Punkaharju - taidetta ja kulkuvälineitä

Oli helteinen kesälauantai, kun perheen nuoremmalla taholla syntyi polte käydä Punkaharjulla. Paikka on vähän kuin suutarin kengät, liian lähellä, joten siellä ei tule juurikaan käytyä. Mökiltä on sinne matkaa alle 30 km, joka tuntuu olevan jotenkin liian kaukana.

Oma osuutensa on toki silläkin, että jotkut ryökäleen rutjakkeet tuhosivat Retretin mainion, erikoisen taidenäyttelykompleksin. Siellä tuli erinäisen kerran tuijotettua silmät kipeiksi mm. Simbergin, Gallen-Kallelan, Edelfeltin ja monen muun maanmainion taiteilijan kätten tuotoksia. Kallioluolissa oli näytillä monen sortin modernia nähtävää. Ja sitten iskivät bisnesmiehet kätensä laitokseen ja tärvelivät sen raunioiksi. Nyt se lahoaa paikoilleen.

Matkalla kohti Taidekartanoa saimme todistaa suomalaista matkustamisen historiaa. Savonlinnasta saapui Retretin asemalle museohöyryjuna Ukko-Pekka-veturin vetämänä. Juna liikennöi tuon viikonlopun ajan Savonlinna-Punkaharju väliä. Saimme todistaa pysäkin tapahtumat ja höyryävän liikkeellelähdön. Olihan siinä tarjolla rutkasti nostalgiaa tämmöiselle Pohjois-Pohjanmaalla rautatieaseman vieressä kasvaneelle pojalle.

Suljetun Retretin vieressä sijaitsee Taidekartano Johanna Oras. Kartano koostuu päärakennuksen näyttelytiloista, sivurakennuksen elämänkertanäyttelystä (asusteita, muistoesineitä ja lehtileikkeitä) ja ateljeerakennuksesta. Oivallisen hyvin hoidettu ja siisti kokonaisuus koko kartano! Kiersimme tuolla kaikki paikat ja tuijotimme Oraksen värikästä tuotantoa, juhla-asuja ja loppuun puristettuja maalituubeja. Tykkäsin taulujen realistisista kuvauksista ja etenkin väreistä. Hinnoista en tykännyt! Tauluista kuvia alempana.

Taidekartanon päärakennus

Rakennuksessa Oraksen asuja ja muistoesineitä

 Sitten ajoimme katsomaan Valtionhotellia ajatuksena siemaista kupposet kahvia kuuman kesäpäivän ratoksi. Se jäi kuitenkin haaveeksi, kun tupa oli täynnä lounasvieraita. Paikan ehtoisa emäntä Saimi Hoyer näkyi keskustelemassa lounasvieraiden kanssa.

Siirryimme suosiolla kohti Metsämuseo Lustoa, josta löysimme kaipaamamme kahvit ja epäterveelliset leivonnaiset. Museokäynnin säästimme ensi kertaan. Museon aulan kaupasta mukaamme tarttui kuitenkin punkaharjulaista hunajaa. Luston edessä saimme toisen tuulahduksen menneen ajan kulkuneuvoista, kun paikalle kaarsi vanha linja-auto. Auto liikennöi Punkaharjun matkailukohteiden välillä. Auton saapuminen todisti nenään katalysaattorin suuren merkityksen ihmisnenälle. Kyllä historiallinen pakokaasu ei ollut mukava kokemus - vaikuttava kylläkin!

Suosittelen tutustumaan Punkaharjuun, kun liikutte maisemissa! Siellä kannattaa vierailla etenkin Metsämuseo Lustossa, jossa on erittäin kattava näyttely suomalaisesta metsähistoriasta. Myös Valtionhotelli ja Oraksen taidekartano ovat must-paikkoja.

Ja kesä jatkuu - ainakin tänään lämpömittarin näyttäessä varjossa +28 C.

Ja sitten Johanna Oraksen taidetta

 

 

 

Työvälineet

Ateljeen nurkkaus

Tori.fi ja venekauppaa

Sitä kun olen nykyaikainen seniori, niin yritin tehdä venekauppaa nykyaikaisia kauppakanavia hyödyntäen. Erinäisten seikkailujen ja mielenpahoittamisten kautta rantaani ”ajautunut” perintötekninen vene alkoi muodostua huolenaiheeksi. No, eikun kauppaamaan sitä!

Kun kaikki tuntuivat vannovan Tori.fi:n nimeen, niin sinnehän sitä minäkin sitten tyrkkäsin tuon laitoksen kaupan. Tungin ilmoitukseen kehutekstiä sormenpäät kipeinä ja muutamia näyttäviä valokuvia kauppatavarasta. Kaupan oli hikipäässä pari vuotta aiemmin hiomani, maalaamani ja puuosat uusimani kuttaperkkavene (kotkalaisten tosivenemiesten ilmaisu lasikuituveneelle) ja sen perään liitetty moottori.

Ja kiinnostustahan riitti! Muutamien päivien aikana ilmoitusta oli luettu noin 700 kertaa. Mutta missä viipyivät oikeat ostajat? Reilun parin viikon aikana sitten otti yhteyttä yksi oikea huijari, toinen lähes ”huijari” (ei vastannut, kun lähetin vastineeni tarjoukseen) ja kaksi venäläistä, jotka olisivat ostaneet pelkän moottorin. En halunnut myydä pelkää moottoria, kun veneen ”hävittäminen” yksin olisi ollut vaikeaa. Kyllästyin erityisesti sen ”huijarin” yksipuolisiin viesteihin ja nappasin ilmoituksen pois netistä.

Pureskelin hommaa mielessäni viikon verran ja tirvaisin lopulta ilmoituksen takaisin Tori.fi:hin. Tätä kirjoittaessani veneen osti tolokun mies (oululainen sanonta kunnon miehestä). Ilmoitusta luki VAJAAN VUOROKAUDEN aikana 305 henkilöä. Tarjouksia ei kuitenkaan tullut tuon vuorokauden aikana enempää kuin tuo yksi. Ja kun vene ja moottori olivat suorastaan loistokuntoiset. Ei ymmärrä tätä nykyaikaista markkinataloutta! Markkinaa on, mutta taloutta ei! En oikein tykännyt tuommoisesta veneiden katseluista! Paitsi tykkäsin, kun vene meni kaupaksi asiallisella taksalla huomioiden ikätekijät - veneen, ei minun!

Miksikö möin? Siksi, kun taho, jota varten veneen kunnostin ja sitä hellästi pitelin, ei tarvinnutkaan sitä. Lisäksi omat valtavat, mutta jo oudosti hiipuneet fyysiset voimani (painotan vielä, että niitä oli runsaasti aiempina vuosina) eivät enää riittäneet telakointipuuhiin. Ihmettelen vaan, että hauiksiin tallentamani voima on kadonnut ihmeellisellä tavalla. Ei ole voima ikuista, vaikka elokuvan avaruusmies sanookin "May the Force be with you!"

Tuossa se oli ja tuonne se meni - se vene!

Vai tuli vielä Oulun traveleri! Ja höpöt kanssa!

Eihän siitä mitään tullut! Aikataulut meni keturalleen niin, että oikein hatuttaa. Tätä kirjoittaessani minun piti istua autossani suhaamassa kohti Oulua, mutta ei! Niin ja kaupata "No jopas sattui!"-kirjaa matkan varrella oleville potentiaalisille tahoille. Nyt istun mökin tuvassa kirjapinoni kanssa ja kuuntelen sateen ropinaa peltikattoon. No ei auta kuin toivoa uutta, parempaa yritystä!

Sen verran kuitenkin sain kokemusta Airbnb:stä, että totesin järjestelmän toimivaksi. Yhteydenpito oululaiseen vuokraisäntään oli sujuvaa ja nopeaa. Ja varauksen peruuttaminen onnistui yhdellä napin painalluksella Airbnb:n sivulla. Siinä yhetydessä kysyttiin vaan syytä peruuntumiseen, mutta se oli taulukon vaihtoehdoista ruksaamalla selvä. Osan maksamastani varauksesta saan takaisin suoraan luottokorttitililleni muutaman päivän sisällä.

Korintin kanava

Mutta on se vaan nykyaikaisella matkailijalla helppoa tuo varausten tekeminen! Matkalippujen ja majapaikkojen varaaminen onnistuu helposti netissä verkkosivuilla tai mobiililaitteella sovelluksilla. Tarjolla on kotimaan kulkuvälineitä, kuten VR, ExpressBus, Onnibus, Finnair, Norwegian ja monia muita.

Bourbon Street

Ulkomaiden matkavarauksiin löytyykin sitten vielä mittavampi joukko osoitteita. Majoituksia saa kotimaahan ja ulkomaille monien sivustojen kautta, kuten esim. hotellien omat sivut, Airbnb, Trivago, Hotels.com, eBookers. Lentoja on tarjolla lentoyhtiöiden omilla sivuilla, mutta myös esim. osoitteissa SuperSaver, Momondo, SkyScanner.

Jackass-pingviinejä Boulders Beachilla

Pienenä vinkkinä lienee paikallaan mainita, että kun suunnittelet matkaasi ja selailet nettiä, niin käytä incognito-tilaa selaimessasi. Tuolloin selaustietosi eivät yhdisty sinuun, kun taas uudelleen etsit lentoa tai majoitusta. Saat aina selaushetkellä parhaat tarjoukset, eikä kiinnostuksesi määrättyyn paikkaan jää järjestelmän muistiin. Toki, jos käytät esim. Hotels.com-sivua, saat henkilökohtaisia tarjouksia.

Matkavarausten nettiviidakko on hyvin laaja ja siihen pääsee sisälle parhaiten googlailemalla matkalaisten kokemuksia esim. matkablogeista. Sieltä löytyy hyviä vinkkejä.

Käykää matkoilla, sillä matkailu avartaa!   Laitan mukaan pienen kuvakavalkadin maailman turuilta.

Mount Pilatuksen pillimiehet

Bangaloren "katukisa"

Moorean majatalo

Hongkongin taloja

Haitin piraattilaiva

Hua Hinin rento vartija

Brandenburgin portti

Alpeille sitä on vaan aina ikävä!

Suomen Lappi vie kaikista voiton!

Minusta tulee nykyaikainen traveleri!

Olen muutaman menneen vuosikymmenen aikana saanut ilon yöpyä tasokkaissakin majataloissa. Olen painanut pääni tyynyyn mm. Chicagossa The Drake-hotellissa, Washingtonissa The Hay-Adams-hotellissa ja Moorealla InterContinental Resortissa.

Nyt olen tekemässä uuden aluevaltauksen. Siirryn moderniin tapaan majoittua matkoilla. Lähden muutamaksi päiväksi sukuloimaan synnyinpaikkakunnalleni Ouluun. Olen varannut sieltä  elämäni ensimmäisen Airbnb-majoituksen.

Etsintä alkoi iPadin Airbnb-sovelluksella. Olin ladannut sen jo aiemmin laitteelleni ja kirjautunut sovelluksen käyttäjäksi, joten muodollisuudet olivat jo valmiiksi kunnossa. Asetin hakupaikkakunnaksi Oulun ja määrittelin päivät tarvitsemallani majoitukselle, sovellus antoi luettelon tarjolla olevista vaihtoehdoista. Muutettuani hakutuloksen antaman luettelon kartaksi, pystyin rajaamaan aluetta kahdella sormella (pienentämällä tai suurentamalla) ja näkemään valitun alueen tarjonnan. Kartalla olevia rahamerkkejä (päivähinta kullekin majapaikalle) napauttamalla, pystyin katsomaan mielestäni sopivan hintaisen majoituksen yksityiskohtia.

Tarjontaa oli kohtalaisen paljon. Hintahaarukka oli suuri ja vaihtoehdot monenlaiset. Keskustassa oli tarjolla paljon pieniä asuntoja, pääosin kerrostaloyksiöitä. Kun hakualuetta laajensi esikaupunkialueille, tuli tarjolle isompia asuntoja kerrostaloissa ja rivitaloissa. Myös majoituspaikkojen taso ja vuodekapasiteetti vaihtelivat paljon.

Kun olin valinnut kartalta mieleiseni majapaikan, siirryin maksamaan. Varausmerkintöjen yhteydessä oli mahdollisuus kirjoittaa asunnon vuokraajalle matkastani ja lisätoiveita majoituksen suhteen. Noiden toimien jälkeen sain heti sähköpostiini tarkan osoitteen, vuokraajan yhteystiedot ja kuitin maksusta. Tunnin sisällä varauksen tekemisestä lähetti vuokraisäntä sähköpostilla tervetulotoivotuksensa. Sovimme vielä viesteillä avaintenluovutuksen ajankohdan. Varaaminen sujui todella helposti ja nopeasti. Oulussapa se lopputulos selviää!

Viestittelen Oulussa käytyäni, miten reissu onnistui! Tästä se moderni matkailuni alkaa!


