Melkein karhunpesässä! Vero-!

Vero-oppien pesä, Vero 2016

No johan oli porukkaa liikenteessä Katajanokalla! Oli pistetty nääs pystyyn veropäivät. Ei siellä kerätty veroja, vaan oli monet tahot kertomassa, että minne raha menee, kuinka paljon ja miksi.

Oli se vaan iskenyt säästöhenki näyttelyosastoillekin! Oli aika moni jäänyt pois tyystin. Oli turha kuvitella, että kaikki pankkiirit ja vakuutusihmiset olisivat olleet tyrkyttämässä tuotteitaan herkille ja vastustuskyvyttömille osallistujille! Oli siellä sentään halpuuttajapankin osasto, jossa oli kilpailu ja ostoskasseja. Muut eivät olleet jaksaneet raahata pömpeleittään, esitteitään, suklaakaramellejaan eikä kuivamustekyniään paikalle. Oli se tarjonta vaan heikkoa niiltä osin! Siis suklaan ja kynien! Oli joillain Marianne-karkkeja, mutta niistä en oikein tykkää! Konvehdit sinisessä rapinapaperissa olisi olleet parempia, ja kunnon kuivamustekynät, jotka kestävät ainakin seuraaviin veropäiviin!

Näille seuduin se väki pakkaantuu ...

Mutta mikä oli sitten anti muilta osin? Veroja tullaan perimään jatkossakin eikä ne luultavasti alene! Käytäväpuheitten perusteella uskon, että me kaikki ollaan jatkossakin haluttomia maksamaan veroja ja vaaditaan entiseen tapaan lisää poliiseja ja henkilökohtaisia hoitajia kotiin ja laitoksiin Ja tietenkin laitoksiin jokaiselle oma iso huone parvekkeella ja omalla hoitajalla. Ja eläkkeitä pitää korottaa! Ja palkkoja niille kuin työssä ovatten! Ja kirjanpito on hoidettava lakien ja asetusten mukaan, sillä muuten hukka perii kirjanpidolla raskautetun ja myös viranomainen perii kipeästi!

... ja täältä lähtee!

Jos rahaa riittää tai saapi lainaa, kannattaa ostaa halpoja asuntoja ja pelata niillä! Pitää ostaa halvalla ja myydä kalliilla tai ostaa halvalla ja vuokrata kalliilla. Siellä ei sanottu, mistä niitä halpoja löytyy, mutta kerrottiin, missä saattaa kiinnostus lisääntyä ja jopa hinnat nousta, jos vain jaksaa odottaa reilut sata vuotta tai olikohan se vähemmän.

No mitä tuosta kaikesta kostui! Yhdessä nahkatuolissa housunpersus ja asiamielessä sen, että taidan laittaa säännöllisen rivin Eurojackpottiin. Vaikuttaa varmimmalta leivän ja rahan lähteeltä! Ja lisäksi alan keräämään pulloja ja aloitan ensin omasta komerosta ja laajenna toimintaa sitten lähialueen roskiksiin ja ojanpientareille. Pitäisköhän ostaa pakettiauto tuota toimintaa varten?

Muistattehan, että kohta tarvitaan taas kunniaa ja omatuntoa! Kannattaa alkaa kaivella niitä esiin!

Se kasvaa vai kasvaako? Siis naamassa!

No parta tietenkin! Mikäs muu! On se vaan niin ihmeellinen tuo ihmisen kroppa ja outoja sen toiminnot. Silloin nuorra miesnä kun olisi pitänyt olla niin miestä ja saada sen merkiksi edes vähän partaa, niin ei! Ja vaikka hankasit leukapieliä kaiket illat isäukon Braun-partakoneella, ei tapahtunut mitään! Vaikka kokeilit ensin partavaahdon ja höylän kanssa tai sitten myöhemmin Philipsin pörinäkonekoneella, ei mitään tulosta! Naama vaan pysyi pehmyenä ja siloisena kuin vauvanpeppu. Ja vielä kun äänikin temppuili sopraanon ja basson väliä, ja vieläpä yhden ja saman sanan sisällä, saati koko lauseessa, ei miehisestä uskottavuudesta ollut merkkiäkään.

Toisen käden kone ja ...

Ja entäs nyt sitten vanhuksena! Et kerkiä höylätä, etkä ajaa koneella, niin nopeasti kuin pitäisi. Se on sänki naamassa alvariinsa. Ja jos on kaksi päivää koskematta, niin puurolusikka tarttuu partaan. Viikon vanha parta jo kutittaa polvia.

Siinä käy vanhana varmaan niin, että juuri kun saat ajeltua leuan sileäksi, karvat odottavat hiljaa milloin se surina loppuu. Ja kun laitat konetta kaappiin, ne ponkaisevat porukalla ihon alta vapauteen. Ja taas on naama kuin riivinrauta!

Ja minä kun olen ymmärtänyt, että hormoonit päinvastoin hidastavat toimintaansa iän karttuessa! Mutta ei, ne vaan laukkaavat kahta kovempaa joka saralla!

... toisen käden kone ja höylä

Minulla on hienoinen aavistus, että omassa tapauksessani biologia viivytti partatouhua alussa ja keräsi parhaan pontensa tänne loppupuolelle elinaikoja. Olisiko Kasvun Suuri Säätäjä ajatellut, että sittenpä sillä on vanhuksena aikaa ajella? Mutta kun Hän ei ottanut huomioon kavalasti kroppani vallannutta laiskistumista ja muuta kipeytymistä!

Luulen, että Säätäjä saa kyllä miettiä ajoitukset uudelleen! Ainakin tulevien sukupolvien kohdalla. Tämä ei ole mukavaa! En taida viitsiä mitään! Olkoon taas ajamatta muutaman päivän puurosta huolimatta! Ja jos satun ulos jaksamaan niin saapahan varpuset hakea naamasta leivän ja puuron hitusia! Luontokin tykkää! Sekinhän on niin moternia että!

Tutustumassa palveluasumisen tiloihin

Käväisin minäkin muutama viikko sitten haistelemassa palvelutalon tuulia! Olivat naapuruston palvelutaloon, Tilkan entiseen sotilassairaalaan, avanneet ovet tutustujille ja minäkin ponkaisin sinne hikipäässä läpi silloisen rajun räntäsateen. Tosin toiveena minulla oli tietenkin ilmaiset kahvit ja pulla. Mutta siinä jouduin pettymään! Ei ollut kahvia, saati pullaa, vaan oli mehua ja keksiä.

Mutta kyllä minä jotain hyvääkin sain tuolla visiitillä. Tai sain ja sain! Nimittäin myöhästyin alusta ja kerkisin vasta tutustumiskierrokselle. Se hyvä oli siinä, että myöhästyin alussa pidetyltä puolen tunnin kuntojumpalta. Siinä olisi saanut vanha kroppa luovuttaa litratolkulla nestettä ja olla sitten seuraavat päivät linimentin ja särkypillereiden varassa. Onneksi myöhästyin! Ne on herkät tämmöisen huippunsa trimmatun sohvaperunan lihakset tuommoiselle rehkimiselle!

No kierrokselle kerkisin! Siinä mentiin kolkkona kaikuvien käytävien ja porraskuilujen kautta kerroksia rutkasti ylös- ja alaspäin. Aivan meni pää pyörryksiin! Olihan siellä monensortin huonetta keittiöllä ja ilman. Oli laitettu valkoista maalia seiniin ja tavoiteltu viihtyisyyttä. En kuitenkaan oikein tykännyt! Oli kalseaa ja sairaalamaista! Mutta jos ei jaksa enää hirveästi havainnoida ympäristöään, niin kyllä tuolla varmaan pärjää! Enemmän hennoo pärjääminen olla silloin kiinni ihmisistä, jotka minua kääntelee ja pukkii paikasta toiseen.

En osaa vielä miettiä kovin tarkkaan minne haluaisin kun aika koittaa? Tosin en tiedä, kysytäänkökään sitä enää minulta sitten? Aika näyttää! Mutta yksi monesta vaihtoehtoisesta paikasta tuli nähtyä! Virkahenkilö vaan hokee, että kotiin hoidetaan! No hoidetaan, hoidetaan ja ollaan hoidettavana, kunhan vaan paikalla on jatkuvasti joku hoitaja!

Tilkan Esperi (ent. KSS)

Valittaminen kannattaa! Vai?

Kyllä olin joskus valittamista vastaan! En tykännyt jos joku valitti asioista tai tavaroista. Ehkä siihen vaikutti sekin, että työskentelin palveluammatissa viimeiset työelämän aktiivivuoteni. Onnekseni en joutunut monesti työssäni kuulemaan tuon sortin vuodatuksia!

Ehkä tarkkaavaisimmat lukijani havaitsivat vuodatukseni joitakin aikoja sitten koskien jatkuvaa vedentuloa taivaalta. No sepäs muuttuikin pariksi päiväksi hieman kiinteämpään muotoon lumeksi ja rännäksi. En ollut siihenkään tyytyväinen! Ja menihän se lopulta perille! Saatiin valoa!

Ainakin stadilaiset ovat panneet merkille jo muutamina päivinä hetken kestäneen loistavan auringonpaisteen! Kyllä tajusi säänhaltija paatokseni ja hoiti säähän korjauksen! Eli kyllä valittaminen kannatti!

Mutta valitanko ravintolassa tai kaupassa? No tietenkään en! Mitä ne ajattelisi jos minä menisin valittamaan? Ei suomalainen valita mistään! Suomalainen pui nyrkkiään taskussa ja jupisee kotona kirosanoin höystäen niin, että vaimoväki hermostuu tyystin. Ei ole hyvä sekään, mutta eipähän ainakaan ulkopuolinen huono palvelushenkilö pahastu! Saattaisi vielä vaikka oppia palvelemaan hyvin tai valmistamaan annokset kunnolla!

Eli on tarkkaa missä valittaa ja mitä ajatellaan valittajasta! Eikä pahoiteta kenenkään mieltä! Vai?

...tanan valittaja! Kyllä minä Sinulle ...!

Piisaako muisti ja onko värillä väliä?

Joka paikassa kohkataan muistikapasiteetista ja väännetään kättä mega-, giga- ja teratavuista! Mutta kuka miettii tämmöisen vanhuksen muistia, joka on katoavaa kansanperinnettä? Tai jos ei aivan perinnettä, niin himskatin tärkeää tavaraa. Oli sen määrä sitten kilo- tai teratavuissa!

Se on ihmisen harmaasolu aika tarpellinen hitunen! Sitä on tarvittu melkoisen paljon elettyjen vuosikymmenten aikaan, mutta nyt siitä onkin tullut katoava luonnonvara. Kyllä on virkamiehelle ja umpivihreälle ihmiselle liito-orava ja saimaannorppa vaan ne elämääkin tärkeämmät jutut, mutta kuka on huolissaan minun muististani ja siitä päästä, jossa sen pitäisi asua?

Kyllä ennen pasahti hetkessä päähän Tauno Palon, Ansa Ikosen, Tom Cruisen ja Marilyn Monroen nimet kun vaan kuvan näki, ei tarvinnut pitkään miettiä ensi nuottien soidessa Paul Ankan, Tony Bennettin ja Henry Theelin nimeä, naapureiden nimet napsahti kuin hyllyltä, osasi kertoa minä vuonna asui missäkin, reitti toiselle puolelle kaupunkia löytyi kevyesti, kesken olevan kirjan nimi oli hetkessä mielessä ja mitä on tullut luetuksi viimeisten vuosien aikana, maitopurkin hintaa ei tarvinnut odotella pitkään ja vaikka mitä muuta. Tieto kulki ja löytyi nopeasti niistä muutamista aivosoluista, joita minulle oli syntymässä suotu! Ja ennen kirjoittaessa menivät kirjaimetkin oikein päin. Nyt eivät enää mene! Kyllä on korjausnappi tärkein nappi kirjoituslaitteessa!

Mutta entäs nyt? Jos ei olisi nörtti-insinööri keksinyt älykköpuhelinta ja siihen kalenteriohjelmaa, en tietäisi kuka olen, missä olen ja missä minun pitäisi kulloinkin olla! Teki nörtti hyvän työn! Mutta kyllä on harmaan massan toiminnot hiipumassa, varmaan väri on päässä sisälläkin haalentunut kun on kerran ohimoilla ulkonakin jo harmaata. Kysynpä, onko harmaaväri siirtynyt pään sisältä ulos? Onko värillä väliä ja sillä, missä se on?

Ei muistu enää mieleen paikannimet, knoppitiedot, julkimoihmisten nimistö saati tuttujen, mitä pitää milloinkin tehdä, ei tule avaimet mukaan, missä on puhelin, kuka asuukaan naapurioven takana, mitä minä tein ja milloin ja missä! En sano enää miljonääriohjelmaa katsoessa, että "Kyllä olisin tuonkin tiennyt!". Useimmin toistuvia lauseita alkavat olla "En minä muista!", "Odota, kun googletan!" ja "Mikä hitto se olikaan taas se salasana?". Tuossa se nörtti mokasi kun keksi salasanat! Eihän niitä voi kukaan muistaa! Vai siksikö se onkin se sala!

Hämmentääkö outo tilanne? Miettikääpä. miltä minusta näillä harmailla tuntuisi muutaman vuoden takainen juttu! Lähisukulaiseni toi maailman matkoiltaan Suomeen auton, jossa oli ratti väärällä puolella ohjaamoa eli autokin oli tottunut kulkemaan väärällä puolella tietä. Kun kerran pääsin kyytiin ja istuin etupenkillä ns. kuskin paikalla, niin nykyisellään olisin ollut aivan hukassa! Ei rattia, haparoi siinä sitten ilmaa, auto vaan kulkee, kuka ohjaa, mitä minun pitäisi tehdä? Tuolloin oli kuitenkin päässä sisällä nykyistä enemmän harmaata ainetta ja tilanne oli jotenkin ymmärrettävissä. Nyt olisikin jo paljon vaikeampaa hahmottaa tuommoista tapahtumaa!

Ennen tykkäsin tummista, vaaleista ja ristiverisistä väreistä. Siis päässä ja useinmiten pään ulkopuolella! Nyt harmaasta, etenkin jos se on päässä sisällä ja toimii!

Voisiko joku nörtti tai aivotohtori keksiä, miten päähän voisi sisälle lisätä harmaata väriä! Kyllä nykyisin sapettaa, kun vaan muistaisi mikä!

Harmaana on HYKSikin!

Volare - musiikin isku sielun syövereihin!

Se on Italian muusikko kehittänyt hienon musiikkilajin - italialaisen musiikin! Ehkä arvasittekin tuon lajin nimen? Ja nyt sitä oli tarjolla Savoyn salin täydeltä!

En tiedä kuka oli houkutellut nuo lauluntaitajat Savoyhin, mutta oli houkuttelija tehnyt hienon, suorastaan kulttuuriteon! Mukaan oli kutsuttu oiva joukko soittoihmisiä, jotka osasivat hipelöidä instrumenteistaan italialaisen musiikin herkullisen herkän soinnin. Ja Savoyn sali oli yleisöä tupaten täynnä!

Milana

Oli tiistai, 1.3.2016 ja Savoyssa Volare-Italialainen ilta.

Lauluäänensä olivat tuoneet paikalle mukanaan Milana Misic, Umberto Marcato ja Amadeus Lundberg. Soittimia olivat tuoneet mukanaan mm. Vesa Aaltonen rumpunsa, Tuomas (Tumppu) Kesälä flyygelin sekä haitarinsa, Miso Misic (Milanan isä) Tumpun kanssa yhteisen flyygelin sekä pari virtuoosikitaristia vinon pinon kitaroitaan. Heidän nimet minulta meni tietenkin ohi nauttiessani kitaroiden kielten monitahoisista soinneista.

Valveutuneet lukijani jo arvaavat, mitä kaikkea saimme kuulla tuon parituntisen konsertin kuluessa! Eihän kukaan voi olla tietämätön italialaisen musiikin helmistä! Saimme nautiskella mm. seuraavista huippusävelmistä: Carina, Maruzzella, Volare, Kummisedän teema, Quando quando, Sorrento, Bella notte, La Strada, La piu Bella del Mondo, Nel blu dipinto di blu, Hopeinen kuu, Con te Partiro, Ciao ciao Bambino jne.

Umberto

On Milanaa kohtaan hieman epäoikeudenmukaista verrata häntä äitiinsä Laila Kinnuseen, mutta kyllä molempien äänissä on aivan samanlainen, omaperäinen, upea sointi. Milana yltää kauniisti soivalla äänellään todellisiin huippusuorituksiin! Milana esitti myös isänsä Mison kanssa hienon serbialaisen kansanlaulun ja heidän äänensä soivat hienosti yhteen.

Amadeus

Umberto Marcaton samettinen ääni oli ennallaan. Hänen tulkintansa saivat aikaan samanlaisia väristyksiä, niin nais- kuin mieskuulijoissa, kuin jo vuosikymmeniä aiemmin. Pistämättömiä esityksiä!

