Ooppera toi kesän Savonlinnaan!

Älkää nyt vaan kuvitelko, että minä savonlinnalaisena mökkiläisenä kirjoitan nyt ensimmäisen esityksen jälkeen syväluotaavan arvostelun sen sujumisesta! No sitä ei todellakaan tule tapahtumaan. Juttu on sama kuin asuessani aikoinaan Kotkassa. Suhteeni Kotkan Meripäiviin oli samanlainen - en osallistunut. Se on vähän kuin suutarin lapsella, jolla ei ole kenkiä. Kenkiä ei minulla ole vieläkään korkea- eikä juuri populaarikulttuurinkaan saralle.

Kävin aktiivisen työelämäni aikana 3 kertaa oopperassa Svaonlinnassa. Ensimmäisen kerran olin oopperassa erään ryhmän kanssa, joka oli pitkästä matkasta niin väsynyt, että pari matkalaista nukahti kesken kiihkeimpien näyttämötapahtumien. Heidän muistikuvansa jäivät käsittääkseni varsin vähäisiksi tuosta oopperasta, joka oli muistaakseni Taikahuilu. Toisen kerran muistan oopperoilta Kuninkaan lähteneen Ranskaan. Tuota oopperaa katsoimme silmä kovana Ruotsin kuningas Kaarle Kustaan ja kuningatar Silvian kanssa. He lähtivät kuitenkin tuolloin takaisin Ruotsiin ja minä ainoastaan Stadiin. Kolmannesta kerrasta en varmasti muista oopperan nimea, mutta arvelen sen olleen joku näistä tunnetuimmista, ehkä se oli Figaron häistä laadittu kuvaelma.

Eilen, 7.7. Savonlinnan Oopperajuhlat 2017 avattiin Ryöstöllä Seraljista. En käynyt paikalla tuota rötöstelyä todistamassa. Tiesin, että ystäväni Seppo K on paikalla edustamassa omaa harrastuspiiriäni ja tarkkailemassa etteivät ryöstäjät villiinny aivan mahdottomuuksiin. Sepolla on opperoista jo vuosikymmenten kokemus ja hänen ymmärryksensä aiheesta, ylittää mennen, tullen ja palatessa oman vähäisen ymmärrykseni.

Mutta mielenkiintoisempaa minunkin kannaltani olisi luvassa. Maanantaina, 10.7. on tulossa Rigoleton ensi-ilta. Ennakkotietojen valossa silloin on tiedossa alastomuutta ja muita hurjia renesanssiajan kuvauksia. Minä olisin ehkä saattanut viihtyä sillä aikakaudella, mutta en toki pidä pahana tätä tietotekniikan aikaakaan. Molemmissa on puolensa, toisessa taka- ja toisella bittipuolensa.

Olen enemmän Olavi Virta- ja Laila Kinnus-ihmisiä. Kuvaelmissa minua taas viehättää eniten Kummeli- ja Vanha Kettu-tyyppiset näytökset. Oopperatietoni rajautuvat ainoastaan muutamiin hienoihin aarioihin, joiden yhdisminen oikeaan oopperaan on minulle toteutumaton haave.

Mutta oopperan hyvänä puolena on Savonlinnan horisontissa todettava kaupunkiin saapuvan elämän. Kuihtuva kaupunki herää eloon säänhaltijoista riippumatta kesäkuussa oopperalaisten saapuessa harjoituksiinsa ja heinäkuussa oopperayleisön valloittaessa kadut ja kujat. Kaupungissa vallitsee elokuun alkuun saakka iloinen kuhina ja paikalliset yritykset saavat näyttää parasta tarjontaansa. Ja tietenkin Olavinlinna poikkeuksellisen hienona oopperaesitysten tapahtumapaikkana saa jälleen loistaa jylhänä historiallisena linnana.

Mikäli olet vähäisessäkään määrin kiinnostunut aarioista, oopperasta, hienosta kulttuurista, kauniista kesäkaupungista, kauppatorin kuhinasta ja ennen kaikkea lörtsyistä, tule Savonlinnaan hakemaan itsellesi hyvää oloa seuraavan kesään saakka!

Olavinlinna