Jako ei ole rehtiä karva-asioissakaan!

Satuin sotkeutumaan keskusteluun, jossa tuli esille epätasa-arvo ihmisen saamisien kesken. Tällä kertaa tämä keskustelu koski tukkaa. Miksi toisilla on enemmän ja miksi toisilla on vahvempi ja miksi toisilla on vaalea ja miksi toisilla on pitkä?

Tuo viimeinen lienee paljolti itse aiheutettua ja väriäkin voi muuttaa ainakin tilapäisesti, mutta nuo muut jutut ei onnistukaan kovin helposti. Ainakaan ilman Nordströmin tukanistutusklinikkaa!

Onko se tukanjakaja heilutellut kättään kylvötouhissa siemensammiosta vähän niinkuin humalainen heiluu kapakassa oluttuoppinsa kanssa? Jonnekin läiskyy ja jonnekin ei, tuopissa voi olla lageria tai pilsiä, tummaa tai vaaleaa jne.

Mutta ohut tukka ei ole kiva! Olisi kivempaa olla vaikka joskus ilman tukkaa. Tosin se on miehelle helpompaa kuin naiselle. Mutta minä olenkin mies, vaikka salilla ovat sitäkin epäilleet kun en pysty punnertamaan penkistä 200 kiloa. Jäi 195 kiloon! Kerran sattui haituviani työstämään viime vuosisadan alkupuolella hehkeintä nuoruuttaan elänyt parturirouva. Tunnin äherryksen jälkeen hän totesi, että ei hän pysty, mene jonnekin muualle, tukka on liian ohutta, ei se asetu. Naapurin parturinuorikko leikkeli sitten haivenet lopulta jonkinasteiseen järjestykseen.

Mutta näillä haivenilla olen selvinnyt tähän asti! Viime vanhusaikoina ne vaan ovat tupanneet kasvamaan pituutta nopeammin kuin olisi direktiivien mukaan suotavaa. Hyvä kun kerkiää parturin ovesta kadulle kun on jo varattava uutta aikaa.

Mutta entäs se parta sitten? Se se vasta onkin yksi pirullinen osa ihmisen osia! Pirtana kun odotin sen kasvamista teinipoikana ja hinkkasin isän Remingtonilla leukani ruvelle. Mutta ei vaan noussut sänkeä. Nyt se sitten vasta yli 50 vuoden jälkeen alkoi vaikuttaa. Nyt näinä vanhusvuosina ei kerkiä riehua Philipsin kanssa loppuun kun juuri ajeltu poski pukkaa jo uutta orasta. Eli naama, joka on epäsiisti ilman partaakin, saa lisävirityksen pikasängestä. Olisi edes miehisen miehen partaa, joka lyödään vasaralla sisälle suuhun ja pureksitaan poikki! Mutta ei, se on vaan tavallista naamakarvaa!

Ei ole pääkarvojen kanssa kivaa, vaikka viisaat sanovatkin, että ei ole koiraa karvoihin katsominen! Se vaan on vanhusmiehellä aivan eri juttu kun niihin on katsominen, ettei lapset ja muut ihmiset tyystin peljästy!

Peili kerto totuuden!

Mikä maailmaa vaivaa?

Ei ole hyvä vuosi tämä 2016! Pitäisiköhän vaihtaa vuoden numeroa jo heti marraskuun alussa jos vaikka uusi numero olisi parempi? Nimittäin kyllä on nyt aikoihin eletty! Tuntuu, että Peppi Pitkätossu oli oikeassa laulaessaan "kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun ...". Miten niin? No kun ...

USA:ssa kaksi henkilöä taistelee paikasta auringossa samalla tekniikalla kuin Suomessa kaksi leikkitarhalaista kisailee hiekkalaaatikolla lapiosta. Toinen ei edes ymmärrä miten lapiolla tehdään hiekkakakku ja toista syytetään vääränlaisista hiekkakakuista. Ja se ensimmäinen puhuu oikeasti rumia! Kyllä pitäisi suu pestä saippualla! Ja lopettaa toisten ihmisten hiplaaminen ja haukkuminen!

No entäs Englannin Brexitit! Ensin meuhkattiin tekoperustein ja lupauksin että erotaan. Ja siten saatiinkiin erolle voittomäärä ääniä. Siihenpä ei meuhkaajat olleetkaan varautuneet. Itse äänestyksen päämeuhkaajakin sanoutui irti ja jätti eroselvittelyt toisille. Ja nyt harmitellaan ja pelätään joka puolella miten koko hommassa ylipäätään käy. Paitsi skotit ovat kilttiä joukkoa ja hehän pitävätkin kilttejä! He aikovatkin äänestää hommien ottamisesta omiin hoteisiin ja yhteistyön jatkamisesta maailman kanssa. Voipi olla viisas ratkaisu!

No sitten rajantausnaapurin pillimies! Hän kasaa rautaa eri rajojen taakse, lentelee luvatta toisten alueilla ja lähettelee bittinikkarit sotkemaan maailman nettien viestintää. Ja sotii Ukrainassa, mutta ei tunnusta, ja arabimaassa, jonka taas puolestaan tunnustaa. Ja USAn väki sotii toisella puolella. Ajetaan ihmiset vielä pakoon kotoaan. Ja kun näitten kahden pitäisi toimia maailman rauhantakaajina ja -rakentajina! Mutta ei! Tässäkin asiassa ollaan kuin pahaiset kakarat hiekkalaatikolla!

No entäs sitten Saksan pankkiiri! On pantu rahat täysin solmuun ja nyt ei tiedetä miten käy ja kenelle. On käytelty rahaa johdatellen ja johdannaisilla. Siitä se vielä riemu irtoaa kunhan tuo soppa selvitetään. Ja ei ole muillakaan eteläisen pään Euroopan mailla rahahommat mitenkään hienosti hanskassa. Jos tosin monella muullakaan maailman maalla! Lainaa annetaan ja otetaan ristiin rastiin! Ei voi edes ehdottaa maksuvälineeksi oravannahkojakaan kun ne tukkii pajatsot eikä taida luontoihminenkään tykätä. Ja sitä paitsi meidän mökiltä ovat kadonneet oravat kokonaan. Oliskohan haukka koukannut vai Suomen Pankki kerännyt varastoon uuden vaihtovälineen aineksia?

No entäs sitten eri maitten hallinto ja johtaminen! Ei saatu jokin aika sitten kasattua Ruotsiin oikeanlaista hallitusta, eikä Espanjaan hallitusta, Itävaltaan presidenttiä jne. Kuka johtaa ketä ja missä? Meillä on hallitus ja sitä milloin haukutaan ja milloin kiitetään, ja oppositio tietää miten hommat pitäisi hoitaa, mutta ei kerro.

Onneksi saatiin kuitenkin Ahtisaari takaisin suomalaiseksi ja talousnoopeli Suomeen Ameriikan professori Holmströmille. Molemmat noopelistit ovat yrittäneet antaa vinkkejä Suomen talouteen ja kilpailukykyyn, mutta paksupäinen ammattimies ei anna periksi, kun sanomansa mukaan tietää nämä asiat paremmin. Sitä kun ei ihmistä sovi riistää. Se on tuo yhdistystoiminta perin tärkeää! Se ei muuten Suomi uppoa suohon! Onneksi on metallimiehille tiedossa rutkasti laivatöitä. Sekin onnistui heti kun myytiin teollisuus ulkomaan eläville.

Tässä nyt vaan ilolla ja jännityksellä odotellaan, saadaanko me hoitajaksi 0,5 vai 0,4 sisarhentovalkoista ja millä tietojärjestelmällä ne meikävanhuksen sairauspaperit luetaan kunkin tohtorin työpöydän takana. Ja saako sitä vastaanotolle ajan ensi kuussa, ensi vuonna vai kirkomaalla! Pahimmassa tapauksessa kerkiää parantua ennenkuin pääsee hoitoväelle valittamaan tuskiaan! Onneksi ei tarvi ajaa Espoon lääkäriin metrolla vaan pääsee sinne kunnon dösäautolla niinkuin ennen vanhaan!

