(otsikon suomennos: Alpit, Itävalta ja omenastruudeli)
Kyllä olen aina tykännyt Alpeista! Olen onnekseni aimmin päässyt puolenkymmentä kertaa käymään noiden terävien kukkuloiden äärellä. Päättyneen kesän aikana pääsi kaipuuni jälleen nousemaan sfääreihin ja niinhän siinä sitten kävi! Niin siis, että eräänä lauantaiaamuna istuin poikani kanssa Helsinki-Munchen-lennolla.
Perillä Saksassa Munchenin kentällä oli vuorossa vuokra-auton lunastaminen ja eikun Paxi poskeen ja baanalle kohti Alppeja. En kyllä viitsi tässä mainita enkä edes kehua tasaisia Saksan moottoriteitä tai sitä, että vuokra-Volvolla pääsi jo puolikaasulla 195 km/h. Mutta kylläpä olikin tarjolla suoraa, sileää tietä ilman nopeusrajoitusmerkkejä.
Ensimmäinen pysähdyksemme tapahtui pastalautasen äärelle Garmisch-Partenkirchenissä. Oli juuttaan hyvää! Pastaravintolan vierellä virtaava joki todisti oivallisesti korkean ilmanalan vuoristoveden kirkkautta. Pysähdyimme toviksi seuraamaan sillalta sorsien laskettelua vuolaassa, matalapohjaisessa virrassa. Hauskaa tuntui vesilinnuilla olevan ilmaisella vuoristoradallaan! Kylän pienuus hieman yllätti kun talviurheilua seuranneena minulle oli muodostunut aivan toisenlainen käsitys koosta. Mutta toki muutkin tunnetut talviurheilukeskukset tuntuvat olevan enimmäkseen pieniä kaupunkeja tai kyliä. Mutta se ei kyllä yhtään vähennä korkeiden, jylhien maisemien tehoa!
Seuraavaksi suuntasimme keulan kohti Mittenwaldia ja Innsbruckia. Mittenwaldin lähestyessä alkoivat todelliset, jylhät vuoret piirittää kulkureittiämme ja maisemien jylhyys oli huimaavaa. Mittenwaldin jälkeen siirryimme pian Itävallan puolelle Tiroliin. Posotimme useimmille tutunnimisen urheilukaupungin, Seefeldin läpi. Siellä Eero Mäntyranta putsaili vuonna 1964 mitalipöytää Innsbruckin olympialaisissa ja sai lempinimen "Mr Seefeld".
Lopulta saavuimme ajopelimme navigaattorin opastamana Alppien pääkaupunkiin, Innsbruckiin. Kaupunki sijaitsee laaksossa, jota vuoret ympäröivät. Asukasmäärä on reilut 120.000 henkilöä ja kaupunki on sekoitus modernia- ja historiallista metropolia. Kaupungin alueen korkeuserot ovat huimaavat ja alue yltää korkeimmillaan jopa yli 2.300 metriin. Hotellimme sijaitsi vanhan kaupungin äärellä aivan ydinkeskustassa. Navigaattorimme ohjaamana parkeerasimme Volvon keskustan ison ostos-virastokeskuksen monikerroksiseen kellariparkkiin. Olimme suhteellisen varmoja, ettei hallin rakentaja ollut joutunut rakentamisvaiheessa painimaan vesijättömaiden kanssa. Oli paikka sen verran jämäkkää tekoa! Keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja marssimme muutaman hissin kautta Hotel Centraliin.
--- ja matka jatkuu ...
 |
| Garmisch-Partenkirchenin portilla |
 |
| Vuoripuron kauneutta |
 |
| Sorsapari siirtymässä virran vietäviksi |
 |
| Kaunis pizzeriarakennus Garmischissa |
 |
| Saapuminen jylhiin alppimaisemiin |
 |
| Komeaa on! |
 |
| Tyypillisintä, rauhoittavaa alppimaisemaa |
 |
| Rautatien suojatunneli rinteen keskellä |
 |
| Maanteiden jyrkkyydestä ja muista vaaroista varoitellaan |
 |
| Jos jarrut pettävät on reitti merkitty ... |
 |
| ... ja reitti johtaa tässä oikealle hidastusrinteeseen |
 |
| Innsbruck lähestyy. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti