Mihin katosi remonttimiesten ammattiylpeys ja vastuuntunto?

Tuo se on vasta perk... eikun ihmettä, ettei suomalaisen yrityksen työnlaatuun voi enää luottaa tippaakaan! Tälle vanhukselle on tänä vuonna suotu kyseenalainen ilo seurata yhden pienehkön taloyhtiön putki-, ilmanvaihto-, sähkö- ja piharemontin etenemistä. Talossa on 15 asuntoa ja 5 liikehuoneistoa.

Nyt tuota hommaa on kestänyt kohta 8 kuukautta ja  on vielä jäljellä arvioiden mukaan n. kuukausi. Toki ollaanhan sitä aikataulussa, jota osittain munasi reilun kuukauden verran isännöitsijä omilla sähläyksillään. Silloin viime talvena kun valittiin ns. ammattilaiset tekemään tuo iso projekti, oltiin vahvasti uskossa kuin lahkolaiskokouksessa ja hymyiltiin pukumiesten puhuessa kauniisti projektin sujumisesta. Insinööritoimisto vakuutti suunnitelmien olevan huippuluokkaa samoin kuin urakoitsijoidenkin. Ja ryystettiin pullakahvia!

No onhan siinä aikataulussa pysytty! Mutta onko jälki ollut sen puheen väärtti? No tässä muutamia juttuja, joiden luulisi kuuluvan luontojaan sovitun homman sujumiseen ja työn jälkeen. Jos tekijänä olisi ollut ensikertalainen rakennusliike, olisin ymmärtänyt suhmuroinnin eli pikkuyksityiskohtien ongelmat. Mutta kun kyseessä oli kokenut helsinkiläinen rakennusalan perheyritys, en voi ymmärtää sitä. En siitäkään huolimatta, olipa rakennusmiehet mistä tahansa kotoisin. Eikö työnjälkeä ja valvontaa osata hoitaa vai eikö se ylipäätään kiinnosta yrittäjää?

Pyysin keväällä remontin huoneistokohtaisista lisätöistä tarjouksen parilla eri sähköpostilla. Kun sitä ei kuulunut, lähetin sähköpostia kesällä uudelleen ja soitinkin perään ja sain lupauksen, että homma on kunnossa ja hoituu. Kun syksyllä, palattuani Stadiin, menin katsomaan missä vaiheessa hommat on, ei lisähommista ollut mitään havaintoa. Ei ollut huoneiston suunnitelmataululla merkintöjä mistään pyytämistäni asioista. Uudistin pyyntöni parilla uudella sähköpostilla ja kolmella puhelinsoitolla. Lopulta, viikko ennenkuin asunnon piti olla luovutuskunnossa, sain tarjouksen. No mitäpä siihen oli ollut enää paljon sanomista. Se oli hyväksyttävä ja annettava rakennusliikkeelle aikaa pari viikkoa hoitaa hommat.

Siinä välissä asunto "valmistui" putkiremontin osalta "luovutuskuntoon". No olihan se luovutuskunnossa, jos omistajan näkö on -6 tai +6 eikä omista silmälaseja ja pääse esim. kurkkaamaan keittiökaappien alle. Kuvasin esimerkkejä työnjäljestä ja niitä on jutun lopussa.

Nyt olisin valmis lähes hyväksymään varsinaisen putkiremontin osuuden, jos vain vaihtaisivat vielä upouuden vessanpöntön kannen, joka on täysin naarmuilla. Ja lisähommista puuttuu vielä yhden lisäpistorasian ja keittiötason työvalon asennukset.

Jotenkin on surullista, ettei yrityksillä eikä ihmisilläkään ole enää vastuuntuntoa töittensä jäljestä. Se oli hienoa aikaa silloin aikoinaan kun saattoi sanoa, että suomalainen työnjälki ja suomalaiset tuotteet ovat maailman parasta laatua. Silloin saattoi vielä kulkea avainlipun tai Suomen lipun kanssa rinta rottingilla maailmalla. Ei voi enää ainakaan mitä laatuun tulee!

Seuraavat kuvat ovat siis "valmiina" luovutetusta asunnosta.

Lattialistoja puuttui parilta seinältä

Vanhojen putkien läpivienneissä on liian pienet
 peitelevyt ja lattialista murjottu

Liian pienet peitelevyt, parketissa uusi rako,
vanha reikä massattu huonosti,
lista murjottu, johto irti

Massattu sinnepäin, lattialista murjottu

Putket ja johdot sikin sokin kaapin alla

Kaapin jalka puuttuu, samoin alakaappien kaikki jalkalistat puuttuvat

PAINOTAN VIELÄ, ETTÄ ASUNTO ON LUOVUTETTU ENNEN NÄIDEN KUVIEN OTTAMISTA!