Eikä tuossa yllä ole kuin murto-osa maailman murheista! Kaikki nuokin jutut aiheuttavat ahdinkoa ja tuskaa isoille joukolle ihmisiä!

En oikein taas ala! Särkee eikä unta riitä koko yöksi! Huonoa on minulla ja maailmalla!

Synkkää on!

Matka Alpeille - osa 3, Innsbruckin ympäristössä Brennero ja Hall in Tirol

Alppimatkamme toisena päivänä suuntasimme Volvon keulan kohti Brennerin solaa ja Italiaa. Kuulostaa hienolta täältä Suomen horisontista, mutta Innsbruckista katsoen Italian raja on vain n. 35 km:n etäisyydellä eli moottoritietä ajaen reilusti alle puolen tunnin ajon päässä. Eli ei niin eksoottista, miltä asia kuulostaa Innsbruckin tienoilta asiaa tutkaillen!

Brennerin solaan ja sen äärellä sijaitsevaan Brenneron italialaiskaupunkiin meidät houkutteli matkaoppaissa kehuttu suuri Outlet Center Brenner. Matka hujahti liki hetkessä ja saavuimme ilman rajamuodollisuuksia Italian puolelle ja suoraan Outlet Centerin parkkihallin liittymään. Läheisen liikenneympyrän vierellä valvoi kolmen italialaisen alppijääkärin ryhmä sulkahatuissaan maastoajoneuvonsa vierellä kulkijoiden hyviä ja pahoja aikeita. Saimme automme parkkiin pysäköintitalon alakertaan ja marssimme into piukeana outlettia tutkailemaan. Pitkä kaksikerroksinen rakennus piti sisällään suurimman osan tunnettujen maailmanmerkkien myymälöitä ja lisäksi melkoisen määrän meille tuntemattomien italialaismerkkien myymälöitä. Käynti muutamassa myymälässä kertoi totuuden kauppakeskuksesta. Se olikin aivan oikea outlet-keskus nimensä mukaisesti! Tuotteet olivat todella ylijäämätavaroita, pieni, ylisuuria tai melkoisen huonolaatuisia. Niinpä keskuksen tutkailemisemme jäi harmillisen lyhyeen. Löydöt jäi löytämättä ja kassakoneet kartuttamatta. Pikaisen kahvikupposen jälkeen suuntasimme automme keulan takaisin kohti Innsbruckia.

Outlet Center Brenner Brennerossa Italiassa

Näkymä Outlet Centerin käytäviltä

Käytävällinen merkkiliikkeitä

Emme kuitenkaan pysähtyneet Innsbruckiin vaan ajoimme vajaat kymmenen kilometriä ohi kohti itää Hall in Tirolin kaupunkiin. Ai miksikö? No siksi, että kaupunki oli meikäläisittäin ja sikäläisittäinkin aika vanha. Paikkakunta mainittiin ensimmäisen kerran aikakirjoissa 1200-luvun alussa. Paikkakunta on ollut merkittävä suolateollisuuden keskus kaivoksineen. Nimi Hall juontaa juurensa keltinkielen suolaa tarkoittavasta sanasta. Muutoinkin moni paikkakunta vuoristoseudulla on saanut alkunsa Alppien suolakaivoksista ja Itävallassa on useita Hall-johdannaisia paikannimiä. No Hall in Tirolin historiallinen keskusta oli nopeasti tutkittu ja saatoimme palata Tirolin pääkaupunkiin Innsbruckiin ja hotelliimme. Toki mainita täytyy, että kyllä historian siipien havina tuntui tuolla samoin kuin muillakin hienoilla, ikivanhoilla paikkakunnilla eri puolilla maailmaa. Korostan edelleen, että nautin suunnattomasti noista tunteista, joita historiallinen ympäristö minussa joka kerran synnyttää. Ei voi kuin kunnioittaa esi-isien kätten jälkiä rakennelmineen, rakennuksineen ja muine merkkeineen menneiltä vuosisadoilta. Toki unohtamatta lukuisia eri taiteeen muotojen perintöjäkään!

Hall in Tirolin kirkon torni

 

Taidetta Hall in Tirolissa

Kuvissa on näkymiä Hall in Tirolin historiallisesta keskustasta.

jatkuu ...

Matka Alpeille - osa 2, Innsbruck

Alppimatkamme seuraavat kolme päivää kuluivatkin sitten Innsbruckin kauniin kaupungin kauniiden maisemien äärellä. Toki teimme eräänä päivänä pienen ekskursion hieman kauemmaskin.

Saapumisiltana olimme tutkineet kaupungin vanhan keskustan melkoisen tarkkaan. Kartoitimme paikkoja TripAdvisorin ja LonelyPlanetin neuvojen pohjalta ja painoimme mieleemme tulevia nälän ja janon sammuttamiseen soveltuvia osoitteita. Ja niitähän riitti, koska kaupunki elää vahvasti turistivirroilla.

Omistimme ensimmäisen päivämme viereisen vuoren, Hafelekarspitzen rinteessä sijaitsevalle Alpenzoo-eläintarhalle ja itse vuorella vierailulle. Hafelekarspitze (korkeus 2.269 m) kuuluu osana Alppien Pohjoisketjuun, Nordketteen. Aloitimme eläintarhasta, jonne on kerätty Alppien luontaista eläimistöä runsain mitoin. Olimme ilmeisesti valinneet vierailuaikamme hyvin, sillä pääsimme pysäköimään automme alle 10 metrin päähän tarhan sisäänkäynnistä. Tuo parkkipaikka oli yksi vuoren rinteen muutoinkin harvoista ja ahtaista parkkipaikoista.

No olihan siellä katsomista! Eläimiä laidasta laitaan, puulajien esittelyitä ja vaikka mitä. Esillä oli kotkia, alppikauriita, biisoneita, villisikoja, käärmeitä jne. Siellä on käytävä itse, koska ei tuota kaikkea osaa oikein toiselle kuvailla. Tarha poikkesi sijaintinsa ja osin myös eläimistönsä takia kaikista aiemmin vierailemistani eläintarhoista. Polut kulkivat jyrkässä vuoren rinteessä siksakkia häkiltä toiselle. Hieno paikka!

Hieman ylempänä rinteessä oli sitten vuorelle vievän Nordkettenbahnin lähtöasema. Kulkuvälineenä oli gondolihissi, jolla pääsi ensimmäiselle pysähdysasemalle vuorenrinteellä. Hissin yläpäässä oli iso ravintola Seegrube ja jatkohissin lähtöasema. Jatkoimme matkaamme hieman pienmmällä Hungerburgin gondolihissillä ylös Hafelekarspitzen lähelle. Siellä oli vielä käveltävä parisataa metriä mutkittelevaa kivipolkua huipulla olevan suuren ristin luo, joka oli tämän vuoren korkein kohta. Paikka sijaitsi yli 2.200 metrin korkeudella. Ristille kiivetessäni tunsin ohuen vuoristoilman vaikutuksen keuhkoissani ikävällä tavalla. Tuntui kuin happi loppuisi ja puristus rinnassa oli hetken jopa huolestuttavaa. Mutta näkymät ylhäältä Alppien lukuisille vuorille, alas laaksoon ja Innsbruckin kaupunkiin korvasivat kiipeämisen aiheuttamat tuskat. Sieltä oli semmoiset WAU-näkymät joka suuntaan! Eikä kamera valitettavasti pystynyt ikuistamaan sitä, mitä silmämme tuolta näkivät!

Voi vain kuvitella kuinka hienoja nämä ovat vuorenrinteet talvella, kun ne täyttyvät laskettelijoista! Nytkin turisteja oli melkoinen määrä rinteillä ja ravintolassa. Sitä todistivat myös täpötäydet hissit joka etapilla. Koska oli todella kaunis hellepäivä, oli rinteellä myös runsaasti vaeltajia ja jopa pyöräilijöitä. Hyvin mutkainen hiekkatie johti vuorelle alhaalta laaksosta.

Kävimme matkalla alas syömässä Seegruben ravintolassa, jonka ulkoterassit olivat täynnä ruokailjoita ja auringonpalvojia. Matka vuorelta alas sujui Nordkettenbahnin täpötäydessä gondolihississä. Päivän rinnekävelyt olivat väsyttäneet huonokuntoisen matkamiehen, joten otin paluumme hotellille lepäämään, kiitollisuudella vastaan.

Mutta WAU noita maisemia ja näkymiä!

,,, jatkuu ...

Nordkettenbahnan futuristinen ala-asema

Tässä hieman eläintarhan antia
 

Luikertelueläin. En tykännyt!

Vesielämää

Luonnonvärinen sammakko

Possu omassa lempialtaassaan

Koristeellinen kana

Rento possu kuorsasi biisoniaitauksessa. Kuorsaus kuului yli 10 m:n päähän.

Turkinvaihtoa tekevä biisoni

Alppikauris tarkkailee maisemaa suojellen poikasiaan

Kotka kaulurissaan

Kauris köllöttelee kivellä

Ja tässä näkymiä korkeuksista

Innsbruck gondolihissistä kuvattuna

Seegruben ala-asema

Seegruuben hissiasema

Risti Hafelekarspitzen korkeimmalla kohdalla

Innsbruck korkealta katsottuna

Hiihtohissin yläasema

Vuorijonoa lännen suuntaan

Hungerburg-hissin yläasema

Vastaantuleva Seegruben gondoli

Matka Alpeille - osa 1, Kolme kovaa A:ta eli Alps, Austria & Apfelstrudel

 (otsikon suomennos: Alpit, Itävalta ja omenastruudeli)

Kyllä olen aina tykännyt Alpeista! Olen onnekseni aimmin päässyt puolenkymmentä kertaa käymään noiden terävien kukkuloiden äärellä. Päättyneen kesän aikana pääsi kaipuuni jälleen nousemaan sfääreihin ja niinhän siinä sitten kävi! Niin siis, että eräänä lauantaiaamuna istuin poikani kanssa Helsinki-Munchen-lennolla.

Perillä Saksassa Munchenin kentällä oli vuorossa vuokra-auton lunastaminen ja eikun Paxi poskeen ja baanalle kohti Alppeja. En kyllä viitsi tässä mainita enkä edes kehua tasaisia Saksan moottoriteitä tai sitä, että vuokra-Volvolla pääsi jo puolikaasulla 195 km/h. Mutta kylläpä olikin tarjolla suoraa, sileää tietä ilman nopeusrajoitusmerkkejä.

Ensimmäinen pysähdyksemme tapahtui pastalautasen äärelle Garmisch-Partenkirchenissä. Oli juuttaan hyvää! Pastaravintolan vierellä virtaava joki todisti oivallisesti korkean ilmanalan vuoristoveden kirkkautta. Pysähdyimme toviksi seuraamaan sillalta sorsien laskettelua vuolaassa, matalapohjaisessa virrassa. Hauskaa tuntui vesilinnuilla olevan ilmaisella vuoristoradallaan! Kylän pienuus hieman yllätti kun talviurheilua seuranneena minulle oli muodostunut aivan toisenlainen käsitys koosta. Mutta toki muutkin tunnetut talviurheilukeskukset tuntuvat olevan enimmäkseen pieniä kaupunkeja tai kyliä. Mutta se ei kyllä yhtään vähennä korkeiden, jylhien maisemien tehoa!

Seuraavaksi suuntasimme keulan kohti Mittenwaldia ja Innsbruckia. Mittenwaldin lähestyessä alkoivat todelliset, jylhät vuoret piirittää kulkureittiämme ja maisemien jylhyys oli huimaavaa. Mittenwaldin jälkeen siirryimme pian Itävallan puolelle Tiroliin. Posotimme useimmille tutunnimisen urheilukaupungin, Seefeldin läpi. Siellä Eero Mäntyranta putsaili vuonna 1964 mitalipöytää Innsbruckin olympialaisissa ja sai lempinimen "Mr Seefeld".

