Joulu saa nyt tulla!

Torstai, 20.12.2018 oli meikävanhukselle ratkaiseva joulun avauspäivänä.

Koko homma alkoi aamuisella heräämisellä (herääminen on onni, jota ihmisen kannattaa arvostaa). Heräämiseen liittyi vielä perinteiseen tapaan arjen säryt ja muut elimistön heräämisrutiinit. Seuraavana oli herkullinen aamupala, iso mukillinen kahvia, siivu Becelillä voideltua joululimppua (huom. limpun nimessä viittaus teemaan), C-vitamiinipilleri sekä kourallinen D-vitamiinipillereitä (kourallinen selittyy sillä, että ne olivat hyvin laihoja vahvuudeltaan, kun olivat messuilta näytteenä saatuja). Kaikkiaan oli upea aamu, sillä närästystä en havainnut.

Joululimppusiivun jälkeinen seuraava tapahtuma olikin joululounas, joka vaati Stadin keskustaan siirtymistä raitiovaunulla. Lounas oli maittava, vaikkakin laatikkoruuat loistivat poissaolollaan. Kalaa oli, kinkkua oli, monenlaisia sörsseleitä oli ja päälle runsaasti erittäin epäterveellisiä makeita herkkuja. Sen jälkeen meinasikin mennä taju. Ei olisi sopinut herkän seniorin heittäytyä mässäilemään. Jouduinkin muusta seurueesta irrottautuen suuntaamaan kotiin toipumaan heikentyneestä olotilastani. Kotona nautittu Samarin-lasillinen ja kuntoa palauttavat parin tunnin nokkaunoset palauttivat kunnon.


Illalla oli aika keskittyä jouluvalmistautumisen henkiseen osioon. Pakastuvassa talvihämärässä kävelimme Meilahden kirkkoon, jonka oli täyttänyt ääriään myöten sankka ihmisjoukko. Kirkkoon oli saapunut Pepe Willberg herkistämään jouluun valmistautuvaa kansaa  kauneimmilla joululauluilla. Hän oli jo monetta kertaa esiintymässä kotikirkossamme. Kun repertuaari koostui tutuista lapsuuden joululauluista, meinasivat silmäkulmat hikoilla muutamissa kohdin. En uskalla ottaa oikein kantaa siihen, saako kirkossa taputtaa esityksille, mutta kyllä jokaisen laulun jälkeen kävi melkoinen suosionosoitusmyrsky. Kyllä Pepe osaa ja äänikin sopii joulun henkeen sangen oivallisesti. Kiitos hänelle herkistelystä!

Päivän voisi todeta olleen oivallinen joulun avauspäiväksi. Sitä toki leimasivat fyysinen raskaus ja henkinen kepeys, mutta kyllähän noilla eväillä sopii joulua kohden lähteä.

Muutamat yöt ja päivät ennen virallista joulua sujuvatkin sitten valmistelevissa puuhissa, selällään sohvalla maaten ja nojatuolissa löhöten. Hyvin suunniteltu on jo yli puoliksi tehty!

Hyvää jouluun valmistautumista itse kullekin säädylle!

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 2

Joulupukilla oli ollut hieman ongelmia Pukinkammion löhötuolinsa kanssa hiirijoukon vallattua tuolin asunnokseen. Muori ryhtyi määrätietoisesti hoitamaan ongelmaa.

Muori oli viestinyt tilanteesta kalustelahjaosastolle, jossa oli tovi pohdittu Pukin tuolin rakennetta ja Muorin esittämien toiveiden yksityiskohtia. Pukki kun on kansainvälinen hahmo, oli Muorin toiveena ollut käyttää tuolin päällysteenä jotain muuta kuin kotimaisen synkkää yksiväristä kangasta. Muori oli valinnut tuolin päällysteeksi punavihreän skottiruudullisen kankaan. Vanha tuoli oli ollut ruskeanmusta loppuun istuttu kapistus, ja se olikin joutunut vielä samana päivänä Korvatunturin lämmityskattilan kitaan. Hiiret oli ensin siirretty asustelemaan porotallin heinäkasaan.

- Tulihan tuosta aika riemunkirjavan värinen, mutta taisin nähdä tuommoisen kerran yhdessä olohuoneessa Edinburgissa, kun olin sielläpäin lahjojen jakoreissulla.
- Eikös olekin hieno! Kyllä sinun tuossa kelpaa miettiä joulusuunnitelmia ja selata Korvatunturin Sanomia.
- Kai tuolla pärjää, vaikka olisihan se entinenkin välttänyt. Takapuolikin oli niin tottunut siihen.

Tontut olivat asentaneet Pukin kammion seinille lankoja ja niihin oli ripusteltu lasten lähettämiä kortteja. Korvatunturin saapuvan postin varasto oli jo kymmeniä vuosia sitten täyttynyt äärilleen lasten kirjeitä ja kortteja. Varaston painetta oli yritetty helpottaa levittämällä värikkäimpiä kortteja eripuolille majoitus- ja oleskelutiloja. Siinä oli samalla saatu lisäväriä muuten tasaisen harmaisiin keloseiniin. 

Tontuilla oli tapana tutkailla ja lukea niitä iltapuhteina toisilleen. Korttien kuvat kiehtoivat tonttujen mieliä, kun heistä ei monikaan päässyt matkoille tutustumaan maailman ihmeisiin. Ainoastaan valvontatyötä tekevät tontut saivat kiertää maailmalla.

Myös Pukki tutkiskeli usein lasten kortteja. Hän oli erityisen kiinnostunut kaukaisista maista tulleista eksoottisista  korteista. Niissä lahjatoiveet olivat, kauniisti sanoen, hieman ja jopa paljonkin hillitympiä kuin länsimaisten, yltäkylläisyyteen tottuneiden lasten toiveet. Jopa Pukkia hirvitti välillä länsimaiden lasten suorastaan överiksi menneet toiveet.

- Kyllä sitä rikkaittenkin perheiden pitäisi pysyä kohtuudessa, kun kaikille ei ole tarjolla sitä vähintäkään, huokaisi Pukki. - Onneksi pajalla saadaan tuotettua lähes kaikille jotain, edes pientäkin!

Pukin silmiin nousi oikein kyyneleet, kun hän muisteli miten eilen illalla luki pienen Mera-tyttösen Ceylonin saarelta lähettämään korttia. Mera kirjoitti siinä toivovansa Joulupukilta 2-vuotiaalle pikkusiskolleen räsynukkea, kun tällä ei ollut vielä yhtään nukkea. Itselleen hän ei halunnut mitään, kun hän oli saanut jo parhaan lahjansa, pikkusiskon reilut pari vuotta sitten. Mera kirjoitti hoitavansa innolla pikkusiskoaan. Hän lauleskeli aina vauvalle ja kantoi pikkuista ympäri kylänraittia esitellen tälle paikkoja ja ihmisiä. 

- Kylläpä voikin olla herttainen lapsi tämän kauniin palmukuvakortin lähettäjä, oli Pukki tuuminut. 

Hän oli kiiruhtanut kortin luettuaan työpöytänsä ääreen ja piirustanut ripeästi muistiin, että Meralle itselleenkin pitää muistaa valita oikein kiva lahja ja pikkusiskolle hieno räsynukke.

- Onko se myssy taas valahtanut korville, kun ei puhe mene perille? heräsi Pukki Muorin tiukkasävyiseen tokaisuun. Hän oli jo ehtinyt unohtaa Muorin kysymyksen, kun oli jäänyt pohtimaan eilisillan havaintojaan joulukorteista.

jatkuu...

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 1

Korvatunturilla vietettiin parhaillaan alkusyksyn rauhallisia hetkiä. Vain Pukinpajan tuotantolinjoilla oli tavanomainen tuotanto käynnissä. Niin ja olivathan toki valvojatontut kentällä keräämässä tietoja ihmisten käytöksestä tulevia joululahjoja varten. Eli olihan sitä sutinaa Joulupukin organisaatiossa, mutta Pukki itse ja Muori viettivät leppoisaa hiljaiseloa joulumyrskyn edellä.

- No, mitenkäs se on? sanaili muori painokkaasti Pukille.

- Niin, mikä on mitenkäs? heitti Pukki hajamielisenä vastakysymyksen Korvatunturin Sanomien takaa.

Oltiin Pukin kammiossa, jossa takkatuli loimotti kodikkaasti. Pukki istua, sanon sen suoraan, rönötti uudessa, suuressa löhotuolissaan. Tuolin muhkeat selkänojan siivekkeet hipoivat Pukin runsasta partaa molemmilla puolilla poskia. Lapikkaansa Pukki oli nostanut tuolin edessä olevalle pehmeälle rahille, joka oli päällystetty samalla kankaalla kuin tuolikin. Kaluste oli uusinta Korvatunturin oman lahjapajan tuotantoa.

Pukilla oli aiemmin ollut käytössään toistasataa vuotta vanha oljilla pehmustettu samanmallinen tuoli, mutta kun sen olivat vallanneet hiiret, oli ollut aika vaihtaa tuoli. Eräänä aamuna oli nimittäin syntynyt melkoista vipinää.

- Mikä perrr… perustavaa laatua olevaa pistelyä sattuu takamuksiini? karjahti Pukki kiivaalla äänellä.

Muori oli parhaillaan petaamassa makuuksia yön jäljiltä ja Pukki oli jo tuvassaan lukemassa Sanomia. Muori ryntäsi huudon yllättämänä hädissään makuukammion puolelta tuvan ovelle.

- Mikä sinulla on hätänä, kun noin karjut?

- No kun joku pisti pari kertaa takalistooni ja se oikein sattui! Oli kuin naskalilla olisi tökitty, hönkaisi Pukki housuntakamusta hieroen ja tähyillen tuoliaan. - Olisikohan jokin jousi lauennut juuri niukin naukin sisäänistutusta tuolista? 

- Näytähän, sanoi Muori ja siirtyi tarkastelemaan tuolia nostaen tuolissa olevaa kapeaa tuolimattoa. - Täällähän on isoja reikiä tuolissa ja matossa ja elävä hiiri!

- Mikä hiiri? Missä? Ei kai hiiri tuolissa…?

- No katso itse! Tuosta reiästä on tullut hiiri tuolille ja sieltä näkyvät vielä toisenkin hiirulaisen viipottavat viiksikarvat. Ne taitavat asua tuolissasi.

- Eihän ne voi! Tuolihan on minun, enkä ole antanut kenellekään lupaa...

- Milloin tuo tuolikin on päässyt noin huonoon kuntoon? Siinähän on isoja reikiä ja hiiretkin ovat muuttaneet siihen asumaan? Nyt se menee kyllä vaihtoon, ilmoitti Muori määrätietoisesti.

- Miksi sitä nyt hyvä tuoli pitäisi vaihtaa? Kyllä siinä pystyy vielä istumaan, kunhan hiiret muuttavat muualle.

- Tuota risaista tuolia ei jätetä tähän tupaan, vaan se lähtee heti ja just’ välittömästi. Minä soitan aputontut viemään sen hävitykseen.

jatkuu... 

Toinen ura urheilijoille senioreiden valmentajina

Heti alkuun haluan painottaa, että arvostan suunnattomasti urheilijoita, heidän jaksamistaan ja omistautumista lajilleen.

Helsingin katuja päivittäin tallaavana ehdottaisin uransa lopettaneille eri lajien urheilijoille muutamia uravaihtoehtoja. Seuraavassa esimerkkejä koskien seniorikansalaisten valmentamista päivittäiseen hengissäpysymiseen.

Pikajuoksijoita tarvittaisiin valmentamaan senioreita kadunylityksessä. Nykyisillä jalankulkijavalojen vaihtumisfrekvenssillä ei keppi- ja rollaattorikulkija ehdi kuin puoliväliin suojatietä ennenkuin punaiset jo välkkyvät. Valmennusta tarvittaisiin starttiherkkyydessä, vauhtiin kiihdyttämisessä sekä heittäytymisessä tavoitteena olevalle jalkakäytävälle. Näissä tilanteissa on kuitenkin varaslähdön torjuminen eräs perusasioista, koska varaslähdöllä näissä tilanteissa on ehdottoman lopulliset ja kohtalokkaat seuraukset.

