On se vaan Helsinki kaunis kaupunki!

Se sattui taas kerran, että olin asettautunut polkupyöräni satulaan ja selkäpii hikeä valuen polkenut kohti pääkaupunkimme keskustaa. Olin innolla matkalla Enterin (http://www.entersenior.fi/) opastukseen Kirjasto 10:een Elielinaukion laitamille.

Sattui minulle kerrankin kirkas aamuhetki eikä silmissäkään ollut enää unihiekkaa. Laskettelin Kansallisoopperan luota puiston läpi kohti Töölönlahden rantaa kun silmäni havahtuivat kesää aloittelevan luonnon kauneuteen. Eikä tuon kauneuden luomiseen ollut taivaalla paisteleva aamuaurinkokaan vähiten osallinen!

Kyllä hyppäsin hetkessä takana ajavien pyöräilijöiden kauhuksi pyöräni satulasta ja samalla hamusin iPhonea taskusta kuvauskuntoon. Ja annoin iPhonen kuvainnollisesti laulaa. Osa otoksistani on nähtävissä alla!

Töölönlahden yli näkyvät Alvar Aallon kadun uudet talot rautatieaseman lähellä

Vasemmalla näkyy hieman Kansallisoopperaa ja keskellä pilkistää remontissa olevan Stadionin torni

Töölönlahden yli näkyy hieman Linnanmäen laitteita

Hesperianpuistoa Kansallismuseon suuntaan. Oikella näkyvissä laatikoissa ovat puistoshakin "nappulat"

Linnunlaulun puutalot kajastavat lahden takana

Rautatie ylittää Töölönlahden Linnunlaulun kohdalla ja taustalla siintää Kallion kirkon torni

Finlandiatalon pohjoispääty

Töölönlahti, oikealla Linnunlaulu ja Linnamäki, metsän taakse jää Pasila

Linnunlaulun taloja ja Linnanmäki

Alvar Aallon kadun uusia rakennuksia

Imettyäni tovin vihreyttä aisteihini, nousin uudelleen pyöräni selkään ja siirryin häikäistymään Helsingin keskustan hienosta, vanhasta ja uudesta arkkitehtuurista. Uskomatonta millaisia upeita rakennuksia Suomestakin löytyy! Pari viimeistä vuotta on taitettu peistä erään museon perustamisesta Kauppatorin kupeeseen. Aika näyttää miten sen projektin käy! 

Mutta tutkikaahan hetkinen seuraavia kuvia, joissa esiintyy nykyistä rakennuskantaa!

 

Finlandiatalon itäinen sivu

Musiikkitalon lasiseinää ja taustalla Kiasman pohjoispääty

Vasemmalla Musiikkitalon Sibelius Akatemian osaa ja taustalla Finlandiatalo. Välissä olevassa vanhassa Hakasalmen huvilassa on toiminut Helsingin kaupunginmuseo.

Musiikkitalo näkyy vanhan rautatiemakasiinin säästetyn seinän takana

Kansallisteatteri edessään Aleksis Kiven patsas

Ateneum

Rautatieaseman pääsisäänkäynti

Postitalo ja taustalla Helsingin Sanomien lasiseinäinen toimitalo

Ravintola Vltava keskellä Elielinaukiota Rautatieaseman luona

Loppukommenteissani haluan painottaa, ettei kuvakavalkadin päättäminen tunnetun olutravintolan kuvaan, liity mitenkään hikiseen pyöräretkeeni! Siirryin nimittäin seuraavaksi Kirjasto 10:een opastamaan senioreita tablettilaitteiden käytössä.

Suosittelen edelleen kaikkia pitämään silmänsä vastaanottavaisena kaupunkien kauneudelle, niin Helsingissä kuin muuallakin Suomessa!

