Oltiin veljeskaartilla Oulun seudulla matkoista ikävimmällä eli suvun mustapukumatkalla. Ja matkaahan tuonne perille tuli monta bensalitrallista vaikka olisi ollut vähäsyöppökin ajoneuvo alla. Meillä ei ollut aivan mahdoton kiire, kun oli osattu varata aikaa. Mutta aikataulusyistä niin meno kuin paluukin ajoittui illan ja yön pimeille tunneille.
No mutta se päästiin toteamaan, että on se vaan monella suomalaisella kiire! Sen kerkisimme panna merkille. Kun mentiin pimeällä, sateisella kelillä sekä tie oli melkoiselta osin kapea ja raiteinen, niin eikö vaan pitänyt kanssa-autoilijoiden pyrkiä ohi! Eikä mekään hiivitty jos vauhtiamme haluaa kuvailla. Ohittajan piti pitkään roikkua puskurissa niin, että naarmut melkein jäi. Kun tietää, ettei kaveri takana voinut nähdä mitään muuta kuin meidän perävalot, niin olikohan siellä kaikki taka-autossa kotona? Tuommoisessa ajopäässä ei voinut olla kuin sahanpurua tai pelkkä reikä.
Ja ohi piti päästä heti kun eteen aukesi kymmenen metrin näkyväisyys tai muuten vaan innostus puhkesi ohituskukkaan. Sitä ei estänyt keltaiset tai minkään muunkaan väriset viivat, kaiteet tai mikään muutkaan häiriötekijät. Vastaantulevan auton valonkajo mäen takaa tuntui vaan innostavan hullua ohittajaa. Oli helppo kuvitella, että kaveri pani silmänsä kiinni ja toivoi parasta. Olisikohan tuommoinen joku suomalainen versio kamikaze-toimesta?
Saapi sitä tänään olla onnellinen, että selvisimme hengissä tuolta suomalaiselta peruskilparadalta! Se oli 1220 km:n rata, sää olosuhteet hankalammat kuin Räikkösellä ja Bottaksella kertaakaan F1:ssä ja vielä yökisa ilman ratavaloja. Vuoroin vaihtelevat sumu, räntä ja rankka vesisade eivät varmasti olleet panneet noita tapaamiamme ohittajia miettimään sliksien eli kuivankelin renkaitten vaihtamista sadekelin renkaisiin. Tai järjen ottamista mukaan ajomatkalle. Ehkä järki oli kotona katsomassa naisporukalla Salkkareita tai Kympin uutisia.
Onneksi, ainakin meidän joukko, ollaan nyt kotona turvassa ja hyvissä ruumiin voimissa! Sielu vapisee vieläkin jännityksestä!
Noitten ohittajien hengissäolosta onkin sitten jo vaikeampi sanoa mitään! Suuria todennäköisyyksiä ei kannata veikata sen suhteen, ainakaan pidemmälle! Toivottavasti joskus järkiintyvät ennenkuin käy oikeasti huonosti!
Olkaa Tekin varovaisia kun liikutte ajo-, kävely- ja muilla teillä! Siellä on liikkeellä monta piittaamatonta kahjoa ja reikäpäätä!
 |
| Yömaisemaa tuulilasin takaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti