Lainsuojaton dieselautoilija

Ennen oli kolme kovaa R:llä alkavaa automerkkiä: Rotge, Ratsun ja riisseli-Mersu. Entäs nyt? Ei ole enää Rotge voimissaan ja Ratsunikin on muuttanut nimensä. Ja viimein paha on iskenyt riisseeli-Mersuunkin. Ja muihinkin riisseli-autoihin, kuten riisseli-Volvoon. Riisselistä on tullut lainsuojaton.

Niin, siis riisseli tarkoittaa herras-t:n taitavien aikaihmisten kielellä dieseliä. Meinasi jäädä lapsuuden terminologia päälle. Anteeksi!

Ennen dieselautot olivat kulkuneuvojen parasta kaartia, moottorit kestäviä, polttoainetta niukemmin kuluttavia ja säästöä käyttäjälleen tuovia kulkupelejä ja mitä parhaimpia työjuhtia.

Sitten maailma mullistui! Muuan Rumppi keksi merten takana, että ympäristö ei olekaan vaarassa ja Euroopan päättäjäihminen puolestaan totesi tilanteen vahvasti päinvastaiseksi. Heräsi kysymys, mihin suuntaan on syytä ohjata autojen pakoputkesta pöllyävää savua ja höyryä? Suomalaisille se tarkoitti tiukkaa vetoa, joka nyt uhkaa dieselautoja ja muitakin pöriseviä autoja.

Lainsuojattoman tankkauspiste

Dieselpolttoaineen hinta nousee, pakoputkesta tupruavan dieselin ilmansaasteita mitataan silmä ja nenä tarkkana, kaupungit kieltävät dieselautot kaduiltaan, dieselautojen hinnat tippuvat, kukaan ei halua enää dieselautoa, jne. Kohta dieselautoja ja -autoilijoita kivitetään kuin pahimpia huorintekijöitä.

Pian ei dieselauton omistaja uskalla kävelläkään kuin pimeällä ilman valoja ja heijastimia. On vaihdettava kadun toiselle puolelle, jos joku tulee vastaan. Nyt alan vähitellen ymmärtää lainsuojattomia ja velkojiaan pakenevia. On oltava koko ajan hereillä, pelättävä kaikkea liikkuvaa ja väisteltävä kiinnijäämistä.

Mitä tämmöisessä tilanteessa voi pieni ihminen tehdä? Pitääkö nuolla haavansa ja kärsiä auton hinnan romahtaminen? Ja mitä sitten? Nuolemiseen vastaus jo lienee selvä - pitää vaan nuolla ja kärsiä! Mutta jos haluaa tai erinäisitä syistä pitää ajella autolla, vaikkapa mökille marjaan ja sienestämään tai uimaan tai jotain?

Mitä sitten lainsuojaton saasteautoilijan voi tehdä? Onko enää mitään muuta mahdollisuutta kuin tilata Tesla 3 ja siirtyä sähköautoilijaksi. Ensimmäiset Tesla 3:t tulevat Suomeen ensi vuonna, mutta muita malleja on kyllä lähes heti saatavilla. Tesla ei saastuta, ei pörise, ei pöllyä. Sillä ajelu tapahtuu pistorasialta toiselle, kunnes virkamies keksii uudet sanktiot sillekin nautinnolle, sillä nautinnosta verotetaan aina. Onneksi on Lotto vetämässä!

Tesla 3 (https://www.tesla.com/fi_FI/model3)

MIlloin työtätekevä lepää?

Ei tästä tule hittoakaan! Minun olisi pitänyt saada kiireellisesti selvitettyä eräs jätteisiin liittyvä ongelma. Arvatkaa onnistuiko?

Yritin aamulla soittaa HSY:n eli Sortti-asemien neuvontaan. No sattumoisin he vastaavatkin tänään puheluihin klo 13 jälkeen, kun normaaliaika on klo 8.30-15.30. Sitten yritin soittaa isännöitsijälle, joka ei vastannut omaan numeroonsa. Isännöitsijätoimiston puhelinvastaaja ilmoitti puhelinajan alkavan klo 10.

Mikä hitto ihmisiä vaivaa? Tiuskaisin asiasta kanssani asuvalle naishenkilölle, joka muina naisina totesi työtätekevien tarvitsevan lepoa. Eivät nämä muuten jaksa palvella ihmisiä näiden tarpeissa. Ja minä poloinen kun luulin, että virka-aikana ollaan töissä eikä jossain lepäilemässä.

Olen tainnut vieraantua työelämästä eläkevuosieni kuluessa. On tainneet työtavat ja -ajat muuttua. Miten sitä voikaan tippua näin rajusti elämän kelkasta? En taida alkaa millekään. Tai lähtisinköhän töihin lepäämään, kun en jaksa enää tätä eläkeläisen kiireistä arkea?

Muista katsoa jalkoihin!

Siis omiin jalkoihin! En tarkoita sisällä, vaan ulkona. Nyt on nimittäin se aika, että ulkona liikkuvalle tarjoutuu mainio tilaisuus teloa itseään.

Meidän tuskin tarvitsee nukkua enää montaa yötä, kun pihat, tiet, kadut ja kujat ovat jäässä, etenkin aamuisin. Ellet panosta jalkineisiin ja tarkkaavaisuuteen, on liukastuminen suorastaan väistämätön tapahtuma. Etenkin seniorin luusto on otollista ainetta murtumille ja pahemmillekin seurauksille. Ja se ei ole kenellekään kivaa.

Tätä kirjoittaessani ainakin helsinkiläiset liikkuvat vielä ahkerasti polkupyörillä. Pyöräilijän  pahimpia ongelmia ovat pyöräteille kertyvät märät lehtikasat. Tuuli pyörittää kuivilla keleillä lehdet yksiin paikkoihin ja sadepäivinä niistä muodostuu tielle liukas massa. On siis syytä olla erityisen varovainen pyöräillessä.

Säänhaltija on järjestänyt syksylle jatkoaikaa, ja se kannattaa hyödyntää ulkoilemalla. Viime päivien tihkusumusateinen sää on täysin sopivaa ulkoilulle. Kohta on kuitenkin aika räntäsateille ja epämiellyttäville alkutalven keleille, joten ei kun kaikki ylös, ulos ja lenkille!

Ja muistakaa, että jalkineissa ja polkupyörän kumeissa pitää olla kunnon pintakuvio, joka pitää tilanteessa kuin tilanteessa. Ja varovaisuutta pitää noudattaa alvariinsa!

Pysykää terveinä ja pitäkää luunne kasassa!

Hankin 10 vuoden jälkeen pitäväpohjaiset kengät!

Influenssa on nyt rokotettu

Kävin eilen Helsingin Kisahallilla ottamassa tai pikemminkin saamassa influenssarokotuksen. Paikalla oli varmaan toistasataa ihmistä odottamassa vuoroaan ja väkeä tuli ja meni. Toiminta oli tehokasta. Numerolappujen perusteella kutsuttiin aina 20 rokotettavaa kerrallaan hallin toiseen kerrokseen. Paikalla oli vastaava määrä rokottajia. Liukuhihnatekniikka toimi mainiosti. Itse pääsin prosessin läpi alle 20 minuutin eli ulko-ovelta ulko-ovelle.

Pari tuttavaani oli saanut rokotuksensa jo viime viikolla. Heille se oli aiheuttanut sitkeän kurkkukivun, johon ei tuntunut auttavan mikään. Kuumetta ei rokotus ollut heille nostanut. Nyt kipu jo lienee helpottamassa. Itselläni ei ole ilmennyt mitään uusia vaivoja kuluneen vajaan vuorokauden kuluessa. Jäljellä ovat samat entiset kivut, säryt, laiskuus ja jatkuva väsymys. Ne eivät enää jaksa yllättää ketään.

Odotukset kohdistuvatkin nyt tuleviin influenssaviruksiin. Mitä kirjaimia niillä esiintyy ja osuuko rokotussuoja niitä torjumaan. Parin edellisen vuoden rokotusten kirjaimet osuivat harhaan. Nyt aion jo etukäteen uskoa rokotusammattilaisten ennustustaitoon. En aio sairastaa ensi talvena mitään flunssia enkä influenssia. Ehkä?

Käykää rokotuksilla, jos niitä on tarjolla lähialueilla! Älkää suostuko pöpöjen kohteeksi! Ja ennenkaikkea pitäkää huolta kunnostanne jumppaamalla, lenkkeilemällä ja harrastamalla!

Seurasaaren syksyä

PS. Minua korjattiin aiheellisesti sanasta flunssa, jonka kuului olla tässä yhteydessä sisäsemmoinen eellä eli influenssa. Terveyttä kaikille!

Pieni välipostaus blogistani

Meinasin viime talvena siirtää blogini Wordpressiin, mutta kun havaitsin sen maksulliseksi alustaksi, päätin jatkaa Bloggerissa. Bloggerin ongelmana on vaan se, että se on jäykkä. Esimerkiksi kuvien liittäminen iPadilta on ollut hankalaa ellei jopa mahdotonta. Siksi monet postaukseni ovat sisältäneet pelkkää tekstiä. Nyt tuo ongelma lienee korjattu. Sitä todistaa kuva tämän postaukseni lopussa.

Tuo edellä kirjoittamani ei ollut kuitenkaan tämän postaukseni perusajatus, vaan se oli blogini teema. Kun aloin perustamaan blogia Wordpressiin, kysyttiin blogini teemaa. Onko se matkailua, elämäntapaa, harrastuksia tai jotain muuta hienoa vastaavaa? No kun ei ole, niin en osannut vastata.

Vaihtoehdoissa ei ollut kirjoittamisangstin purkamista, sekalaisia juttuja tai pään sisältä tulevia vuodatuksia. Arvaatte, etten osannut laittaa ruksia mihinkään aiheruutuun. Päätin siis jatkaa Bloggerissa sekalaisia vuodatuksiani. Harmi, sillä Wordpressissä olisi mahdollista muokata blogia  paljon monipuolisemmaksi ja näyttävämmäksi.

Sekalaisen vuodatuksen kirjoittaminen blogiin on minulla kuin puheripuli. Välillä sitä tulee ja välillä ei. Toisinaan putkahtaa mieleen jokin aihe, josta irtoaa kirjoitettavaa. Joskus ei löydy eikä synny mitään. Välillä kirjoittaminen on kuin pingispallon tunkeminen puutarhaletkuun. Ei mene ja jos menee, pallo särkyy. Siis jutusta tulee pelkkää huttua (nykysanonta, ehkä?).

No näillä kuitenkin mennään. Te sitkeät sissit, jotka viitsitte lukea vuodatuksiani, lämmin kiitos teille! Yritän jatkossakin tuottaa postauksia, joissa olisi edes jotain mielenkiintoista.

PS. Näinä päivinä se saattaa alkaa! Talvi nimittäin. Kannattaa vaihtaa autoon talvirenkaat mitä pikimmin ja katsella villahousut esille. Kun aamulla silmät avatessa maa on valkoinen, on em. jutuille tarvetta. Mukavaa talven odotusta!

Olen kirjoittanut reiästä käsivarressani. Tässä nähtävissä syntipukit. 

Sanojen näyttely Messukeskuksessa

Se oli päättänyt kirjallinen taho kerätä Suomen kirjaimet ja sanat nippuun muutamaksi päiväksi Helsinkiin Messukeskukseen. Olivat kutsuneet väen tutustumaan Kirjamessuihin.

Ja olihan niitä! Kirjoja ja koululaisia. Ponkaisin avajaispäivänä, torstaina paikalle. Meinasin jäädä nuorison jalkoihin heti ulko-ovella. Hyvähän se on jos nuorille järjestetään tutustuminen kirjailijoihin ja kirjallisuuteen. Monella esiintymislavalla ja osastolla sananikkarit kertoivat omista teoksistaan ja kaupallista toimintaa hoidettiin suunnattomista kirjaröykkiöistä ja -pöydiltä.