Lopulta saavuimme ajopelimme navigaattorin opastamana Alppien pääkaupunkiin, Innsbruckiin. Kaupunki sijaitsee laaksossa, jota vuoret ympäröivät. Asukasmäärä on reilut 120.000 henkilöä ja kaupunki on sekoitus modernia- ja historiallista metropolia. Kaupungin alueen korkeuserot ovat huimaavat ja alue yltää korkeimmillaan jopa yli 2.300 metriin. Hotellimme sijaitsi vanhan kaupungin äärellä aivan ydinkeskustassa. Navigaattorimme ohjaamana parkeerasimme Volvon keskustan ison ostos-virastokeskuksen monikerroksiseen kellariparkkiin. Olimme suhteellisen varmoja, ettei hallin rakentaja ollut joutunut rakentamisvaiheessa painimaan vesijättömaiden kanssa. Oli paikka sen verran jämäkkää tekoa! Keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja marssimme muutaman hissin kautta Hotel Centraliin.

--- ja matka jatkuu ...

Garmisch-Partenkirchenin portilla

Vuoripuron kauneutta

Sorsapari siirtymässä virran vietäviksi

Kaunis pizzeriarakennus Garmischissa

Saapuminen jylhiin alppimaisemiin

Komeaa on!

Tyypillisintä, rauhoittavaa alppimaisemaa

Rautatien suojatunneli rinteen keskellä

Maanteiden jyrkkyydestä ja muista vaaroista varoitellaan

Jos jarrut pettävät on reitti merkitty ...

... ja reitti johtaa tässä oikealle hidastusrinteeseen

Innsbruck lähestyy.

Matkustaminen, netti ja sovellukset (Apps You need on Your trip)

Omatoimimatkailu on syrjäyttämässä suurelta osin perinteisen matkatoimiston kautta hoidettua matkustamista. Siihen on osaltaan syypäänä netti ja uudenlaiset netinkäyttövälineet, älylaitteet. Omatoimimatkustaminen on erityisesti nuorten suosiossa, mutta yhä enenevässä määrin myös seniorit matkustavat omin avuin ja omia teitään!

Palasin äskettäin reilun viikon matkalta Itävallasta (Hki-Munchen-Innsbruck-Salzburg-Munchen-Hki). Viimeisenä iltana hotellissa pohdin itsekseni omatoimimatkaajan apuvälineiden ja netin käyttöä. Päätin listata ne sovellukset, appsit, joita käytimme matkamme onnistumisen apuvälineinä. Suorastaan häkellyin! Pohdintani tuloksena jaan Teille listaukseni ja laitan pienen selvityksen kunkin appsin kohdalle. Apuvälineemme olivat 2  iPhonea ja 1 iPad. Ilman iPadiakin olisi selvinnyt, mutta sen isolta näytöltä oli tietoa etsiessä helpompi tarkastella etenkin kuvallisia asioita.

Tässäpä sitä appsien listaa tulee:

MATKAN SUUNNITTELU

-       Google – kaikki kysymykset kuten esim. minne mennään, mitä tehdään

-       Google Maps – mitä paikkoja, osoitteita, miltä siellä näyttää, katunäkymät

-       TripAdvisor – kertoi yksityiskohdat paikkakunnilta, nähtävyydet, mitä tehdä, ravintolat, kahvilat. Näet myös muiden matkailijoiden suositukset ja arvostelut kohteista.

-       Hotels.com – hintavertailut, hotellivaraukset ja maksut

-       Kalenteri – siirsin suunnitelmat ja varaukset kalenteriin

MATKAAMINEN

-       Finnair – lentolippujen osto, check in, bording pass (kaikki sovelluksessa, ei papereita!)

-       Wallet – lentoliput toiseen talteen tänne, muita kortteja

-       HEL Airport – lennon lähtöajat ja portit selviävät sujuvasti

-       Priority Pass – lounget, niiden tarjonta ja sijainti lentoasemilla

-       Google Maps – navigointi kävellen, autoillen jne.

-       Avis (ei ole appsia, toimii selaimen kautta) – auton vuokraaminen kävi kätevästi

-       Unterwegs – appsi Itävallan tietullien ennakkomaksamiseen (= voi ajaa suoraan tullien läpi)

TALTIOINTI

-       Dropbox – matka-asiakirjojen ja varausten pilvitallentamiseen

-       Wallet – korttilompakko kanta-asiakas-, maksu- ja luottokorteille

-       Tripadvisor – tallenna arvostelut kohteista, esim. hotellit, nähtävyydet, ravintolat, kahvilat

-       Muistiinpanot – tee omat tsekkaulistat/muistiinpanot matkan aikana

-       Pages – omat pidemmät kirjoitukset matkan aikana

-       Kamera – ehdoton väline matkalla kaiken mahdollisen kiinnostavan ja vähemmänkin kiinnostavan kuvaamiseen laitteen muistin tarjoamissa rajoissa

-       Kuvat – muistin tueksi vuosien ajaksi (jälkityönä luonnetta vaativa huonojen otosten poistaminen, paitsi jos niitä kuvia sittenkin joskus sattuisi tarvitsemaan)

-       Terveys – tallentaa päivän askeleet

-       Moves – on toinen käyttökelpoinen appsi päivän askelten seuraamiseen (SportsTrackeria en matkalla käyttänyt kun se syö akkua niin rajulla vauhdilla)

UUTISET

-       HS – päivän näköis-Hesari tuli aamuisin avuksi kotimaan tiedon tarpeeseen

-       Twitter – omien kiinnostuksen kohteiden seuraaminen onnistui matkallakin

-       CNN – maailman tuoreitten uutisten seuraaminen on etenkin matkalla tärkeää, tarjoaa näinä päivinä melkoisen järisyttäviä uutisia

-       Yle Areena – kotimaan tv-uutiset kiinnostavat myös matkalla ja löytyyhän sieltä muutakin katsottavaa

VIESTINTÄ

-       Asetukset – tätä sai vatkata (mobiilidata päälle ja pois) jatkuvasti isojen nettilaskujen pelossa ja vilkkaan kotitiedonvälityksen nimissä

-       Puhelin – soittaminen Euroopassa muuttui taannoin kohtuuhintaiseksi (Itävalta ja Saksa: puhelu 0,062 €/min ja tekstiviesti 0,0248 €/kpl)

-       WhatsApp – en pärjää enää ilman pikaviestintää ja tämä on siihen oiva kalu kuvineen ja teksteineen ja voipa sillä lähettää ääniviestinkin

-       Viestit – tekstarit eli perinteiset tekstiviestit on puhelimen oma tehokas viestiväline jos vastaanottajalla ei ole WhatsAppia

-       Gmail – sähköpostia alkaa liikkua jo liiankin kanssa, mutta oiva välinen siitä huolimatta pidemmille teksteille ja kuville

-       Elisa Viihde – kotimaan tv-ohjelmat sai tallennettua, muutamia tallennuksia tuli myös katsottua matkan aikana

-       Instagram – nykyajan yleistä kuvaviestintää hetken näkymien kuvauksista

-       FaceTime – juttutuokiot toisen Apple-käyttäjän kanssa käytiin tällä

-       Skype – ja ne, jolla ei ollut Apple-yhteyksiä, tavoitettiin tällä

-       Facebook – onhan niitä kavereita seurattava ja omia tapahtumiakin kommentoitava

MUU TIEDONTARVE

-       Kääntäjä – ja kun koulun opit ei enää muistu mieleen, tarvittiin tätä

-       Diacor – oli pakko varata kotiinpaluun jälkeen aika lääkärille (ei kriittinen tarve)

-       QR Reader – koodi oli käytössä useissa paikoissa (mm. näyttelyt, museot), pääsy suoraan nettisivulle oli helppoa

-       App Store – matkalla tarvittiin muutama uusi appsi ja täältä se löytyi

-       OP-mobiili – aina ei ollut varmaa riittääkö rahat vai pitääkö palata liftillä kotiin, saldoa tsekattiin usein, Visa-laskut paukahtavat aikanaan ilahduttamaan tilinhaltijaa

-       AccuWeather – paikallissää löytyi helposti ja hellettä piisasi!

Eli jotenkin alkoi tuntua, että mitä olisi elämä ilman internetiä! Se auttaa, se etsii, se helpottaa, se ratkaisee, se kertoo, se tekee monta asiaa mahdolliseksi! Mutta, että noin monta appsia, on uskomatonta! Hämmästyin itsekin! Olen  monelle sanonut: käytä nettiä, kokeile, käytä, kokeile, käytä ja kokeile – sillä tavoin netistä tulee osa arkipäivää ja apua elämään sekä tiedonjanoon!

Innsbruck

Onko palvelulla ja Alppi-ilmalla jotain yhteyttä?

Kyllä piti lentää tuntitolkulla ja kiivetä Alppien yli aina vanhoihin olympiamaisemiin ennenkuin saatiin kunnon palvelua! Se ei suomalainen palveluhenkilö eikä ravitsemusliike taivu tehoon saati ystävyyteen!

Se piti meikäläisen vanhuksen hankkiutua peräti Innsbruckin vanhaan olympiakirkonkylään. Päivällä Alppien yli Volvolla kaahatessa paistoi aurinko polttaen ihmistä ja maisemaa reilusti yli hellerajan innolla. Ja lämpöä suotiin oikein iltaan asti, kunnes taivas tummeni, antoi kirkasvalon välähdyksiä ja jyräytti fanfaarit ilmoille. Ja sitten tuli tovin vettä vuoristomaisen miehekkäästi.

Sitä oli iltaturistin suorastaan pakko hakeutua ruuan ja juoman ääreen paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, Stiftskelleriin. Ja olihan tehokasta! Sen ohella, että paikka tulvi ihmistä ja käsitti useita sisä- sekä ulkotiloja, homma pelasi unelmatavalla. Ei ollu trippineuvoja eli Tripadvisor turhaan kehunut ravinnonjakajaa!

Hyvä, että ehti takapuolensa tarjota tuolille kun tarjoilija toivotti tervetulleeksi, otti tilauksen ja näpytteli sen vanhanaikaisen taskulaskimen näköisen laitteen näytölle ja siirtyi toisen pöydän luo. Ei kulunut kahta minuuttia kun toinen tarjoilija toi juomat, ja alle viiden minuutin toi kolmas tarjoilija ruuat. Siinä meinasi hyvä jano ja nälkä mennä aivan solmuun kun noin nopeasti joutui nauttimistoimeen eli tunkemaan ravintoa huulten väliin.

Kun eittämättä tuli lopulta laskun aika, saapui ensimmäinen tarjoilija pöydän luo, napautti laitettaan ja ilmoitti summan. Hän rahasti laskun siinä samalla, kiitti ja toivotti tervetulleeksi uudemman kerran. Ja siirtyi palvelemaan seuraavia asiakkaita. Homma pelasi kuin rasvattu! Asiakkaiden ei tarvinnut odotella mitään vaihetta. Siinä oli janoisen ja jopa nälkäisenkin helppo tyydyttää tarpeensa! Ja vieläpä rivakasti!

Jos jokin pieni moite täytyy livauttaa, niin hymyilemistä palveluammatissa ei alppiaurinko salli. Mutta jos hymyn puute antaa toiminnalliseen palveluasenteeseen potkua, minä hyväksyn tuon pikku puutteen!

Milloinkahan Suomessa saisi vastaavaa palvelua? Taitaa olla niin, että meillä on unohduttu vaan metsästämään Pokemoneja eikä asiakkaita! Eikä kotomaan ravitsemusliikkeen väki välitä tai odota, että kukaan viitsisi tulla toista kertaa samaan paikkaan. Mutta kyllä Suomessa hymyillään, jos jotain hyvää pitää tähän heittää!

Mutta kyllä palvelusta en tykkää suomeksi ja suorastaan ihailen itävallaksi! Se täytyy olla Alppi-ilman syy!

Suosittelen, että käytte itse kokemassa Itävallan palveluihmeen!

Perin persoonallinen ravintolan kyltti

Stiftskellerin ulkoterassi