Jopas, jopas, jopas! Kyllä on taas henkivaivaista raskautettu ilmanlaadulla!Ennen se oli reilu peli, kun veti tupakkaa kaksin käsin, sai kakia ja rykiä (enkä tarkoita sitä, mitä Lapissa porot tekevät, vaan tarkoitan ihmisen yskimistä) ihan oikean syyn takia.
Mutta lopulta voitti järki ja kohdallani loppui savun imeminen. Henki raikastui ja keuhko ilmaantui, vaikka se veikin aikaa lähes kymmenen vuotta. Lainlaatijakin auttoi vielä lisää, kun määräsi autoihin katalysaattorit. Ei tarvinnut enää hengittää pakokaasujakaan!
Nyt on kaikki niin hienoa ja raikasta, kun en enää tupakoi ja olen tottunut vetämään henkeeni happea! Ja luontokin tuoksuu ja haisee riippuen vähän ajasta ja paikasta, joissa kulloinkin kulkee. Kesällä kukkaset tuoksuu, mutta Ilpon sikalan rohkenen sanoa haisevan, niin kivoja kuin ne pikkupossut siellä ovatkin. Sikalan kohdalla joutuu hetken pidättämään henkeä kun sitä ohittaa. Mutta tuokin hetken hengenpidättäminen sujuu, kun on terveet keuhkot!
Mutta nyt keväällä eletään taas muutama viikko aikaa, jolloin ihmisen henkielimet ovat lujilla! Astmaatikot ja muuten keuhkojaan sairastavat saavat kulkea tuska mukanaan ainakin maalikylien asfalttipolkuja. Kyllä rassaa pöly henkeä!Kaupunkien kunnossapitokoneet ja huoltoyhtiöiden harjatraktorit nostattavat ilmaan aamusumua kuivassa muodossaan muistuttavat pilvet hengelle vaarallista hiekkaa ja pölyä.
Näinä päivinä nuo pölynkohottajat kulkevat etelän kujilla, mutta hommat siirtyvät päivä päivältä kevään edetessä aina vaan pohjoisemmaksi. Ei välty pölyltä kenenkään henkipalkeet asuipa hän sitten missäpäin maata hyvänsä!Pitäisi opettaa Suomen kansakin käyttämään hengityssuojaimia tai muutoin keuhkotaudit yltyvät ja muitakin tauteja putkahtaa sitä myötä ihmisten kroppaan. Se osaa ulkomaan eläväkin pitää sujuvasti tötteröä henkireikien edessä, niin miksei sen oppisi kotimainenkin kulkija!
Ja eikun kuonokoppa jokaiseen päähän näillä keleillä!
Ja jos tupakoit, lopeta kun se se vasta on edesvastuutonta ja järjetöntä puuhaa!
 |
| Pölynnostokone etsimässä uusia uhreja! |
"Pölynnostokone etsimässä uusia uhreja!" :D Haha, oi joi, hauskoja juttuja, vaikka ihan oikea ja vakavasti otettava aihe. Kun asuin ydinkeskustassa ja keväisin siivosin ikkunan välistä pölyjä - mustaa laskeumaa liikenteen jäljiltä - viikon välein pois, niin mietin, että samaa moskaa on automaattisesti päätynyt ja päätyy keuhkoihin. Nyt olen vuoden verran asunut metsän keskellä, ja ei ole tuollaista mustaa moskaa ollut millään pinnoilla. Mutta sitten on tietysti huonommat kulkuyhteydet (omaa autoa en hanki), palvelut kauempana, kukaan ehdi/jaksa/viitsi tulla kylään... Kaupunkielämää on jotenkin ikävä. Kaupunkisuunnittelussa jos oltaisiin otettu ja otettaisiin edelleen huomioon runsaiden viheralueiden tärkeys, niin saastehaitatkin olisivat pienempi rasite ihmiskeholle. Mutta aina jokin uusi parkkipaikka tai muu menee edelle ja vähäisetkin puut kaadetaan tieltä. Se on sääli.
VastaaPoistaKyllä olen iloinen (ja melkoisen katellinen) ratkaisustasi muuttaa metsän keskelle! Itselläni on onni saada viettää iso osa vuodesta järviympäristössä, myös hieman kauempana saasteista.
VastaaPoistaMutta ikävää on, ettei näistä pölysaasteista meillä puhuta juuri ollenkaan! Toinen asia on mainitsemasi viheraluiden säilyminen. Nytkin Helsingin virkaihminen tähyilee virastonsa ikkunasta, missä näkyy vähänkin vihreää, ja piirtelee päivittäin rakennuksia Keskuspuiston ja Töölonlahden alueille. Pieni pala, tontti kerrallaan näistä alueista häipyy raikastuttamasta keuhkorakkuloitamme ja ilahduttamasta luontoon halajavaa kehoamme.
Raikas, vihreä luonto on iloinen asia!