/>/> VANHUS STADISSA: Salasanatko salaisia?

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Salasanatko salaisia?

On ne! Jopa niin salaisia, että minä itsekään en meinaa muistaa omia salasanojani! Minulla on karkeasti arvioiden enemmän tai vähemmän tärkeitä käyttäjätunnuksia ja salasanoja satamäärin. Lisäksi ovat operaattoreiden, käyttöjärjestelmien, reitittimien ja muiden vastaavaa tasoa olevien tahojen sanat. Kyllä tulisi varmaan suru puseroon jos en muistaisi Smulen, Tuulilasin, FlyBen, Dolphin Mallin, Pikkolon, Hiltonin (ei Paris) ja vastaavien salasanoja. Tosin en enää muista mitä nuo koko sivut ovatkaan!

Kyllä on näin vanhempi ihminen kus... eikun liemessä noitten sanojensa kanssa! Kaikkihan arvaavat, että minä muistan pilkulleen jokaisen käyttäjätunnuksen ja siihen liittämäni rimpsun. Ja se on sitten kukkua! En tosiaankaan muista vaikka joitain pitäisikin! Noita kun on kerännyt ainakin parinkymmenen vuoden ajalta, eikä tehtailija ole tuona ainkana käyttänyt samaa logiikkaa vaatimuksissaan.

Ensin riitti kun oli sana (auto) tai numero (007). Sitten piti laittaa kirjaimiin liitteeksi numero (auto007) ja numeroihin kirjain (007auto). Tuossa vaiheessa ei tiedetty vielä netin vilunkiurkkijoista mitään! Salasanaksi riitti vaan muutama merkki!

Sitten alkoivat vilunkimiehet kalastella pääsyä meikäläisen juttuihin! No ei vainenkaan, mutta pelätä siinä vanhempi ihminen sai! Seuraavaksi pitikin sanassa olla ainakin 6 tai 8 tai 10 merkkiä (romuauto tai rämäromuauto) salasanassa. Ja eikä mennyt kuin hetki kun pitikin olla pieniä ja isoja kirjaimia (EkaRomu).

Noilla kun sai sotketuksi oman muistinsa, pitikin lisätä erikoismerkkejä (EkaRomu%), tehdä rajuja sekoituksia isoista ja pienistä kirjaimista (EiKivaMoru), numeroista (RomuumoR146641) ja erikoismerkeistä (007Eka%Romu).

Arvatkaapa meninkö sekaisin, kun enää ei saanut salasanassa käyttää edes oman auton merkkiä selväkielisenä (kupla)? Saati rekisterinumeroa (OTA84)! No en minä kyllä sitäkään olisi aina muistanut! Viimeksikin viime viikolla piti katsoa nykyisen auton rekkari vakuutuskirjasta yhteen muuhun tarkoitukseen.

Mitäs nyt sitten tehdään, kun pää aina vaan pehmenee lisää ja lisää?

Vaikka olisin luonut hienon muistisäännön perustaksi salasanoille, ei se tarkoita, että minä sen muistaisin 15 minuutin kuluttua. Kokeilin sitä kerran, kun esitelmää kuunnellessa neuvottiin kytkemään sana esimerkiksi johonkin tuttuun lauluun. Otin rungoksi toivepohjaisen laulun "Jos sais kerran reissullansa nättiä ...". No siitä tuli esimerkiksi tori.fi-sivulle salasanaksi If1torreis&. Eihän siitä tullut mitään kun en muistanut oikeaa laulua! Aina tuli vaan mieleen "Ja me tulimme kapakasta kai hiukkasen ..."! Ei Jawetorbar+H istunut tori.fi:n salasanaksi tässä tapauksessa mitenkään, kun siinä oli aivan eri asia tapetilla.

Olisikohan sittenkin helpointa pohjata uudet salasanat "Ukko Nooan" pohjille? Mutta sitten tulisi varmaan aina vaan mieleen "Jänis istui maassa torkkuen ..." tai "Koivun oksan korkealle teki ...". Tietenkin maha, käsivarret sekä reisien etupinnat olisivat hyvät paikat kirjoittaa tushilla sanat muistiin. Pinta-alakin muistilistoille tuntuu koko ajan lisääntyvän ja uusillekin sanoille löytyisi aina uutta tilaa. Tuossa tapauksessa vaan saattaisivat vilunkiurkkijat päästä herkästi kopioimaan salasanani kesäisellä terassilla tai aurinkorannalla.

Ei ole ihmisen helppoa olla salassa! Mutta täytynee varmaan opetella joku rimpsu yksityisyyden pohjaksi! Ehkä se vielä tästä lutviutuu! Täytyy toivoa, ettei vilunkitahot löydä minua ennen sitä!

Nämä ne kyttäävät salasanoja! Olivat Harrastusmessuilla etsimässä uhreja!

4 kommenttia:

  1. Oi, mahtava kuva! :)
    Itse olen onnellinen, että monella sivustolla on "Oletko unohtanut salasanasi?"- linkki. Vaikka ikää on vasta hieman rapeat 30, niin sitä joutuu liiankin usein käyttämään. Mutta joskus on käynyt ihan niin, että salasana ollut oikein, samoin tunnus, ei caps lockia päällä yms., sivusto ei vain ole jostain syystä toiminut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan täysin lausumasi jutut! Tuo tietotekniikan ja bittien maailma on aivan omaa luokkaansa! Moniin asioihin ei vaan kerta kaikkiaan löydy selitystä. Bitti on niin pieni eläin, että se hakeutuu joskus jopa sormen alle ja siirtää sitä juuri ratkaisevassa kohdassa. Ja sitten meikävanhus on aivan häpnaadilla lyöty!

      Poista
  2. Minä jo kehuskelin tämän jutun olevan Ikinörtin blogissa. Niin hauska ja täyttä asiaa. Todentotta on helppoa olla samaa mieltä kanssasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuestasi! Tämä tiedonvaltatiellä kulkeminen on hankalaa puuhaa, kun pitää kulkea bittiviidakossa salaa ettei vaan kukaan huomaa, ja sitten on maailman vilunkimiehet kun yrittää löytää meikävanhuksen. Se on melkein kuin ennen lapsuudessa kavereiden kanssa hippasilla olo. Silloin piilouduttiin navetan taakse. Nyt siihen tarvitaan sana, kunhan se vain on riittävän hankala!

      Poista