Rooma, ikuinen kaupunki - 2. Kirkkoja

On se roomalainen ollut ennen ja nykyäänkin ilmeisen uskontoon taipuvainen ihminen! Siinä jäävät meidän kotimaamme uskonnon harjoittajat toiseksi. Tai ainakin näin voisi kirkkojen määrästä päätellä. Ja on ollut monensortin pensselinheiluttajaa ja kaivertajaa asialla kirkkojen rakennushommissa. Mutta kyllä ovat Rooman kirkot sisältä katsomisen arvoisia kaikkine taideaarteineen. Kauniita kuin mikä!

Roomaan on tehty niin monimutkaista ja satoja vuosia kestäviä palvontapaikkoja, että pois se meistä. Kotomaassa ei ole suomalainen kirkonrakentaja tarvinnut muuta kuin veistokirveen ja päresahan. Siinä ei ole turhaan kruusailtu kun on rakennettu huonetta, jossa saa hiljentyä ja veisata virsiä. Ja pieniä ovat meidän huoneet roomalaisten rinnalla paitsi tietenkin Kerimäen puukirkko.

Roomalainen kirkonpykääjä on kaivellut kivenhakkausvälineineen monensortin vänkkyrää saleihin ja maalarimestarit on käyttäneet enemmän värejä tauluihin ja alttareihin, mitä Tikkurila Oy on tarjonnut olemassaolonsa aikana sävyjä yhteensä. Ja alttareita on joka kirkossa jonkinmoinen määrä.

Että osaa olla mahdoton ero uskonnon harjoittamispaikoissa vaikka ollaan samalla mantereella. Nostan hattua kyllä molemmille suunnille - etelälle ja pohjoiselle. Kummallakin on omat hyvät puolensa! Se on uskonasia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Seuraavaksi kuvia roomalaisten uskonsalien ulko- ja sisäpuolilta. Kaikkia kuvauskohteita en valitettavasti osaa nimetä.

Pietarinkirkko Vatikaanissa

Panteonin julkisivu

Pantheonin sisäänkäynti

Pantheon sisältä

Pantheonin pääalttari

Seuraavat kuvat ovat Santa Maria degli Angeli e dei Martiri - kirkosta. Kirkko sijaitsee Piazza della Repubblican reunalla lähellä Terminin rautatieasemaa.

Basilica Santa Maria degli Angeli e dei Martiri

Lisää Rooman kuvia tulossa ...

Rooma, ikuinen kaupunki - 1. Matkustaminen

Kevään vesi- ja räntäsadekelit meni unelmoidessa lämmöstä ja auringosta, mutta mistäpä niitä matkalaiska vanhus löytäisi? Niitä kun ei ole tarjolla 10-raitiovaunun reitillä. Lopulta paine kasvoi sietämättömäksi, etenkin kun muutaman päivän helteen jälkeen säägurut lupasivat kevään ensikukkien peitoksi räntää ja yöpakkasia.

Internet, tuo ihmeellinen eläin, avusti ahdingon purkamisessa. Pienen selailun jälkeen löytyi Finnairin sinivalkoisilta siiviltä parin päivän päähän tilaa ja Hotels.com:sta rajattomasti hotellivaihtoehtoja. Ja lämpöäkin oli luvassa! Nämä kaikki asiat toteutuivat perillä Roomassa juuri sinä aamuna kun koti-Stadissa aloitettiin nollakelillä ja räntäodotuksilla.

Fiumicinon lentokentällä laskeutui suomalaisen seniorin kalpealle iholle jumalainen lämpö ja Tyrrhenanmeren hönkimä kevyt, kuuma kosteus. Voiko kylmää pakenevalle tarjota enää enemmän nautintoa? No kyllähän sitä seniorillekin aina kannattaa ehdotella nautintotarjouksia ja Roomahan niitä tarjoaakin.

