Matkalla pusikkoon huomasin Nokian Kontio-saappaiden ikääntyessään muuttuneet ominaisuudet. Vaikka olinkin paikannut saappaat polkupyörän kumille tarkoitetulla paikalla, se ei selittänyt tuota oleellista muutosta. Saappaat olivat paljon raskaammat kuin koskaan ennen. Ne eivät enää kulkeneet mättäiden tai maassa makaavien puunrunkojen yli samalla kepeydellä kuin ennen. Onkohan noissa 70-luvun laatusaappaissa valmistusvaiheessa käytetty jotain oudosti muuntuvaa kumilaatua? Tuntuivat paljon raskaammilta kuin ennen.
Metsässä ei tarvinnut kuitenkaan olla yksin. Suunnaton määrä paarmoja, kärpäsiä ja hyttysiä seurasi jokaista liikettäni. Niillä oli polttava tarve päästä ihokontaktiin kanssani. Enimmäkseen nuo kontaktieleet kohdistuivat pääni näkyviin osiin. Tiedän, että ihmisten pitäisi keskustellessaan pyrkiä pitämään katsekontakti, mutta en tiennyt tuon käyttäytymissäännön koskevan eläimiäkin. Vai halusivatko osoittaa marjastajalle hellyyttä? Tästä uudesta tavasta en pitänyt!
Kuihtuneissa puskissa oli varsin vähän marjoja ja nekin pääosin kuivia, pieniä rupukoita. Sain kerättyä vajaan kahden tunnin ötökkäseurustelun lomassa puolisen litraa vattuja. Ei mikään hurraa-saalis!
Helsingin Sanomien kirjoitus helteen vaikutuksesta vanhukseen tuli myös koettua reissun yhteydessä. Huolimatta muille jakamistani neuvoista, en ollut tietenkään varautunut kuumuuteen vesipullolla. Niinhän siinä kävi, että siitä oli seurannaisvaikutuksia. Mökille palattuani käväisin suihkussa, joka vilvoitti hieman. Mutta pahinta oli pian paluun jälkeen alkanut pieni päänsärky ja tuntia myöhemmin armoton väsymys. Onneksi selvisin niistä vesitankkauksella ja nokkaunilla.
Muistakaa olla varovaisia näiden hellekelien kanssa! Juokaa tarpeeksi vettä ja suojautukaa riittävästi auringonpaisteelta!
Kyllä on metsä kuivaa! Mustikan varvutkin ovat muuttuneet aivan harmaanruskeiksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti