Matonpesu hakkaa hurjemmatkin puuhat!

Kyllä minut taas narrattiin etopuuhaan! Heikko kun olen luonteeltani, en pystynyt kieltäytymään pyynnöstä lähteä mukaan. Kuljetus- ja kantopalvelua tarvittiin ja minä olin siihen hommaan kuulemma pätevä. Tarvittiinhan siihen hieman imartelua ja kehuja voimiini liittyen, mutta lopullisen lähtöpäätöksen aiheutti selkeä ja joustamaton määräys. Mattopesulle oli lähdettävä!

Niin siinä sitten kaahattiin kaupungin läpi pesupaljujen ääreen. Alkuperäinen määräys oli olla pesupaikalla kello 7 ettei jouduta jonottamaan paljujen äärellä. Lähtö kuitenkin viivästyi reilun tunnin varusteita kerätessä. Silmien unihiekkakin jarrutti osaltaan matkaanlähtöä.

Tovin ajettuamme siinti pitkän kadun päästä järvenselkä ja sata metriä ennen rantaa viiden paljun ryhmä. Paljujen vierellä olevien telineiden selässä oli edellisen päivän satoa kuivumassa pienten ja isojen mattojen muodossa. Hämmästykseksemme olimme aamun ensimmäiset matonhinkkaajat. Kukapa muu kuin meidän joukkue olisikaan liikkeellä kukon laulun aikaan harjojen ja pulvereitten kanssa. Mutta eikun saippuat esiin, hanat auki ja matot paljun harjausritilälle. Ja siitä se alkoi! Hurja hinkkaaminen. Minun silmilläni katsoen liki turha homma, puhtaitten mattojen saippuvedellä kyhnyttäminen.

Ei juurikaan innosta kehua tuota hommaa aurinkoisesta säästä huolimatta. Sen vaan totean, että vaatteitteni kosteusaste oli aivan sama olisinko ollut järvessä vai paljun äärellä. Liekö toimeen tottumaton hankaustekniikka aiheuttanut veden laajat liikkeet vai oliko "palava" innostukseni veden lennolle määräävä tekijä. Mutta puhdasta tuli! 

Oikeaa kättä tuskin pystyn käyttämään ennen kuin Suomi on täyttänyt 100 vuotta! Jos sittenkään! Onneksi ei ole tiedossa vasarahommia, sillä työväline ei kyllä pysyisi kädessä. Kyllä nyt yritän johtaa lukijaa harhaan, sillä alkuvuoden kuntosali antoi tähänkin hommaan voimat ja keston. Ei ole käsi vielä kipeä!

PS jo tässä vaiheessa. Mattojen kuivuminen näytti niiden valkoisten kohtien muuttuneen lievästi ruskeiksi. Kun lähi- ja muukin piiri kartoitti puhelinsoitoin tilannetta, löytyi syyksi veden poikkeuksellinen laatu. Veikkaan itse humuspitoisuutta, joka ei ilmennyt selvästi pesutilanteessa. Tarkkaavainen lukija arvannee jo seuraukset. Pesuksihan se taas meni! Tällä kertaa mökin terassi sai toimia alustana ja painepesuri (kun olen tekniikan hyödyntäjä) sai töitä. Nyt vaan katsellaan sadetta tuplasti pestyjen mattojen kanssa. Jospa vielä tulisi kesä vaikka pariksi päiväksi ja matot saisi kuiviksi vaikka jouluun mennessä.

Mutta on tuo hurjaa puuhaa tuo matonpesu! En tykkää!

Tässä on se humuspitoinen "rikospaikka"