PS. Jos höpökirjani ”No jopas sattui!” kiinnostaa, voit tilata sen paperikirjana (250 sivua) osoitteesta https://holvi.com/shop/Marksbook/   ja e-kirjana esim. iBooks-kaupasta (Applen laitteilla) tai Google Play-kaupasta (Android-laitteilla). Jos kuitenkin olet totista sorttia, älä tilaa!

Olinhan siellä vatukossa minäkin

Pienehkön painostuksen ja suurehkon huonon omantunnon pakottamana minäkin raahauduin mökin lähimetsän vattupusikkoon. Tai eihän siellä oikeastaan enää ollut sitä pusikkoa. Oli vain alkava mäntymetsä ja kuihtuvat vattupuskien varret. Ja tietenkin armoton helle.

Matkalla pusikkoon huomasin Nokian Kontio-saappaiden ikääntyessään muuttuneet ominaisuudet. Vaikka olinkin paikannut saappaat polkupyörän kumille tarkoitetulla paikalla, se ei selittänyt tuota oleellista muutosta. Saappaat olivat paljon raskaammat kuin koskaan ennen. Ne eivät enää kulkeneet mättäiden tai maassa makaavien puunrunkojen yli samalla kepeydellä kuin ennen. Onkohan noissa 70-luvun laatusaappaissa valmistusvaiheessa käytetty jotain oudosti muuntuvaa kumilaatua? Tuntuivat paljon raskaammilta kuin ennen.

Metsässä ei tarvinnut kuitenkaan olla yksin. Suunnaton määrä paarmoja, kärpäsiä ja hyttysiä seurasi jokaista liikettäni. Niillä oli polttava tarve päästä ihokontaktiin kanssani. Enimmäkseen nuo kontaktieleet kohdistuivat pääni näkyviin osiin. Tiedän, että ihmisten pitäisi keskustellessaan pyrkiä pitämään katsekontakti, mutta en tiennyt tuon käyttäytymissäännön koskevan eläimiäkin. Vai halusivatko osoittaa marjastajalle hellyyttä? Tästä uudesta tavasta en pitänyt!

Kuihtuneissa puskissa oli varsin vähän marjoja ja nekin pääosin kuivia, pieniä rupukoita. Sain kerättyä vajaan kahden tunnin ötökkäseurustelun lomassa puolisen litraa vattuja. Ei mikään hurraa-saalis!

Helsingin Sanomien kirjoitus helteen vaikutuksesta vanhukseen tuli myös koettua reissun yhteydessä. Huolimatta muille jakamistani neuvoista, en ollut tietenkään varautunut kuumuuteen vesipullolla. Niinhän siinä kävi, että siitä oli seurannaisvaikutuksia. Mökille palattuani käväisin suihkussa, joka vilvoitti hieman. Mutta pahinta oli pian paluun jälkeen alkanut pieni päänsärky ja tuntia myöhemmin armoton väsymys. Onneksi selvisin niistä vesitankkauksella ja nokkaunilla.

Muistakaa olla varovaisia näiden hellekelien kanssa! Juokaa tarpeeksi vettä ja suojautukaa riittävästi auringonpaisteelta!

Kyllä on metsä kuivaa! Mustikan varvutkin ovat muuttuneet aivan harmaanruskeiksi.

Sääherran säätökampi

Kyllä on heittänyt olon aika pirulliseksi! Olen vuosien saatossa mitä ilmeisimmin suututtanut tuon säästä määräävän herran. Enhän minä nyt aivan sillain tarkoittanut! Sorry! Ajattelin vaan, että olisihan se mukavaa, jos säät olisivat paremmin tämmöiselle pulskalle ihmiselle sopivat.

Nyt se perk...n ukko venkslaa sitä kampea ääriasennosta toiseen. On se hittoa, ettei se osaa säätää sitä vaan pikkusen, sillain asteittain. Se vaan heittelee sitä kampea raakalla kädellä minne se sattuu stoppaamaan. Vai onkohan nuo säätölaitteet ostettu joskus muinoin entisen ison naapurimaan traktoritehtaan ylijäämävarastosta? Olisiko se semmoinen Pelarustiikki-traktorin vaihdekeppi, joka sekään ei ikinä sattunut oikeaan hahloon ja rutisi vielä rajusti asettuessaan satunnaiseen kohtaan?

Pitäisiköhän meidän kerätä kolehti ja ostaa sääukolle nykyaikaiset vehkeet? Eihän se passaa, että televisiossa Pekka, Miina, Kerttu, Seija ja ne muut säänkertojat hipovat näppärästi seinälle laitettuja sääkarttoja. Eikä heilu kammen eikä piipun kanssa kertoessaan arvauksiaan. Ja taivaalla se ukko sitten rusauttelee sinnepäin isolla ruosteisella kammella. Ja me saadaan niskaamme mitä sattuu!

