Täyttyykö muisti vai meneekö se?

Kyllä on tekemistä noitten muistien kanssa, koneitten ja oman! Se kun ei oikein pelaa, niin ei pelaa! Ja kun ei tajua, niin ei tajua!

Vuosikymmenten aikana tapahtuneiden erinäisten juttujen takia olen pitänyt läppärin kyljessä kiinni ulkoista kovalevyä. Se on semmoinen pieni laatikko, ei semmoinen oikea rautakaupan 122x242cm:n levy. No sen kovalevylaatikonhan kanssa on aina ongelmia, kun en ymmärrä sen perimmäistä ohjaamista. Kopioiko se varmuudeksi vai kopioiko se muuten vaan ja milloin? Se kun ei vanhassa päässä pysy se ohje ja oppi vaikka nuorempi polvi sitä aina aika ajoin sinne takoo. 

Nyt palaa läppärissä punainen valo, että muisti on täynnä ja jotain pitäisi tehdä! Kun katsoin mitä sinne ulkoasemalle on putkea myöten mennyt, niin havaitsin valokuvien monistuneen sinne oikein olan takaa. Kyllä olisi yksi kantarellin kuva mökin pihalta riittänyt, mutta nyt sitä samaa kantarellia on siellä kuvatiedostossa kuusi kappaletta. Olisipa sienikorissakin sama tekniikka, että kun poimit yhden niin saat kuusi! Ja vieläpä ilmaiseksi ja selkää säästäen! 

Ja muutamat tuhannet muutkin kuvat on menneet samalla tavalla moniksi. Jos noista kuvista arvioi, niin monen luonnossa uhanalaisen eläimen määrä onkin turvallisen suuri. Turhaan sanovat, että pandakarhu kuolee sukupuuttoon tai Saimaannorppa! Minun kuvien perusteella niitä on vielä tuhansia jäljellä ja kaikki vielä samassa paikassakin. Pandat ovat Hongkongin eläimistötarhassa yhden häkin etuosassa ja norpat Haukivedellä yhden ja saman kiven vierellä.

 

No entäs se pilvi sitten! Olen turannut nyt muutaman kuukauden ajan iCloudin, Dropboxin, OneDriven ja Google Driven kanssa. Siinä on ollut pilveä ja driveä pitkin ja poikin! Onnekseni tai harmikseni olen työllistänyt itseni tuolla toiminnalla pitkälle tulevaisuuteen. Nimittäin en muista, missä mitäkin on tallessa. Paitsi kuvat on toki ulkoisella kovalevyllä kuusi kertaa ja jossain pilvipalvelussa ainakin kerran. Niin ja läppärin kovalevyllä myös kerran. Nyt sitten etsin niitä ja etsin ja etsin!

Suuri sotku on aiheutunut ajatuksiini senkin kanssa, kun pilvenrakentaja päättikin periä maksua siitä pilven reunan lainaamisesta! Jaksanko maksaa ja onko se niin kuin ulkomaan rikosihmisen kanssa, että kun maksat kerran, niin kohta vaatii lisää ja enemmän ja pilven reuna vaan pienenee joka maksun jälkeen? Kenen pilvestä minun kannattaa vuokrata sitä reunaa, jos vaikka satun elämään vähän pidempään ja tarvitsen niitä reunalla olevia tietoja joskus vuosien päästä? Tai perikunta tarvitsee!

 

Toinen sotku on aiheutunut siitä, että minne himskattiin ja kenen luettavaksi ne minun tietoni ovat menneet sieltä pilveltä? Nyt varmaan joku tutkii ulkomaalla läppärillään minun vanhojen autojeni vikoja ja muistiin tallentamiani tämmöisiä kirjoituksia. Rieskareseptistäni se ulkomaan elävä tuskin tulee hullua hurskaammaksi. Mutta on siellä monta asiaa, joita ei pitäisi vieraan lukea!  Niin kuin vaikka niitä hempeyden luristuksia, joita lainailin lällyromaaneista posket punaisina. Mutta miten minä sen estän tai tiedän kuka niitä tutkii? Pystynkö luottamaan pilviherraan?

