Ei ole oikein mitään tekemistä viikonloppuna!

No onhan taas edessä erikoinen viikonloppu! Ei tiedä minne silmänsä panisi! Ei tiennyt sekään sotiemme veteraani, joka kotikaupassamme käydessään laski lasisilmänsä hyllyssä myynnissä olevan kahvikupin lautaselle. Äitini, joka sattui silmän löytämään, ylitti huudollaan kuulosuojaimia vaativan desibelitason. Korviini koski! Ja veteraani sai seuraavana päivänä silmänsä takaisin!

Mutta nyt on tarjolla kaikenlaista muuta hauskaa! On (käytän tärkeysjärjestystä) huutokauppakeisaria Uuraisilta, Kummelia Lapin kultakentiltä, formulaa Kanadasta, tennistä sieltä sun täältä, potkupalloa (tarkoituksella valittu nimitys) Ranskasta ja sitä iänikuista politiikkaa eri puolita kun puolueet vaihtavat tai eivät vaihda puheenjohtajiaan.

Ei oikein jaksa meikävanhus innostua mistään noista jutuista! Palsanmäen huutokauppoja voi kyllä katsella kun hyvä tavara vaihtaa omistajaa pilkkahinnalla. Ja saahan siinä jännittää, mihin se hinta nousee ja onko Helille kertynyt ennakkotarjouksia, jotka pudottavat paikalla olijat kelkasta. Ja Kummeli on aina kova juttu vaikka sitä on katsonutkin hyyy…vin monta kertaa!

Potkupallo

Formulaa voi vilkaista jos sattuu kohdalle. Potkupalloa ei meinaa jaksaa, kun ukot riehkasee kentän päästä päähän puolitoistatuntia, eikä siinä tapahdu mitään. Tai onhan siinä jännitystä kun jotakuta potkaistaan polveen ja tuomari näytää keltaista korttia. Ja jos on sattumalta oikein loistava ottelu, voi tulla jopa yksi maali. On siinä jännitystä kerrakseen! Lopetin oman aktiivikauteni potkupallon parissa jo yli 50 vuotta sitten kun satuin potkaisemaan lukion urheilutunnilla pallon omaan maaliin. Oma joukkue ei kehunut, mutta vastapuoli kävi kättelemässä! Tuntui sekin hyvältä! Ja toisaalta lopettamiseen oli syynä myös se, kun minut valittiin aina viimeisenä joukkueeseen. Eivät tunnistaneet todellista lahjakkuutta! Maaleja syntyy jos ei vastustajan maaliin, niin omaan maaliin kuitenkin!

Keskityin tuon jälkeen pesäpalloon ja siinäkin sieppariksi, kun muut eivät uskaltaneet pelata tuota etukentän paikkaa. Siinä kun piti käden heilahtaa nopeammin kuin ajatus. Nyt ei enää heilahtaisi! Hyvä jos taakentän kopparina ehtisi katsoa, että tuonne puolelle se menee. Muita lajejani olivat korkeus- ja seiväshyppy ja molemmissa kunnan mestaruus! Mitalit ovat vitriinissä ja vitriini on ollut kaatopaikalla jo 35 vuotta. Eli se siitä urheilu-urastani!

Ääntenkerääjä kolkuttaa!

No entäs sitten politiikka? Ne on nuo nykyiset puolueet vasemmat oikealla, oikeat vasemmalla, vihreät muun värisiä, kaikki välillä keskellä ja niin edelleen aina tilanteen mukaan. Kukaan ei uskalla ottaa kantaa paitsi oppositio ollessaan oppositiossa. Kun oppositio on siinä toisessa sitiossa eli vallassa, niin silloin ollaan taas toista mieltä. Miten tuossa voi tavallinen kansalainen pysyä kärryllä? Pitää poliitikon puhua kieli keskellä suuta ettei tule lapsuksia ja  erheellisiä väittämiä! Mietityttää vaan, että mitenhän mahtaakaan käydä ison veden takana ensi syksynä kun siellä valitaan pillinaista tai –miestä? Sielläkään ei ole helppoa!

Mutta kävi viikonlopun kisoissa miten tahansa, taas menee kuparipannu halvalla huutokaupassa, Räikkönen ei taaskaan voita, Bottas on neljäs, pelaajat tekevät Ranskassa 0-1 maalin per ottelu, tennispallo kulkee edestakaisin verkon yli ja puheenjohtajia valitaan eikä kaikki ole tyytyväisiä.

En ala mitään tai taidan mennäkin ongelle kunhan lämpö nousee yli +10 C:n ja tuuli vähän rauhoittuu!

Kaislikon reunassa saattaisi napata!

Kesää tarjolla, mutta säät vastustavat!