Onko se laitaa, että pitelee kelejä?

Kyllä oli pakko, kun minua kotona vahvasti motivoitiin, lähteä jalkapelillä kylille. Se tuo keli on suosinut jo tovin aikaa ulkoiluharrastuksia. Ensin kuitenkin mennä rytkytettiin 10-sporalla eli ratikalla (kutsuttuna minun kielelläni) keskustaan. Siellä riittikin monenlaista virallista ja viratonta asiaa hoidettavaksi. Sai siinä selkävikainen pyöriä katukuiluissa hielle asti. Selkäpii valui oikein vettä tai siis pikemminkin hikeä. Onneksi titaanivahvistukset eivät ruostu ja ovat soveliaan ihra- ja lihakerroksen peitossa.

Turistia oli näkyvillä keskikylillä pilvin pimein. Eli kuului Russian murretta ja kiinaa ja varmaan jaappaniakin. Ruotsin murre oli kotoperäistä alkuperää. Kielikorvani ei ole enää niin virittynyt vieraisiin murteisiin, kun omakin Oulun murre tahtoo hiipua aivan anhittomiin. Mutta vieraita olivat ihmiset ja hymy erimuotoisilla naamoillaan kuljeksivat pitkin katuja ja kauppaliikkeitä. Mitenköhän sitä jaksaa aina hymyillä?

Kun kotimatkani aika tuli, ajattelin vetäistä motivoidulla tavalla pelkin jalkavoimin 5,5 km:n matkan kotiin. Ja kun vielä piti poiketa terveyskeskuksessa matkalla, pyrin etsimään oikoteitä. No pieleenhän se meni, etsiminen! Tuli pitempi matka harhareittien takia. Autolla olisi ollut paljon helpompaa eksyä. No ei sekään vielä mitään, mutta entäs terkkarissa sitten!

Olen aina saanut palvelut Laakson terkkarissa hyvin rivakasti. Mutta eilen selkä märkänä ja kipeänä tulikin stoppi! Oli 5 edellä numerolapun mukaan. Tosin yksi oli ottanut lääkäriin mennessään tietämättömyyttään lapun, mutta kun sekin oli minua edellinen. No ei se mitään muuten jurppinut, mutta kun toinen asiointiluukku oli kiinni ja takana puuhailtiin jotain, mitä lie. Ykkösluukun tehopakkaus pyyteli kaveriaan avaamaan luukun, mutta ei kun ei. Oli kiireempää puuhaa verhon takana meneillään.

Istuskelin salissa lähes 45 minuuttia odottelemassa vuoroani. Se kun tuntee minut, tietää, että odotteluni ilman iPadia on maailman suurin katastrooffi. Minulle! Lopulta pääsin sen sulkiluukun avausvaiheessa asioimaan. Oma asiani kesti tarkalleen 45 sekuntia. Eikä tullut edes kuntoon! Siis asia! Itseni kuntoontuloa en ollut edes toivonut saati odottanut.

No se tilanne meni niin kuin meni ja lähdin taapertamaan tuohtuneena ja puhisten kotia kohti. Siitäpä ei ole enempää kerrottavaa muuta kuin, että kotiin pääsin ja iPadin hellään huomaan. Mutta ensin pesin selän (omani) ja vaihdoin paidan kuivempaan.

Kyllä liikunta on rankka laji ja jonkun tiedon mukaan jopa hyödyllistä vaikka ei se hikipäässä eilen siltä tuntunutkaan!

Muistakaa Tekin liikkua ja hikoilla!


Nytpä yllätän Teidät enkä näytäkään Kiinan kuvaa vaan syksyistä Helsinkiä! Käykääpä Tekin katselemassa maisemia!

Remonttimiehet panivat eduskunnan pakettiin ja hääti porukan Sibelius-Akatemian konserttisaliin