2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 4

Muori alkoi saada hieman otetta Pukkiin, mutta vaikeaa se tuntui olevan. Ensin piti kuitenkin käydä läpi vääntö vaa'an ja peilin kohtalosta. Pukki itse pyrki unohtamaan aktiivisesti oman loukkaantumisensa. Pukki aavisti tulevan keskustelun suunnan muutamien ennusmerkkien valossa.

- Mutta, kun ei ole ja vaikka olisikin, et kyllä pärjäisi. Montako askelta pystyt ottamaan hengästymättä ja pääsetkö enää Pukinpajaankaan portaita pitkin? Ei taida onnistua kunnolla edes yhden kerroksen kipuaminen, saati kolmen.

- Joo, joo, mutta sen takiahan meillä onkin nykyään hissit olemassa. Ei niitä arvokkaita hissejä kannata tyhjänpanttina seisottaa. Ja juokseminen on porojen hommaa.

- Ja nyt suus rullalle ja kuuntelet! kiivastui Muori. Tsop, tsop, nyt sumppeli umpeen ja korvat hörölleen!

- No, mitä sitten muka? huokaisi Pukki nöyränä. 

Pukki tunsi kyllä Muorinsa, jonka kanssa venkoilu onnistui tiettyyn rajaan saakka, mutta sitten lopulta oli aina tupenrapinat tiedossa. Pukki muisteli, kun kerrankin tuli aivan lievää kiistaa työasun valinnasta. Hän oli aamulla aikonut pukeutua hyvään, mukavaksi muokkaantuneeseen nuttuunsa, mutta Muori sattui paikalle ja pisti sille tenän. Tämä oli pannut merkille jo jonkin aikaa sitten nutun huonon kunnon. Niinpä siinä aamusella oli päädytty käymään vilkasta ja jopa kiivastakin keskustelua nutun kyynärpäiden paikoista ja revenneistä kainaloista. 

Pukki kertoi pitävänsä tuosta mukavasta, rennosta asusteesta, mutta Muori sanoi häpeävänsä sitä sydänjuuriaan myöten. Muorilla oli palaneet proput ja hän oli samantien kaivanut sakset Pukin työpöydän laatikosta ja pöydältä terävän veitsen, jota Pukki käytti kirjepostinsa avaamiseen. Sen jälkeen olikin käynyt vartin verran melkoinen suihke ja ritinä, kun nuttu oli muuttunut sentin levyisiksi suikaleiksi. Ainoastaan nutun karvakaulus oli säästynyt armottomilta leikkuuvälineiltä.

- Se on nyt siinä ja siitä saadaan pajan kutomossa johonkin mattoon hyvät ainekset, tokaisi Muori viedessään sakset ja veitsen takaisin omille paikoilleen.

Pukki oli seisonut yönutussaan makuukammion ovella ja seurannut tapahtunutta järkyttyneenä. Ajatukset pyörivät mielikuvissa, joissa hän kulkisi lahjojen jakomatkalla reessä angoravillaisissa alusvaatteissaan. Mitä maailman lapsetkin sanoisivat luukkuhousuisesta kalsaripukista? Eihän heleänpunaiset alusvaatteet ollenkaan kuvanneet pukin isällistä ja leppoisaa olemusta. Ne viestisivät pikemminkin höpsähtäneestä ja muistinsa menettäneestä papparaisesta, joka oli unohtanut pukeutua matkaan lähtiessään. Ei siinä auttaisi muhkea parta, eikä Ho-ho-huutelut luomaan uskoa lasten idolista, maailman odotetuimmasta henkilöstä.

- Mitäs minä nyt panen päälleni? hönkäisi Pukki kysymään.
- No maltahan hetki! toppuutteli Muori.
- Kyllä Joulupukilla pitää olla kunnon asu päällään, eihän lapset muuten tunnista, jos on pelkkä kalsaripukki liikkeellä, selvitti Pukki edelleen hölmistyneenä yllättävästä tilanteesta.

- No eihän tuommoista möhömahaista ukkoa voi päästää maailmalle pelkissä kalsareissa. Lahjaompelimo on hoitanut jo asian kuntoon.

Muori oli varautunut ajoissa tilanteeseen. Korvatunturin ompelimossa oli Pukilta salaa valmistettu uusi, upea nuttu. Se oli väriltään tummanpunainen ja varustettu hienolla turkiskauluksella. Isot, pyöreät napit kruunasivat nutun edustan. Mukaan, ns. pakettiin, kuului turkisvuorellinen tonttulakin muhkeampi versio. 

Muori nosti laatikosta Pukin löhötuolin takaa esille nuo uudet asusteet. Oli lähellä, ettei Pukilta päässyt leveä hymy nähdessään uudet, hienot vaatekappaleet. Hän sai kuitenkin pinnistetyksi kasvoilleen myrtyneen ilmeen osoittamaan, että häntä oli asusteasiassa sorrettu. Vaikka vanha asu oli ollut pehmeä, mukava ja vartalon mukaan muotoutunut, näytti uusi asu tosi hienolta. Mutta Muorille ei saanut näyttää tyytyväisyyttään liiaksi, ettei tämä olisi vaan tullut liian itserakkaaksi ja entistä enemmän määräileväksi.

- No jopas on! pääsi kuitenkin Pukilta hetken pyöriteltyään asua käsissään ja ryhdyttyä vetämään sitä päälleen.

- Mikä ihme sinun päässäsi taas pyörii? Alahan kuunnella, kun puhutaan kunnon asiaa! keskeytti Muori Pukin muistelot nuttuepisodista.

jatkuu...

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 3

Pukki sai uuden tuolin, joka oli päällystetty uudella kuosilla. Muorin kysely ei meinaa yltää Pukin ajatuksiin. Muori epäilee Pukin myssyn valuneen korville, kun Pukki ei tunnu kuulevan kysymystä. Pukki pohtii joulukortteja ja pienen tytön toivetta, kunnes lopulta havahtuu Muorin tiukkasävyiseen kysymykseen.

- Ei ole, eikä valu! tiuskaisi Pukki hieman liiankin kireällä sävyllä. - Mikä se on nyt taas hätänä?

- Niin, minä kysyin uudelleen, että mitenkäs se on?

- No mikä sen pitäisi olla ja mitenkä muka?

- Etkös muista, kun pari kuukautta sitten juteltiin sinun kunnostasi? aloitti Muori.

- Kunto on hyvä ja semmoisena pysyy! Ja kunnolla ollaan aina! yritti Pukki lopettaa keskustelua, jonka suunnasta hänellä oli jo hienoinen aavistus.

Pukki muisteli, että tätä keskustelua oli käyty jo usean joulun alla. Tämänkertainen aloitus vaikutti vaan paljon intensiivisemmältä kuin edellisinä jouluina. Siihen täytyi olla syynä ne kuntolehdet, joita näytti olevan pino Muorin yöpöydällä makuukammiossa. Ja kerran oli Muorilla unohtunut omalle tietokoneelleen auki nettisivu, jossa oli jonkun kuntokeskuksen valkoisten laitevempeleiden kuvia. Olikohan niissä lukenut sen Koljatin linkokaverin nimi Taavetti, muisteli Pukki. Noilla asioilla on varmaan joku osuus tämänaamuiseen aloitukseen. Taitaa olla kohta edessä hikiset paikat!

- Silloin sovittiin, että aloitat hyvissä ajoin ennen joulua kuntokuurin. Se on joulu reilun parin kuukauden kuluttua ja mahasi sen kun vain paisuu. Et sinä noin isolla mahallasi pääse enää savupiipuista läpi.

- Minä olenkin pohtinut, että ottaisin reissuun mukaan jonkun jakelutontun. Tämän tehtävänä olisi lahjojen toimittaminen joulukuusien alle ja lahjasukkiin takan reunoille. Se olisi muutenkin nuoren ja notkean tontun hommaa. Tuommoinen uusi virka myös työllistäisi lisää tonttuja. Minä voisin sillä aikaa pidätellä Petteri-poroa, muita vetoporoja ja rekeä paikoillaan.

- Älä sinä kuule yritä venkoilla! Etkö muista, että itsekin menit hämmästyksestä mykkyrälle, kun vaa’astasi lensi jousi parran läpi kattoon ja sieltä se sinkoutui kylpyhuoneen peiliin, ja vaa’an muut osat levisivät pitkin lattioita?

- Joo, mutta tuommoistahan voi tapahtua kenelle vaan. Eikä tuo nyt niin paha juttu ollut. Se viisari nousi vaan ihan vähän asteikon yli. Olisikohan siinä ollut jokin pieni rakennevika? Juttelinkin jo silloin heti suunnittelupuolen kanssa, että asteikkoon pitäisi lisätä pari pykälää ja ottaa se stopparipiikki pois siitä asteikon yläpäästä.

- Se ei tuo ongelma ratkea sitä asteikkoa muuttamalla. Sait vielä peilinpalastakin haavan jalkaasi!

Pukki oli saanut rikkoontuneesta peilistä lasinpalan suoraan paljaalle jalkaterälleen. Iso haava oli vuotanut runsaasti, mutta onneksi Muori oli tullut heti hätiin ja saanut hälytettyä sanitääritontun paikalle tyrehdyttämään verenvuodon. Pukki oli sitten kiikutettu Korvatunturin terveysasemalle saamaan tikit jalkaansa. Itse hän väheksyi tapahtunutta ja yritti kääntää edelleen keskustelua vaakalle ja peilille sattuneeseen vahinkoon.

- Ei se nyt niin iso haava ollut ja olihan meillä vielä varastossa edellisen vuoden peilejä muutamia kappaleita. Eihän ne peilitkään iäisyyksiä kestä. Eikä siitä suurta vahinkoa vaa’allekaan tullut, kun jousikin saatiin pajalla paikoilleen. Nyt vaaka on melkein kuin uusi ja olen yrittänyt säästellä sitä, kun en ole noussut sen päälle aikoihin.

- Etkös sinä hiivatin joulu-ukko usko? Ei nyt ole kysymys vaa’asta vaan sinusta! alkoi Muori tuohtua. Nyt on kyse sinusta ja sinun kunnostasi!

- Kyllä minun kuntoni kestää vertailun tässä ammattiryhmässä ja ikäluokassa. Ei tee heikkoakaan! Kysy keneltä vaan!

- No keneltä minä muka sitä kysyisin? Ja ammattiryhmä, muka! Eihän teikäläisiä ole muita koko maapallolla. Ja sitten ikäryhmä! Ukko on neljättäsataa vuotta iältään. Monestako edes lähelle tuon ikäisestä olet kuullut? Pakkasukkokin on lähes parisataa vuotta nuorempi.

- Niin, niin, mutta …

- Vastaa, monestako? Eikä mitään muttia! Ukolla on tiedot jokaisesta maapallolla ja kansainvälisellä avaruusasemalla elävästä ihmisestä ja vieläkin vaan venkoilee.

- Mutta jos olisi samanikäisiä, niin olisin varmaan paraskuntoisin koko porukasta, intti Pukki Muorille vastaan.

jatkuu...

Joulu saa nyt tulla!

Torstai, 20.12.2018 oli meikävanhukselle ratkaiseva joulun avauspäivänä.

Koko homma alkoi aamuisella heräämisellä (herääminen on onni, jota ihmisen kannattaa arvostaa). Heräämiseen liittyi vielä perinteiseen tapaan arjen säryt ja muut elimistön heräämisrutiinit. Seuraavana oli herkullinen aamupala, iso mukillinen kahvia, siivu Becelillä voideltua joululimppua (huom. limpun nimessä viittaus teemaan), C-vitamiinipilleri sekä kourallinen D-vitamiinipillereitä (kourallinen selittyy sillä, että ne olivat hyvin laihoja vahvuudeltaan, kun olivat messuilta näytteenä saatuja). Kaikkiaan oli upea aamu, sillä närästystä en havainnut.

Joululimppusiivun jälkeinen seuraava tapahtuma olikin joululounas, joka vaati Stadin keskustaan siirtymistä raitiovaunulla. Lounas oli maittava, vaikkakin laatikkoruuat loistivat poissaolollaan. Kalaa oli, kinkkua oli, monenlaisia sörsseleitä oli ja päälle runsaasti erittäin epäterveellisiä makeita herkkuja. Sen jälkeen meinasikin mennä taju. Ei olisi sopinut herkän seniorin heittäytyä mässäilemään. Jouduinkin muusta seurueesta irrottautuen suuntaamaan kotiin toipumaan heikentyneestä olotilastani. Kotona nautittu Samarin-lasillinen ja kuntoa palauttavat parin tunnin nokkaunoset palauttivat kunnon.


Illalla oli aika keskittyä jouluvalmistautumisen henkiseen osioon. Pakastuvassa talvihämärässä kävelimme Meilahden kirkkoon, jonka oli täyttänyt ääriään myöten sankka ihmisjoukko. Kirkkoon oli saapunut Pepe Willberg herkistämään jouluun valmistautuvaa kansaa  kauneimmilla joululauluilla. Hän oli jo monetta kertaa esiintymässä kotikirkossamme. Kun repertuaari koostui tutuista lapsuuden joululauluista, meinasivat silmäkulmat hikoilla muutamissa kohdin. En uskalla ottaa oikein kantaa siihen, saako kirkossa taputtaa esityksille, mutta kyllä jokaisen laulun jälkeen kävi melkoinen suosionosoitusmyrsky. Kyllä Pepe osaa ja äänikin sopii joulun henkeen sangen oivallisesti. Kiitos hänelle herkistelystä!

Päivän voisi todeta olleen oivallinen joulun avauspäiväksi. Sitä toki leimasivat fyysinen raskaus ja henkinen kepeys, mutta kyllähän noilla eväillä sopii joulua kohden lähteä.

Muutamat yöt ja päivät ennen virallista joulua sujuvatkin sitten valmistelevissa puuhissa, selällään sohvalla maaten ja nojatuolissa löhöten. Hyvin suunniteltu on jo yli puoliksi tehty!

