Siirry pääsisältöön

Pitääkö jalkakäytävä varata vai hälyyttääkö kännykkä?

Kyllä en ole iloinen ihmisten käytöksestä! Se kun Suomen Helsingin ihminen kulkee kuin katujyrä tai raivaustraktori. Ei anna tilaa eikä väistä vaan puskee suoraan eteenpäin järkähtämättä. Saapi siinä harmaahapsinen vanhus olla ihmeissään väistellessään jalkakäytävällä ihmistä.

Sitä kun ennen opetettiin, että muut pitää huomioida ja tilaa antaa. Ja etenkin vanhukset pitää ottaa huomioon kaikissa tilanteissa. Mutta onkohan Helsingissä toiset ohjeet ja säännöt. Se kun jyrää päälle iästä riippumatta. Sitten tuli mieleen, että onkohan se ratikan eli sporan vaikutusta, kun eihän sekään paljon väistele? Ja jos väistelee, niin sitten tarvitaan nosturiautoa ja monesti myös ambulanssia ja/tai peltiseppää. Tuossahan se täytyykin ollakin se selitys!

Mutta menee se tuolla samalla tavalla vaikka olisi Seurasaaressakin hiekkapoluilla! Siis jalankulkija, ei raitiovaunu. Minä, vanhus kävelee sielläkin enemmän kanervikossa kuin sorapolulla. Se kun joku vanha kamreeri puku päällä ja kravatti kaulassa kulkee käsikynkkää puoliskonsa kanssa, niin ei siinäkään paljon väistellä vastaan tulevaa. Onkohan kamreerikoulussa opetettu, että se on virkamies kingi kylillä ja kujilla eikä kuulu väistellä eikä nöyristellä.

Sama se on nuoremmilla insinööreillä, maistereilla ja kouluhenkilöilläkin sekä kaikilla ihmishenkilöillä ammatista riippumatta. Siinä sitä mennään nuorikon kanssa käsikynkkää ja kävellään yksinäisen vanhuksen yli muina puskutraktoreina. Hypi siinä sitten kanervikkoon suojaan! Ja vanhukselle tulee taas kotona sanomista, kun on housunlahkeet mustikassa ja koiranpas... eikun -kakassa.

Oliskohan se jossain kaupunginvirastossa otettava hommaksi määritellä selvät systeemit, milloin vanhuksella on oikeus kävellä rauhassa ja pelotta jalkakäytävällä tai hiekkapolulla. Ja sitten joku Otaniemen kohteliaampi ja kotona hyvin kasvatettu atk-insinööri heti kehittämään kännykkään ohjelmaa. Se ohjelma piippaisi vanhuksen kännykässä, että milloin on turvallista astua koto-ovesta jalkakäytävälle eikä jyriä olisi näköpiirissä. Siinä olisi mukava istua kotona eteisessä pomppa päällä, vilttihattu päässä ja kintaat kourassa odottelemassa älykännykän signaalia: "Katu on vapaa!". Tuommoinen olisi jo niin modernia ja ennen kaikkea vanhusystävällistä. 

Siinä sitä voisi ponkaista kepin kanssa kaduille ja kujille, eikä tarvitsisi kyllästää housunpuntteja koiranjätöksillä eikä seisoa selkä tiukasti talon seinässä kun pitää väistellä jyräkulkijoita. Voi onni ja autuus kun tuommoisen saisi joskus kokea!


Näitä kelejä se enää puuttuu Seurasaarestakin


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjanteon tuskat

 Pikkuisen on taas kuivamustekynä poltellut kädessä. Pitkään se olikin jähmettyneenä kirjoituspöydän laatikossa. Tosin sain alkukesästä kasaan omien ensimmäisten 25 vuoden muistelot. En kehu mahdottomasti, mutta totean otsa hiessä saaneeni kasaan 240 sivua kuvia ja juttuja. Tosin mukana oli synnyinseudun historiaa ja sukututkimusta, mutta pääosa sisällöstä oli omia lapsuuden ja nuoruuden toilauksia ikävuosilta 3-25. Nyt pitäisi sitten jatkaa, mutta taitaa jäädä tekemättä osa 2. Siihen pitäisi ammentaa niin älyttömästi monenlaisia sohelluksia työelämästä. Unohtaa ei sovi kyllä käyntejä 43 eri maassakaan. Jotenkin tuntuu vaan etten jaksa. Nyt kasailin kuitenkin perheen nuorten pienestä hauvelista kuvakirjan. Käytin rutkasti apuna ChatGPT:tä ja töpötin itse sinne monenlaista sekaan. Lähtökuvat olivat kuitenkin omasta kamerastani. Ehkä tuo pikkukirja saadaan markkinoille lähikuukausien aikana. Aika pitkällä on rikosromaanikin, mutta laiskuus kirjoittaa on nyt vallannut koko vanhuksen. ...

112-sovellus toimii!

 Olen kohta 3 kuukautta miettinyt kerronko vai enkö kerro! Nyt päätin, että kerron, sillä tästä voi olla muillekin apua. Minulle oli! Oli tihkusateinen päivä Saimaan rannalla, niitettyjä kaisloja rantavesi täynnä, upouusi talikko ja mielestään täysin terve mies. Terve mies riehui kolmatta tuntia talikon kanssa kaisloja rannalle kasaan ja homman valmistuttua poistui ansaitsemalleen kahville. Kahvikuppia huulille nostaessa alkoi rintakehässä tuntua kipua, joka muistutti vuosikymmenten takaista golfpallon lyöntien rintakehään aiheuttamaa tuskaa. Niinpä terveoletettu mies ei osannut epäillä muuta kuin rintarangan rasitusongelmaa. Reilun tunnin tuska ja lukuisat viileät esineet rintakehää vasten eivät kuitenkaan helpottaneet oloa, joka paheni pahenemistaan. Tunne oli vähitellen rinnalla istuvan norsun tasoa. Terveoletettu mies päätti soittaa ja kysäistä numerosta 116117, voisiko tuohon kipuun ottaa jotain helpottavaa lääkettä? Numeroon vastannut henkilö sanoi ensimmäisen kysymyslauseen ...

Sääksi eli kalasääski jälleen Luontolivessä!

Nyt piti hurauttaa postaus kaikille luonnosta pitäville. WWF Luontolive seuraa tänäkin vuonna sääksiparin elämää Savonlinnan lähellä Saimaalla. Luontokuvaaja Juha Taskinen on saanut luvan asentaa sääksen pesälle kameran, jonka kautta voimme seurata pesän tapahtumia. Aloin itse seurata reaaliaikaista kuvaa muutama päivä sitten ja havaitsin, että pesän rakennuspuuha on nyt meneillään. Yhtenä päivänä oli naarassääksellä melkoinen kalanvonkale syötävänään. Pesä sijaitsee korkealla puunlatvassa. Taustalla näkyvällä vesialueella sääksi kalastaa ruokansa. Jossain vaiheessa ilmestyy pesään munat, alkaa hautominen ja sitten saakin seurata poikasten touhuja. Seuraavaa linkkiä klikkaamalla pääsette seuraamaan tapahtumia Luontolive Sääksi Klikkaa kuvan keskellä olevaa nuolta, niin livekuva käynnistyy. Jos tuo linkki ei avaudu, niin sen osoite on https://luontolive.wwf.fi/kalasaaski/ Halutessasi lisätietoja sääksistä ja niiden elämästä, löydät lisätietoa mm. Wikipediasta. Klikkaa seura...