Pyhien jälkeen koitti arki ja olo senkun huononi. Ensimmäinen arki alkoi jo puolilta öin hankalana. Heräsin vajaan tunnin unien jälkeen yskänpuuskaan. Niitä jatkuikin sitten läpi yön. Istuin sängyssä päätyä vasten tyynyjen tukemana, enkä nukkunut silmällistäkään. Yskänpuuskiin kun lisättiin suunnaton kurkkukipu, oli tuo yö ja seuraava päiväkin menetetty silkalle kärsimykselle.
Päivän ohjelmaan kuului yskänlääkkeen lisäksi särkypillereitä, höyryhengitystä, kuumaa teetä, veteen sekotettavaa flunssalääkettä, kurkkupillereitä ja mahdoton määrä valittamista. Sen minä kyllä osaan! Koen aina pientenkin vaivojen takia itseni koko maailman hylkimäksi ja epäoikeudenmukaisesti kohdelleeksi. Miksi aina minä?
Veikkaan kuitenkin, että minulla on valitettavasti suunnaton määrä kohtalontovereita, joiden tilanne ja olo on varmaan paljon huonompi kuin minulla. Viime kuukausien taudit ovat olleet monelle, nuorelle ja vanhalle poikkeuksellisen vaikeita kestää. Itselläni on kuitenkin eläkeseniorina aikaa sairastaa ja mahdollisuus hankkia tarvittaessa hankkia apua. Monella tuota mahdollisuutta ei valitettavasti ole.
Antibioottien hallitsematon määrääminen maailmalla eri sairauksien hoitoon, on päästänyt pöpöt luomaan lääkkeille vastustuskykyisiä kantoja. Kohta ei enää mikään tepsi. Ollaanko siinä tilanteessa, että lopussa katsotaan kuka kesti pöpön ja kuka ei? Vastauksena ei-kestäneille voidaan vaan todeta ”sorry, näin siinä vaan kävi, ehkä sitten seuraavassa elämässä!”
Minulla sairastaminen jatkuu tänään hieman helpompana. Toinen yö pyhän jälkeen sujui jo paremmin. Edellisen päivän lääkitys tai aika on tepsinyt jo hieman. Nukuin yön melkein ”normaalisti”. Aamulla ei kurkkukipu ollut enää kaktustasoa. Mahdottomat yskänpuuskat alkoivat vasta kun puhalsin ja puhkuin limavastepulloon. Semmoisia pulloja olen saanut useampia vuosien aikana sairaalasta leikkauksien jälkeen kotiutuksen yhteydessä, kun lima pitää saada ompeleita repimättä irtoamaan. Vanhan trumpetistin rutiinilla olen puhkunut letkuun, kunnes olen meinannut tukehtua kohintään.
Nyt olen kuitenkin varovaisen toiveikas, että selviän taudista. Toivon vaan, että myös kaikki kanssasairastajat selviävät voittajina pian ja helpommin omista pöpöistään. Lisäksi toivon, että kesäkin saapuisi nopeasti ja lämpimänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti