/>/> VANHUS STADISSA: Mutta kun ei muista!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Mutta kun ei muista!

Se tuo muistinmenetys ei olekaan mikään naurun asia! Kyllä on tälle iälle jo paljon muistettavaa ja erityisesti unohdettavaa. Onhan se hyvä jos ei kaikkea muistakaan, mutta kun se tökkii niin ettei muista edes sitä muistettavaa. Kun pitäisi muistaa, mutta ei vaan tule mieleen.

Nuorena, silloin villeimpänä aikana monella meni muisti aivan kemiallisin keinoin. Itselleni rakensi varmaan se Suuri Ihmisen Suunnittelija vanhempieni avustuksella oivallisen esteen. Kun olisi illanistujaisissa tullut se hetki, että ollaan lähellä sitä muistamattomuuden tilaa, alkoi minua huimaamaan siihen malliin, että oli parasta lopettaa samantien.

Mutta kun nyt on tullut aika, jolloin se tökkii ja melkein alvariinsa! Tökkihän se työaikanakin, mutta nyt kun ei ole ylenmäärin muistettavaa, niin ne vähätkin tarvittavat jutut on hukassa. Vai mitä sanotte kun pitää katsoa naapurin ovesta naapurin nimi kun ei tule muuten mieleen. Tosin eihän ole oltu naapureita vasta kuin vähäiset 12 vuotta. Eikä muista oman auton rekisterinumeroa. Ja oma postinumerokin meinaa unohtua. Hitto kun ei ole kivaa!

Se ei mielestäni ole vielä vakavaa jos ei muista Ridge Forresterin vaimon nimeä. Ridge kun vaihtaa vaimoa niin usein. Toki jos vastaa, että Brooke, niin on suuri mahdollisuus osua oikeaan, kun Ridge on Brooken kanssa naimisissa jo kahdeksattatoista kertaa. Ja niiden naamat vaan nuortuvat. On se Ridgellä kätevää, kun jos vaikka kavereitten kanssa illalla kapakkakierroksella menee muisti ja yöllä kotiin kontatessa sopertelee, että "rakas Brooke", niin on suuri mahdollisuus, että vaimon nimi sattuukin oikein.

Tässä kun sitten yrittää virkistää aivoa kirjoittamalla, lukemalla, netissä surffailemalla, aktivoitumalla vaikka mihin ja pohtimalla liikuntaa, jota pitäisi harrastaa. Mutta kun ei repeä kaikkeen! Olen päättänyt tehdä noista hommista ne helpoimmat ja vähiten hikiset jutut. Hiki tuntuu muutenkin tulevan jo pelkästä ajatuksesta. Tuleekohan ihmisestä herkempi kun vanhenee? Tarkoitan tuota hikoontumista pelkästä ajatuksesta.

Nyt en oikein muista mistä minun piti kirjoittaa, joten on parasta lopettaa! Terkkuja kaikille, joiden nimeä en juuri nyt muista!


Kiinan kuvissa mennään edelleen!

Ostoskeskuksen isolla taululla näki itsensä jos seisoi määrätyssä kohdassa aulassa. 
Eipähän tarvitse hankkia kotiin peiliä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti