Toinen ura urheilijoille senioreiden valmentajina

Heti alkuun haluan painottaa, että arvostan suunnattomasti urheilijoita, heidän jaksamistaan ja omistautumista lajilleen.

Helsingin katuja päivittäin tallaavana ehdottaisin uransa lopettaneille eri lajien urheilijoille muutamia uravaihtoehtoja. Seuraavassa esimerkkejä koskien seniorikansalaisten valmentamista päivittäiseen hengissäpysymiseen.

Pikajuoksijoita tarvittaisiin valmentamaan senioreita kadunylityksessä. Nykyisillä jalankulkijavalojen vaihtumisfrekvenssillä ei keppi- ja rollaattorikulkija ehdi kuin puoliväliin suojatietä ennenkuin punaiset jo välkkyvät. Valmennusta tarvittaisiin starttiherkkyydessä, vauhtiin kiihdyttämisessä sekä heittäytymisessä tavoitteena olevalle jalkakäytävälle. Näissä tilanteissa on kuitenkin varaslähdön torjuminen eräs perusasioista, koska varaslähdöllä näissä tilanteissa on ehdottoman lopulliset ja kohtalokkaat seuraukset.

Estejuoksijoiden ja hyppylajien urheilijoille olisi tarvetta katutöiden aiheuttamista esteistä selviytymiseen. Valmennuksen pääpaino olisi hyppyyn valmistautumisessa, ponnistukseen lähdössä ja alastulossa. Haasteena on tietenkin mukana olevien kulkuvälineiden, kuten kepin ja rollaattorin asento suorituksen kestäessä. Erilaiset puomit, kyltit sekä nauhat asettavat haasteensa ilmaantuessaan yllättäen kulkureitille. Lisäksi kivenmurikat, asfaltinkappaleet sekä hiekkakasat edellyttävät herkkää silmää sekä täydellistä lihaksiston hallintaa, jotta vältettäisiin matkan jatkuminen ambulanssikuljetuksella.

Miekkailijoiden, mailalajiurheilijoiden sekä nyrkkeilijöiden valmennustyö koskisi erityisesti ruuhkaliikkumista sekä itsepuolustustaitoja, joita seniorilta vaaditaan kaduilla liikkuessa. Selviytyminen etenkin keskustan ruuhkaliikenteessä vaatii kyynärpäitä, keppiä, rollaattorin hallintaa sekä silmää havaita päälle ryntäävien uhka sekä väistösuunnat. Erityisesti kepin käyttäminen itsepuolustukseen vaatii jatkuvaa hiomista. Nyrkkeilijöiden paras anti senioreille olisi käsien käytön ohella jaloillaan pysymisessä. Hento seniori saattaa helposti ympäristön paineessa tupsahtaa nenälleen asfaltille.

Amerikkalaisen jalkapallon pelaajien erityistaidoista löytyisi myös apua senioreille. Pelivälineen kuljettaminen vaatii samoja taitoja kuin käsilaukun ja kassien suojeleminen sieppaajilta. Kainalon ja käsivarren käyttö omaisuuden suojaamiseen on osaltaan tekniikkalaji. Ympäristön havainnointikyky, vastustajan toimien huomiointi ja tilanteen ennakointi väistöä varten, ovat äärimmäisen tarpeellisia taitoja. Pahimmassa tilanteessa heittäyminen sekä päällekarkaavan alta selviytyminen vaativat harjaannusta.

Myös aktiiviurheilijoiden valmennusryhmiin kuuluvat löytävät paikkansa seniorivalmennuksen parissa. Apuvälineiden valinta, kunnostus sekä käyttö kuuluvat ratkaiseviin asioihin. Mm. kepin keveys, mahdollinen kärjen muoto sekä hallinta ovat tärkeitä ominaisuuksia. Kepin monipuolinen käyttö puolustusaseena vaatii tiukkaa harjoittelua. Jalkineisiin liittyviin ominaisuuksiin parhaat opit löytyvät hiihtovalmentajilta sekä voidespesialisteilta. Tällä erää käytetään vaan niitä epäonnistuneiden kisojen oppeja, jolloin pito löytyi mutta luisto ei.

Eli senioreilla on myös muille annettavaa, enkä tarkoita tässä yhteydessä omaisuuden luovuttamista, vaan nimenomaan sen säilyttämistä sekä oman hengen ja olemassaolon turvaamista.

Eli Hill Street Bluesin poliisien sanoin "Be careful out there!"

Ylitä katu ripeästi! Sinua jo odotetaan! (Bangalore, Intia)

 

Kuntokeskuksen puurojuhla

Pääsinpä minäkin puurojuhlaan! Ja siitä kokemuksesta ei ollut kulunut edes täyttä 50:tä vuotta.

Edellisessä kirjoituksessa esittelemäni uuden kunnollisen elämäni lähde - Nordic Health, järjesti asiakkailleen puurojuhlan tiloissaan. Meitä tilaisuudesta ylenmäärin nauttineita oli paikalla useita kymmeniä.

Perinteiseen tapaan tilaisuus alkoi glögin nauttimisella kera herkkukranssin ja pipareiden. Minä toki valutin kuppiini vaihtoehtoista juomaa, ei Cocista, ei Fun Light-mehua, vaan ystäväni Eskon tapaan, kahvia ja nautin vielä toisenkin kupposen.

Ohjelma alkoi glögien jälkeen yhteislaulaen joululauluja, jotka raikuivatkin antaumuksella esitettynä ympärillämme olleista kuntolaitteista kimpoillen huonetilaan. Sirkka-hengetär kertoi läsnäolijoille hieman tietoja salista ja toiminnoista, kunnes yllättäen paikalle tupsahtivat lapsuuteni idolit, tiernapojat.

He olivat sonnustautuneet näyttäviin asuihin. Hetken tuntui kuin olisimme päässeet tapaamaan tarinan kuvailemaa muinaista henkilöjoukkoa. Asut oli valittu lähes autenttisuutta tavoitellen. Esitys sujui innostuneen laadukkaasti, ja pääsin herkkään tunnelmaan syntyperäisen oululaisen antaumuksella, muistellen vastaavia esityksiä lapsuuteni ajoilta. Muistin jopa melkoisen osan tiernapoikien vuorosanoista ja lauluista. Voin sanoa olleeni tuolla hetkellä syvällä lapsuuteni joulunhengessä.

Tiernapoikien siirryttyä joukkoomme juhlimaan, kannettiin isot puurokattilat juhlatilaan ja alkoi herkuttelu. Toinen lautasellinen puuroa oli jo hieman liikaa alkuglögiherkkujen jälkeen. Mutta salin hengettäret olivatkin keksineet juhlajoukolle yllätyksen. En osaa vieläkään olla varma siitä, tykkäsinkö siitä vai enkö tykännyt!

Nimittäin seurasi puurojumppa tip-tap-tipetipe-tip-tap-laulun hengessä. Sähköurkuri polki palkeita ja juhlakansa komennettiin penkeistä ylös. Kuntohengetär Hanna näytti ensin liikkeet ja sitten laulettiin sekä jumpattiin laulunsanoja. Otsamme lievässä hiessä pääsimme lopulta istuen laulamaan muitakin joululauluja.

Itse poistuin aikalailla ensijoukoissa, sillä takanani oli aamun 5 km:n kävely terveyskeskukseen, sitten 2 km:n kävely kuntokeskukseen ja 2 tuntia omaa saliohjelmaa muutamilla ekstratoistoilla. Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, käytin edellisen lauseen rakenteena vanhaa perustekniikkaa - vain laiska töitään luettelee.

Mutta olihan kivat juhlat! Sydämelliset kiitokseni järjestäjille ja Nordic Healthille! Kyllä meikävanhuksen kestää tuommoisessa paikassa jumpata!

PS. En ollut muuten kipeä tuon päiväsuorituksen jälkeen, mutta väsymys oli illalla melkoinen.

Joulunhenkeä (kuva: Usplash.com, Tony Cuenca)

Nordic Health - kuntokeskus

Tunnustan! Olen salaa teiltä aloittanut kuntosaliharjoittelun. Tai oikeammin sitä pitäisi kuvata kehon kuntoutus- ja kuntoharjoitteluksi.

Löysin tuttavani vinkistä Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevan Nordic Health-kuntokeskuksen. Jos kuvailisin salin tunnelmaa, olisivat sanat: ystävällinen, huolehtiva, ohjaava, valvova, tieteellinen, kannustava, kyvyt huomioiva, turvallinen ja vielä toisenkin kerran ystävällinen.

 

Kuntoharjoittelu keskuksessa on tarkkaan ohjattua eikä siinä pääse telomaan itseään. Harjoittelun pääpaino on kuntoutuksessa ja kunnon ylläpitämisessä. Harjoittelu ei ole niinkään perinteistä kuntosaliharjoittelua, jossa useinmiten pyritään ensisijaisesti lihasten kasvattamiseen. Keskuksen toiminta on siten erityisen osuvaa meikäläisille senioreille. Jokaiselle salille tulevalle laaditaan oma ohjelma, jossa huomioidaan rajoitteet, vaivat, sairaudet jne.

Kunto-ohjelman suorittamista opastavat ”virka-aikana” paikalla olevat ammattitaitoiset ohjaajat sekä laitteiden näyttötaulut. Laitenäytöt kertovat jokaiselle henkilökohtaisen ohjelman mukaiset laiteasetukset sekä seuraavat suoritusta ja analysoivat sitä. Harjoituskäynnille tullessa kirjaudutaan "kioskiin", joka on ison tv-näytön mallinen laite. Aluksi laite kysyy aina kropan kipeät kohdat, jotka merkitään napauttamalla näytölle vartalokuviin ja lisäksi merkitään kivun määrä asteikolla 1-10.

Aloitettaessa suoritusta yksittäisellä laitteella, näytetään omaa salikorttia laitteen näyttötaululle, joka on tablettilaitteen kokoinen. Näyttö kertoo henkilökohtaiset painoasetukset, säätää istuimen automaattisesti ja neuvoo, mitkä laitteen tuet kiristetään.

Kun suoritus käynnistetään, seuraa osoitin näyttötaulussa suorituksen "rataa", jonka säädettyjen viivojen välissä tulee pysyä. Tuolloin ei liikeratoihin tule ylisuoritusta, joka omalla kohdallani on tärkeää mm. selkäsairauteni takia. Näyttö seuraa myös suoritusnopeutta, toistokertoja ja ilmoittaa suorituksen liiasta hitaudesta tai nopeudesta.

Lopuksi kukin laite kysyy harjoituksen raskautta ja muuntaa tarvittaessa automaattisesti painoja seuraavaksi kerraksi, jos ohjelma oli liian kevyt tai raskas. Lisäksi laite näyttää suorituksen kokonaisonnistumisen prosenttilukuna. Lopuksi laite ilmoittaa seuraavan laitteen.

Kun ilmoittauduin salille, kävin ensimmäisellä käyntikerralla fysioterapeutin kanssa läpi omat lääkärilausuntoni ja vaivani. Sen jälkeen hänen ohjauksessaan mitattiin vaivoihini oleellisesti liittyviä suoritusarvoja ja määriteltiin minulle tärkeimpien laitteiden raja-arvot ja säädöt. Seuraavilla kerroilla lisättiin uusia laitteita ohjelmaani. Jokaisen laitteen säädöt tehtiin aina erikseen. Lisäksi jokaisella kerralla ollessani salilla päiväaikaan, paikalla oleva kunto-ohjaaja antaa tarvittaessa neuvoja, valvoo sekä seuraa suoritusteni oikeellisuutta.

Edellä olleet laitenäytön kuvat ovat tästä laitteesta

No entäs ne käyntieni tulokset? Ensimmäisen kerran elämässäni tiedän jokaisen käyntikerran jälkeen harjoitelleeni, mutta kertaakaan en ole ollut kipeä käyntini jälkeen. Ja tuo on täysin päinvastaista kuin kokemukseni perinteisiltä kuntosaleilta. Nyt on suorastaan mukava käydä kuntoilemassa. Lisäetuna ovat salin aukioloajat 24/7 eli salille voi mennä omalla avainkortilla milloin vain. Olenkin hyödyntänyt tuota ominaisuutta iltaisin ja viikonloppuisin.

