Olenko parantunut? No enpä ole. Nyt eletään lauantaita ja sairauden alkamisesta on kulunut puolitoista viikkoa. Eihän se ole tietenkään maailmankaikkeuden mittakaavassa paljon, mutta omassa mikromaailmassani se on iäisyys. Ja kärsin edelleen.
Haluan painottaa ja ikäväkseni myöntää, että kohtalotovereita minulla on kohtuuttoman runsaasti. Molempien lääkäreiden kertoman mukaan tällä hetkellä ”raivoaa” jonkinmoinen epidemia tätä tautia. Toivon, että muut edes pääsevät helpommalla. Tosin palautan mieliinne sen, että olen toivottoman paha valittaja. Osaan pukea pienen vaivan suuren suuriin sanoihin.
Toissapäivänä aloitin antibiootit. Sitä seuranneena yönä yskä piti minut hereillä suurelta osin. Puolenyön aikaan siirryin sohvalle, jonne nukahdin. Epäilen vilustuneeni nukuttuani siinä pari tuntia ilman peitettä. Kerrostalon ilmastointi huolehtii ikävällä tavalla asunnon ilmavirroista.
Aamulla alkoi sitten keuhkokudosten ulosyskiminen, joka sujui huonolla menestyksellä. Yskin, mutta mitään ei tullut. Välillä puuskiin meinasi tukehtua. Homma jatkui koko päivän erilaisen lääkityksen siivittämänä. Apua ei kuitenkaan löytynyt.
Viime yö oli jo hieman helpompaa. Muutaman kerran piti herätä yskimään. Nyt aamupäivän kuluessa ei parannusta ole juurikaan tapahtunut. Lisäksi jouduin erinäisistä syistä etsiytymään ruokakaupallisten palveluiden ääreen, jonka senkään en usko edistävän parantumistani.
En tiedä miten tästä pääsee eroon? En tykkää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti