On kiva olla parantunut!

Nyt se sitten loppui! Mikä loppui? Kohta puolitoista kuukautta jatkuneet päivittäiset käynnit terveyskeskuksessa. Se alkaa nimittäin tuo käsivarren reikä olla parantunut eli ummessa. Jäljellä on enää pari milliä syvä haava, joka parantuu laastarin alla jo itsestään reilussa viikossa.

Kyllä sain hyvää hoitoa! Niin hyvää, että tekisi mieli kaivaa heinäseiväs esiin ja tehdä käsivarteen uusi reikä. Mutta siitä saattaisi olla toisella kertaa enemmän käytännön harmia kuin tuosta parantumaisillaan olevasta. Oli se hoito niin osaavaa ja tehokasta! Tuli aivan luopumisen tuska mieleen. Päivittäisistä hoitotuokioista tuli lähes odottamani tapahtuma. Olihan se tietenkin aika paljon jonkin asteen kidutusta, mutta siihenkin tottui. Kumma kyllä! Prosessi sujui osaavien käsien toimesta rutinoituneella ja hellällä kädellä.

Vaikka tuosta hoitojaksosta jäi kohtalaisen hyvät kokemukset, ei terveyskeskukseen mielellään menisi hoitoa saamaan. Sehän tarkoittaa silloin, että jotain on terveydessä vialla. Pahoin vaan pelkään, että tulevat vanhusvuodet aiheuttavat aina vaan enemmän erilaisia kremppoja ja tarvetta käynteihin. Nyt kuitenkin tiedän, että siellä on pätevää, mukavaa, helläkätistä apua saatavilla.

Sydämelliset kiitokseni Laakson terveyskeskukseen vakiohoitajalleni M:lle, tuuraaja A:lle, naapurihuoneen tohtorille, Haartmanin päivystyksen haavahoitajille ja koko iloiselle, osaavalle hoitojoukolle! Lupaan jatkossa olla varovaisempi. Ainakin yritän!