Estejuoksijoiden ja hyppylajien urheilijoille olisi tarvetta katutöiden aiheuttamista esteistä selviytymiseen. Valmennuksen pääpaino olisi hyppyyn valmistautumisessa, ponnistukseen lähdössä ja alastulossa. Haasteena on tietenkin mukana olevien kulkuvälineiden, kuten kepin ja rollaattorin asento suorituksen kestäessä. Erilaiset puomit, kyltit sekä nauhat asettavat haasteensa ilmaantuessaan yllättäen kulkureitille. Lisäksi kivenmurikat, asfaltinkappaleet sekä hiekkakasat edellyttävät herkkää silmää sekä täydellistä lihaksiston hallintaa, jotta vältettäisiin matkan jatkuminen ambulanssikuljetuksella.

Miekkailijoiden, mailalajiurheilijoiden sekä nyrkkeilijöiden valmennustyö koskisi erityisesti ruuhkaliikkumista sekä itsepuolustustaitoja, joita seniorilta vaaditaan kaduilla liikkuessa. Selviytyminen etenkin keskustan ruuhkaliikenteessä vaatii kyynärpäitä, keppiä, rollaattorin hallintaa sekä silmää havaita päälle ryntäävien uhka sekä väistösuunnat. Erityisesti kepin käyttäminen itsepuolustukseen vaatii jatkuvaa hiomista. Nyrkkeilijöiden paras anti senioreille olisi käsien käytön ohella jaloillaan pysymisessä. Hento seniori saattaa helposti ympäristön paineessa tupsahtaa nenälleen asfaltille.

Amerikkalaisen jalkapallon pelaajien erityistaidoista löytyisi myös apua senioreille. Pelivälineen kuljettaminen vaatii samoja taitoja kuin käsilaukun ja kassien suojeleminen sieppaajilta. Kainalon ja käsivarren käyttö omaisuuden suojaamiseen on osaltaan tekniikkalaji. Ympäristön havainnointikyky, vastustajan toimien huomiointi ja tilanteen ennakointi väistöä varten, ovat äärimmäisen tarpeellisia taitoja. Pahimmassa tilanteessa heittäyminen sekä päällekarkaavan alta selviytyminen vaativat harjaannusta.

Myös aktiiviurheilijoiden valmennusryhmiin kuuluvat löytävät paikkansa seniorivalmennuksen parissa. Apuvälineiden valinta, kunnostus sekä käyttö kuuluvat ratkaiseviin asioihin. Mm. kepin keveys, mahdollinen kärjen muoto sekä hallinta ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kepin monipuolinen käyttö puolustusaseena vaatii tiukkaa harjoittelua. Jalkineisiin liittyviin ominaisuuksiin parhaat opit löytyvät hiihtovalmentajilta sekä voidespesialisteilta. Tällä erää käytetään vaan niitä epäonnistuneiden kisojen oppeja, jolloin pito löytyi mutta luisto ei.

Eli senioreilla on myös muille annettavaa, enkä tarkoita tässä yhteydessä omaisuuden luovuttamista, vaan nimenomaan sen säilyttämistä sekä oman hengen ja olemassaolon turvaamista.

Eli Hill Street Bluesin poliisien sanoin "Be careful out there!"

Ylitä katu ripeästi! Sinua jo odotetaan! (Bangalore, Intia)

 

Kuntokeskuksen puurojuhla

Pääsinpä minäkin puurojuhlaan! Ja siitä kokemuksesta ei ollut kulunut edes täyttä 50:tä vuotta.

Edellisessä kirjoituksessa esittelemäni uuden kunnollisen elämäni lähde - Nordic Health, järjesti asiakkailleen puurojuhlan tiloissaan. Meitä tilaisuudesta ylenmäärin nauttineita oli paikalla useita kymmeniä.

Perinteiseen tapaan tilaisuus alkoi glögin nauttimisella kera herkkukranssin ja pipareiden. Minä toki valutin kuppiini vaihtoehtoista juomaa, ei Cocista, ei Fun Light-mehua, vaan ystäväni Eskon tapaan, kahvia ja nautin vielä toisenkin kupposen.

Ohjelma alkoi glögien jälkeen yhteislaulaen joululauluja, jotka raikuivatkin antaumuksella esitettynä ympärillämme olleista kuntolaitteista kimpoillen huonetilaan. Sirkka-hengetär kertoi läsnäolijoille hieman tietoja salista ja toiminnoista, kunnes yllättäen paikalle tupsahtivat lapsuuteni idolit, tiernapojat.

He olivat sonnustautuneet näyttäviin asuihin. Hetken tuntui kuin olisimme päässeet tapaamaan tarinan kuvailemaa muinaista henkilöjoukkoa. Asut oli valittu lähes autenttisuutta tavoitellen. Esitys sujui innostuneen laadukkaasti, ja pääsin herkkään tunnelmaan syntyperäisen oululaisen antaumuksella, muistellen vastaavia esityksiä lapsuuteni ajoilta. Muistin jopa melkoisen osan tiernapoikien vuorosanoista ja lauluista. Voin sanoa olleeni tuolla hetkellä syvällä lapsuuteni joulunhengessä.

Tiernapoikien siirryttyä joukkoomme juhlimaan, kannettiin isot puurokattilat juhlatilaan ja alkoi herkuttelu. Toinen lautasellinen puuroa oli jo hieman liikaa alkuglögiherkkujen jälkeen. Mutta salin hengettäret olivatkin keksineet juhlajoukolle yllätyksen. En osaa vieläkään olla varma siitä, tykkäsinkö siitä vai enkö tykännyt!

Nimittäin seurasi puurojumppa tip-tap-tipetipe-tip-tap-laulun hengessä. Sähköurkuri polki palkeita ja juhlakansa komennettiin penkeistä ylös. Kuntohengetär Hanna näytti ensin liikkeet ja sitten laulettiin sekä jumpattiin laulunsanoja. Otsamme lievässä hiessä pääsimme lopulta istuen laulamaan muitakin joululauluja.

Itse poistuin aikalailla ensijoukoissa, sillä takanani oli aamun 5 km:n kävely terveyskeskukseen, sitten 2 km:n kävely kuntokeskukseen ja 2 tuntia omaa saliohjelmaa muutamilla ekstratoistoilla. Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, käytin edellisen lauseen rakenteena vanhaa perustekniikkaa - vain laiska töitään luettelee.

Mutta olihan kivat juhlat! Sydämelliset kiitokseni järjestäjille ja Nordic Healthille! Kyllä meikävanhuksen kestää tuommoisessa paikassa jumpata!

PS. En ollut muuten kipeä tuon päiväsuorituksen jälkeen, mutta väsymys oli illalla melkoinen.

Joulunhenkeä (kuva: Usplash.com, Tony Cuenca)

Nordic Health - kuntokeskus

Tunnustan! Olen salaa teiltä aloittanut kuntosaliharjoittelun. Tai oikeammin sitä pitäisi kuvata kehon kuntoutus- ja kuntoharjoitteluksi.

Löysin tuttavani vinkistä Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevan Nordic Health-kuntokeskuksen. Jos kuvailisin salin tunnelmaa, olisivat sanat: ystävällinen, huolehtiva, ohjaava, valvova, tieteellinen, kannustava, kyvyt huomioiva, turvallinen ja vielä toisenkin kerran ystävällinen.

 

Kuntoharjoittelu keskuksessa on tarkkaan ohjattua eikä siinä pääse telomaan itseään. Harjoittelun pääpaino on kuntoutuksessa ja kunnon ylläpitämisessä. Harjoittelu ei ole niinkään perinteistä kuntosaliharjoittelua, jossa useinmiten pyritään ensisijaisesti lihasten kasvattamiseen. Keskuksen toiminta on siten erityisen osuvaa meikäläisille senioreille. Jokaiselle salille tulevalle laaditaan oma ohjelma, jossa huomioidaan rajoitteet, vaivat, sairaudet jne.

Kunto-ohjelman suorittamista opastavat ”virka-aikana” paikalla olevat ammattitaitoiset ohjaajat sekä laitteiden näyttötaulut. Laitenäytöt kertovat jokaiselle henkilökohtaisen ohjelman mukaiset laiteasetukset sekä seuraavat suoritusta ja analysoivat sitä. Harjoituskäynnille tullessa kirjaudutaan "kioskiin", joka on ison tv-näytön mallinen laite. Aluksi laite kysyy aina kropan kipeät kohdat, jotka merkitään napauttamalla näytölle vartalokuviin ja lisäksi merkitään kivun määrä asteikolla 1-10.

Aloitettaessa suoritusta yksittäisellä laitteella, näytetään omaa salikorttia laitteen näyttötaululle, joka on tablettilaitteen kokoinen. Näyttö kertoo henkilökohtaiset painoasetukset, säätää istuimen automaattisesti ja neuvoo, mitkä laitteen tuet kiristetään.

Kun suoritus käynnistetään, seuraa osoitin näyttötaulussa suorituksen "rataa", jonka säädettyjen viivojen välissä tulee pysyä. Tuolloin ei liikeratoihin tule ylisuoritusta, joka omalla kohdallani on tärkeää mm. selkäsairauteni takia. Näyttö seuraa myös suoritusnopeutta, toistokertoja ja ilmoittaa suorituksen liiasta hitaudesta tai nopeudesta.

Lopuksi kukin laite kysyy harjoituksen raskautta ja muuntaa tarvittaessa automaattisesti painoja seuraavaksi kerraksi, jos ohjelma oli liian kevyt tai raskas. Lisäksi laite näyttää suorituksen kokonaisonnistumisen prosenttilukuna. Lopuksi laite ilmoittaa seuraavan laitteen.

Kun ilmoittauduin salille, kävin ensimmäisellä käyntikerralla fysioterapeutin kanssa läpi omat lääkärilausuntoni ja vaivani. Sen jälkeen hänen ohjauksessaan mitattiin vaivoihini oleellisesti liittyviä suoritusarvoja ja määriteltiin minulle tärkeimpien laitteiden raja-arvot ja säädöt. Seuraavilla kerroilla lisättiin uusia laitteita ohjelmaani. Jokaisen laitteen säädöt tehtiin aina erikseen. Lisäksi jokaisella kerralla ollessani salilla päiväaikaan, paikalla oleva kunto-ohjaaja antaa tarvittaessa neuvoja, valvoo sekä seuraa suoritusteni oikeellisuutta.

Edellä olleet laitenäytön kuvat ovat tästä laitteesta

No entäs ne käyntieni tulokset? Ensimmäisen kerran elämässäni tiedän jokaisen käyntikerran jälkeen harjoitelleeni, mutta kertaakaan en ole ollut kipeä käyntini jälkeen. Ja tuo on täysin päinvastaista kuin kokemukseni perinteisiltä kuntosaleilta. Nyt on suorastaan mukava käydä kuntoilemassa. Lisäetuna ovat salin aukioloajat 24/7 eli salille voi mennä omalla avainkortilla milloin vain. Olenkin hyödyntänyt tuota ominaisuutta iltaisin ja viikonloppuisin.

Eli vannon suomalaisten David-laitteiden nimiin ja kiitollisena kumarran kuntoni kohentumista valvovien ja ohjaavien Sirkan, Hannan ja Suvin suuntaan!

Mikäli olet kiinnostunut tietämään kuntokeskuksesta enemmän, se onnistuu sivulta
https://www.nordichealth.fi/
ja laitteista löytyy tietoa sivulta
https://www.davidhealth.com/

Salin yhteystiedot Ruskeasuolla ovat:
Nordic Health
Nauvontie 14, 00280 Helsinki  (=käyntiosoite), Mannerheimintie 113 (=virallinen postiosoite)
puh. 020 759 7319
email  info(at)nordichealth.fi