No kyllä taidan pystyä! Kyllähän pilviherralle tietoja tallentaessa tieto menee oikeaan paikkaan. Mutta jos haluat jakaa tietoa muillekin, vaatii se moniaita vahvistuksen painalluksia ja osoitteita. Eli uskon tiedon olevan niin tallessa kuin näissä sfääreissä suinkin on mahdollista!

No sitten se pilvi saattaa sylkeä takaisinkin tietoa! Jossain Appelin Feispuukki-ryhmässä kaveri ihmetteli, kun hän tyhjentää puhelimesta kuvat oman pilvensä reunaan, niin kohta ne, kun hetkeksi selkänsä kääntää, onkin takaisin kännykässä. Mitä peliä se tuommoinen on sitten? Nykyään jos käyttää älykännykkälaitetta, on käytävä, jos Enterin Lea ei ole lähistöllä, Alvar Aallon Yliopistossa Otaniemen tietokonekoulua ainakin 5 vuotta, että saa asetukset kännykkään kohdilleen. Vasta sitten ei pilvi lähetä kuvia takaisin. Luultavasti!

Näin vanhempana maallikkona sitä on ollut siinä käsityksessä, että kun viet makuuhuoneen komerosta laatikollisen valokuvia kellarikomeroon, niin ne pysyvät siellä. Nyt ei näytäkään tuo laatikkoperiaate koskevan tuota pilvihommaa! Mietityttää, että jos veisikin sen laatikon ullakkokomeroon, niin pysyisikö se siellä vai palaisiko se itsekseen takaisin makuuhuoneen komeroon? En kokeile kun en jaksa kannella raskasta laatikkoa pitkin ja poikin!

 Ei suju muistin kanssa enää! En tykkää!

Pakkanen purutuulella!

Saimmepa aika mäjäyksen viileyttä muutaman päivän ajaksi ja lisää saattaa olla tiedossa! Oli kaiveltava, varmaan itse kunkin, komeroista talvivarusteita ellei sitten raukkamaisesti tyystin tyytynyt pirtin lämpimään. Mikähän lie suututtanut säänhaltijan, kun noin intoutui kylmällä heittelemään? Se on tämä etelän meriveden yli puhallettu kylmä aivan erilaista kuin Lapin tunturikylmä. Se on ikään kuin kylmempää!

Kyllä pyöri meikävanhuskin komerossa kiivaasti etsiessään ulkoilman suojavarusteita. Oli hukassa talvikengät, rukkaset ja villapuserot. No kyllä muistin sitten, että jätin ne mökille, kun ei tänä talvena pitänyt mitään talvea tulla. Ja talvikengistä oli pohjat eri paikassa kuin runko, mutta molemmat osat kuitenkin samalla kaatopaikalla. Se meikäläisellä oli odotuksessa täksi talveksi alunperin vaan semmoista pientä lumenhärmää ja tuskin edes kylmäasteita. Mutta pettymyshän siitä tuli!

Mutta ei hätää! Riittävän monet pitkät aluskamppeet syyspuseron alle ja huivia kaulaan, niin kyllä pärjäsi! Melkein! Sokokselle asti! Siinä Lasipalatsin kieppeillä puraisi pakkanen nahkasormikkaan kaikkiin sormiosiin niin, että piti kiivetä, olikohan se nyt neljänteen kerrokseen, rukkashyllylle. Ja nyt tuli sitten myyjätytöltäkin kunnon rukkaset! Ei olisi uskonut, että rukkasista voi niin paljon iloita! Ei palellut käsiä! Olivat kämmenensuojat liki semmoiset pistolapion kokoiset. Kyllä suojaa eikä tarvitse enää sormien etsiä toisiaan, kun ovat kaikki samassa pussissa.

Meni muutama päivä ja ajattelin lopulta pysyä tuvan lämpimässä. Mutta toisin kävi! Ei pysyminen vaan se lämpimä. Ei pysynyt nykyaikainen, koneellisesti ilmastoitu kerrostalo vesikieropattereineen tarjoamaan tuvan lämmintä. Ensin kertoi naapuri lämmön heillä laskeneen reilusti alle 20 asteen. Meillä oli vielä reilun vuorokauden ajan kohtuullista lämpöä asunnossa, kunnes iski raaka totuus eli kylmä meidänkin tupaan. Se vaan loppui lämpö tyystin! Painuttiin lämmöissä meidänkin sisällä +19:n ja +21:n asteen välimaastoon.

Se sanoo viranomainen, että kyllä makuukammarissa riittää +18 tai +19 astetta ja muualla +21 tai +22. Mutta ei ole vanhalla tuolloin kivaa! Se vaan palelee ja vaikka tunget rättiä ylle ja alle, ei lämpö oikein meinaa kropassa lisääntyä. Ei vaikka on koko ikänsä kerännyt suojaavaa rasvakerrosta ympärilleen! Keittele siinä sitten aamukahvit nenänalus kuurassa ja kädessä lapion kokoiset rukkaset. Tai mene siinä illalla nukkumaan, kun vanha kroppa tutisee horkassa, niin ettei tekohampaat pysy paikoillaan lasissa! Ei ole kivaa enää! Aineenvaihdunnasta ei näillä metreillä pelaa enää mikään muu kuin virtsarakko, mutta se pelaakin sitten puolentunnin välein tai tiheämmin.

Niinhän sitä sanotaan, että kaikessa on tärkeintä liike. En ole vaan varma, että koskeeko se myös kylmässä vapisemista, pakkashorkkaa ja hampaiden kalinaa? Eikä tuo kalina muistuta edes kastanjetin soittoa, että voisi teeskennellä edes flamencon tanssimista lämpimikseen! Eikä vanha jalka oikein taipuisi siihenkään!

En kyllä taaskaan tykkää kun palelee! Ja kysyn vaan, että missä viipyy ne luvatut palmupuut ja jatkuva helle!

Ei ole Paavokaan huomioinut kerrospukeutumista! Saattaa vähän palella!

Onko kaupan kokotekijät Sinulle sopivat?

Kyllä perin harmittaa joskus tämä nykyaika ja kaupassa asioiminen! Se ei kovin hienosti satu vanhan ihmisen tarpeisiin tuo kaupan koko- ja kärrypolitiikka. Niin eikä koko kärrypolitiikka! Saati maksu!

Kun raahustat rollaattorin tai kepin kanssa kauppaan, on tarjolla ensimmäiseksi ostoskoreja tai -kärryjä, joiden koko tuntuu tehdyn enemmän kokonaisen sian kuin kinkun kuljettamiseen. Siinäpä sitten jalkavaivoinesi vedät koria tai työnnät kärryä ahtaassa kaupassa. Ja muiden asiakkaiden välissä yrität ohjata tuommoista koirankopin kokoista ostosvempelettä. Ja kun pääset kassalle on vetokorista kaivettava tavarat hihnalle lattialla kontallaan, kun muuten ei kipeä selkä taivu lattian pinnassa lepäävän korin pohjalle. Tai jos otit kärryn, niin kaivelet ostoksiasi syvältä pohjalta sen reunalla maaten. Ja jono perässäsi kasvaa!

Monen ruokatavaran ostopakkaus taas on sen kokoinen, että siitä riittää vanhukselle syötävää moneksi viikoksi. Mutta kun sitten satut tihrustamaan kaihin vaivaamalla silmällä parasta ennen päiväystä, niin sekin iso pakkaus pitäisi syödä pois viimeistään ylihuomenna. No vedä siinä naamariin sitten pelkkää yhtä ruoka-ainesta koko hereillä oloajan, ettei se vaan ehdi pilaantua ylihuomenna kello 24! Niinpä yksinasujan taloudessa onkin ruokatarpeissa aika usein vihreitä ja harmaita homeen sävyjä, ja vatsa ainaisella kuralla, kun syö jatkuvasti ylisuurissa pakkauksissa pilaantunutta evästä.

No entäs sitten, kun tulee maksun aika? Siis sen jälkeen, kun on päässyt kampeutumaan kassapöydän viereen seisomaan kärryjen tyhjennyksestä! Sitten on edessä uusi ongelma, kun kassatyttö lataa kysymyspatterinsa: onko kanta-asiakaskorttia, maksatteko käteisellä vai kortilla, onko Teillä hipaisukorttia. Jos maksat hipaisukortilla, niin kanta-asiakkuuden se laite tunnistaa kyllä jo melkein metrin päästä, mutta luoja varjele, kun on sen varsinaisen maksun aika. Se ei mene vaikka kuinka tökit korttia koneen kylkeen. Kokeilkaapa vielä! sanoo kassatyttö tuskastuneena jo kuudennen kerran. Ja siinä hierot korttia rystyset valkoisena koneen kylkeen. Lopulta se on pakko taipua ja tökättävä kortti entiseen reikään ja näpyteltävä tunnusluku, jos satut sen muistamaan.

Minä en tykkää kaupoista! Ne on joka kohdasta liian isoja pienelle vanhukselle!

Se on kaunista Hesassa yleensä! Nyt vaan on kylmää!

Seurasaari - erämaa lähes Helsingin keskustassa

Ryhdistäydyin lenkkeilemään tuossa Tapaninpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Tuohon puuhaan olivat kannustaneet pitkin vuotta puoliso ja pääkaupungin monet lääkintäalan ihmiset, joiden luona käyn sillin tällöin tervehdyskäynneillä.

Kotoani sopivan etäisyyden päässä on Seurasaari, jota voi luonnehtia varsinaiseksi keitaaksi keskellä suurkaupunkia. Ei palveluiden takia vaan loistavan luonnon ja mukavan historiallisen ilmeensä vuoksi. Olen joskus ennenkin kiittänyt tuon saaren säilyttämisestä ja kehittämisestä kaupunkimme päättäjiä ja teen sen jälleen. Kiitos!

Otin saarella kulkiessani muutaman kuvan paikoista. Tuona kuvien ottopäivänä oli saarella käynnissä varsinainen ihmisvaellus. Paikalla oli kiinalaisia bussiryhmiä ja suomalaisia perhekuntia lähes pilvin pimein. Se oleellinen eli lumi oli valitettavasti aika vähässä. Lapset olisivat viihtyneet merkittävästi paremmin, jos juhlakentän kallioilla oli ollut kunnon lumipeite. Kioskilla kävi kuitenkin kuhina ja paistonuotio loimusi. Huolimatta väenpaljoudesta, saarella riittää rauhallisia polkuja astella omien sinisten ajatusten kera.

Käykäähän kokemassa Seurasaaren luonto ja maisemat sekä tutkimassa historialliset rakennukset! Ja tietenkin kuumalla kaakaolla juhlakentän kioskilla!

Tiukkailmeinen siltavahti kaiteella

Edellisen talven siltanäkymä saaren suuntaan

Tamminiemen museo Seurasaaren sillan poskessa täynnä Urho Kekkosen historiaa

Vanhuksen 2015 - yhteenveto

Keskustelu avattiin. 1 lukematon viesti.

Taidanpa jurputtaa taas muutamasta perusasiasta! Eihän Vanhus muutakaan voi! Se on sen luonto!
Mutta kun mikään ei suju oikein, mikään ei maistu kuin ennen, kukaan ei osaa käyttäytyä enää, vanhoja ei huomioida arvoisellaan tavalla ja aina joutuu sanomaan asioista!

Nyt kun tätä kirjoitan, on maapallolla jo idässä monin paikoin vuosilukuna 2016! Meillä on vielä muutama tunti aikaa elää vuotta 2015. Mutta jos en väärin arvaa, enää ei ole aikaa korjata mitään, vaan näillä mennään ilotulituksen läpi ensi vuoteen! Pääsemme puhtaalta pöydältä ensi vuoteen. Vai pääsemmekö? Taitaa olla kuitenkin painona vanhat lastit ja mukana vuoden 2015 lisät.

Ensin pieni poliittinen katsaus! Vuosi 2015 kului täysin samassa hengessä kuin aiemmatkin vuodet. Tavallinen sitio eli hallituspuolueet ja oppositio toimivat täsmälleen samalla tavalla kuin aiempinakin vuosina. Toinen oli puolesta ja toinen vastaan. Oli kuitenkin selvästi nähtävissä, että molemmat olivat yhtälailla hakoteillä. Tavallisen kansalaisen kannalta ei tapahtunut juuri mitään oleellisia muutoksia. Samat oli tuskat hintojen nousujen, tukien supistusten ja ylipäätään rahan riittämisen kanssa.

Kumpikin sitiotaho tietää olevansa oikeassa ja vastustaa jyrkästi toisen sition kantaa. Etenkin oppositio hallituksen toimia, kantoja ja ehdotuksia. Mutta oppositiolla ei ole tuoda omia ehdotuksia pöytään. Mutta vastaan täytyy kuitenkin panna! Ne on väärässä ja me oikeassa, vaikkei tiedetäkään mikä on oikeampi ratkaisu. Mutta kun me päästään päättämään, niin kyllä sitten ...!

No entäs sitten ammattijärjestöt? Niissä eletään edelleen samoilla periaatteilla kun 1700-luvun maaseutuyhteisössä, jossa oli selvä jako. Oli omistajat eli talolliset ja duunarit eli torpparit, mäkitupalaiset, rengit ja piiat. Lisänä oli ruokot ja kaikki muut. Tuollainen jako pitää vieläkin säilyttää ja tuumaakaan ei anneta periksi! Ei pamput huomaa, että maailma on muuttunut! On keksitty sähkö ja auto ja uudenlainen raha ja vaikka mitä. Ei päde enää samat tavat! Muuttua pitäisi, mutta me ei kyllä muututa, ajattelee Hakaniemen pamppu! Muuttukoot nuo muut jos kerran haluavat! Kyllä saa kapitalistit vielä tuta!

Olen koko elämäni ajan pyrkinyt välttämään erilaisia poliittisia kannanottoja ja kritisoimasta ihmisiä ja yhteisöjä heidän ajatuksistaan ja tekemisistään. Henki on ollut se, että jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Mutta nyt en kerta kaikkiaan enää tykkää paksupäistä! Enkä tarkoita pelkästään karvahatun kokonumeroa. Vaan pitäisi löytää se ilmeisen iso yhteinen hiili, johon puhaltaa! Mutta en tiedä pitääkö tuosta ajatuksesta esim. ne, jotka Pariisissa päättivät ympäristökokouksessa hiilenpolttoasioista? Mutta jospa se onkin se, joka estää ay-pampulta sen puhaltamishomman? Tuo ajatus taitaakin olla se vuoden 2015 ympäristöteko?

No sitten vähän terveydestä. Tuntuu hullulta että kohta tärkeimpiä kortteja lompakossani ovat HUS:n ja apteekin asiakaskortit. Nykyisellään erilaisista julkisista tiloista alkavat olla tutuimpia Laakson terveyskeskuksen tilat, HUS:n sairaaloiden leikkaukseen valmisteluhuoneet sekä heräämöt. Noiden tilojen väliset tapahtumat ovat minulta aina hukassa. Tässä yhteydessä haluaisin mainita, että Kirralla voisivat uusia valmisteluhuoneen kattovalaisimien rungot, Töölön saleissa on katot aika hyvässä kunnossa ja Meilahdessa voisivat heräämössä uusia kattovalaistuksen pintajohdot. Uusi Töölöntullin laboratoriokeskus on hieno! 

Kaupallisista yrityksistä ovat tutuimpia lähistön apteekkien reseptitiskit. Oheispalvelut vaan ovat huonot! Apteekeissa voisivat panostaa tulevana vuonna paremmin asiakkaitten viihtymiseen. Voisivat perustaa niihinkin kahvion, kun siellä moni joutuu niin paljon istuskelemaan lääkkeitä hakiessaan. Voisivat järjestää myös maistiaisia, kun siellä on niin sopivia tuotteitakin, esim. uusia särkypillereitä tai mahahappo- tai mahan pehmennyslääkkeitä?

Liikenne ja ajoneuvot seuraavaksi. Olen ollut Helsingin herroihin tyytyväinen, kun ovat rakentaneet niin runsaasti pyöräteitä pitkin kaupunkia! Kiitos runsaasti paljon! Mutta autoilijoihin en ole ollut tyytyväinen. On liian paljon liikkeellä semmoisia, jotka eivät ota huomioon muita, kaahaavat ylinopeudella ja kiilailevat. Niillä se on varmaan auton käsikirjassa määrätty, ettei niillä autoilla saa ajaa tavallisesti ja muita kunnioittaen. 

Tuommoiset ohjeet on varmaan Mersun, Bemarin ja Audin käsikirjoissa. Maserati ja Porsche toki antavat varmaan oikeutetusti luvan kaahailuun. Niissä jo tyhjäkäyntikin vie mittarin neulan yli satasen. Saabin jätin pois, kun niitä ei enää oikein ole liikenteessä. Muita merkkejä tuommoinen härski ajotapa ei näytä koskevan. Arvaan, että tämä lausumani saa monella mainittujen merkkien kuskilla poskia kuumottamaan. Mutta jos heille ei ole kerrottu toisenlaisesta ajotavasta, niin eihän heitä voi tietämättöminä moittia ja tuleepahan sekin tässä yhteydessä kerrotuksi! Neuvoja voi kysellä meiltä muun merkkisillä autoilla ajavilta.

Mutta muilta osin Helsingissä liikenne sujuu aivan mukavasti! Erityiset kiitokset pitää osoittaa ratikka-, taksi- ja bussikuskeille! Ovat todellisia osaajia!

Kauppaliikkeitten palvelun laatu.  On se vaan ilo havaita, että nuoret asiakaspalvelijat osaavat hymyillä! Vaikka enhän voi tietää onko sen hymyn aiheuttanut jokin olemuksessani vai onko se jotenkin luontaista palveluammatttin kuuluva tapa? Mutta on se kiva ollut tavata mukavia asiakaspalvelijoita! Vanhat hapannaamaiset myyjät vaan ovat selvästi lisääntyneet. Mistähän se johtuu? Tai oikeastaan arvaankin syyn! Heitäkin on alkanut kolottaa kropan joka puolelta. Tai sitten vaan se vaivaa perusväsy! Väitin 10-20 vuotta sitten, ettei nuorista tule asiakastyöhön pystyviä. On se hienoa olla kerrankin väärässä!

Tykkäsinkö hinnoista? No tykkäsin halpuutuksesta kun ei se hinta-asia muuten asetu lompakon kanssa suhteeseen. Oli vaan hyvä, että joku herätti keskustelun ja potkaisi mittakaavaa oikeaan suuntaan. Kyllä S ja Lidl ovat tehneet asiallista hyvää ihmisten lompakoille! Toivotaan, että linja jatkuu ja aukioloajat eivät sotke kehitystä!

Lisäväkeä Suomeen.  Johan se jysäytti syksyllä Suomeen rutkasti väkeä lisää! Tuli kerralla korjausta monien pelkäämään eläköitymisen vähentämään työllisten lukuun. Mutta eipä ollut tuota kukaan arvannut tuollain tapahtuvaksi! Mutta mitäpä siinä! Onnenonkijat palasivat takaisin lämpimämpiin oloihin ja toivon mukaan todelliset avuntarvitsijat jäivät maahan.

Siinäpä olisi pitänyt lainlaatijan heti toimia ja nopeuttaa prosesseja, jotta haluavat olisivat päässeet heti töihin. Ei se kantasuomalainenkaan aina hallitse kieltä aivan viimeisen päälle, mutta aina on asiat saatu selvitettyä. Kyllä se työnteko onnistuisi meidän murretta taitamattomallakin! Ja onhan meillä monenlaisia hommia tarjolla kaikenlaisille haluaville, saati osaaville. Ja moni kantaväestä sen kun nyrpistää nokkaa tarjottuja hommia vastaan. Annetaan vaan niiden tehdä, jotka oikeasti haluavat! Ahkerille on aina sijaa, mutta lusmut menkööt merten taa!

Olisihan sitä paljon muutakin yhteenvedettävää, mutta jääköön tuleviin vuosiin! 

HYVÄÄ TULEVAA VUOTTA 2016 KAIKELLE KANSALLE!

PS. Sain hetki sitten viestin tulevaisuudesta! Olen täysin ymmälläni! Onko aikajatkumo ja madonreikä nyt jo totta StarTrek-sarjan hengessä? Viestin lähettäjät elivät jo vuodessa 2016 Singapore-planeetalla. 

On hienoa havaita, että nuo uudet tieteissarjat muuttuvat vähitellen todellisiksi! Eläköön StarTrek, StarWars ja vastaavat! Kyllä Vanhuskin voi ja saa tykätä noista!

Älkäämme eläkö sumussa 2016, vaan pyrkikäämme valoon!

vuosi2000viistoistayhteenvetoa.docx.

Se voi talo olla hienokin!

Kyllä olen harmistunut, kun on vuosia mennyt rakennuskauneutta hukkaan! Minulla on tainnut olla aiemmin katuja kulkiessa mielessäni vaan natsojen etsiminen, purukumien väisteleminen tai jokin muu vastaava tärkeä asia! Sileän ja rosoisen, puhtaan ja likaisen, uuden ja vanhan asfaltin pinta on tullut katselluksi kävelyretkillä hyvinkin tarkkaan. Mutta nytpä minäkin lopultakin heräsin ja nostin nokkaani!

Oli menossa joulun jälkeinen, jo viikkoja odotetun talven ensimmäinen lumipäivä, ja vieläpä auringonpaiste kaiken kruununa, kun astelin pitkin keskustan katuja. Oikeastaan auringonvalo herätti minut! Matalalta paistava kirkas auringonvalo valaisi hienosti Helsingin keskustan vanhojen rakennusten yläosia. Paljon jää kulkijalla näkemättä tuijottaessaan pelkästään näyteikkunoita tai jalkakäytävän asfalttipintaa. Olisi paikallaan, vaikka niskan verryttelyn nimissä, pyöritellä kulkiessa vähän päätäkin!

Nappasin tältä reissultani muutaman kuvan. Toki siihen tuli mukaan keskustan hienoa, uuttakin rakennuskantaa. Töölöläinen-lehti tekee osaltaan hienoa työtä lehtensä kuvavisallaan, yrittäessään aktivoida kaupunkilaisia katselemaan rakennusten yläosia. Lehdessä on joka numerossa visa, johon on kuvattu tunnistettavaksi jonkin rakennuksen yksityiskohta. Noissa kuvissa on todella hienoja juttuja, joita löytyy pitkin töölöläisten rakennusten seiniä ja raystäitä.

Nostakaa katseenne ja etsikää rakennusten hienouksia ja hienoja rakennuksia! Varokaa kuitenkin iskemästä nenäänne lyhtypylväisiin kun katselette kävellessänne ylöspäin!

NAUTTIKAA NÄKYMISTÄ MISSÄ PÄIN KULLOINKIN LIIKUTTEKIN!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Musiikkitalo

Kansallismuseo

Kansallismuseo

Kiasma

Rautatieasema ja Makkaratalo

Kampin torin vanha kaivo

JOULUTARINA 7.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut:
Joulupukki oli saanut päätökseen senioritonttujen kanssa pitämänsä palaverin. Taloustontun keskeytynyt pohdinta oli aiheuttanut pientä kiivastumista, mutta Pukki sai tilanteen helposti rauhoitettua. Pukki kutsui Tonttuyhdistysten puheenjohtajat koolle.

Pukin pajan käkikello oli lyönyt 14 lyöntiä, kun Glögikammarin pöydässä istui joukko Korvatunturin merkittävimpiä tonttuja. Joukko mutusteli Pukin muorin tekemiä rieskaleipiä suut muikeina ja siemaili aina välillä kuumaa glögiä mukeistaan. Pukki oli jo pitänyt palaverin avausseremoniat ja ilmoittanut, että jutut aloitetaan vasta kun pöydän antimista on ensin nautittu. Puheensorinakin kävi kovana mutustelun lomassa.

Kun näytti, että tonttuedusmiesten masut oli ravittu, Pukki avasi virallisen keskusteluosuuden. "Päätimme senioritonttujen kanssa perinteiseen tapaan informoida Teitä tämän joulun lahjatilanteesta. Kerkisin tuossa itse jo melkein repiä housuistani peräsauman, kun hätkähdin ulkomaailman huonoja talousuutisia ja pelkäsin niiden vaikutusta Korvatunturin lahjatuotantoon. Mutta hätähän ei ollutkaan meidän osaltamme sen näköinen, ei edes pieni ja pyöreä, vaan tilanne oli aivan toisen näköinen ja vieläpä kaikelta osin hallinnassa. Kyllä on Pukin pajan väki jälleen kerran hoitanut hommansa kiitettävällä tavalla ja pitänyt itsensä ja sormensa herkinä ajan sykkivällä hermolla!"