Viisaasti valittu majatalon sijainti reilun sadan metrin päässä Terminin asemalta säästi jalkoja ja kulkuneuvon hankinnan vaivaa. Terminille kulki lentoasemalta sujuvasti ja pehmeästi Leonardo Express-juna, joka taittoi matkan puolessa tunnissa. Tovi saatiin odotella hotellin sisäänkirjautumisaikaa, joka tovi vietettiinkin nauttimalla roomalaisen herkkukeittiön parhainta antia Terminin aseman McDonaldsissa. Siinä yhtyivät globaali kulinarismi, amerikkalainen tuote italialaisesta keittiöstä ja suoraan suomalaiseen suuhun. Ja perinteisen hyvää oli ja varmaan terveellistäkin - ehkä!

Ja Roomaa käveltiin 4 päivää hikeen asti! Sieltä seuraavaksi muutama kuva ja jatkoa ehkä seuraa.

Colosseun

Colosseumin katsomorakenteita

Tiber-joki

Katutaiteilija työssään

Laukkukauppa

Blogin kirjoittamisen anatomia

Mikähän se mahtaakaan olla se varsinainen riemu somettamisessa? Niinkuin tämmöisessä blogin kirjoittamisessa? En oikein tiedä!

Aloitin blogin väsäämisen kun polte kirjoittamiseen oli palava. Ja ajattelin, että kait minulla on jotain sanottavaakin. Mutta totuus olikin toinen! Tekstit ovat tulleet kuin kevätsateet, yllättäen, mutta ei yhtä runsaina. Sisältö on tosin samankaltaista eli sekavaa.

Kun kirjoitin ensimmäiset postaukseni, luotin siihen, että edes sukulaiseni lukevat niitä. Mutta totuus olikin toinen, huolimatta siitä, että useaan otteeseen ilmoitin heille kirjoitusteni osoitteen. Ei kertynyt lukijamäärät sukulaisistani. Ei kiinnosta tai tuntevat minut liian hyvin tai ovat väsyneet minun juttuihini. Jokin tai kaikki noista ovat syynä vähäiseen kiinnostukseen.

Olen kuitenkin iloinen kaikille vakituisille lukijoilleni! Haluan kiittää heitä molempia kiinnostuksesta tekstejäni kohtaan! Vuodatukseni, sydänvereni ja runsaat sanani eivät ole menneet täysin hukkaan.

Lähes 3,5 vuoden aikana olen riipustanut 424 postausta ja lukijoitten kokonaismääräkin on ollut, huolimatta edellisestä kommentistani, aika hyvä. Yleisimmin ovat kiinnostaneet matkailuun liittyvät jutut, jotka tuovatkin runsaasti kävijöitä blogisivulleni ilmeisesti hakukoneiden avustamana. 

Tässä nyt odottelen niitä saderyöppyjä käsi poskella kevätviiman taas puhaltaessa ulkona. On vappu, aurinkoa ja kylmää!

Teille uskollisille lukijoilleni, molemmille, kiitos kiinnostuksestanne ja aurinkoa kesän odotukseenne! 

Talvinen Helsinki

Nenäliinat on hieno keksintö!

Se meni pääsiäinenkin sitten sutakkaan ohi! Tuli avattua mökkikausikin.

Matka mökille sujui rattoisasti radioa kuunnellen ja auringonpaisteesta nauttien.

Perillä odotti sula piha, jäinen järvi ja paennut vesi. No eipä siinä mitään muuta kuin patterit pöhisemään täysille, rakennuspuhallin hönkimään lisälämpöä, ilmalämpöpumppuun säädöt kohdilleen ja takkaan tulet. Ja lämpöä alkoi syntyä!

Ensimmäisen kerran oli mökin edustakin lumeton ja jäätön. Normaalisti edustalla on ainakin 1,5 metrinen isolta peltikatolta valunut jäätynyt lumivuori, jonka sulaminen ja levittäminen on kestänyt pahimmillaan puoliväliin kesäkuuta.






Ensimmäinen yö meni rattoisasti nopeasti lämmenneessä mökissä. Ainoastaan aamu toi yllätyksen. Koska kaupungin valot eivät olleet kertoneet illan ja yön tapahtumista,oli yllätys täydellinen. Maa oli peittynyt valkoiseen lumivaippaan.

Onneksi ei tarvinnut lähteä lumitöihin, sillä flunssapaholainen oli iskenyt ja päivän puuhiin kuuluivat ensisijaisesti kurkkukivun torjuminen ja orastavan yskän oikeaoppinen köhiminen.

Loppuaika pääsiäisestä kuluikin takakammarissa karanteenissa. Tavoitteena oli varjella paikalle saapunutta perheen nuorempaa polvea taudilta.




Pääsiäinen loppui sitten aikanaan ja paluu sivistyksen pariin koti-Stadiin koitti. Ei hellittänyt yskä ja lisukkeeksi saapui nuha. Lisäksi karanteeni ei auttanut, sillä tauti levisi perhepiirissä.Suurin hyöty tilanteesta onkin kolissut apteekkien ja nenäliinan valmistajien laariin. Jo mökkipaikkakunnan apteekkari sai osansa ja nyt myös Stadin apteekkari on kerännyt omat hyötynsä. Näillä pillerimäärillä luulisi meidän talouteen olevan tulossa melkoiset apteekkibonukset!

Kyllä naureskelin alkuvuoden flunssalta välttyessäni niitä, jotka eivät ottaneet rokotetta. Mutta en naureskele enää, sillä taisin saada palkkani siitä riemusta näinä viikkoina!

Eli yskitään ja niiskutellaan matkan päästä jos tavataan! Ja laitetaan käsidesit peliin!

Miltä tuntuu vanheta?

Päivä päivältä ja vuosi vuodelta tuntuu meikävanhus kokevan aina vaan suurempia muutoksia itsessään ja elämässään. Mikään ei ole kuin ennen ja kaikki on niin toisin. Miksi moni asia ei enää suju ja jos sujuu, niin miksi toiset asiat hidastuvat ja toiset nopeutuvat?

Miksi aamulla on niin vaikea nousta sängystä? Miksi yö meni enimmäkseen valvoessa? Miksi uni ei tule eikä pysy silmissä? Miksi yöllä on pakko pissiä? Miksi selkä ei meinaa aamulla oieta? Miksi jalkoja joutuu herättelemään pitkään? Miksi käveleminen on köpöttelyä? Miksi kynnykset ovat niin korkeita?

Miksi pukeminen on niin hankalaa? Miksi jalat ovat niin alhaalla, ettei yllä laittamaan sukkia jalkoihin? Miksi pää ei enää sujahda paidan kaula-aukkoon sukkelaan? Miksi selkä ei taivu? Miksi housujen kaulus kutistuu jatkuvasti? Miksi palelee niin usein? Joutuuko pitkiä kalsareita pitämään kesälläkin? Saako enää koskaan pitää lyhyttä kesätakkia?

Miksi ruokaa ei tee mieli? Miksi ruokaa tekee jatkuvasti mieli? Miksi suolaa joutuu aina lisäämään? Miksi kahvi on niin hyvää, mutta närästää rinnassa ja polttelee vatsassa? Miksi ruokien maku on kadonnut? Miksi aina tekee makeaa mieli? Miksi muka ei kakkua ja herkkuja saisi syödä? Miksi pelkkä vesilasin katsominen pissittää?

Miksi ravinto on pillerivoittoista? Miksi pitää syödä niin monia vitamiineja? Eikö ole vielä keksitty yhtä särkypilleriä, joka tepsisi kaikkiin särkyihin? Miksi poretabletti on helpompi niellä kuin hevospilleri? Miksi kurkku on kaventunut? Miksi usein yskittää? Miksi iho muistuttaa näkkileipää? Pitääkö loppuelämä rasvata koko kroppaa? Miksi aina särkee jotain tai joka paikkaa?

Miksi silmälasit joutuu uusimaan aina vaan nopeammin? Miksi kaikki maisemat ovat niin suttuisia ja sumussa? Miksi sirkkojen sirinä ei kuulu? Miksi televisiossa puhutaan niin hiljaa? Miksi korvissa soittavat kaiken aikaa miljoonat heinäsirkat? Miksi mikään ei enää tuoksu? Miksi minä itse vaan haisen? Miksi deodorantti ei peitä hienhajua? Miksi pitäisi aina muistaa? Kukahan tuokin on?

Miksi käveleminen on niin raskasta? Miksi jalat eivät liiku toiveeni mukaan? Miksi jalat kipeytyy pienestä liikunnasta? Miksi kuntosalin rauta on raskaampaa kuin ennen? Miksi salilla riehuminen ei näy vaa'alla? Miksi polkupyörän tanko on korkeammalla kuin ennen? Miksi polkupyörä ei kulje enää suoraan? Mitenkä sitä oikein juostaan?

Miksi terveyskeskuksen numero on ensimmäisenä puhelinmuistiossa? Miksi terveyskeskuksen henkilökunta on tutumpaa kuin sukulaiset tai naapurit? Miksi minun vertani tarvitaan niin paljon laboratorioon? Miksi minulla on aina polvet ja kädet verillä? Miksi aina väsyttää? Miksi vessaan on aina niin kiire? Miksi ei aina kerkiä avata housuja?

Miksi palvelukeskuksen ravintola on tullut tutummaksi kun oma korttelikuppila? Miksi nykyisin on noustava raitovaunuun aina matalalattiaovesta? Miksi raitovaunun ovi menee niin nopeasti kiinni? Miksi matkalippukone muutettiin toisenlaiseksi? Miksi jalkakäytävän reuna on niin korkea? Miksi tekee aina mieli istua tai maata?

Miksi on olemassa mäkiä? Miksi portaissa on niin korkeat askelmat? Miksi hissejä ei ole kaikissa taloissa? Miksi ulko-ovet ovat niin raskaita? Miksi posti tippuu lattialle kotiluukusta? Miksi ovikello soi niin hiljaa? Miksi en kehtaa käyttää keppiä? Miksi kädet aina vapisevat? Miksi yöt ovat niin pitkiä?

Eihän nuo ongelmani tuossa edellä ole mitään! Kyllä minä vielä noitten kanssa pärjään, mutta eniten minua askarruttaa ja pelottaa ...

ETTÄ JOS MINÄ ALAN JONAIN PÄIVÄNÄ VIELÄ OIKEASTI VANHENEMAAN? 

No ei kai nyt sentään niin voi käydä!

Laitan vielä jonain päivänä tuommoisen! Sitä saa varmaan ajaa ilman korttiakin kun on niin komea!

Kevät keikkuen tulevi - Messukeskukseen

Se on tuo kevään tulo vähän kuin viinien arviointi! Se on viipyilevä ja välillä pirskahteleva. Tanniininen ei ehkä sovi ellei sitten kuvaile omia keväisiä tuntoja.

Tämmöisellä seniorillakin voi olla lapsenusko johonkin ja sitä on jopa päivä päivältä enemmän milloin mihinkin. Nyt sitä oli niin paljon, että kävin avajaispäivänä Kevätmessuilla Messukeskuksessa. Uskon kevään tulevan vielä jonain päivänä.

Kevätmessuilla olikin vaikka mitä, josta sekalainen kuvakavalkadi alla. En paljon selittele vaan saatte katsoa itse jos jaksatte. (Kuvat olen ottanut iPhone 6S:llä ilman kikkailuja eli napsien vapaalla kädellä)

Hyvää kevään odotusta kaikille!

 

Ei ole Oulun ohrarieskan voittanutta!

 

Se oli siinä ja paljon kuvia jäi puuttumaan! Ja sitten odotellaan Kevättä!

Nyt saa läski kyytiä!

Lupaus auringon ihmislasta hellivästä lämpövalosta, sai seniorinkin aloittamaan ryhtiliikkeen! Taas kerran! Näitä aloituksia alkaakin olla jo takana semmoiset 50 kappaletta, jos lasketaan karkeasti 1 aloitus per vuosi. Ja tulokset ovat aina näkyneet pääosin painonnousuna vaa'alla. Eli jostain syystä kuntoilu ei ole toiminut vuosien varrella. Ainakin poistuneet kilot ovat palanneet parissa viikossa.

Nyt sai uudenvuodenlupaus taas vipinää seniorivanhuksenkin kinttuihin. Helsingin Kisahallin 1952 olympialaisten jäljiltä vuosien varrella uudet käyttäjät saaneet salit saivat minustakin jälleen käyttäjän. Tosin olin riehunut jo Kisahallin uudemmalla kuntosalilla muutamia vuosia aiemmin ennen selkäleikkaukseen johtaneita hitaamman liikunnan vuosia. Asiakaskorttikin oli jonkin siivouksen yhteydessä hukkunut, mutta Kisahallin kansliasta sai kohtuukorvausta vastaan uuden.

Ja riehuttu on ja pidetty vuodenvaihteen lupausta. Vuoden 2017 tähänastisena saldona on siunaantunut 22 salikäyntiä. Se tarkoittaa 2-3 käyntiä viikossa. Pari viimeistä viikkoa on osoittanut kuitenkin 3 lepopäivää salikäyntien välille tarpeelliseksi. Nimittäin raudanvääntäminen tuli aina vaan vaikeammaksi kun väliin jäi ainoastaan 1-2 päivää.

Seuraavassa lyhyt kuvaus salilla käynnistä. Lihasharjoitukset tehdään erilaisilla laitteilla, joissa kuormitus säädetään omien lihasten kehittämistä ja jaksamista ajatellen optimaalisimmalla tavalla. Itse käytän pääosin 31-49 kg:n kuormitusta riippuen laitteesta. Olen toistaiseksi tehnyt 3 x 12 suorituksia eli 36 kertaa kussakin laitteessa. Käytössä on käsi-, jalka-, selkä- ja vatsalihaksia kehittäviä laitteita. Lisäksi salilta löytyy peruspuntit tangoissa ja käsipainoina. Laskin tämän aamuisen kilomäärän omalta käynniltani ja sain tarkaksi luvuksi 17.859 kg. Lisäksi soudin soutulaitteella 15 minuuttia eli 1,5 km ja juoksin juoksumatolla 5 minuuttia eli 600 m. Juossut en ole 5-6 vuoteen juuri askeltakaan selkävaivoista johtuen. Tänään suoritukseen kului 1 tunti ja 15 minuuttia.

Pari viikkoa sitten tuli liikuntaan normaalien kävelysuoritusten lisäksi tai paremminkin tilalle polkupyöräily. Pitkähkön pyörälenkin tunnot polvissa ja jalan lihaksissa ovat osoittautuneet melkoisen rasittaviksi. Salikäynnit eivät ole kummoisesti antaneet valmiuksia pyöräilyn aerobiselle olemukselle, mutta lihasten jaksaminen on selvästi parantunut. Mutta läähätystä riittää pyörän selässä istuessa ja happi tuntuu olevan aina hukassa.

Miten on käynyt sitten läskille? Vaa'an kertoman mukaan ei oikein mitenkään, mutta housujen kaulukset ovat selvästi hieman väljentyneet. Eli housut sopivat hieman paremmin seniorin edelleen pyöreälle uumalle. Vanhan tiedon nojalla uskon tai ainakin haluan uskoa, että läski on muuttunut osittain lihakseksi. Luulisi ainakin tuommoisella vääntämisellä! Ainakin toivossa on hyvä elää!

Kisahalli ei ole ehkä kaupungin kaunein talo, mutta toimiva kuntokeidas kuitenkin!

Läheltä pitää, ettei se käänny kohta kesäksi!