Harrastin nuorena laskettelua ja olin tuolloin äärettömän innostunut pujotteluradalla keppien väistelystä. Minulla oli onni saada oppia parilta opiskelukaveriltani, joilla oli alppihiihdon opettajan pätevyys. Ja kyllähän sitä sitten opiskeltiinkin, ensisijaisesti laskettelua ja joskus, kun muistettiin, myös yliopistojuttuja. Ekat kiinnosti, tokat ei!
 |
| Photo by Curt Nichols on Unsplash |
Muistan kerran tunturilla lasketellessa kaatuneeni niin, että sukset pyörivät hihnojen varassa kiinni nilkoissani kiitäessäni mullin mallin alas jyrkkää rinnettä. Selän takana ne hakkasivat välillä päähäni ja milloin mihinkin. Tuona päivänä oli melkoinen pakkanen ja vaatetta oli kunnolla päällä. Rinteen alla nousin hieman pöllämystyneenä jaloilleni. Totesin raajojen jokseenkin toimivan ja suksienkin olevan kunnossa. Mitäpä siinä kuin uutta usvaa putkeen ja ankkurihissillä ylös mäkeen. Ankkurihissi oli tuohon aikaan yleinen. Siinä laitettiin ankkurin muotoinen kapula takapuolen taakse ja sitten seisottiin, kunnes yläasemalla irroittauduttiin ankkurista, joka jatkoi matkaansa vaijerin mukana takaisin alas.
Minullapa ei ankkuri lipsahtanutkaan entiseen malliin irti takapuolesta, vaan se oli ikäänkuin liimautunut housuun. Lähtihän se toki pienellä nykäisyllä irti. Tilannetta tarkastellessani ja syytä etsiessäni, havaitsin housujen takamuksen olevan halki vaakasuunnassa, siis eri suunnassa kuin luontainen takaposkien halkeamasuunta on. Edellisenä päivänä teroitettujen laskettelusuksien teräsreuna oli viiltänyt housuihin ja samalla takapuoleeni uuden vaon. Vaikutti siltä, että verta vuotava takapuoleni oli jäätynyt ankkuriin kiinni. Koska verentulo oli jo lakannut matkalla ylös ja päivä oli vasta aluillaan, päätin jatkaa laskettelua. Kävin rinteen alla palvelukeskuksessa hakemassa pitkän pätkän laastaria ja sitten porhalsin takaisin mäkeen.
Tulikin tuosta mieleen lukemattomat laskettelureissut ympäri Suomen pohjoista ja vähän Ruotsissakin. Tätä kirjoitellessa putkahti sähköpostiin Sanna Walleniuksen postaus Iso-Syötteen visiitistä. Laitan sen tähän liitteeksi, niin voitte henkiä höpötysteni lomassa hieman tuntureiden lumoa.
https://walleni.us/iso-syote-tulipalon-jalkeen-talta-nayttaa-uusi-putiikkihotelli/
***********
Tämän päivän pujottelua saa jokainen harrastaa sitten väistellessään ihmisiä. Sitä joutuu tekemään kaduilla, kujilla ja lenkkipoluilla. Ikäväksemme on maailman vallannut tauti, jonka takia on vältettävä lähikontakteja ja ilmassa pöllyäviä näkymättömiä ”hengityshaituvia”.
Reilu vuosi sitten elettiin normaalisti nauttien maailmasta ja sen tarjoamista riemuista. Nyt joudumme väistelemään kaikkea ja kaikkia. Osa meistä noudattaa ohjeita ja osa ei. Toivottavasti loputkin oppivat uskomaan ohjeiden olevan tarpeellisia tässä tilanteessa!
Olin keväällä päättänyt etten kirjoita korona-aiheesta, mutta nyt oli pakko sivuta sitä muutamalla lauseella.
**********
Jouluun ei ole enää kuin kymmenkunta päivää. Ihmisistä osa viettää jouluaan kotonaan ja osa lähtee matkalle pohjoisen laskettelukeskuksiin. Lapissa on lunta ja hienot ulkoilumaastot. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee nauttimaan talven riemuista ja hiihtämään Lapissa tai muualla. Ja tietenkin kaikki säilyisivät terveinä joulumatkallaan!
Ja vaikka ette matkustaisikaan, käykää lenkillä, voimistelkaa ja venytelkää! Niistä on monenlaista hyötyä kunnon ja terveyden ylläpitämiseksi!
**********
Ja sitten pieni markkinointiosio!
Kirjoittaa tuhersin viime jouluksi pienen kirjasen Joulupukin pajan ja tonttujen elämästä. Kirjasessa on 6 jouluaiheista novellia. Teosta on saatavilla e-kirjakaupoista painettuna (89 sivua) ja e-kirjana. Laitan tähän liitteeksi Elisa Kirjan osoitteen, josta sitä voi ostaa ja ladata kohtuulliseen hintaan. Sitä on toki saatavissa myös muista nettikirjakaupoista.
https://kirja.elisa.fi/ekirja/no-jopas-sattui-korvatunturilla
En pane pahakseni vaikka moni kävisi ostamassa sen! Saisin tuotoilla sitten hankittua itselleni vaikka joulutortun ja kupin kahvia. Tuossapa vielä kuva kirjasen kannesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti