Se vaan tuli vanha älykännykkäni liittymäsopimus tiensä päähän. Eikä ollut hauska tilanne! Ennen kun on tarvinnut uusia sopimusta, on kotikylällä Stadissa ollut helppo tepastella Elisan myymälään ja vääntää uusi sopimus. Ja kyllä ovat olleet aina ystävällisiä ja palvelleet kanta-asiakkaan hyvin. Etuja ei ole juuri saanut, mutta muuten ovat olleet hymyileväisiä ja kohteliaita.
No entäs nyt sitten kun olen takametsässä ja myymälään onkin pitkä ja kivinen tie. Ei ole helppoa olla ahdistumatta tämmöisessä sopimuksettomassa tilanteessa. Saattaisin jopa hieman ymmärtää ammattiyhdistysväkeäkin vastaavassa tilanteessa, mutta en kuitenkaan. Se kun ei minun pirtaani sovi!
Onneksi minulla on kuitenkin puhelin ja liittymä, vaikka sen hinta nousi eilen huimiin lukemiin. Ja onneksi oli ystävällisiä ihmisiä Elisalla langankin päässä eikä pelkästään myymälässä. Sanoivat ymmärtävänsä tuskaani, mutta kun ei pysty lisäetuihin, ei vaan pysty. Pakkohan se oli ottaa almua pienesti vastaan ja sanoa jees. Sillä pikku sanalla pääsi taas sopimustilanteeseen vuodeksi. Seuraavat sopimusneuvottelut on ensi heinäkuussa.
Mitä tähän sitten sanoivat Telia (että rutaleet menivät muuttamaan senkin nimen) ja DNA. Mökin alue, takametsä, on DNAn ominta aluetta, mutta ei herunut sieltäkään sääliä eikä etuja, paitsi olisi saanut nettietua Euroopassa ja Baltiassa. Sonera pukkasi sattumalta juuri sopimuksentekopäivänä sähköpostissa seireenin kutsua, mutta ei siihenkään liittynyt innostavia houkutuksia. Kehuivat kyllä ystäväksi ja sanoivat muistavansa entisen hyvän asiakkaansa. En alkanut!
Tekikö EU meille hyvää vai hallaa kännykkäliikenneasioissa? Määräsivät operaattoreiden hinnoista ja operaattorit nostivat niitä heti. Kädenojennuksena operaattorit lupaavat Baltiassa halpaa operointia, mutta kun minulla ei ole juurikaan asiaa Baltiaan. Ei taida enää olla monella muullakaan, etenkään niillä, jotka raahasivat olutta kärrytolkulla Viron laivoilla. Nosti Viron ministeri nimittäin olutveroa ja minusta se oli oikein hyvä juttu! Ei olut ole terveellistä muutenkaan. Aiheuttaa mahakipuja ja kaikenlaista vaivaa sekä skismaa. Pääsee tulli ja poliisikin helpommalla kun ei tarvitse kytätä ja taltuttaa Viron rähinaviinan seurauksia.
Meinasi tämä juttuni livetä juomaosastolle kun piti puhua liittymistä. Se vain jäi sanomatta, että onneksi ei ole olemassa kartelleja noilla operaattoreilla. Hinnat ja edut ovat vaan ihan sattumalta samanlaiset. Olisihan semmoinen kartelli lainvastaistakin!
Mutta nyt minä voin taas soitella ja etsiä bittejä avaruudesta kännykällä. Ei ole halpaa, eikä kanta-asiakasystävällistä, mutta toimivaa kuitenkin! Eurooppaan minun sopimuksellani ei kannata lähteä vaan pitää mennä heti kauemmaksi tai olla menemättä kokonaan.
Värkkäsin aikoinaan oravanmökkejä kun ei ollut muka muuta puuhaa. Laitan tähän kuvan yhdestä mökistä kun ei minulla satu olemaan juuri nyt kuvaa käsillä kännykkäliittymästä.
PS taas. Oravat ovat kadonneet takametsästä kokonaan. Liekö haukat olleet asialla?
keskiviikko 12. heinäkuuta 2017
tiistai 11. heinäkuuta 2017
Matonpesu hakkaa hurjemmatkin puuhat!
Kyllä minut taas narrattiin etopuuhaan! Heikko kun olen luonteeltani, en pystynyt kieltäytymään pyynnöstä lähteä mukaan. Kuljetus- ja kantopalvelua tarvittiin ja minä olin siihen hommaan kuulemma pätevä. Tarvittiinhan siihen hieman imartelua ja kehuja voimiini liittyen, mutta lopullisen lähtöpäätöksen aiheutti selkeä ja joustamaton määräys. Mattopesulle oli lähdettävä!
Niin siinä sitten kaahattiin kaupungin läpi pesupaljujen ääreen. Alkuperäinen määräys oli olla pesupaikalla kello 7 ettei jouduta jonottamaan paljujen äärellä. Lähtö kuitenkin viivästyi reilun tunnin varusteita kerätessä. Silmien unihiekkakin jarrutti osaltaan matkaanlähtöä.
Tovin ajettuamme siinti pitkän kadun päästä järvenselkä ja sata metriä ennen rantaa viiden paljun ryhmä. Paljujen vierellä olevien telineiden selässä oli edellisen päivän satoa kuivumassa pienten ja isojen mattojen muodossa. Hämmästykseksemme olimme aamun ensimmäiset matonhinkkaajat. Kukapa muu kuin meidän joukkue olisikaan liikkeellä kukon laulun aikaan harjojen ja pulvereitten kanssa. Mutta eikun saippuat esiin, hanat auki ja matot paljun harjausritilälle. Ja siitä se alkoi! Hurja hinkkaaminen. Minun silmilläni katsoen liki turha homma, puhtaitten mattojen saippuvedellä kyhnyttäminen.
Ei juurikaan innosta kehua tuota hommaa aurinkoisesta säästä huolimatta. Sen vaan totean, että vaatteitteni kosteusaste oli aivan sama olisinko ollut järvessä vai paljun äärellä. Liekö toimeen tottumaton hankaustekniikka aiheuttanut veden laajat liikkeet vai oliko "palava" innostukseni veden lennolle määräävä tekijä. Mutta puhdasta tuli!
Oikeaa kättä tuskin pystyn käyttämään ennen kuin Suomi on täyttänyt 100 vuotta! Jos sittenkään! Onneksi ei ole tiedossa vasarahommia, sillä työväline ei kyllä pysyisi kädessä. Kyllä nyt yritän johtaa lukijaa harhaan, sillä alkuvuoden kuntosali antoi tähänkin hommaan voimat ja keston. Ei ole käsi vielä kipeä!
PS jo tässä vaiheessa. Mattojen kuivuminen näytti niiden valkoisten kohtien muuttuneen lievästi ruskeiksi. Kun lähi- ja muukin piiri kartoitti puhelinsoitoin tilannetta, löytyi syyksi veden poikkeuksellinen laatu. Veikkaan itse humuspitoisuutta, joka ei ilmennyt selvästi pesutilanteessa. Tarkkaavainen lukija arvannee jo seuraukset. Pesuksihan se taas meni! Tällä kertaa mökin terassi sai toimia alustana ja painepesuri (kun olen tekniikan hyödyntäjä) sai töitä. Nyt vaan katsellaan sadetta tuplasti pestyjen mattojen kanssa. Jospa vielä tulisi kesä vaikka pariksi päiväksi ja matot saisi kuiviksi vaikka jouluun mennessä.
Mutta on tuo hurjaa puuhaa tuo matonpesu! En tykkää!
PS jo tässä vaiheessa. Mattojen kuivuminen näytti niiden valkoisten kohtien muuttuneen lievästi ruskeiksi. Kun lähi- ja muukin piiri kartoitti puhelinsoitoin tilannetta, löytyi syyksi veden poikkeuksellinen laatu. Veikkaan itse humuspitoisuutta, joka ei ilmennyt selvästi pesutilanteessa. Tarkkaavainen lukija arvannee jo seuraukset. Pesuksihan se taas meni! Tällä kertaa mökin terassi sai toimia alustana ja painepesuri (kun olen tekniikan hyödyntäjä) sai töitä. Nyt vaan katsellaan sadetta tuplasti pestyjen mattojen kanssa. Jospa vielä tulisi kesä vaikka pariksi päiväksi ja matot saisi kuiviksi vaikka jouluun mennessä.
Mutta on tuo hurjaa puuhaa tuo matonpesu! En tykkää!
![]() |
Tässä on se humuspitoinen "rikospaikka" |
sunnuntai 9. heinäkuuta 2017
Mökillä on mukavaa?
Arvatkaa poltteleeko? Nyt on sujahtanut vajaat puolitoista kuukautta mökillä. Aika on mennyt pääosin palellessa ja sadetta pidellessä. Suurkaupungin vilinään tottuneet silmäni ovat jo väsyneet tuijottamaan ikkunasta kaislojen, mäntyjen, marjavarvikon ja pihasammalten kasvua. Onneksi orastava harmaakaihi ei ole vielä vääristänyt värisävyjä.
Aamuni alkaa tabletilta päivän lehdet lukien. Seuraavaksi ohjelmassa ovat aamupuuro ja -kahvi. Sitten alkaa aktiivinen luonnon kasvutapahtumien seuraaminen. Se ei muistuta vähäisimmässäkään määrin Stadin Mannerheimintien vilinää. Vähäistä muutosta aiheuttavat kaislikon heiluminen ja veneväylässä kelluvat härkälinnut ja koskelo poikueineen, mutta vieläkin ollaan kaukana suurkaupungin katuelämän sykkeestä.
Oloa eivät helpota myöskään lehdissä ja telkkarissa päivittäin esiintyvät matkailujutut ja -mainokset. Meikäläisen matkailulle elävä sydämen syke suorastaan riutuu seuratessa noita artikkeleita. Jos passini olisi mökillä mukana, hivelisin sitä varmaan lakkaamatta ja tuijottaisin mitään näkemättömin silmin ikkunasta taivaalle. Nimittäin mökkimme ylitse lentävät lähes kaikki Helsingistä Kaukoitään suuntaavat lentokoneet. Niiden siivistä taivaalle piirtyvät vanat ovat minulle kuin muinaisen inkvisiition pahimpia kidutuskeinoja.
Taidan kohta räjähtää ja suunnata jonnekin! Enkä nyt tarkoita reilun 15 kilometrin päässä olevaa Prismaa. Vaan nyt puhutaan pidemmistä matkoista paikkaan, jossa olisi muutakin elämää kuin kaislikon suhina. Saattaisin jopa ajaa yli 20 kilometrin päähän Savonlinnan torille polkupyörällä ellei viimeviikkoiset polkuretket vielä säteilisi kipuna takapuolessani. Ehkä tässä lähiviikkoina vielä tempaisen ja lähden reissuun vähän kauemmaksi - jopa julkisilla kulkuvälineillä.
Mutta kyllä edellyttäisin kesältä muutamaa perusasiaa:
- kesän on oltava kesä lämmön ja kosteuden suhteen, +21 - +25 C, ei sadetta kuin joskus vähän yöllä
- polkupyöriin on kehitettävä kipua estävät istuimet, mahd. Niittokone-malli
- pyöräilyä varten pitää kaikki mäet tasoittaa, tai ylämäet pois ja pelkkiä alamäkiä tilalle
- sauna pitää lämmittää joka ilta tai jos ei jaksa, niin joka toinen ilta, voi korvata joskus suihkulla jos ei jaksa lämmittää
- ihmisen ei tarvitse uida järvessä kuin korkeintaan joka kymmenes vuosi muuten iho rypistyy
- katiskassa olisi oltava joka toinen aamu keskikoinen hauki, kirjolohi lienee liikaa vaadittu
- kesäteatterinäytösten olisi oltava aina hauskoja ja päiväsaikaan, vanha ei jaksa riekkua illalla teatterissa
- lörtsyjen sokeri- ja rasvapitoisuuksia pitäisi laskea makua ja rakennetta heikentämättä, muuten läskistyy vielä nykyistä enemmän
- muikkuja tai haukea pitäisi olla tarjolla joka aterialla (ja kevytnakkeja) ja joskus jotain heiniä
- marjoja ja sieniä pitäisi olla metsässä saatavilla normiaikana ja niiden pitäisi olla helposti poimittavissa
- mökkeilyn saa/pitää keskeyttää milloin vaan kotimaan- tai ulkomaanmatkan takia
- mökin rakennusten, rakennelmien ja maa-alueiden pitää pysyä kunnossa ilman minun työpanostani
- ja onhan niitä muitakin, mutta jokainen voi lisätä listaan omat juttunsa.
On kesässä puolensa, mutta ei se saa olla kidutusta! En tykännyt toissaöisestä+5 C:n lämmöstä! Ei tuommoinen lämpö ole mitään kesää, etenkään heinäkuussa. Pieni vihje Pekka Poudalle, että voisitko savonlinnalaisena järjestää tänne inhimilliset kelit ja pitää suihku- ja muut kylmät virtaukset pois näiltä nurkilta! Kiitos jo etukäteen!
Nauttikaa Te kesästä jos pystytte, sillä minun motivaationi kyllä horjuu melkoisesti!
Aamuni alkaa tabletilta päivän lehdet lukien. Seuraavaksi ohjelmassa ovat aamupuuro ja -kahvi. Sitten alkaa aktiivinen luonnon kasvutapahtumien seuraaminen. Se ei muistuta vähäisimmässäkään määrin Stadin Mannerheimintien vilinää. Vähäistä muutosta aiheuttavat kaislikon heiluminen ja veneväylässä kelluvat härkälinnut ja koskelo poikueineen, mutta vieläkin ollaan kaukana suurkaupungin katuelämän sykkeestä.
Oloa eivät helpota myöskään lehdissä ja telkkarissa päivittäin esiintyvät matkailujutut ja -mainokset. Meikäläisen matkailulle elävä sydämen syke suorastaan riutuu seuratessa noita artikkeleita. Jos passini olisi mökillä mukana, hivelisin sitä varmaan lakkaamatta ja tuijottaisin mitään näkemättömin silmin ikkunasta taivaalle. Nimittäin mökkimme ylitse lentävät lähes kaikki Helsingistä Kaukoitään suuntaavat lentokoneet. Niiden siivistä taivaalle piirtyvät vanat ovat minulle kuin muinaisen inkvisiition pahimpia kidutuskeinoja.
Taidan kohta räjähtää ja suunnata jonnekin! Enkä nyt tarkoita reilun 15 kilometrin päässä olevaa Prismaa. Vaan nyt puhutaan pidemmistä matkoista paikkaan, jossa olisi muutakin elämää kuin kaislikon suhina. Saattaisin jopa ajaa yli 20 kilometrin päähän Savonlinnan torille polkupyörällä ellei viimeviikkoiset polkuretket vielä säteilisi kipuna takapuolessani. Ehkä tässä lähiviikkoina vielä tempaisen ja lähden reissuun vähän kauemmaksi - jopa julkisilla kulkuvälineillä.
Mutta kyllä edellyttäisin kesältä muutamaa perusasiaa:
- kesän on oltava kesä lämmön ja kosteuden suhteen, +21 - +25 C, ei sadetta kuin joskus vähän yöllä
- polkupyöriin on kehitettävä kipua estävät istuimet, mahd. Niittokone-malli
- pyöräilyä varten pitää kaikki mäet tasoittaa, tai ylämäet pois ja pelkkiä alamäkiä tilalle
- sauna pitää lämmittää joka ilta tai jos ei jaksa, niin joka toinen ilta, voi korvata joskus suihkulla jos ei jaksa lämmittää
- ihmisen ei tarvitse uida järvessä kuin korkeintaan joka kymmenes vuosi muuten iho rypistyy
- katiskassa olisi oltava joka toinen aamu keskikoinen hauki, kirjolohi lienee liikaa vaadittu
- kesäteatterinäytösten olisi oltava aina hauskoja ja päiväsaikaan, vanha ei jaksa riekkua illalla teatterissa
- lörtsyjen sokeri- ja rasvapitoisuuksia pitäisi laskea makua ja rakennetta heikentämättä, muuten läskistyy vielä nykyistä enemmän
- muikkuja tai haukea pitäisi olla tarjolla joka aterialla (ja kevytnakkeja) ja joskus jotain heiniä
- marjoja ja sieniä pitäisi olla metsässä saatavilla normiaikana ja niiden pitäisi olla helposti poimittavissa
- mökkeilyn saa/pitää keskeyttää milloin vaan kotimaan- tai ulkomaanmatkan takia
- mökin rakennusten, rakennelmien ja maa-alueiden pitää pysyä kunnossa ilman minun työpanostani
- ja onhan niitä muitakin, mutta jokainen voi lisätä listaan omat juttunsa.
On kesässä puolensa, mutta ei se saa olla kidutusta! En tykännyt toissaöisestä
Olisi Roomassakin tai jossain vastaavassa kaupungissa kyllä aika kivaa |
Ei ole huono vaihtoehto myöskään Innsbruck tai Salzburg |
Mutta täällä vain ollaan, Saimaan rannalla |
Valkoisten poskien kanssa, jotka sotkevat rannan |
Kesäteatteri Kerimäellä oli äärettömän hauska |
Lentokoneen vanoja seuraa hänkin kaukomaata kaivaten |
lauantai 8. heinäkuuta 2017
Ooppera toi kesän Savonlinnaan!
Älkää nyt vaan kuvitelko, että minä savonlinnalaisena mökkiläisenä kirjoitan nyt ensimmäisen esityksen jälkeen syväluotaavan arvostelun sen sujumisesta! No sitä ei todellakaan tule tapahtumaan. Juttu on sama kuin asuessani aikoinaan Kotkassa. Suhteeni Kotkan Meripäiviin oli samanlainen - en osallistunut. Se on vähän kuin suutarin lapsella, jolla ei ole kenkiä. Kenkiä ei minulla ole vieläkään korkea- eikä juuri populaarikulttuurinkaan saralle.
Kävin aktiivisen työelämäni aikana 3 kertaa oopperassa Svaonlinnassa. Ensimmäisen kerran olin oopperassa erään ryhmän kanssa, joka oli pitkästä matkasta niin väsynyt, että pari matkalaista nukahti kesken kiihkeimpien näyttämötapahtumien. Heidän muistikuvansa jäivät käsittääkseni varsin vähäisiksi tuosta oopperasta, joka oli muistaakseni Taikahuilu. Toisen kerran muistan oopperoilta Kuninkaan lähteneen Ranskaan. Tuota oopperaa katsoimme silmä kovana Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan ja kuningatar Silvian kanssa. He lähtivät kuitenkin tuolloin takaisin Ruotsiin ja minä ainoastaan Stadiin. Kolmannesta kerrasta en varmasti muista oopperan nimea, mutta arvelen sen olleen joku näistä tunnetuimmista, ehkä se oli Figaron häistä laadittu kuvaelma.
Eilen, 7.7. Savonlinnan Oopperajuhlat 2017 avattiin Ryöstöllä Seraljista. En käynyt paikalla tuota rötöstelyä todistamassa. Tiesin, että ystäväni Seppo K on paikalla edustamassa omaa harrastuspiiriäni ja tarkkailemassa etteivät ryöstäjät villiinny aivan mahdottomuuksiin. Sepolla on opperoista jo vuosikymmenten kokemus ja hänen ymmärryksensä aiheesta, ylittää mennen, tullen ja palatessa oman vähäisen ymmärrykseni.
Mutta mielenkiintoisempaa minunkin kannaltani olisi luvassa. Maanantaina, 10.7. on tulossa Rigoleton ensi-ilta. Ennakkotietojen valossa silloin on tiedossa alastomuutta ja muita hurjia renesanssiajan kuvauksia. Minä olisin ehkä saattanut viihtyä sillä aikakaudella, mutta en toki pidä pahana tätä tietotekniikan aikaakaan. Molemmissa on puolensa, toisessa taka- ja toisella bittipuolensa.
Olen enemmän Olavi Virta- ja Laila Kinnus-ihmisiä. Kuvaelmissa minua taas viehättää eniten Kummeli- ja Vanha Kettu-tyyppiset näytökset. Oopperatietoni rajautuvat ainoastaan muutamiin hienoihin aarioihin, joiden yhdisminen oikeaan oopperaan on minulle toteutumaton haave.
Mutta oopperan hyvänä puolena on Savonlinnan horisontissa todettava kaupunkiin saapuvan elämän. Kuihtuva kaupunki herää eloon säänhaltijoista riippumatta kesäkuussa oopperalaisten saapuessa harjoituksiinsa ja heinäkuussa oopperayleisön valloittaessa kadut ja kujat. Kaupungissa vallitsee elokuun alkuun saakka iloinen kuhina ja paikalliset yritykset saavat näyttää parasta tarjontaansa. Ja tietenkin Olavinlinna poikkeuksellisen hienona oopperaesitysten tapahtumapaikkana saa jälleen loistaa jylhänä historiallisena linnana.
Mikäli olet vähäisessäkään määrin kiinnostunut aarioista, oopperasta, hienosta kulttuurista, kauniista kesäkaupungista, kauppatorin kuhinasta ja ennen kaikkea lörtsyistä, tule Savonlinnaan hakemaan itsellesi hyvää oloa seuraavan kesään saakka!
Kävin aktiivisen työelämäni aikana 3 kertaa oopperassa Svaonlinnassa. Ensimmäisen kerran olin oopperassa erään ryhmän kanssa, joka oli pitkästä matkasta niin väsynyt, että pari matkalaista nukahti kesken kiihkeimpien näyttämötapahtumien. Heidän muistikuvansa jäivät käsittääkseni varsin vähäisiksi tuosta oopperasta, joka oli muistaakseni Taikahuilu. Toisen kerran muistan oopperoilta Kuninkaan lähteneen Ranskaan. Tuota oopperaa katsoimme silmä kovana Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan ja kuningatar Silvian kanssa. He lähtivät kuitenkin tuolloin takaisin Ruotsiin ja minä ainoastaan Stadiin. Kolmannesta kerrasta en varmasti muista oopperan nimea, mutta arvelen sen olleen joku näistä tunnetuimmista, ehkä se oli Figaron häistä laadittu kuvaelma.
Eilen, 7.7. Savonlinnan Oopperajuhlat 2017 avattiin Ryöstöllä Seraljista. En käynyt paikalla tuota rötöstelyä todistamassa. Tiesin, että ystäväni Seppo K on paikalla edustamassa omaa harrastuspiiriäni ja tarkkailemassa etteivät ryöstäjät villiinny aivan mahdottomuuksiin. Sepolla on opperoista jo vuosikymmenten kokemus ja hänen ymmärryksensä aiheesta, ylittää mennen, tullen ja palatessa oman vähäisen ymmärrykseni.
Mutta mielenkiintoisempaa minunkin kannaltani olisi luvassa. Maanantaina, 10.7. on tulossa Rigoleton ensi-ilta. Ennakkotietojen valossa silloin on tiedossa alastomuutta ja muita hurjia renesanssiajan kuvauksia. Minä olisin ehkä saattanut viihtyä sillä aikakaudella, mutta en toki pidä pahana tätä tietotekniikan aikaakaan. Molemmissa on puolensa, toisessa taka- ja toisella bittipuolensa.
Olen enemmän Olavi Virta- ja Laila Kinnus-ihmisiä. Kuvaelmissa minua taas viehättää eniten Kummeli- ja Vanha Kettu-tyyppiset näytökset. Oopperatietoni rajautuvat ainoastaan muutamiin hienoihin aarioihin, joiden yhdisminen oikeaan oopperaan on minulle toteutumaton haave.
Mutta oopperan hyvänä puolena on Savonlinnan horisontissa todettava kaupunkiin saapuvan elämän. Kuihtuva kaupunki herää eloon säänhaltijoista riippumatta kesäkuussa oopperalaisten saapuessa harjoituksiinsa ja heinäkuussa oopperayleisön valloittaessa kadut ja kujat. Kaupungissa vallitsee elokuun alkuun saakka iloinen kuhina ja paikalliset yritykset saavat näyttää parasta tarjontaansa. Ja tietenkin Olavinlinna poikkeuksellisen hienona oopperaesitysten tapahtumapaikkana saa jälleen loistaa jylhänä historiallisena linnana.
Mikäli olet vähäisessäkään määrin kiinnostunut aarioista, oopperasta, hienosta kulttuurista, kauniista kesäkaupungista, kauppatorin kuhinasta ja ennen kaikkea lörtsyistä, tule Savonlinnaan hakemaan itsellesi hyvää oloa seuraavan kesään saakka!
![]() |
Olavinlinna |
torstai 6. heinäkuuta 2017
"Oma yhteyspiste"-peliä mobiilisti
(Tämä blogipostaukseni julkaistiin jo kesäkuussa Enterin blogissa Ikinörtti-blogissa)
Otsikko saattaa kuulostaa oudolta, mutta ei se oikeastaan ole kunhan kerron asiasta hieman lisää! Peli on loppujen lopuksi aika yksinkertainen ja "helppo" (vaikka välillä itkettää!) oppia.
Lähtökohtatilanne on seuraava:
- olemme vaimon kanssa mökillä Elisan linkkien melkoisen hyvällä kuuluvuusalueella
- kummallakin on mukana oma iPhone ja iPad eli yhteensä meillä on 4 Apple-laitetta
- molemmissa iPadeissa on oma SIM-korttinsa
- siis kaikilla em. laitteilla on oma nettiyhteys (Järkevää vai ei? Mitäpä tuohon sanoisi? Elämä on!)
- mökillä ei ole muuta nettiyhteyttä kuin yo. laitteemme (Monenlaista on kokeiltu!)
- mukana on myös kannettava tietokone
- mukana mökillä on myös Elisa Viihde-boxi.
Seuraavia tarpeita esiintyy päivittäin tai muutamien päivien välein:
- läppärillä pitää päästä nettiin (No kun kirjoittaminen sillä on helpompaa kuin iPadilla)
- Elisa Viihde-boxilla pitäisi katsoa tv:sta jotain tallennettua ohjelmaa (jäljempänä esillä toinenkin vaihtoehto tallenteiden katseluun)
- jokin Applen laitteista herjaa iCloudiin päivitystarpeesta
- jokin laite ilmoittaa appien (sovellusten) päivitystarpeesta
- jokin laite ilmoittaa akun lataustarpeesta.
Oma yhteyspiste-peli on seurausta edellisten tarpeitten hoitamistarpeesta. Koska Oma yhteyspisteen päällä pitäminen syö rajusti akkua, on sitä tehtävä harkitusti. Kaikki laitteet ovat käyttäneet jo aiemmin toisiaan ristiin, joten yhteyksien luominen onnistuu yleensä helposti avaamalla jonkin laitteen Oma yhteyspiste ja toisen laitteen Wi-Fi-yhteys ja "naittamalla" laitteet yhteen. Joskus se onnistuu helposti ja automaattisesti ja joskus joutuu tekemään päälle-pois-toiminnon ainakin kerran uudelleen.
Mutta kun, yleensä iltaisin, tulee tarve hoitaa joitain em. ongelmista, alkaa se "naittamis"-peli. Ja nettilinkkinä toimiva laite (useinmiten minun iPhone 6S) on kytkettävä laturiin, koska yhteys syö nopeasti akun loppuun. Laturi käy tietenkin kuumana tarvittavan yhteysajan. Mutta nettiin pääsee ja linkki pelaa! Kuten huomaatte edellisestä, nettiyhteyksiemme varmistus on hoidettu aikamoisella yhteys- ja laiteriskien minimoimisella. Bitti kulkee "aina" jollain em. neljästä laitteesta.
Minulla oli muinoin Apple Tv ja Chromecast, mutta ne olivat niitä "esihistoriallisia" versioita. Toiseen ei meinannut saada yhteyttä ja toinen hehkui punaisena tv:n HDMI-portissa. Luovuin niistä, mutta tosin ostin uuden Chromecastin, jota en ole juurikaan käyttänyt lievien yhteyshankaluuksien takia.
No sitten toinen tapa Elisa Viihteen käyttöön ja kaikkien Apple-laitteiden näyttöön tv:n isommalla ruudulla.
Elisa Viihde-boxi on kytkettynä tv:n HDMI-porttiin ja vaatii toimiakseen nettiyhteyden joltain Apple-laitteeltamme. Näillä yhteyksillä olemme saaneet nauttia tallennetuista ohjelmista vaivattomasti sen jälkeen kun nettiyhteys boxiin on ensi kerran perustettu. Samoin boxin kautta olemme pystyneet katsomaan kanavia, jotka eivät muutoin kulkeutuisi etelän maalikyliltä ilmojen halki mökkimme kattoantenniin. Tuolloin laitan ohjelman nauhoituksen päälle ja katsomme nauhoituksen reaaliajassa sitä mukaan kun sitä tulee ehkä muutamien sekuntien viiveellä.


Toinen tai oikeastaan kolmas tapa käyttää tv:n näyttöä apuna, on kytkeä Apple-laite HDMI-kaapelilla tv:n porttiin ja peilata laitteen näyttö sekä esim. Elisa Viihde-appista ohjelmat ja tallennukset tv:n ruudulle.
Sanoisinpa, että helppoa kuin heinänteko, joka onkin monivaiheista puuhaa sekin! Ja rankkaa ynnä hikistä hommaa!
Liukasta netti- ja bittikesää kaikille!
Ja sitten eikun naittelemaan laitteita yhteen ja etsimään nettiyhteyksiä!
Otsikko saattaa kuulostaa oudolta, mutta ei se oikeastaan ole kunhan kerron asiasta hieman lisää! Peli on loppujen lopuksi aika yksinkertainen ja "helppo" (vaikka välillä itkettää!) oppia.
Lähtökohtatilanne on seuraava:
- olemme vaimon kanssa mökillä Elisan linkkien melkoisen hyvällä kuuluvuusalueella
- kummallakin on mukana oma iPhone ja iPad eli yhteensä meillä on 4 Apple-laitetta
- molemmissa iPadeissa on oma SIM-korttinsa
- siis kaikilla em. laitteilla on oma nettiyhteys (Järkevää vai ei? Mitäpä tuohon sanoisi? Elämä on!)
- mökillä ei ole muuta nettiyhteyttä kuin yo. laitteemme (Monenlaista on kokeiltu!)
- mukana on myös kannettava tietokone
- mukana mökillä on myös Elisa Viihde-boxi.
Seuraavia tarpeita esiintyy päivittäin tai muutamien päivien välein:
- läppärillä pitää päästä nettiin (No kun kirjoittaminen sillä on helpompaa kuin iPadilla)
- Elisa Viihde-boxilla pitäisi katsoa tv:sta jotain tallennettua ohjelmaa (jäljempänä esillä toinenkin vaihtoehto tallenteiden katseluun)
- jokin Applen laitteista herjaa iCloudiin päivitystarpeesta
- jokin laite ilmoittaa appien (sovellusten) päivitystarpeesta
- jokin laite ilmoittaa akun lataustarpeesta.
Oma yhteyspiste-peli on seurausta edellisten tarpeitten hoitamistarpeesta. Koska Oma yhteyspisteen päällä pitäminen syö rajusti akkua, on sitä tehtävä harkitusti. Kaikki laitteet ovat käyttäneet jo aiemmin toisiaan ristiin, joten yhteyksien luominen onnistuu yleensä helposti avaamalla jonkin laitteen Oma yhteyspiste ja toisen laitteen Wi-Fi-yhteys ja "naittamalla" laitteet yhteen. Joskus se onnistuu helposti ja automaattisesti ja joskus joutuu tekemään päälle-pois-toiminnon ainakin kerran uudelleen.
Mutta kun, yleensä iltaisin, tulee tarve hoitaa joitain em. ongelmista, alkaa se "naittamis"-peli. Ja nettilinkkinä toimiva laite (useinmiten minun iPhone 6S) on kytkettävä laturiin, koska yhteys syö nopeasti akun loppuun. Laturi käy tietenkin kuumana tarvittavan yhteysajan. Mutta nettiin pääsee ja linkki pelaa! Kuten huomaatte edellisestä, nettiyhteyksiemme varmistus on hoidettu aikamoisella yhteys- ja laiteriskien minimoimisella. Bitti kulkee "aina" jollain em. neljästä laitteesta.
Minulla oli muinoin Apple Tv ja Chromecast, mutta ne olivat niitä "esihistoriallisia" versioita. Toiseen ei meinannut saada yhteyttä ja toinen hehkui punaisena tv:n HDMI-portissa. Luovuin niistä, mutta tosin ostin uuden Chromecastin, jota en ole juurikaan käyttänyt lievien yhteyshankaluuksien takia.
No sitten toinen tapa Elisa Viihteen käyttöön ja kaikkien Apple-laitteiden näyttöön tv:n isommalla ruudulla.
Toinen tai oikeastaan kolmas tapa käyttää tv:n näyttöä apuna, on kytkeä Apple-laite HDMI-kaapelilla tv:n porttiin ja peilata laitteen näyttö sekä esim. Elisa Viihde-appista ohjelmat ja tallennukset tv:n ruudulle.
Sanoisinpa, että helppoa kuin heinänteko, joka onkin monivaiheista puuhaa sekin! Ja rankkaa ynnä hikistä hommaa!
Liukasta netti- ja bittikesää kaikille!
Ja sitten eikun naittelemaan laitteita yhteen ja etsimään nettiyhteyksiä!
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
Liikunnastako muka hyötyä? Höh!
Minä, liikuntaa vieroksuva senoriko muka harrastaisin liikuntaa? Vaikkakin mitalihyllyssäni lepää kunnanmestaruusmitalit seiväs- ja korkeushypystä, niin liikunta ei ole kuulunut lempiharrastuksiini menneinä vuosikymmeninä.
Korkeutta hyppäsin yli oman pituuteni aikana, jolloin kierähdystyyli oli ainoa tapa riman ylittämiseen. Terässeiväs ei taipunut millin murto-osan vertaa seiväshypyssä, mutta silläkin hyppäsin yli kaksi kertaa oman pituuteni verran. En ollut kummankaan lajin harrastaja ja onnekseni koitui vähäinen osallistujamäärä noissa mestaruuskisoissa. Mutta ylpeä olen edelleen noista merkittävistä urheilusaavutuksistani. Pesäpalloa harrastin sitäkin enemmän. Kaksi räpylää, yksi maila ja yksi pallo ovat kulkeneet mukanani jo yli 50 vuoden ajan. Tosin käyttöä niille ei ole ollut enää pariinkymmeneen vuoteen.
No asiaan siis! Viime talvena minuun iski viime hetken vimma ennen lopullista rappeutumista ja ostin sarjalipun Kisahallin kuntosalille. Tuo hankinta poiki 32 käyntikertaa eli 2-3 kertaa viikossa alkaen tammikuun ekasta päivästä. Hieno sarja katkesi hävyttömän rankkaan, yli 2 kuukautta kestäneeseen flunssaan.
Pelastus tammikuussa alkaneen kuntokuurin jatkumiselle ilmaantui loppukeväästä citypyörien muodossa. Kuljen muutenkin paljon sopivien sääolosuhteiden vallitessa polkupyörällä, mutta noiden "Alepa"-pyörien vaivaton käyttö lisäsi pyöräilyni määrää. Kaupungilla kulkiessa ei ollut enää huolta pyörän pysäköinnistä ja siitä, että paluumatkaa varten pitää palata oman pyörän luo määrättyyn paikkaan eikä ollut pelkoa oman pyörän varastamisestakaan. Jätä pyörä telineeseen ja ota uusi lähimmästä telineestä - oli aivan oivallinen systeemi ilman huolia!
No entäs se hyöty liikunnasta?
Kesäkuun alussa sutiessani maalia lähes parin viikon ajan mökin varastorakennuksen raakalautapintaan (raakalaudat pitäisi lailla kieltää, kun niitä on niin hankalaa sutia), havaitsin ihmeekseni ettei käsivarteni kipeytyneetkään aiempien maalausurakoiden tapaan. Kuntosali oli hoitanut kivut pois etukäteen.
Heinäkuussä kelien lämmettyä aloitimme mökkipyöräilyn. Mökiltämme on kaupunkiin matkaa n. 20 km ja edestakaisin tuo tarkoittaa yli 40 kilometrin vinttausrupeamaa. Jollekin se on vähän, mutta tämmöiselle hieman vankemmalle (=pulskemmalle) kropalle monia pitkiä, jyrkkiä mäkiä sisältävän taipaleen vinttaaminen on hikeä heruttava suoritus. Mutta jalat kestivät eikä suoritus ollut aivan hengelle hupaa hommaakaan. Tosin pari peräkkäistä reissua kaupunkiin iski perälihaksiin omat seurauksensa.
Mutta kuntosalin ja citypyöräilyn seurannaisvaikutukset olivat totaalisen kiistämättömät! Aion lopultakin uskoa kuntogurujen ohjeistukset ja jatkaa kuntoilua kohtalaisen säännöllisesti. Mutta raakalautapintaa en aio maalata enää ikinä! Ja se on jämpti se!
Muistakaa kävellä, juosta, pyöräillä, voimistella, ähkiä kuntosaleilla ja harrastaa kaikkea liikuntaa omien mieltymystenne ja kroppanne antamien mahdollisuuksien mukaan. Säännöllisyydellä on selvästi merkitystä!
Korkeutta hyppäsin yli oman pituuteni aikana, jolloin kierähdystyyli oli ainoa tapa riman ylittämiseen. Terässeiväs ei taipunut millin murto-osan vertaa seiväshypyssä, mutta silläkin hyppäsin yli kaksi kertaa oman pituuteni verran. En ollut kummankaan lajin harrastaja ja onnekseni koitui vähäinen osallistujamäärä noissa mestaruuskisoissa. Mutta ylpeä olen edelleen noista merkittävistä urheilusaavutuksistani. Pesäpalloa harrastin sitäkin enemmän. Kaksi räpylää, yksi maila ja yksi pallo ovat kulkeneet mukanani jo yli 50 vuoden ajan. Tosin käyttöä niille ei ole ollut enää pariinkymmeneen vuoteen.
No asiaan siis! Viime talvena minuun iski viime hetken vimma ennen lopullista rappeutumista ja ostin sarjalipun Kisahallin kuntosalille. Tuo hankinta poiki 32 käyntikertaa eli 2-3 kertaa viikossa alkaen tammikuun ekasta päivästä. Hieno sarja katkesi hävyttömän rankkaan, yli 2 kuukautta kestäneeseen flunssaan.
Pelastus tammikuussa alkaneen kuntokuurin jatkumiselle ilmaantui loppukeväästä citypyörien muodossa. Kuljen muutenkin paljon sopivien sääolosuhteiden vallitessa polkupyörällä, mutta noiden "Alepa"-pyörien vaivaton käyttö lisäsi pyöräilyni määrää. Kaupungilla kulkiessa ei ollut enää huolta pyörän pysäköinnistä ja siitä, että paluumatkaa varten pitää palata oman pyörän luo määrättyyn paikkaan eikä ollut pelkoa oman pyörän varastamisestakaan. Jätä pyörä telineeseen ja ota uusi lähimmästä telineestä - oli aivan oivallinen systeemi ilman huolia!
No entäs se hyöty liikunnasta?
Kesäkuun alussa sutiessani maalia lähes parin viikon ajan mökin varastorakennuksen raakalautapintaan (raakalaudat pitäisi lailla kieltää, kun niitä on niin hankalaa sutia), havaitsin ihmeekseni ettei käsivarteni kipeytyneetkään aiempien maalausurakoiden tapaan. Kuntosali oli hoitanut kivut pois etukäteen.
Heinäkuussä kelien lämmettyä aloitimme mökkipyöräilyn. Mökiltämme on kaupunkiin matkaa n. 20 km ja edestakaisin tuo tarkoittaa yli 40 kilometrin vinttausrupeamaa. Jollekin se on vähän, mutta tämmöiselle hieman vankemmalle (=pulskemmalle) kropalle monia pitkiä, jyrkkiä mäkiä sisältävän taipaleen vinttaaminen on hikeä heruttava suoritus. Mutta jalat kestivät eikä suoritus ollut aivan hengelle hupaa hommaakaan. Tosin pari peräkkäistä reissua kaupunkiin iski perälihaksiin omat seurauksensa.
Mutta kuntosalin ja citypyöräilyn seurannaisvaikutukset olivat totaalisen kiistämättömät! Aion lopultakin uskoa kuntogurujen ohjeistukset ja jatkaa kuntoilua kohtalaisen säännöllisesti. Mutta raakalautapintaa en aio maalata enää ikinä! Ja se on jämpti se!
Muistakaa kävellä, juosta, pyöräillä, voimistella, ähkiä kuntosaleilla ja harrastaa kaikkea liikuntaa omien mieltymystenne ja kroppanne antamien mahdollisuuksien mukaan. Säännöllisyydellä on selvästi merkitystä!
Stadin asukki |
Kalasääski-live netissä heinäkuun 2017 ajan
Vaikka Norppalive-lähetykset päättyivätkin kesäkuussa, on heinäkuussa ilonamme melkoisesti tapahtumarikkaampi Sääksilive-lähetys.
Sääksi vai kalasääski? Molemmat ovat oikein. Kunhan ei sekoita sääskeen, joka on korvan juuressa inhottavasti inisevä itikka, joka vielä kuppaa ihmiseltä verta ihon läpi ja jättää jälkeensä kutiavan paukaman. Siis sääksi on on upea, rauhoitettu lintu ja sääski inisevä hyttynen.
Juha "Norppa" Taskinen hankki jälleen kuvaamisluvat ja asensi kameran Linnasaaren kansallispuistoon parin metrin päähän kalasääsken pesää. Pesä on sama, jossa oli kamera myös heinäkuussa 2016. Pesä on oletettavasti ollut paikallaan jo ainakin 15 vuoden ajan. Sitä käyttänee sama sääksipari useita vuosia.
Pesässä on samoin kuin viime kesänäkin 3 poikasta ja naaras- sekä koiraslinnut. Emo suojelee pesässä poikasiaan ja koiras tuo pesään kaloja ruuaksi pari kertaa päivässä. Kuva on sikäli mielenkiintoista seurattavaa, että siinä on nähtävää koko ajan.
Kamera kuvaa pesän tapahtumia heinäkuun ajan. Poikaset lähtevät heinä-elokuun vaihteen aikoihin lentoon, jolloin naaras lähtee paluumuutolle Afrikkaan ja koiras jää hoitelemaan pesän viimeistä poikasta kunnes tämäkin nousee uljaille siivilleen.
Seuraa SÄÄKSIPERHEEN ELÄMÄÄ osoitteessa http://cloudplayer.pukkistream.net/kalasaaksi.html tai KLIKKAA TÄTÄ !
PS. Mökkimme sijaitsee Linnasaaresta n. 20 km:n päässä etelään. Lähin sääksen pesä on alle 2 km:n päässä mökiltämme. Aika usein koirassääksi lentelee rantakaislikkomme yläpuolella saaliskaloja etsiskellen.
Sääksi vai kalasääski? Molemmat ovat oikein. Kunhan ei sekoita sääskeen, joka on korvan juuressa inhottavasti inisevä itikka, joka vielä kuppaa ihmiseltä verta ihon läpi ja jättää jälkeensä kutiavan paukaman. Siis sääksi on on upea, rauhoitettu lintu ja sääski inisevä hyttynen.
Juha "Norppa" Taskinen hankki jälleen kuvaamisluvat ja asensi kameran Linnasaaren kansallispuistoon parin metrin päähän kalasääsken pesää. Pesä on sama, jossa oli kamera myös heinäkuussa 2016. Pesä on oletettavasti ollut paikallaan jo ainakin 15 vuoden ajan. Sitä käyttänee sama sääksipari useita vuosia.
Pesässä on samoin kuin viime kesänäkin 3 poikasta ja naaras- sekä koiraslinnut. Emo suojelee pesässä poikasiaan ja koiras tuo pesään kaloja ruuaksi pari kertaa päivässä. Kuva on sikäli mielenkiintoista seurattavaa, että siinä on nähtävää koko ajan.
Kamera kuvaa pesän tapahtumia heinäkuun ajan. Poikaset lähtevät heinä-elokuun vaihteen aikoihin lentoon, jolloin naaras lähtee paluumuutolle Afrikkaan ja koiras jää hoitelemaan pesän viimeistä poikasta kunnes tämäkin nousee uljaille siivilleen.
Seuraa SÄÄKSIPERHEEN ELÄMÄÄ osoitteessa http://cloudplayer.pukkistream.net/kalasaaksi.html tai KLIKKAA TÄTÄ !
PS. Mökkimme sijaitsee Linnasaaresta n. 20 km:n päässä etelään. Lähin sääksen pesä on alle 2 km:n päässä mökiltämme. Aika usein koirassääksi lentelee rantakaislikkomme yläpuolella saaliskaloja etsiskellen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)