/>/> VANHUS STADISSA: Saunanpitäminen on haaste sinällään!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Saunanpitäminen on haaste sinällään!

Kukapa ei nauttisi saunomisesta! Ja etenkin mökkiolosuhteissa järven tai meren rannalla. Mutta kyllä viimeiset muutamat viikot panivat tuonkin nautinnon koetukselle! Tuli jopa mieleen, että kun monissa maissa pärjätään pelkällä suihkulla, niin miksen minäkin voisi pärjätä! Mutta ei, projektiin täytyi suomalaiskansallisen perinteen hengessä ryhtyä.

Se oli tuo homepirulainen nimittäin iskenyt saunan hirsiin ja tehnyt runsaasti niihin omia pintakuvioitaan! Ei ollut hoitaneet Valtti Pohjuste ja Valtti Extra hommiaan kuluneiden reilun 12 vuoden aikana. Se on tuo viher-ihminen nimittäin vaatinut, ettei saa pohjusteessa olla liikaa hometta estävää ainetta vaikka onkin tarkoitettu siihen estoon. Se piiperö kun ajattelee, että saattaisi home muuten tykätä huonoa ja vaikka kuolla ennenkuin pääsee tuhoamaan jo kuollutta hirsipuuta. Ja tiedä vaikka myrkky hyppäisi pitkin mäntykankaita ja tuhoaisi kaiken muunkin elävän lähimaastosta. Kyllä pitäisi minunkin ymmärtää, että eihän sen homeenestoaineen kuulu oikeasti estää hometta vaan suojella luontoa. Mutta kun en sittenkään oikein ymmärrä!

No eihän siinä auttanut kuin kaivaa vehkeet, värkit, välineet ja aineet esille. Siinä sitä sitten pestiin, kuivattiin, raaputettiin, hiottiin, huuhdeltiin, poistettiin pilaantunutta, pestiin taas, hiottiin, huuhdeltiin ja lopulta pohjamaalattiin. Ja lopulta maalattiin ja maalattiin ja maalattiin ja maalattiin. Maalattiin oikein kahdella värillä, kitinvalkoista pieliin ja räystäitten alle ja hiisivihreää-Vinhaa muualle. Ja kun maalasit toista väriä, piti mukana olla toinenkin väri, että sai peitettyä sotkun kun pensseli hipaisi välillä  naapuriväriä. Välillä oli joka toinen sutaisu valkoista ja joka toinen hiisivihreää. Ja joka toinen päivä piti käynnistää mopo ja pyhkäistä kylän rautakauppaan aineostoksille. Muita aineita ei voinut ajatellakaan (tai kyllä ajattelin, mutta en kertonut "työnjohdolle") kun ilman niitäkin tippui tikkailta.

Tuo edellä oli vielä se helpoin osa! Kun tuohon lisätään räystään alta koloistaan mesireisuille kiirehtivät ampiaiset, vesisade, tikkaiden kaatumiset ja kipeät lihakset (niskoissa, hartioissa, jalkavarsissa, nilkoissa jne.), tuli hommaan haastetta ainakin yhden seniorin harteille välillä liikaakin. Tunnustan kostaneeni lukuisille ampiaisille ne neljä pistoa, joista pääsin nauttimaan tikkailla seistessäni. En pitänyt niistä pistoista! Välillä piti maalata purkki yhdessä kädessä, pensseli toisessa, Raid-purkki kolmannessa ja neljännellä pitää vielä tikkaista kiinni. Välillä meinasi joap kädet loppua! Erään piston seurauksena sain litran hiisivihreää maalia paidalleni, housuilleni ja osan taskuun puhelimen seuraksi. En tykännyt! Lisäksi kaksi kertaa tikkailta tippuminenkaan, ei erityisemmin parantanut fyysistä kuntoani, eikä tuonut lisätehoa työtahtiin. Olisin luullut toisin!

Ja kaikkihan tietävät, ettei työehtosopimus päde näihin puuhiin! Palkkaa ei herunut, työajat seniorille täysin sopimattomat, ruokatauot vajaamittaiset, ei kunnon kahvitaukoja, lomista ei tietoakaan, työnjohto komentaa ei niin rakentavalla tavalla, ei minkäänlaista kehityskeskustelua, palaute ei aina ollut kannustavaa, jatkuvaa hiostamista. Tuo kaikki haittasi työmotivaatiotani, väittäisin että jopa kriittisellä tavalla! Hyvä, että tuossa kerkisi silmät avata kuuden tunnin unilta, kun piti taas heiluttaa maalivälinettä iltahämärään. Ja kun yötä ei tullut suomalaisesta kansanperinteestä johtuen, niin sitten mentiin siihen asti kunnes tikkailla pysyminen ei enää onnistunut. Ja kun kello oli noin 23.00, voi raahautua makaamaan tikkaiden juurelta sänkyyn hetkeksi.

Mutta onneksi homma alkaa olla valmis ja minä kypsä! Mietin vielä, että menenkö enää koskaan saunaan kun se on noin työläs laitos (aprillia! Kyllä menen ja monesti!). Alla muutama kuva projektista.

Toivotan kaikille aurinkoa kesään ja makoisia löylyjä saunoihinne! Mutta varokaa hometta kaikissa paikoissa, sillä se teettää kohtuuttomasti ja ikävällä tavalla töitä!


Kuistin katosta aloitettiin. (Seinä sotkettu heti!)
Kohde lukuisten pesujen ja hiomisten jälkeen.


Pielilaudat olivat myös iso haaste!

Lipun kerkesin vetää salkoon, mutta muuten juhannuskin meni maalatessa.

Kyllä kuitenkin tykkään ja aion saunoa edelleen ja paljon!
PS. Jos luulitte, että tein kaiken yksin, niin erehdytin Teitä. Perhettä ja sukua oli mukana aika ajoin. Erityiskiitokset Eselle ja Lienalle osallistumisesta! Välillä tosin olin tuskastunut heidän suunnattomaan energisyyteen, mutta kestin sen urheasti hammasta purren! Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti