/>/> VANHUS STADISSA

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Savonlinnaan kahville

Se on tuo ylin säänhaltija, Taivaan Suuri Vesisaavinkaataja, pitänyt huolen, että vettä on riittänyt meidän perunoille ja naapurin kuiville heinille. Mutta ulkomaalarille tuo kosteuden tarjonta ei ole ollut mitenkään erityisen mukavaa. Mutta projektissa on edetty rivakalla vauhdilla viiden viikon aikana.

Kulkuväline kosteikkoon

Mutta kahvilastahan minun piti kirjuuttaa! Kun tuo VR rullasi raiteensa pakettiin Savonlinnan ikiaikaisen rautatieaseman luota, mietittiin paikkakunnalla otsat rypyssä, mitä tuolle rakennukselle tehdään. Me seniorit muistamme varmaan, miltä vanhat rautatieasemat näyttivät ja näyttävät, oli paikkakunta mikä hyvänsä. Niin näyttää Savonlinnankin asema.

Aseman seinissä olleet, varmaankin vähintään 70 maalikertaa olivat saaneet säiden kohtelusta osansa ja eri kerrokset kurkkivat toistensa sivuitse kaupungin hulinaa. Mutta ihmeitten aika ei ollutkaan ohi! Asemarakennukselle löytyi ottajansa ja tänä kesänä pintaan ilmestyi uusi rakennuksen henkeen sopiva maalipinta. Jo toissa ja viime kesänä rakennuksen odotussaleihin ja matkatavaratiloihin ilmestyi käsityöyrittäjien verstaita ja puoteja. Näin syntyi rakennukseen mukavaa säpinää!

Viime kesänä ilmestyi rakennuksen päädyn isohkoon saliin Kahvila Raide, joka on päivä päivältä parantanut tarjontaa ja suosiotaan kuin ennen muinoin sika juoksuaan. Tuo vertaus ei ole kahvilan herkkujen kannalta aivan oikeaan osuva, mutta sinällään vekkuli ilmaisu.

Kahvila Raiteessa on tarjolla lounasruokaa useammalla sortilla ja erityisruokavalioisille kahvilan oman jauhopeukalon tuotteita. Peukalo on huomioinut tarjolle laktoosia, gluteenia, sokeria ja kaikkea muuta hyvää välttelemään joutuvien tarpeet. Otin osasta kuvia, mutta kun pidän itse enemmän suolaisesta tarjonnasta, niin makeitten herkkujen kuvaaminen jäi vähemmälle.  Ja meikävanhus kun kävelee tarjoilutiskin kuvetta tarjotinta hakemaan, on syönyt jo silmillään mahansa täyteen päästyään innosta vapisevin käsin tarjottimen luo. Vekkulia on myös tarjoiluastioitten kirjo! Montaa samanlaista kuppia tai taltriikkia ei juuri löydy. Värikkään eläväistä meininkiä!

Muistakaa käydä testaamassa jos olette oopperaliikkeellä tai käytte muuten Savonlinnassa! Ohessa kuvaa itse kahvipaikalta.

Sisäänkäynti Kahvila Raiteeseen on ratapihan puolelta.

Kahvilan pöytäkirjoa.
Entisen odotussalin ovi vie käsityöpajoihin.


Ikkunan luota alkaa liinakoreissa herkkutarjonta.

Kyytselän jäätelötiskissä tilajäätelöitä ja NAM!

Entäs kakut sitten!

En sano mitään, mutta söin yhden ja seuraavana päivänä toisen. (gluteenitonta)

Nyhtökalkkunapiirakkaa.

Ja sitten piirakkaa ja rieskaa.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Kykyjen punnitseminen - Alku!

Että tulikin julkisesti kirjoitettua itselle kompastuskivi eli emämunaus! Tosin ei minua saa millään muullakaan keinoin ryhtymään mihinkään uuteen. Mutta, että piti luvata opetella ukun eli ukulelen soitantoa! Hermo piti tuon kirjoitukseni jälkeen lähes kolme viikkoa. Yritin unohtaa lupaukseni, mutta pieni menninkäinen päässäni muistutti jatkuvasti lupauksesta.

Päästyäni mökiltä ja maalaushommista kahden päivän lomalle Helsinkiin, päätin ottaa kiinni härkää sarvista ja itseäni niskasta. Marssin muina muusikkoina Musiikki Fazerille kyselemään soitinta. Kysyin sellaista mallia, jonka voisin, kyllästyttyäni varmaankin kahdessa päivässä harjoitteluun, laittaa mökillä nuotioon. Eli ei aivan kalleinta konserttimallia! Onnekseni juuri sitä minulle (kuulemma!) sopivaa mallia ei ollut sillä hetkellä myymälässä. Sitä tulisi vasta noin kuukauden kuluttua. Lupasin palata asiaan! Huh, huh! Olipas "läheltä piti"-tilanne!

Omatuntoni edelleen soimatessa muistin nähneeni soittimia myös Verkkokaupassa, joten seuraavaksi matkasin kohti Jätkäsaarta. Ja siellähän niitä valitettavasti oli! Olin varautunut matkaan tuhdilla setelinipulla, kokonaisella viidellä kympillä. Tarkistin tarjolla olevan ukulelen hinnan myymälän nettipäätteeltä ja yllätyksekseni hinta olikin kohtuulliset 29,90 Euroa! Investointi ei siis muodostunut järin kohtuuttomaksi! Se kestäisi jopa todennäköisenä läheisteni pitämän projektini epäonnistumisen.

Noutovaraston luukulta "unelmieni" soitin löytyi ja se luovutettiin minulle tuota kohtuullista maksusuoritusta vastaan. Mainitsin myyntihenkilölle, että ei kannata katsella vielä aikoihin konsertti-ilmoitustani! Voi nimittäin kestää tovin ennenkuin minulle tarvitsee varata Musiikkitalolta konserttisalia! Ajelin renkaat soikeana kotiin, purin soittimen paketistaan ja nostin sen povelleni. Ja tajusin mokanneeni todella pahasti! Ei olisi pitänyt luvata mitään ja ei ainakaan julkisesti! Pieni soitin ja nakkisormet eivät ole optimaalisin yhdistelmä musisoinnille! Yksi kieli olisi vielä menetellyt, mutta tässä oli kokonaista neljä kieltä! Kokeilla kuitenkin täytyi kun tuli luvatuksi!

Onneksi on iPad olemassa! Youtube muodostui pelastajaksi aloittamiselle. Sieltä löytyi monet viritysohjeet ja opastusvideot alkuun pääsemiseksi. AppStoresta löytyi aiheeseen liittyviä sovelluksia. Enää ei puuttunut kuin kykenevä oppija! Päätin yrittää itse kun muitakaan ei ollut saapuvilla!

Nyt muutaman päivän jälkeen osaan jo neljä sointua. Tiedän missä sormien pitäisi olla, en vielä muista mikä on minkäkin soinnun nimi ja sormet eivät suostu koko hommaan. Ja sitäkään minulle ei ollut kukaan kertonut, ettei soitinta rämpytetäkään suoraan alas, vaan siinä on rämpytyskädelle esim. alas-alas-ylös-ylös-alas-ylös-juttuja ja kaikkia variaatioita käden alas-ylös-heilutteluista. Ei tuo kyllä mene ikinä jakeluun käteeni asti!

Nyt jo mökin maalauksen lomassa neljäntenä harjoituspäivänä tekee mieli nuotiolla paistettua makkaraa! Mitähän tekisin?


Ja sopii se seniorillekin! Mutta se helppous hakee minun tapauksessa vielä itseään!
Ja väreissä olisi löytynyt joka asuun sopiva vaihtoehto!






Ja siinä hän on, mutta ei taida taipua käsissäni!  

Väri on oiva! Melkein mökin uusi sävy ja sopii tarvittaessa saunan uuniinkin.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kalasääski livekuvassa heinäkuun ajan

Savonlinnalainen päivälehti Itä-Savo julkaisi 6.7.2016 artikkelin, jossa on hienoa informaatiota niille, joita luonto kiinnostaa! (http://www.ita-savo.fi/uutiset/lahella/nyt-katsotaan-kalasaaskea-saimaalta-livekuva-kalasaasken-pesalta-ihastuttaa-345832)

Norppa-Taskinen tarjoaa taas hienoa livekuvaa luonnosta! Savonlinnalainen luonto-osaaja Juha Taskinen on tällä kertaa sijoittanut kameran n. 2 metrin etäisyydelle kalasääsken eli sääksen pesästä Haukivedelle Linnansaaren kansallispuistoon. Kuvaamiseen on pyydetty lupa, eikä kamera häiritse pesän elämää! Livekamera toimii heinäkuun 2016 loppuun, jolloin kuvauslupa päättyy.

Sääksi on keskikokoinen petolintu, jonka siivet ovat hyvin pitkät ja kapeat. Sen pituus on 52–60 cm, ja siipien kärkiväli 152–167 cm (lähde: Wikipedia). Lintu elää n. 20-vuotiaaksi. Taskisen mukaan on mahdollista, että pesivä pari olisi käyttänyt kuvattua pesää jo jopa 15 vuoden ajan. Pesässä on 3 poikasta ja yksi kuoriutumaton muna.

Kalasääski saalistaa kaloja väijymällä niitä 10-30 metrin korkeudelta ja sitten syöksymällä veteen nappaamaan saaliinsa.

Itselläni on tilaisuus nähdä lähes päivittäin kalasääski saalistamassa mökkirantamme kaislikon yläpuolella. Lähin kalasääsken pesä on reilun kilometrin päässä mökiltämme luodolla. Pesä sijaitsee luodon korkeimmalla kohdalla ison männyn latvassa.

Suosittelen tutustumaan kalasääsken pesäelämään, sillä se on hieman eloisampaa kuin norppakamerassa nähty köllöttely!

Osoite kalasääskien elämään on    http://player.pukkistream.net/kalasaaski.html

Tässä pesältä muutama kuvakaapattu makupala:

Kolme poikasta ja kuoriutumaton muna.

Emo suojelee!

Emo valppaana ja joukolla odotellaan uroksen tuomaa suoka-annosta.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Saunanpitäminen on haaste sinällään!

Kukapa ei nauttisi saunomisesta! Ja etenkin mökkiolosuhteissa järven tai meren rannalla. Mutta kyllä viimeiset muutamat viikot panivat tuonkin nautinnon koetukselle! Tuli jopa mieleen, että kun monissa maissa pärjätään pelkällä suihkulla, niin miksen minäkin voisi pärjätä! Mutta ei, projektiin täytyi suomalaiskansallisen perinteen hengessä ryhtyä.

Se oli tuo homepirulainen nimittäin iskenyt saunan hirsiin ja tehnyt runsaasti niihin omia pintakuvioitaan! Ei ollut hoitaneet Valtti Pohjuste ja Valtti Extra hommiaan kuluneiden reilun 12 vuoden aikana. Se on tuo viher-ihminen nimittäin vaatinut, ettei saa pohjusteessa olla liikaa hometta estävää ainetta vaikka onkin tarkoitettu siihen estoon. Se piiperö kun ajattelee, että saattaisi home muuten tykätä huonoa ja vaikka kuolla ennenkuin pääsee tuhoamaan jo kuollutta hirsipuuta. Ja tiedä vaikka myrkky hyppäisi pitkin mäntykankaita ja tuhoaisi kaiken muunkin elävän lähimaastosta. Kyllä pitäisi minunkin ymmärtää, että eihän sen homeenestoaineen kuulu oikeasti estää hometta vaan suojella luontoa. Mutta kun en sittenkään oikein ymmärrä!

No eihän siinä auttanut kuin kaivaa vehkeet, värkit, välineet ja aineet esille. Siinä sitä sitten pestiin, kuivattiin, raaputettiin, hiottiin, huuhdeltiin, poistettiin pilaantunutta, pestiin taas, hiottiin, huuhdeltiin ja lopulta pohjamaalattiin. Ja lopulta maalattiin ja maalattiin ja maalattiin ja maalattiin. Maalattiin oikein kahdella värillä, kitinvalkoista pieliin ja räystäitten alle ja hiisivihreää-Vinhaa muualle. Ja kun maalasit toista väriä, piti mukana olla toinenkin väri, että sai peitettyä sotkun kun pensseli hipaisi välillä  naapuriväriä. Välillä oli joka toinen sutaisu valkoista ja joka toinen hiisivihreää. Ja joka toinen päivä piti käynnistää mopo ja pyhkäistä kylän rautakauppaan aineostoksille. Muita aineita ei voinut ajatellakaan (tai kyllä ajattelin, mutta en kertonut "työnjohdolle") kun ilman niitäkin tippui tikkailta.