Nykyään on saatavilla kaikenlaisia tietotekniikkaan perustuvia säätölaitteita, joita käsitellään näppäilyillä tai hipaisuilla. Ukkokin saisi istua isossa, leppoisassa nojatuolissa ja näppäillä vaikka iPadillä olevaa säätöasteikkoa. Valitsisi vaan ensin alueen, säätyypin ja lopuksi läpötilan. Ja tarkkuus olisi asteen murto-osia. Ja kansa olisi tyytyväinen.

Voi olla, että lopetan säästä kommentoimisen! Tai sitten en! Mutta lämmöt alkavat riitellä minulle! Voitaisko palata entiseen maailman tyyliin? Päivällä paistelisi aurinko puolipilviseltä taivaalta, lämpöä olisi +19 - +21C ja yöllä tulisi vettä kuin aisaa. Tuosta rytmistä minä tykkäisin! Ja luonto!

PS. JOS TUO VIESTINI EDELLÄ EI MENE PERILLE, MUISTAKAA JUODA PALJON VETTÄ, KÄYDÄ VÄLILLÄ PISSILLÄ JA SUOJATA ITSENNE PAAHTEELTA!

 Tässä historiallinen Citikka messuilta.

Lämmintä piisaa - LIIKAAKIN!

Kaikki varmaan muistavat laulunsanat ”Miksi puhelin ei soi, sitä ymmärtää en voi, miksi puhelin ei soi?”

En ollut pohtinut tuota ennenkuin tulin vilkaisseeksi mökkipuhelintamme. Ei, ei se soinut, vaan satuin vilkaisemaan sitä ohikulkiessani. Puhelimeen rautalanganpätkällä integroitu lämpömittari kertoi puhelimen hiljaisuuden syyn. Eihän mikään puhelin voi toimia noilla asteilla! Puhelimeen ja mittariinkaan ei ollut edes paistanut aurinko, ja siitä huolimatta asteet olivat yli Suomessa sallitun rajan, +30 C. Tuskin teidän kannattaa edes kysyä minulta, tykkäsinkö tai tykkäänkö!


En todellakaan tykkää, sillä ison joukon vanhuksia eli nykytermein senioreita tapaan, minäkään en kestä näitä kuumuuksia. Toissapäivänä epäilin jo ongelmia iskeytyneen sukuvikaiseen sydämeeni. Olo oli ahdistava, happea ei meinannut riittää keuhkoon asti, heikotti, huimasi ja elo oli mitä ilmeisimmin valumassa, oletettavasti sormeen pihalla tulleesta haavasta, maan multiin. Oli oli kuin pienyrittäjällä ennen verotarkastusta.

Apu löytyi kuitenkin pienistä pillereistä, kylmästä suihkusta ja ennen kaikkea ilmalämpöpumpun viilennysominaisuudesta. Kylmän veden juominenkin auttoi. Viileällä lattialla makaaminen verhoilla pimennetyn mökin tuvassa helpottivat olon seuraavan päivän uuteen lämpökoitokseen. Nyt on jo hieman oppinut tähän tukalaan keliin ja ehkä elimistökin alkaa tottua näihin hulluihin asteisiin.
Kunhan myös muistaa juoda vettä riittävästi! Mehuakin voi juoda.

Jos olisimme olleet kotona Stadissa, ei tällaista lämpötilaa olisi kestänyt mitenkään asunnossamme. Eli ainoa keino kestää tämä, olisi ollut istuminen joko taloyhtiömme alakerassa kellarikomerossa tai parkkihallissa.

Onneksi hankimme mökillemme lämpöpumpun kymmenisen vuotta sitten. Siitä on ollut suunnaton apu alemmissakin lämpötiloissa, saati syksyn alkavissa viileissä. Loistokeksintö!

ELI SENIORIKUMPPANIT, OLKAA VAROVAISIA HELTEIDEN KANSSA, PYSYKÄÄ VARJOSSA JA VIILEISSÄ TILOISSA SEKÄ MUISTAKAA JUODA TARPEEKSI NESTEITÄ!

PS. Näissä keleissä alkoholipitoiset juomat eivät ole suositeltavia nesteitä eikä kahvi, vaikka kuinka kovasti tekee mieli siemaista välillä kupponen!