Eli vannon suomalaisten David-laitteiden nimiin ja kiitollisena kumarran kuntoni kohentumista valvovien ja ohjaavien Sirkan, Hannan ja Suvin suuntaan!

Mikäli olet kiinnostunut tietämään kuntokeskuksesta enemmän, se onnistuu sivulta
https://www.nordichealth.fi/
ja laitteista löytyy tietoa sivulta
https://www.davidhealth.com/

Salin yhteystiedot Ruskeasuolla ovat:
Nordic Health
Nauvontie 14, 00280 Helsinki  (=käyntiosoite), Mannerheimintie 113 (=virallinen postiosoite)
puh. 020 759 7319
email  info(at)nordichealth.fi

Juhlien viikko

Kuluneella viikolla on saatu taas makiata mahan täydeltä! Kansaa on hemmoteltu uudella kansallisella Oodi-monumentilla, Suomen toinen 100 vuotta on käynnistetty ensimmäisellä vuodella ja suomalaisesta näkökulmasta erikoisella tavalla syntynyt Kokoomuspuolue täytti 100 vuotta.

Juhlaviikon ensimmäinen merkkitapahtuma alkoi 5.12., kun Helsingin uusi keskustakirjasto Oodi avattiin kansalle. Kaksi ensimmäistä päivää houkuttelivat paikalle 55.000 kiinnostunutta helsinkiläistä ja muualta tullutta. Kirjaston puitteet antoivat ymmärtää sen tulevan houkuttelemaan tulevaisuudessa myös turisteja sankoin joukoin. Tutustuin aikoinaan Sanomatalossa esillä olleisiin kirjaston suunnitelmavaihtoehtoihin. En olisi valinnut tätä toteutettua vaihtoehtoa. Mutta kyllä minulla on nyt varaa tunnustaa olleeni väärässä. Ei rakennuksen tarvitse todellakaan olla aina laatikon mallinen. Oodi on hieno, upea, mahtava ja loistava!

Suomen 101. Itsenäisyyspäivää vietettiin 6.12. mukavan alkavan talvisään vallitessa. Presidentti oli kutsunut Linnaan taas rutkasti vieraita. Kansa kokoontui illalla television ääreen seuraamaan Linnanjuhlia. Perinteiseen tapaan erityisen kiinnostuksen kohteena olivat juhlakansan puvut. Ja niinhän siinä jälleen kävi, että jälleen löytyi kehuttavaa ja moitittavaa. Presidenttiparin käteltäväksi ohjautui monenkirjaviin asuihin pukeutuneita juhlavieraita.

Naisten asuja en uskalla erityisemmin kommentoida itsesuojeluvaiston ohjaamana. Mutta monenmallista, monenväristä ja monenpituista pukua nähtiin punaisella matolla. Sen verran ehkä uskallan paljastaa, että siellä oli sanomalehtiä, messumattoa, metallia, viljaa ja vaikka mitä. Ruokapöytiä näytettäessä minulla oli onnekseni nenäliina käsillä, sillä herkkuja lasittuneesti tuijottaessa kuola olisi valunut ikävällä tavalla rinnuksilleni.

Hienot oli juhlat ja uskallan kuitenkin kommentoida presidentin puolison asua, että se oli hieno. En olisi uskonut, että koivustakin voidaan tehdä kangasta! Siitä tykkäävät varmaankin talvea odottelevat lampaat, kun villat säästyvät omaan käyttöön.

Sattui myös silmääni HS:n uutinen kokoomuksen 100 vuotisjuhlasta 8.12. lauantaina. Puolue perustettiin joulukuun 9. päivänä 1918 tukemaan Suomen monarkiahanketta. Eduskunta oli valinnut lokakuussa 1918 Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssin Friedrich Karlin. Hän ei kuitenkaan  ottanut tehtävää vastaan vaan torjui sen joulukuussa. Vähitellen maassa luovuttiin kuningashankkeesta. Olisiko linnanjuhlat olleet nykyisestä poikkeavat, jos monarkia olisi maassamme toteutunut? Nyt ei tiedä! Kokoomus jäi kuitenkin maamme puoluekartalle.

Kulunut viikko on siis mennyt monella tavalla huuli pyöreänä ihmetellessä ja juhlien merkeissä. Eli kyllä on Suomessa sattunut ja tapahtunut monenmoista viime päivien ja kuluneiden vuosien saatossa. Nyt voimme keskittyä joulua odottelemaan.

Ottakaa rauhallisesti jouluun valmistautuessanne ja muistakaa ulkoilla!

Alla vielä kuvapoimintoja Oodista.

Kalenteri ahdistaa

On se vaan hittoa! Ennen töissä oli aina kiire. Kalenteri kädessä kouhotettiin ympäri kyliä, maakuntia ja työpaikan toimitiloja. Pää oli hiessä ja aina myöhässä - pää ja minä.

Sitten tuli eläkeaika. Helpottiko? No hetkeksi helpotti, mutta sitten se sama kouhotus taas alkoi. Nyt on taas kalenteri täynnä kaiken sortin menoa ja muistamista. Tuloa ei enää ole samalla tavalla. Se ei ainakaan näy pankkitilillä. Sielläkin on pelkkiä menoja.

Työaikana piti joskus ottaa oikein lomaa, kun ei jaksanut sitä kouhotusta. Useinmiten lomat jäivät pitämättä, kun ei ollut aikaa. Nuorisokin kasvoi sitä vauhtia, etten ollut selvillä oikein koskaan mikä luokka oli koulussa kulloinkin menossa. Kerran keväällä kuuntelin todistuksen jakoakin hetken väärässä luokassa, kun juniori olikin kerinnyt siirtyä jo vuotta aiemmin seuraavalle luokalle. Onneksi hätistivät minut ulos ja ohjasivat oikeaan luokkaan.

Laulussa sanotaan, että ennen oli laivat puuta ja miehet rautaa ja nyt päinvastoin. Ennen oli kalenterit paperia ja nyt tavallaan rautaa eli kännykkää. Nykykalenteri piipittää taskussa itsepintaisesti, kun pitäisi olla kohta menossa jonnekin. Sen piipityksen joko kuulee tai sitten ei. Alkavat nimittäin olla ne ajat, jolloin tarvittaisiin sumutorven tasoinen töräys tai sitten kuulolaite. Ei kuulu piipitys etenkään kaduilla kulkiessa, kun autot mylvivät ympärillä suuria hevosvoimiaan. Hevonen olisi parempi, kun se hirnuu omia voimiaan yleensä aika säyseästi. No mistä tiedän? Siitä tiedän, kun vieressä on Ruskeasuon tallit ja sielläpäin kävellessä olen hevosilta kuullut.

Mutta se kalenteri! Se täyttyy vaan jostain syystä. Olen pitänyt tapanani laittaa sinne muistutuksen, tee sitä ja tee tätä, tee silloin ja tällöin. En muista enää viedä roskia tai käydä kaupassa tai tankata autoa tai mennä lääkäriin tai tietolaiteopastamaan tai lähettää viestiä tai kysyä tärkeää asiaa tai muutakaan ellei taskussa piipitä. Ja se ahdistaa ja ottaa joskus jopa rintaan. Se ei riitä kohta ahdistus- ja närästyslääkkeen tehtailijan koneen kapasiteetti puristaa tarpeeksi pillereitä, ettei meikäseniori muserru ainaiseen kalenteriorjuuteen.

Kyllä taidan kohta lopettaa ehtimisen ja huolehtimisen! Kyllä pitäisi saada ihmisen olla ilman, että aina vaan pitäisi tai pitää! Alan olla pian kuin nykyihminen, en muista, en ehdi, en tule, en mene, tulen miten sattuu - olen vaan ja teen kun satun muistamaan!

Muistatko salasanasi?

Netti on nykyään aivan liian salainen! Meistä netinkäyttäjistä taitaa lähes jokainen olla toisinaan hukassa ohjelmiin/järjestelmään kirjautumisen kanssa. Ja syypää on useinmiten väärä tai pikemmin unohdettu salasana.

Moniin nettisovelluksiin liittyy käyttäjätunnus ja salasana. Sovellusten ohella ovat tärkeimpinä käyttöjärjestelmän tai nettiselainten kirjautumistiedot. Päivitysten tai uudelleen latausten jälkeen tarvitsee usein kirjautua uudestaan. Mutta kun se ei vaan onnistu jos salasana on hukassa!

Monet laitteet tallentavat kirjautumistiedot ja sovellus avautuu automaattisesti. Mutta sitten, kun se ei onnistukaan, miten sitten toimitaan? Lisänä rokassa on vaatimus salasanan pituudesta ja erilaisista merkeistä, joista sen pitää muodostua. Muistaminen on jo kohtuuton vaatimus vielä senkin takia, että salasanoja alkaa olla jo paljon muistettavana, eikä samaa sanaa saa tai ole järkevää käyttää eri paikkoihin.

Joku luottaa muistiinsa, joku kirjoittaa tunnukset paperilapulle tai vihkoon, joku käyttää netin salasanojen tallennusohjelmaa, mutta usein homma ei vaan suju. Laite herjaa väärästä salasanasta. Miten tuo asia pitäisi sitten hoitaa?

Mielestäni on ainoastaan kaksi tapaa hallita omia salasanojaan ja ne tavat ovat
- selkeästi vihkoon tai muistikirjaan kirjoitettuna (menetelmä on haavoittuva jos vihko katoaa)
- salasanojen tallennusohjelmaan tallentaminen (vaatii ainoastaan yhden salasanan muistamista, sen, jolla ohjelmaan kirjaudutaan).

Itse käytän tallennusohjelmaa, jonka voin avata kaikilla tietolaitteillani. Se oli pelastus vajaan parinkymmenen vuoden aikana hankkimieni kirjautumistunnusten ja salasanojen hallitsemiseen.

Laita sinäkin omat sanasi järjestykseen, kun/jos vielä muistat ne! Ja pidä ne visusti tallessa ja pois muiden silmistä!

Tanssii tätien ja setien kanssa 2018

Se on taas sitten tanssit loppu ja orkesteri kerännyt soittopelinsä laukkuihin. Tanssijat poistuvat juhlien kautta koteihinsa muistelemaan uusia ystäviään ja omia suorituksiaan parketilla. Olihan tämä kausi melkoista tykitystä!

Kilpailijoiden joukossa oli monta todella osaavaa ja kehityskelpoista tanssintaitajaa. Heistä tippui moni jo luvattoman aikaisessa vaiheessa. Eniten itseäni harmitti Aino-Kaisa Saarisen ja Jaana Pelkosen putoaminen ennen lopullisia koitoksia. Heidän tanssiaan ja kehitystään olisi ollut mielenkiintoista seurata loppumetreille saakka. Tosin finaalissa tanssinut trio oli varmaan ne parhaat kilpailijat tällä kaudella.

Finaalilähetys oli erittäin mielenkiintoinen ja silmiä hivelevä show. Ellei Hannes Suominen olisi ollut läpi ohjelman valmiina taitajana täyden kympin arvoinen, olisin valinnut hänet voittajaksi. Mutta kyllä Edis Tatlin kehitys alusta loppuun oli omaa luokkaansa, joten hänen voittonsa oli oikeutettu. Molemmat olivat kyllä täyden kympin tanssijoita. Tuure Boelius oli nuoruuden innolla ja balettitaustoillaan myös vakuuttavan hyvä.

Hieno kausi! Tykkäsin!

PS. Yritin ottaa telkkarin ruudusta muutamia tuokiokuvia finaalilähetyksestä. Osa onnistui jotenkin ja osa ei kovin hyvin. Tässä niitä on!