Saimaannorppa LIVE

Se on sattunut meitä kaksi suojelua tarvitsevaa saman lammikon laidalle aivan yhtäaikaa! Surautimme biilillämme tarkistamaan mökkiä talven jäljiltä ja meinasimme viipyä muutaman päivän. Mökkihän on perinteisesti suomalaiselle varsinainen työleiri. Niin meillekin!

Norpan kotiseutua

Pari päivää on nyt haravoitu, kuljetettu roskia tontin kulmalta toiselle, ulkoilutettu puskia paikasta toiseen (ei se puskakaan tykkää asua koko elämäänsä samassa paikassa!), pilkottu puita, kaivettu kuoppaa, kaivettu toista kuoppaa, lämmitetty takkaa, haravoitu rantaa, käännetty venettä, lakaistu hiiren pask... eikun jätöksiä, korjattu linnun pönttöjä, herätty palokärjen linnunpöntön kylkeen aiheuttamaan hitonmoiseen meteliin, kannustettu muurahaisia asettumaan hieman sivummalle, kerätty käpyjä pihalta, naulattu nurkkalautaa, taisteltu rantapumppu käyntiin, nautittu härkälinnun ihastuttavasta laulusta (suosittelen jokaiselle tuota loistavan pirtsakkaa sointia), käännetty kompostia, tyhjennetty puuseen alustaa, venäytetty hauis moottorisahaa käynnistäessä, laskettu laituria, poltettu roskia, kaivettu kantoja, kannettu vesiä, juotu yksi alkoholiton ja yksi miehisyyttä kohottava olut sekä ennenkaikkea lämmitetty saunaa.
 

No se toinen suojelua tarvitseva itseni ohella on tietenkin saimaannorppa! Hän kun nyt sattuu majailemaan pienehkön kaverijoukkonsa kanssa mökkijärvessämme Saimaassa. Lähimmät talvipesät ovat vajaan kilometrin päässä mökiltämme niemessä. No nythän olikin WWF keksinyt laittaa, veikkaisin Norppa-Taskisen avulla, johonkin alueelle kameran kuvaamaan livenä norpan köllöttelyä kivellä. Olen moisesta puuhasta kovin kateellinen hänelle! En siis Taskiselle vaan saimaannorppapojalle! Seurasin hänen kellimistään tässä iltasella netistä reilun puolentoista tunnin ajan ja eipä poikaa hommat rasittaneet! Veikkaisin ettei hänellä ole murheenaan mökkiä tai ainakaan puskia ja kukkia. Oli sen verran rentoa touhua! Saattoi olla jopa poikamies!

No tässäpä Teille osoite, josta löytyy livekuvaa kaveristani norpasta toukokuun ajan!

http://wwf.fi/elainlajit/saimaannorppa/?endorseimage=8452#norppalive
http://wwf.fi/

Hiki päässä kirjastoon ja historiaan

Se sai kevät meikävanhuksenkin liikenteeseen oikein polkupyörällä! Kyllä siinä tuli ihmisille iloa silmiin kun ylipainoinen vanhempi mies polkea vinttasi selkä märkänä kohti Stadin keskialuetta. Vihreä reppu lisäsi kierrettä kuntoilusuoritukseen hiostamalla jo muutenkin kostuvaa selkää. Välillä kävi mielessä jo sekin, että mahtaakohan reilu vuosi sitten selkärankaan upotetut titaanitangot ja -ruuvit olla ruostuvaista sorttia?

Rikhardinkadun kirjasto

Mutta lopulta pääsin perille Rikhardinkadun kirjastoon kuin suihkussa käyneenä. Kohteena ollutta kirjastoa kutsutaan stadilaisissa piireissä tuttavallisemmin Rikun kirjastoksi. Mainittu kirjallisuuden lainapaikka sijaitsee Helsingin keskustassa historiaa henkivässä talossa. Kirjasto on avattu jo 1.9.1882. Laitoksen anti yleisölle on sijoitettu kolmeen kerrokseen ja kerrosten välisille tasanteille. Koko paikka henkii silkkaa historiaa huolimatta monen aikakauden kirjallisuudesta, lehdistä, videokirjastosta ja äänilevyistä. Laina-aineiston tarjonnassa on huomioitu monipuolisen kirjaston vaatimusten mukaan myös nykyaika.

Kyllä historiaa on hienoa katsella! Ja etenkin kun vanha rakennus on säilytetty ikäisessään muodossa. Se kun nykyihmistä usein vaivaa into muuttaa historiallisen rakennuksen sisältö valkoisen suoraviivaiseksi toimitaloksi. Onneksi Stadin päättäjät ovat Rikun kirjaston osalta ymmärtäneet vanhan merkityksen!

Olen aina ollut melkoisesti lätkässä (näin meillä päin sanottiin kun oltiin ihastuneita johonkin!) vanhoihin kaupunkeihin. Kun olen onnekseni saanut retkeillä Keski-Euroopan historiallisissa  vanhoissa kaupungeissa, olen aina ensimmäiseksi hakeutunut pälyilemään ja aistimaan noita vanhojen rakennusten reunustamia katuja ja kujia. Sain jopa hieman silmistä valuvaa hikeä poskilleni kun hivelin Wienin lähellä pienen kirkon viereisellä aukiolla vanhaa Rooman vallan aikaista tien merkkipaatta. Paasi oli ollut tuolla paikallaan ainakin parituhatta vuotta. Tuo sileäksi käsien kosketuksista hioutunut kivi oli minulle uskomaton kokemus!

Mutta myös Helsingissä on hienoja rakennuksia ydinkeskustassa ja kaupungin eteläkärjessä. Kun liikutte Stadissa, katselkaa tarkemmin ympärillenne ja käykää sisällä noissa historiaa henkivissä julkisissa tiloissa! Pohtikaa, mitä nuo tilat voisivat kertoa Teille! Älkää ihmetelkö jos silmiinne tulee hikipisaroita! Älkää säikähtäkö sitä, sillä se liittyy kunnioitukseen menneitä aikoja ja tapahtumia kohtaan!

Rikun sisääntuloaulassa on usein taidenäyttelyitä

Salasanatko salaisia?

On ne! Jopa niin salaisia, että minä itsekään en meinaa muistaa omia salasanojani! Minulla on karkeasti arvioiden enemmän tai vähemmän tärkeitä käyttäjätunnuksia ja salasanoja satamäärin. Lisäksi ovat operaattoreiden, käyttöjärjestelmien, reitittimien ja muiden vastaavaa tasoa olevien tahojen sanat. Kyllä tulisi varmaan suru puseroon jos en muistaisi Smulen, Tuulilasin, FlyBen, Dolphin Mallin, Pikkolon, Hiltonin (ei Paris) ja vastaavien salasanoja. Tosin en enää muista mitä nuo koko sivut ovatkaan!

Kyllä on näin vanhempi ihminen kus... eikun liemessä noitten sanojensa kanssa! Kaikkihan arvaavat, että minä muistan pilkulleen jokaisen käyttäjätunnuksen ja siihen liittämäni rimpsun. Ja se on sitten kukkua! En tosiaankaan muista vaikka joitain pitäisikin! Noita kun on kerännyt ainakin parinkymmenen vuoden ajalta, eikä tehtailija ole tuona ainkana käyttänyt samaa logiikkaa vaatimuksissaan.

Ensin riitti kun oli sana (auto) tai numero (007). Sitten piti laittaa kirjaimiin liitteeksi numero (auto007) ja numeroihin kirjain (007auto). Tuossa vaiheessa ei tiedetty vielä netin vilunkiurkkijoista mitään! Salasanaksi riitti vaan muutama merkki!