Paikalla olevat tonttujen ammattiryhmien edustajat oikein höristivät korviaan. Pukin puhehan kuulosti jopa asianosaisia ja heidän jäsenkuntaansa kehuvalta. Pukin puhetta olivat paikalla kuulemassa Pakkaustonttujen yhdistyksen, johon oli 30 vuotta aiemmin yhdistetty Tuotantotonttujen Toimialayhdistys ja Käärötyöntekijät,  Valppaan eli kenttätonttujen järjestön ja RKT:n eli Rekikuljetustonttujen liiton puheenjohtajat. Tietenkin mukaan oli kutsuttu myös itseoikeutettuna pääjärjestön eli TAK:n eli Tonttujen Ammattiyhdistysten Keskusliiton puheenjohtaja.

"Muistuupa mieleeni, että oli se vaan melkoinen temppu kun 70 vuotta sitten järjestettiin koko tonttuyhteisö ammattiryhmiin! Onhan se ollut kaiken kaikkiaan hyvä, kun pystytään aina yhdessä sopimaan hommat ja ne sujuvat sitten hyvin. Tosin olisihan meillä sujuneet hommat ilman järjestäytymistäkin! Meillähän ei koskaan tarvi tapella niin kuin ulkomaailmassa tekevät. Meillä on tietenkin se iso etu, että kaikilla korvatunturilaisilla on aina järki päässä! Jokainen tietää, että ei tule lapsille joulua jos ei yhdessä väännetä kampea. Siinä on meillä kaikilla iso vastuu kannettavana! Tosin eihän meillä ole ollut koskaan mitään sen kummoisempaa sovittavaa, kun hommat sujuvat muutenkin vastuuntuntoisesti ja ylpeydellä oman työn jäljestä. En vieläkään oikein ymmärrä, miksi nuo ulkomaailman työyhdistykset rettelöivät koko ajan? Eikö ne ymmärrä, että sahaavat omaa oksaansa ja sitten ei tule kaikille leipää?" Pukki kertasi historiaa ja Korvatunturin tonttujen yhteistyön merkitystä.

TAK:n puheenjohtaja otti osakseen kertoa koko läsnäolevan tonttujärjestöjen puheenjohtajaköörin kannan yhteistyökuvioihin ja Pukin kertomaan. "Se on Pukki kuule sillä tavalla, että meidän joukot ovat täyspäisiä tonttuja eikä mitään taikina-Nissejä. Kyllä se on tonttuaikojen alusta lähtien ollut selvää, että yhdessä tehdään ja hyvää jälkeä tehdään. Ei saa tulla sutta, ei lahjatavaroihin eikä poroaitauksiin! Ja näillä on menty ja tullaan aina menemään! Ja jutellaan porukalla jos tarvii jostain erityisesti jutella! Näin on jämpti vai mitä pojat?" puheenjohtaja Iiro Lysy päätti puheensa kääntyen vilkaisemaan muita puheenjohtajia. Nämä nyökyttelivät yksimielisyyttään innolla.

"On se vaan hyvä olla Pukkina kaalim... eikun Korvatunturilla kun hommat luistaa ja laadukasta jälkeä syntyy! Mutta eiköhän me lähdetä hommiin! Se alkaa minulla taas pitkä keikka ja rekeen on vielä lastattava viimeiset lahjapakkaukset. Täytyy vielä käväistä hakemassa Muorilta eväsreppu ja sitten sipaistava aisakello helkkäämään. Kuuluukin Petteri porokavereineen jo malttamattomina kuopivan sorkillaan pihaa. Välittäkää taas kaikille tontuille kiitokseni hienoista suorituksista tänä vuonna ja  jouluna! Pidetään perinteiset rääppiäiset eli vuoden kiitosbileet kunhan palaan reissusta!" Pukki päätti palaverin ja kaikki lähtivät valmistautumaan vuoden tärkeimpiin hetkiin.

PITÄKÄÄ HUOLI LÄHIMMÄISISTÄNNE JA MUISTAKAA HALATA TOISIANNE!

 RAUHALLISTA JA HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!