrämuodon. Älykello mittaa kaiken aikaa sykettä, happitasapainoa, askelmääriä, kuljettuja matkoja, kalorikulutusta, kunnoon kehittymistä jne. Tiedot putkahtavat ilmateitse älykännykkään tutkittavaksi. Sinne sovellukseen voi syöttää myös muita tietoja, kuten verenpaineet, verensokerit jne. Lopulta tietoa on niin paljon, että niitä tutkiessa ei tiedä, onko sitä entistä sairaampi vai terveempi?

Kuka osaa kertoa, miksi tähän jouduttiin, vaikka elintavat olivat kohtalaisen hyvässä jamassa? Pyöreävoittoista vartta ei savustettu tupakalla, ei voideltu alkoholijuomilla, "kiusattiin" kevyttuotteilla, ravittiin joskus kevytmakkaroilla ja leikkeleillä. Tapahtuneen olisi ymmärtänyt, jos olisi vuosikymmenet vetänyt kaksin käsin rasvaa ja muita kiellettyjä aineita, mutta kun ei. Kehiin astuu selityksenä useamman ammattilaisen suulla "se on sukuvika, kun suksi ei luista". 

Nyt on vaan etsittävä jostain motivaatiota ns. palautumiseen. On vaan yritettävä hengenahdistusten, pienten puristusten ja väsymyksen keskellä löytää intoa kunnon kehittämiseen. Ongelmana on vaan, ettei oikein jaksa mitään. Telkkarissakin on kaikki pelkkiä uusintoja, mitäpä on sitten saman lenkkireitin kiertäminen päivästä toiseen. Siinä ei paljon innostus räisky! Ainoat uusinnat, mitä viitsii toistaa ovat alkuperäinen Tuntematon Sotilas, Opri ja Kummelit. Kuuntelupuolella toisto sallitaan Erja Lyytiselle, Olavi Virralle, Django Reinhardtille ja Olli Soikkelille, joista osa on hengissä ja osa ei.

Todettakoon, että aion kuitenkin jatkaa Kadonneen Kunnon Metsästystä! 

Pysykää te terveinä ja tarkkailkaa kuntoanne! Ja tehkää jotain sen eteen! Ja heti!



2 kommenttia:

  1. Olet läpikäynyt suuren tapahtuman jonka vaikutukset ulottuvat yhtälailla kehoon kuin mieleenkin. Mainosta lainatakseni tehdään hissukseen, nautitaan hissukseen...Nöyrästi pyydän: älä unohda blogiasi. Tsemppiä toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura kannustuksestasi!
      Olen yrittänyt opetella tuota hissukseen-asiaa. On se vaan niin hankalaa, mutta ”onneksi” heikko jaksaminen hillitsee suurinta intoa!
      Yritän pusertaa blogiin tekstiä aina välillä, kunhan vaan aihetta löytyy.
      Iloista joulun odotusta sinulle!

      Poista