VANHUS STADISSA: Matka Alpeille

Alppimatkamme seuraavat kolme päivää kuluivatkin sitten Innsbruckin kauniin kaupungin kauniiden maisemien äärellä. Toki teimme eräänä päivänä pienen ekskursion hieman kauemmaskin.

Saapumisiltana olimme tutkineet kaupungin vanhan keskustan melkoisen tarkkaan. Kartoitimme paikkoja TripAdvisorin ja LonelyPlanetin neuvojen pohjalta ja painoimme mieleemme tulevia nälän ja janon sammuttamiseen soveltuvia osoitteita. Ja niitähän riitti, koska kaupunki elää vahvasti turistivirroilla.

Omistimme ensimmäisen päivämme viereisen vuoren, Hafelekarspitzen rinteessä sijaitsevalle Alpenzoo-eläintarhalle ja itse vuorella vierailulle. Hafelekarspitze (korkeus 2.269 m) kuuluu osana Alppien Pohjoisketjuun, Nordketteen. Aloitimme eläintarhasta, jonne on kerätty Alppien luontaista eläimistöä runsain mitoin. Olimme ilmeisesti valinneet vierailuaikamme hyvin, sillä pääsimme pysäköimään automme alle 10 metrin päähän tarhan sisäänkäynnistä. Tuo parkkipaikka oli yksi vuoren rinteen muutoinkin harvoista ja ahtaista parkkipaikoista.

No olihan siellä katsomista! Eläimiä laidasta laitaan, puulajien esittelyitä ja vaikka mitä. Esillä oli kotkia, alppikauriita, biisoneita, villisikoja, käärmeitä jne. Siellä on käytävä itse, koska ei tuota kaikkea osaa oikein toiselle kuvailla. Tarha poikkesi sijaintinsa ja osin myös eläimistönsä takia kaikista aiemmin vierailemistani eläintarhoista. Polut kulkivat jyrkässä vuoren rinteessä siksakkia häkiltä toiselle. Hieno paikka!

Hieman ylempänä rinteessä oli sitten vuorelle vievän Nordkettenbahnin lähtöasema. Kulkuvälineenä oli gondolihissi, jolla pääsi ensimmäiselle pysähdysasemalle vuorenrinteellä. Hissin yläpäässä oli iso ravintola Seegrube ja jatkohissin lähtöasema. Jatkoimme matkaamme hieman pienmmällä Hungerburgin gondolihissillä ylös Hafelekarspitzen lähelle. Siellä oli vielä käveltävä parisataa metriä mutkittelevaa kivipolkua huipulla olevan suuren ristin luo, joka oli tämän vuoren korkein kohta. Paikka sijaitsi yli 2.200 metrin korkeudella. Ristille kiivetessäni tunsin ohuen vuoristoilman vaikutuksen keuhkoissani ikävällä tavalla. Tuntui kuin happi loppuisi ja puristus rinnassa oli hetken jopa huolestuttavaa. Mutta näkymät ylhäältä Alppien lukuisille vuorille, alas laaksoon ja Innsbruckin kaupunkiin korvasivat kiipeämisen aiheuttamat tuskat. Sieltä oli semmoiset WAU-näkymät joka suuntaan! Eikä kamera valitettavasti pystynyt ikuistamaan sitä, mitä silmämme tuolta näkivät!

Voi vain kuvitella kuinka hienoja nämä ovat vuorenrinteet talvella, kun ne täyttyvät laskettelijoista! Nytkin turisteja oli melkoinen määrä rinteillä ja ravintolassa. Sitä todistivat myös täpötäydet hissit joka etapilla. Koska oli todella kaunis hellepäivä, oli rinteellä myös runsaasti vaeltajia ja jopa pyöräilijöitä. Hyvin mutkainen hiekkatie johti vuorelle alhaalta laaksosta.

Kävimme matkalla alas syömässä Seegruben ravintolassa, jonka ulkoterassit olivat täynnä ruokailjoita ja auringonpalvojia. Matka vuorelta alas sujui Nordkettenbahnin täpötäydessä gondolihississä. Päivän rinnekävelyt olivat väsyttäneet huonokuntoisen matkamiehen, joten otin paluumme hotellille lepäämään, kiitollisuudella vastaan.

Mutta WAU noita maisemia ja näkymiä!

,,, jatkuu ...