Sitten alkoivat vilunkimiehet kalastella pääsyä meikäläisen juttuihin! No ei vainenkaan, mutta pelätä siinä vanhempi ihminen sai! Seuraavaksi pitikin sanassa olla ainakin 6 tai 8 tai 10 merkkiä (romuauto tai rämäromuauto) salasanassa. Ja eikä mennyt kuin hetki kun pitikin olla pieniä ja isoja kirjaimia (EkaRomu).

Noilla kun sai sotketuksi oman muistinsa, pitikin lisätä erikoismerkkejä (EkaRomu%), tehdä rajuja sekoituksia isoista ja pienistä kirjaimista (EiKivaMoru), numeroista (RomuumoR146641) ja erikoismerkeistä (007Eka%Romu).

Arvatkaapa meninkö sekaisin, kun enää ei saanut salasanassa käyttää edes oman auton merkkiä selväkielisenä (kupla)? Saati rekisterinumeroa (OTA84)! No en minä kyllä sitäkään olisi aina muistanut! Viimeksikin viime viikolla piti katsoa nykyisen auton rekkari vakuutuskirjasta yhteen muuhun tarkoitukseen.

Mitäs nyt sitten tehdään, kun pää aina vaan pehmenee lisää ja lisää?

Vaikka olisin luonut hienon muistisäännön perustaksi salasanoille, ei se tarkoita, että minä sen muistaisin 15 minuutin kuluttua. Kokeilin sitä kerran, kun esitelmää kuunnellessa neuvottiin kytkemään sana esimerkiksi johonkin tuttuun lauluun. Otin rungoksi toivepohjaisen laulun "Jos sais kerran reissullansa nättiä ...". No siitä tuli esimerkiksi tori.fi-sivulle salasanaksi If1torreis&. Eihän siitä tullut mitään kun en muistanut oikeaa laulua! Aina tuli vaan mieleen "Ja me tulimme kapakasta kai hiukkasen ..."! Ei Jawetorbar+H istunut tori.fi:n salasanaksi tässä tapauksessa mitenkään, kun siinä oli aivan eri asia tapetilla.

Olisikohan sittenkin helpointa pohjata uudet salasanat "Ukko Nooan" pohjille? Mutta sitten tulisi varmaan aina vaan mieleen "Jänis istui maassa torkkuen ..." tai "Koivun oksan korkealle teki ...". Tietenkin maha, käsivarret sekä reisien etupinnat olisivat hyvät paikat kirjoittaa tushilla sanat muistiin. Pinta-alakin muistilistoille tuntuu koko ajan lisääntyvän ja uusillekin sanoille löytyisi aina uutta tilaa. Tuossa tapauksessa vaan saattaisivat vilunkiurkkijat päästä herkästi kopioimaan salasanani kesäisellä terassilla tai aurinkorannalla.

Ei ole ihmisen helppoa olla salassa! Mutta täytynee varmaan opetella joku rimpsu yksityisyyden pohjaksi! Ehkä se vielä tästä lutviutuu! Täytyy toivoa, ettei vilunkitahot löydä minua ennen sitä!

Nämä ne kyttäävät salasanoja! Olivat Harrastusmessuilla etsimässä uhreja!

Apua ja ensiapua tarvitaan joskus!

Se oli tuossa tovin aikaa sitten kun Enterin opastajajoukko kokoontui Maunulan Saunabaariin

vaihtamaan kokemuksiaan ja saamaan uutta tietoa. Lukijan ei kannata luulla, että Saunabaari olisi mikään baaribaari tai barbaari! Se on Maunulan kaupunginosan asukastalo, jossa voi harrastaa vaikka mitä. Itsekin pyyhälsin vahingossa ensin kangaspuuhuoneeseen ja seuraavaksi keskelle seniorirouvien zumbaryhmää. En pahastunut, hämmästyin! Eivät ajaneet pois, pakenin! Hiki tuli!

Mutta kun omat joukkomme saapuivat paikalle ja zumbaajat oli hätistelty salista pihalle, pääsimme kokoontuilemaan. Saimme suorastaan rutkan annoksen ensiaputietoa Punaisen Ristin kouluttajan suusta ja kuvina seinän kankaalta. Ja olikin se melkoisen tyhjentävää ja asiantuntevaa perustietoa ensiavusta.

En edes yritä toistaa niitä tietoja, etten aiheuttaisi sotkua huonolla muistillani enkä sitä myötä turhia hengenmenetyksiä. Mutta sen vaan sanon kaikille muistutukseksi, että meillä jokaisella on velvollisuus auttaa hädässä olevaa ja hälyttää apua! Sen pitäisi olla kaikilla tiedossa ilman lakeja ja asetuksiakin, mutta ne vain vahvistavat ja tekevät asiasta sitäkin viisaamman ja tärkeämmän!

Itse satuin kerran ensimmäisenä paikalle kun kaksi koulutyttöä jäi auton tönäisemiksi. Tuommoinen tilanne on siitä ihmeellinen, kun siinä ei kerkiä enemmälti hätäillä, sitä vaan toimii! Itse en varmaan toiminut tuolloin täysin kaikkien sääntöjen mukaan, mutta partiopoikana tiesin joitain perusasioita. Tytöt saivat tarvitsemaansa apua ja paranivat sittemmin täysin ruhjeistaan ja pääsivät raajojen kipseistään. Minulle hätäreaktio tuli jälkeenpäin suunnattoman vapinan muodossa. Onneksi kuitenkin vasta jälkeenpäin!

Jokaisen ihmisen pitäisi hankkia itselleen perustiedot ensiavun antamisesta! Tietoa kyllä löytyy esimerkiksi netistä pilvin pimein ja älylaitteisiin löytyy sovelluksia, joista voi tiukan paikan tullen katsoa apua.  

Yksi tärkeä puhelinnumero on 112, joka on aina pidettävä mielessä avun hälyttämiseksi! 

Älylaitteisiin on olemassa sovellus 112 Suomi. Lataa se älypuhelimeesi, niin hätäpaikan sijainti välittyy hätäkeskukselle kun käytät sovellusta avun hälyttämiseen!

Punaisella Ristillä on älylaitteisiin sovellus nimeltään Punainen Risti, josta löytyy iso määrä neuvoja ja ohjeita hätätilanteeseen! Sovellus on ladattavissa älylaitteisiin sovelluskaupasta! 

 





  Lataa tämä heti!

Iloisia ihmisiä Enterin penkillä!

Kylläpä sattui inkvisiitiomatkani reitille mukavia, iloisia ihmisiä! Olin vierailulla Helsingin Erottajan liepeillä vakiokiduttajani, hammaslääkärin pakeilla. En taaskaan tykännyt! Siis lääkärissä käynnistä, mutta mukavista ihmisistä tykkäsin!

Kävin matkallani myös Kampin Palvelukeskuksessa vilkaisemassa Enterin älykännykkä-tablettineuvonnan areenaa. Paikalla olikin oiva joukko opastettavia ja opastajia. Joukko oli levittäytynyt palvelukeskuksen toisen kerroksen pöytien ja istumaryhmien ääreen. Iloinen sorina täytti koko kerroksen. Tietoa ja oppia siirtyi reippaan puheensorinan lomassa laitteita näpelöiden.

Toinen vierailemani kohde oli Rikhardinkadun kirjasto, josta löytyi lisää Enterin opastettavia ja opastajia. Sama tunnelma vallitsi kirjaston sisäänkäynnin oleskelualueen penkeillä ja nojatuoliryhmissä. Opastettavat saivat ratkaisut ja neuvot kysymyksiinsä niin älypuhelinten, tablettien kuin läppäreidenkin osalta. 

Mutta kyllä olin vain suorastaan mielissäni opastettavien ja Enterin opastajien iloisesta meiningistä. Porukka oli hymy huulillaan ja asiaan kuuluvat opastettavien otsanrypistyksetkin olivat kohdallaan. Niin siis silloin, kun piti painaa muistisyövereihin uutta tietotaitotietoa ja neuvoja!

Se on tuo ihmisen hymy ja ilo sitten jännä asia! Niitä jos ei ole, ei ole myöskään kivaa! Muista siis hymyillä ja auttaa ihmistä aina silloin kuin apua tarvitaan! Meinasin itsekin kokeilla tuota hymyjuttua ensi kerralla kun käyn opastamassa! Kunhan vaan ei naama jäykistyisi outoon asentoon!

PS. Ja jos elelet nurkilla, käytä tarvitessasi apuna Enterin osaavia opastajia! He löytävät biteillesi oikeat osoitteet ja tietolaitteen näppäimet kohdilleen. Enterin opastuspaikat ja ajat löytyvät osoitteesta http://www.entersenior.fi/.

Nappasin kuvan Aallon Alvarin suunnittelmasta pytingistä kaareutuvin kaakelein.

Tarvitaanko hengityssuojain? Happea vai hiekkaa tarjolla?

Jopas, jopas, jopas! Kyllä on taas henkivaivaista raskautettu ilmanlaadulla!

Ennen se oli reilu peli, kun veti tupakkaa kaksin käsin, sai kakia ja rykiä (enkä tarkoita sitä, mitä Lapissa porot tekevät, vaan tarkoitan ihmisen yskimistä) ihan oikean syyn takia.

Mutta lopulta voitti järki ja kohdallani loppui savun imeminen. Henki raikastui ja keuhko ilmaantui, vaikka se veikin aikaa lähes kymmenen vuotta. Lainlaatijakin auttoi vielä lisää, kun määräsi autoihin katalysaattorit. Ei tarvinnut enää hengittää pakokaasujakaan!

Nyt on kaikki niin hienoa ja raikasta, kun en enää tupakoi ja olen tottunut vetämään henkeeni happea! Ja luontokin tuoksuu ja haisee riippuen vähän ajasta ja paikasta, joissa kulloinkin kulkee. Kesällä kukkaset tuoksuu, mutta Ilpon sikalan rohkenen sanoa haisevan, niin kivoja kuin ne pikkupossut siellä ovatkin. Sikalan kohdalla joutuu hetken pidättämään henkeä kun sitä ohittaa. Mutta tuokin hetken hengenpidättäminen sujuu, kun on terveet keuhkot!

Mutta nyt keväällä eletään taas muutama viikko aikaa, jolloin ihmisen henkielimet ovat lujilla! Astmaatikot ja muuten keuhkojaan sairastavat saavat kulkea tuska mukanaan ainakin maalikylien asfalttipolkuja. Kyllä rassaa pöly henkeä!

Kaupunkien kunnossapitokoneet ja huoltoyhtiöiden harjatraktorit nostattavat ilmaan aamusumua kuivassa muodossaan muistuttavat pilvet hengelle vaarallista hiekkaa ja pölyä.

Näinä päivinä nuo pölynkohottajat kulkevat etelän kujilla, mutta hommat siirtyvät päivä päivältä kevään edetessä aina vaan pohjoisemmaksi. Ei välty pölyltä kenenkään henkipalkeet asuipa hän sitten missäpäin maata hyvänsä!

Pitäisi opettaa Suomen kansakin käyttämään hengityssuojaimia tai muutoin keuhkotaudit yltyvät ja muitakin tauteja putkahtaa sitä myötä ihmisten kroppaan. Se osaa ulkomaan eläväkin pitää sujuvasti tötteröä henkireikien edessä, niin miksei sen oppisi kotimainenkin kulkija!


Ja eikun kuonokoppa jokaiseen päähän näillä keleillä! 

Ja jos tupakoit, lopeta kun se se vasta on edesvastuutonta ja järjetöntä puuhaa!

 

Pölynnostokone etsimässä uusia uhreja!