Tuo edellä oli vielä se helpoin osa! Kun tuohon lisätään räystään alta koloistaan mesireisuille kiirehtivät ampiaiset, vesisade, tikkaiden kaatumiset ja kipeät lihakset (niskoissa, hartioissa, jalkavarsissa, nilkoissa jne.), tuli hommaan haastetta ainakin yhden seniorin harteille välillä liikaakin. Tunnustan kostaneeni lukuisille ampiaisille ne neljä pistoa, joista pääsin nauttimaan tikkailla seistessäni. En pitänyt niistä pistoista! Välillä piti maalata purkki yhdessä kädessä, pensseli toisessa, Raid-purkki kolmannessa ja neljännellä pitää vielä tikkaista kiinni. Välillä meinasi joap kädet loppua! Erään piston seurauksena sain litran hiisivihreää maalia paidalleni, housuilleni ja osan taskuun puhelimen seuraksi. En tykännyt! Lisäksi kaksi kertaa tikkailta tippuminenkaan, ei erityisemmin parantanut fyysistä kuntoani, eikä tuonut lisätehoa työtahtiin. Olisin luullut toisin!

Ja kaikkihan tietävät, ettei työehtosopimus päde näihin puuhiin! Palkkaa ei herunut, työajat seniorille täysin sopimattomat, ruokatauot vajaamittaiset, ei kunnon kahvitaukoja, lomista ei tietoakaan, työnjohto komentaa ei niin rakentavalla tavalla, ei minkäänlaista kehityskeskustelua, palaute ei aina ollut kannustavaa, jatkuvaa hiostamista. Tuo kaikki haittasi työmotivaatiotani, väittäisin että jopa kriittisellä tavalla! Hyvä, että tuossa kerkisi silmät avata kuuden tunnin unilta, kun piti taas heiluttaa maalivälinettä iltahämärään. Ja kun yötä ei tullut suomalaisesta kansanperinteestä johtuen, niin sitten mentiin siihen asti kunnes tikkailla pysyminen ei enää onnistunut. Ja kun kello oli noin 23.00, voi raahautua makaamaan tikkaiden juurelta sänkyyn hetkeksi.

Mutta onneksi homma alkaa olla valmis ja minä kypsä! Mietin vielä, että menenkö enää koskaan saunaan kun se on noin työläs laitos (aprillia! Kyllä menen ja monesti!). Alla muutama kuva projektista.

Toivotan kaikille aurinkoa kesään ja makoisia löylyjä saunoihinne! Mutta varokaa hometta kaikissa paikoissa, sillä se teettää kohtuuttomasti ja ikävällä tavalla töitä!


Kuistin katosta aloitettiin. (Seinä sotkettu heti!)
Kohde lukuisten pesujen ja hiomisten jälkeen.


Pielilaudat olivat myös iso haaste!

Lipun kerkesin vetää salkoon, mutta muuten juhannuskin meni maalatessa.

Kyllä kuitenkin tykkään ja aion saunoa edelleen ja paljon!
PS. Jos luulitte, että tein kaiken yksin, niin erehdytin Teitä. Perhettä ja sukua oli mukana aika ajoin. Erityiskiitokset Eselle ja Lienalle osallistumisesta! Välillä tosin olin tuskastunut heidän suunnattomaan energisyyteen, mutta kestin sen urheasti hammasta purren! Kiitos!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Miten on kykyjeni laita? Pystynkö vielä?

Tässä iässä tuo otsikon kysymys pyörii aina aika ajoin mielessäni! Kun ottaa huomioon, että olo on kuin keväisellä varsalla ja into kuin 15-vuotiaalla nuorella miehellä, niin luulisi sitä kykenevän vaikka mihin! Intoa ei ole koskaan puuttunut, mutta kun se ei koskaan ole kestänyt kovin pitkään. Vieläkö sitä jaksaisi? Pitäisiköhän kokeilla?

Se, että tilaisuuksia ei ole puuttunut elämäntaipaleellani, ei ole rajoittanut mahdollisuuksiani, eikä ole ollut mikään este! Lapsuuden kodissani oli aina soittovälineitä tarjolla johtuen isäni innostuksesta asiaan. Hän soitti myös tanssiorkesterissa ja harrasti aktiivisesti sekä monipuolisesti musiikkia koko elämänsä ajan. Eli minullakin oli mahdollisuuteni!