Hyvää jouluun valmistautumista itse kullekin säädylle!

2018 Joulupukin kunto puntarissa - Osa 2

Joulupukilla oli ollut hieman ongelmia Pukinkammion löhötuolinsa kanssa hiirijoukon vallattua tuolin asunnokseen. Muori ryhtyi määrätietoisesti hoitamaan ongelmaa.

Muori oli viestinyt tilanteesta kalustelahjaosastolle, jossa oli tovi pohdittu Pukin tuolin rakennetta ja Muorin esittämien toiveiden yksityiskohtia. Pukki kun on kansainvälinen hahmo, oli Muorin toiveena ollut käyttää tuolin päällysteenä jotain muuta kuin kotimaisen synkkää yksiväristä kangasta. Muori oli valinnut tuolin päällysteeksi punavihreän skottiruudullisen kankaan. Vanha tuoli oli ollut ruskeanmusta loppuun istuttu kapistus, ja se olikin joutunut vielä samana päivänä Korvatunturin lämmityskattilan kitaan. Hiiret oli ensin siirretty asustelemaan porotallin heinäkasaan.

- Tulihan tuosta aika riemunkirjavan värinen, mutta taisin nähdä tuommoisen kerran yhdessä olohuoneessa Edinburgissa, kun olin sielläpäin lahjojen jakoreissulla.
- Eikös olekin hieno! Kyllä sinun tuossa kelpaa miettiä joulusuunnitelmia ja selata Korvatunturin Sanomia.
- Kai tuolla pärjää, vaikka olisihan se entinenkin välttänyt. Takapuolikin oli niin tottunut siihen.

Tontut olivat asentaneet Pukin kammion seinille lankoja ja niihin oli ripusteltu lasten lähettämiä kortteja. Korvatunturin saapuvan postin varasto oli jo kymmeniä vuosia sitten täyttynyt äärilleen lasten kirjeitä ja kortteja. Varaston painetta oli yritetty helpottaa levittämällä värikkäimpiä kortteja eripuolille majoitus- ja oleskelutiloja. Siinä oli samalla saatu lisäväriä muuten tasaisen harmaisiin keloseiniin. 

Tontuilla oli tapana tutkailla ja lukea niitä iltapuhteina toisilleen. Korttien kuvat kiehtoivat tonttujen mieliä, kun heistä ei monikaan päässyt matkoille tutustumaan maailman ihmeisiin. Ainoastaan valvontatyötä tekevät tontut saivat kiertää maailmalla.

Myös Pukki tutkiskeli usein lasten kortteja. Hän oli erityisen kiinnostunut kaukaisista maista tulleista eksoottisista  korteista. Niissä lahjatoiveet olivat, kauniisti sanoen, hieman ja jopa paljonkin hillitympiä kuin länsimaisten, yltäkylläisyyteen tottuneiden lasten toiveet. Jopa Pukkia hirvitti välillä länsimaiden lasten suorastaan överiksi menneet toiveet.

- Kyllä sitä rikkaittenkin perheiden pitäisi pysyä kohtuudessa, kun kaikille ei ole tarjolla sitä vähintäkään, huokaisi Pukki. - Onneksi pajalla saadaan tuotettua lähes kaikille jotain, edes pientäkin!

Pukin silmiin nousi oikein kyyneleet, kun hän muisteli miten eilen illalla luki pienen Mera-tyttösen Ceylonin saarelta lähettämään korttia. Mera kirjoitti siinä toivovansa Joulupukilta 2-vuotiaalle pikkusiskolleen räsynukkea, kun tällä ei ollut vielä yhtään nukkea. Itselleen hän ei halunnut mitään, kun hän oli saanut jo parhaan lahjansa, pikkusiskon reilut pari vuotta sitten. Mera kirjoitti hoitavansa innolla pikkusiskoaan. Hän lauleskeli aina vauvalle ja kantoi pikkuista ympäri kylänraittia esitellen tälle paikkoja ja ihmisiä. 

- Kylläpä voikin olla herttainen lapsi tämän kauniin palmukuvakortin lähettäjä, oli Pukki tuuminut. 

Hän oli kiiruhtanut kortin luettuaan työpöytänsä ääreen ja piirustanut ripeästi muistiin, että Meralle itselleenkin pitää muistaa valita oikein kiva lahja ja pikkusiskolle hieno räsynukke.

- Onko se myssy taas valahtanut korville, kun ei puhe mene perille? heräsi Pukki Muorin tiukkasävyiseen tokaisuun. Hän oli jo ehtinyt unohtaa Muorin kysymyksen, kun oli jäänyt pohtimaan eilisillan havaintojaan joulukorteista.

jatkuu...