Tarjolla oli uutta kirjaa, käytettyä kirjaa, antikvaarikirjaa, runokirjaa, proosaa, tietokirjallisuutta, dekkareita, pokkareita, sarjakuvia, sänkyjä, kortteja, seurakunnan kahvitarjoilua, koristeita, tyynyliinoja, taidetta, silmälasin sankoja ja vaikka mitä. Tuskin tuolla kukaan jäi varsinaisesti osattomaksi.


Jos ei kirjat jaksaneet kiinnosta ja ikää oli yli 18 vuotta, saattoi siirtyä ylemmäksi Ruoka- ja Viinimessuille. Toisen kerroksen hallit olivat täynnä monenlaisia ruokaherkkuja ja viinejä. Löytyi toffeeta, juustoja, sämpylöitä, ohrarieskoja, ruokaöljyä, makkaroita ja luoja ties mitä muuta. Halliin oli ajettu katukeittöiden autoja, joissa tarjottiin monenlaista helppoa, herkullista syötävää. Rohkeimmat messuvieraat kävivät lunastamassa itselleen viinilasin ja juomakuponkeja. Sen jälkeen pääsivätkin kiertelemään mukin kanssa viininkaatajien pöytien äärellä. Itse en tuommoiseen menoon sotkeutunut. Olisi tullut vain huono olo ja ties vaikka olisi mennyt jonkun kanssa tilanne painiksi. Se voi voimantunnossa karata homma käsistä.

Jos et ole vielä ehtinyt Kirjamessuille, mene ihmeessä käymään! Ota reppu mukaan, niin on helpompaa viedä ostot mukaan kotiin. Siis kirjat ja oululaiset ohrarieskat. Ne on vaan molemmat niin hyviä!





PS. Ja senhän muistat tietenkin, että No jopas sattui! - Hupinovelleja löytyy painettuna tai e-kirjana useimmista nettikirjakaupoista. Ja lainattavaksi Helsingin ja Savonlinnan kaupunginkirjastoista, useista Lapin kirjastoista ja e-kirjana mm. Malmön kaupunginkirjastosta. Eli jos satut liikkumaan noilla huudeilla, niin käy lainaamassa! Tai ole rohkea ja tilaa omaksesi netistä, esim. Booky.fi:stä (klikkaa em. linkkiä!)!
 

 

 

On kiva olla parantunut!

Nyt se sitten loppui! Mikä loppui? Kohta puolitoista kuukautta jatkuneet päivittäiset käynnit terveyskeskuksessa. Se alkaa nimittäin tuo käsivarren reikä olla parantunut eli ummessa. Jäljellä on enää pari milliä syvä haava, joka parantuu laastarin alla jo itsestään reilussa viikossa.

Kyllä sain hyvää hoitoa! Niin hyvää, että tekisi mieli kaivaa heinäseiväs esiin ja tehdä käsivarteen uusi reikä. Mutta siitä saattaisi olla toisella kertaa enemmän käytännön harmia kuin tuosta parantumaisillaan olevasta. Oli se hoito niin osaavaa ja tehokasta! Tuli aivan luopumisen tuska mieleen. Päivittäisistä hoitotuokioista tuli lähes odottamani tapahtuma. Olihan se tietenkin aika paljon jonkin asteen kidutusta, mutta siihenkin tottui. Kumma kyllä! Prosessi sujui osaavien käsien toimesta rutinoituneella ja hellällä kädellä.

Vaikka tuosta hoitojaksosta jäi kohtalaisen hyvät kokemukset, ei terveyskeskukseen mielellään menisi hoitoa saamaan. Sehän tarkoittaa silloin, että jotain on terveydessä vialla. Pahoin vaan pelkään, että tulevat vanhusvuodet aiheuttavat aina vaan enemmän erilaisia kremppoja ja tarvetta käynteihin. Nyt kuitenkin tiedän, että siellä on pätevää, mukavaa, helläkätistä apua saatavilla.

Sydämelliset kiitokseni Laakson terveyskeskukseen vakiohoitajalleni M:lle, tuuraaja A:lle, naapurihuoneen tohtorille, Haartmanin päivystyksen haavahoitajille ja koko iloiselle, osaavalle hoitojoukolle! Lupaan jatkossa olla varovaisempi. Ainakin yritän!