Sain ensimmäisen oman pienen pianohaitarini 8-vuotiaana. Tuskin kerkisin aloittaa ympäristön rääkkäämisen kurttua repimällä, kun kotimme ja soittovälineeni tuhoutuivat tammikuisessa rajussa tulipalossa. Sitten kestikin tovin kunnes muutamaa vuotta myöhemmin kävin linja-autokyydillä Oulusta Westerlundin musiikkikaupasta ostamassa halvimman Landola-kitaran. Sitä yritin parisen vuotta rämpytellä nakkisormillani. Otelauta osoittautui vaan sormilleni liian leveäksi, joten eihän siitä oikein mitään tullut. Soinnuista jäi aina kieli tai pari vajaaksi.

Seuraava yritykseni hehkeimmän teini-iän kynnyksellä kesti pari vuotta pidempään. Brassmusiikki nosti Suomessakin päätään ja minäkin innostuin. Kuten jo edellä esitetystä olette huomanneet, olen herkästi innostuvaa tyyppiä, mutta into ei koskaan kanna kovin pitkälle. Tosin tällä kerralla hinkusin palavalla innolla soittimekseni saksofonia, mutta laitteen hintavuus ja omien kykyjeni epäily lukuisien venttiilien hallintaan kampesivat nurin tuon hankinnan. Mutta seuraava kiinnostukseni kohdistuikin trumpettiin, jossa oli ainoastaan kolme venttiiliä. Uskoin kykeneväni taltuttamaan ne helposti! Mutta kuinka väärässä taas olinkaan! Olin jälleen unohtanut luonteestani puuttuvan pitkäjännitteisyyden.

Kuljin parin vuoden ajan lähes päivittäin isäni jostain käytettynä hankkima trumpetti kainalossani pihan perälle saunaan, jossa kiuas sai tuntea palavan innostukseni sekä sen vähittäisen hiipumisen. Televisiosta imemäni Herb Alpertin ja Tijuana Brassin sävelet eivät taipuneet trumpetistani saman sävyisenä huolimatta vähin erin oppimistani venttiilinpainalluksista. Ei edes Jörgen Pettersonin eikä Ossi Runteen trumpettien soundit löytäneet tietään omaan soittimeeni. Intoni oli alkuun palava, mutta luulen, että ainoaksi muistoksi trumpetinsoitostani jäi saunan seinistä ja savupiipusta irronnut noki.

Myöhemmin aikuisiällä kokeilin sähköurkujakin, mutta tulos oli sama kuin aiemmillakin instrumenteilla. Tosin tuohon aikaan perheeseemme hankittu kääpiökani söi nuottipapereista kulmat ja paski nuottivihkoni sottaisiksi. Ymmärsin tuon kritiikin seurauksena lopettaa urkukauteni lähes alkuunsa.

Huuliharppua kuljetin mukanani melkein kasikymmentä vuotta. Opin kaksi sointua, joista toinen puhaltaessa ja toinen imaistaessa. En vaan tiedä mitä ne soinnut olivat!

Nyt olen parin vuoden ajan kiusannut itseäni uudella ajatuksella! Pystyisinkö vielä? Kykenisinkö lopultakin? Ajatusteni kohteeksi on noussut instrumentti, jolla ei suuria konserttisaleja juurikaan valloiteta, mutta omaksi iloksi ja muiden kauhistukseksi silläkin saa melkoisesti ääntä aikaan.

Kokeilisinko vielä näin elämäni loppusuoralla ukulelen soittamista? Jaksanko viikkoa pidempään? Jaksaako lähipiirini ja muu ympäristö? Taipuuko nakkisormeni tuon soittimen vaatimuksiin? Kestävätkö jo nyt pahasti tinnittävät korvani? Kokeilisinko? Hankeanalyysi voisi olla seuraavanlainen: mielenkiinto 85%, kyky 10% ja lopputulos 0%. Mahtaneeko tuon tason tulos antaa riittävästi pontta hankkeen käynnistämiseksi? Vaikea kysymys!

Mutta ainahan sitä voi yllättää jopa itsensä! Ehkä? Varokaa naapurit, kohta soi! Tai sitten ei! Ja luultavasti ei ainakaan pitkään ennakkotapausten valossa!


Iltakin voi olla kaunis!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Ei ole oikein mitään tekemistä viikonloppuna!



No onhan taas edessä erikoinen viikonloppu! Ei tiedä minne silmänsä panisi! Ei tiennyt sekään sotiemme veteraani, joka kotikaupassamme käydessään laski lasisilmänsä hyllyssä myynnissä olevan kahvikupin lautaselle. Äitini, joka sattui silmän löytämään, ylitti huudollaan kuulosuojaimia vaativan desibelitason. Korviini koski! Ja veteraani sai seuraavana päivänä silmänsä takaisin!

Mutta nyt on tarjolla kaikenlaista muuta hauskaa! On (käytän tärkeysjärjestystä) huutokauppakeisaria Uuraisilta, Kummelia Lapin kultakentiltä, formulaa Kanadasta, tennistä sieltä sun täältä, potkupalloa (tarkoituksella valittu nimitys) Ranskasta ja sitä iänikuista politiikkaa eri puolita kun puolueet vaihtavat tai eivät vaihda puheenjohtajiaan.

Ei oikein jaksa meikävanhus innostua mistään noista jutuista! Palsanmäen huutokauppoja voi kyllä katsella kun hyvä tavara vaihtaa omistajaa pilkkahinnalla. Ja saahan siinä jännittää, mihin se hinta nousee ja onko Helille kertynyt ennakkotarjouksia, jotka pudottavat paikalla olijat kelkasta. Ja Kummeli on aina kova juttu vaikka sitä on katsonutkin hyyy…vin monta kertaa!

Potkupallo
Formulaa voi vilkaista jos sattuu kohdalle. Potkupalloa ei meinaa jaksaa, kun ukot riehkasee kentän päästä päähän puolitoistatuntia, eikä siinä tapahdu mitään. Tai onhan siinä jännitystä kun jotakuta potkaistaan polveen ja tuomari näytää keltaista korttia. Ja jos on sattumalta oikein loistava ottelu, voi tulla jopa yksi maali. On siinä jännitystä kerrakseen! Lopetin oman aktiivikauteni potkupallon parissa jo yli 50 vuotta sitten kun satuin potkaisemaan lukion urheilutunnilla pallon omaan maaliin. Oma joukkue ei kehunut, mutta vastapuoli kävi kättelemässä! Tuntui sekin hyvältä! Ja toisaalta lopettamiseen oli syynä myös se, kun minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen. Eivät tunnistaneet todellista lahjakkuutta! Maaleja syntyy jos ei vastustajan maaliin, niin omaan maaliin kuitenkin!

Keskityin tuon jälkeen pesäpalloon ja siinäkin sieppariksi, kun muut eivät uskaltaneet pelata tuota etukentän paikkaa. Siinä kun piti käden heilahtaa nopeammin kuin ajatus. Nyt ei enää heilahtaisi! Hyvä jos taakentän kopparina ehtisi katsoa, että tuonne puolelle se menee. Muita lajejani olivat korkeus- ja seiväshyppy ja molemmissa kunnan mestaruus! Mitalit ovat vitriinissä ja vitriini on ollut kaatopaikalla jo 35 vuotta. Eli se siitä urheilu-urastani!

Ääntenkerääjä kolkuttaa!
No entäs sitten politiikka? Ne on nuo nykyiset puolueet vasemmat oikealla, oikeat vasemmalla, vihreät muun värisiä, kaikki välillä keskellä ja niin edelleen aina tilanteen mukaan. Kukaan ei uskalla ottaa kantaa paitsi oppositio ollessaan oppositiossa. Kun oppositio on siinä toisessa sitiossa eli vallassa, niin silloin ollaan taas toista mieltä. Miten tuossa voi tavallinen kansalainen pysyä kärryllä? Pitää poliitikon puhua kieli keskellä suuta ettei tule lapsuksia ja  erheellisiä väittämiä! Mietityttää vaan, että mitenhän mahtaakaan käydä ison veden takana ensi syksynä kun siellä valitaan pillinaista tai –miestä? Sielläkään ei ole helppoa!

Mutta kävi viikonlopun kisoissa miten tahansa, taas menee kuparipannu halvalla huutokaupassa, Räikkönen ei taaskaan voita, Bottas on neljäs, pelaajat tekevät Ranskassa 0-1 maalin per ottelu, tennispallo kulkee edestakaisin verkon yli ja puheenjohtajia valitaan eikä kaikki ole tyytyväisiä.

En ala mitään tai taidan mennäkin ongelle kunhan lämpö nousee yli +10 C:n ja tuuli vähän rauhoittuu!

Kaislikon reunassa saattaisi napata!
Kesää tarjolla, mutta säät vastustavat!


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Se vaan hiipuu seniorin kunto!



Kyllä aika ajoin askarruttaa tämä seniorius! Kuinka kauan sitä saa meikäläinen olla tajuava seniori ja pitää omin käsin soppalusikkaa? Se kun on kuitenkin enemmälti tuo loppusuora jo auennut ja viimeiset metrit kilvoiteltavana. Vielä pysyy onneksi lusikka kädessä ja jopa mehumukikin, mutta kuinka kauan? Autokin kulkee kohtalaisen suoraan tien apuviivoja noudattaen. Ja jos olen hieman poikennut ajolinjalta, ei ole onneksi sattunut mitään onnetonta eikä virkavaltaa havainnoimaan tuota tapahtunutta. Ei vainenkaan! Kyllä se vielä kulkee ajolaite rekkakorttilaisen jämäkkyydellä, mutta kaupungin ruuhkissa on jo havaittavissa pientä horjuntaa hoksottimissa. On joutunut ottamaan kielenkin joskus mukaan ajosuoritukseen. Siis keskelle suuta! Ja kohta on kuulokin heikentynyt niin, ettei kuule muitten liikkujien äänimerkkimoitteita! Ja näkökin niin, ettei erota milloin joku näyttää keskisormea!

Kesästä on jo aavistus!
En uskonut aikoinaan kun joku viisas sanoi, että se alkaa tuo olo ja kunto muuttua siinä 50:n jälkeen ja sitten tulee elonkellon säätönupissa aina 5:n vuoden jälkeen uusi lisävaivanaksaus. Mutta niin on vaan naksahdellut jo monta kertaa ja viisaan sanoma muuttunut todeksi! Se on olo tullut aina vaan hankalammaksi, jotain vaivantynkää tai muistiin tökkimisastetta on ilmaantunut lisää. Se tuo jaksaminen alkaa hiljakseen hiipua! Ja niin kuin olen jemmannut tekemistä näihin vapaan seniorin vuosiin.

Ainut onni on se, etten asettanut tavoitteeksi 200 kilon penkkipunnerrustulosta. Jäi muutaman kymmenen kiloa vajaaksi. Tukkimetsähommat (ne vähäisetkin), ratapökkyjen olkapäällä kantamisen (tuli hieman harrasteltua) ja kuorma-auton renkaanvaihdot (tehty on muinoin) olen myös suosiolla jättänyt. Nuo saattaisivat olla jo muutenkin tavoittamattomissa, mutta joitain muista tavotteista pitäisi vielä saada tehtyä! Täytynee kaivella ne kevyemmät jutut esiin! Mutta onneksi pitsinnypläys ei kuulu niihin. Ei se tumppusormilla onnistuisikaan!

Jäljet jäi, poikanen meni!
Nyt tätä kirjoittaessani on onneksi kesä! Lämpömittari näyttää vakaata 9 C-asteen lämpötilaa mökin pihalla. Se on mökkiläinen näillä voimilla iloinen kun ei tarvi lähteä pihahommiin. Saa lukea digilehtiä iPadilla lämpimän takan kupeessa. Ja ulkona piilee tänään muutenkin vaara! Eilen illalla oli saunan vieressä variksen poikanen piiloutuneena kanervikkoon. Vanhemmat, kaksi tappajavarista pyrkivät kohtisyöksyin ilmoittamaan, että pentuun et koske! Oli jo sitä vaille, että löylyyn meno pihan yli olisi pitänyt suorittaa ämpäri pään suojana!

Se on kesä luonnossa vaarallista aika! Voi saada saunapolulla loven päähänsä linnunnokasta!


Kuiva poika! Vesitoimitus tulossa järven takaa! Pilvet takaa sen!