Amadeus Lundbergin voimakas ääni on jo nykyisellään melko vaikuttava, mutta muutamien vuosien kuluttua rutiinin lisääntyessä, siihen tulee toivottavasti lisää tarvittavaa rentoutta ja pehmeyttä.

Kerrassaan loistava konsertti! Tykkäsin!

Meitä oli paikalla monta eli täysi tupa!

Osa 3. Näillä minä käytän bittejäni - Lenovo G580

Voisiko ilman läppäriä eli kannettavaa tietokonetta elää? Jos minulta olisi kysytty tuota muutamia vuosia sitten, olisin vastannut, että ehdottomasti ei! Mutta nyt kun on iPad, en ole enää niinkään varma vastauksestani.

Läppärillä (on muuten aika pöljä sana!) kirjoitan lähes kaiken kirjoittamiseni ja käytän myös paljon taulukkolaskentaa "työkseni". Kuten iPad-jutussani kirjoitin, on tablettilaite hieman hankala isompaan kirjoittamiseen, joten läppäri on siihen ehdoton väline. No seuraavassa siitä hieman lisää!


Lenovo G580-läppäri   (toimistotyöt, kirjoittaminen, Facebook, tiedostojen järjestäminen)

Muistikapasiteettia läppärilläni on 6 GB RAM-muistia ja 650 GB kovalevyä. Laite on n. 3 vuotta vanha ja kävi jo kerran ulkomaanmatkalla Saksassa Lenovon huollossa. Takuuaika oli juuri umpeutumassa kun näppäimistö alkoi toistamaan kirjaimia, joskus jopa minun poissaollessani. Jos kansi ja Word-ohjelma olivat auki, saattoi masiina kirjoittaa itsekseen esim. yhtä kirjainta sivun tai pari.

No näppis ja ohjelmisto vaihdettiin Saksassa ja nyt kone on toiminut kunnolla reilun vuoden ajan. Viime aikoina se on tosin taas hieman tehnyt tepposiaan. Näppäimistö on muuttunut hyvin, hyvin herkäksi ja kirjoittaa välillä pari kirjainta yhden sijaan sekä kursori saattaa hypätä sinne tänne jos kämmeniään pitää kirjoittaessaan näppäimistön reunaa vasten. Tosin vanhat, vapisevat kädetkin saattavat tehdä omia juttujaan näppäimistöllä!

Läppärillä teen pääosin kirjoitushommat, koska näppäimistö on mielestäni sopivampi siihen touhuun kuin iPadissa. Käytän paljon Word- ja Excel-ohjelmia. Esimerkiksi blogitekstini kirjoitan pelkästään läppärillä. Bloggerin sovellus ei toimi oikein jouhevasti iPadilla. Usein taustalla soi musiikki kun työskentelen. Musiikin etsin netistä joko kotimaisten tai ulkomaisten nettiradioiden sivuilta. Puuhailen vaihtelevasti sukututkimuksen parissa, jolloin käytän Sukujutut-ohjelmaa.

Nettiselailuun käytän läppäriä jonkin verran, mutta selailen nettiä nykyään eniten iPadilla. Facebookin lukeminen läppärillä on helpompaa kuin iPadilla tai iPhonella. Läppärillä ja ulkoisella hiirellä on nopeampaa siirtyä päivityksestä toiseen, kun lukee isoa määrää Facebook-päivityksiä. Lehtien lukemiseen taas iPad on mielestäni ylivoimaisesti paras väline.

Aiemmin hoidin pankkiasiat pelkästään läppärillä, mutta pankin uuden, helppokäyttöisen mobiilisovelluksen myötä, olen siirtynyt pääosin iPadin käyttöön pankkiasioissa. Pilvipalveluiden perustyöt teen läppärillä niin, että pääsen lukemaan tiedostot sitten iPadilla ja iPhonella. Pilvipalveluista käytän nykyään ensisijaisesti Google Drivea. Olen käyttänyt myös jonkin verran Dropboxia valokuvien jakoon tuttavieni kanssa. Jotain minulla on tallennettuna myös OneDrivessa. Applen laitteiden myötä käytän myös iCloudia. Kuten kerran bloggasin, niin nuo pilvipalvelut on minulle kuitenkin melkoista hebreaa!

Valokuvat ja iPadille sekä iPhonelle tallentamani muut tiedostot pyrin siirtämään läppärille ja ulkoiselle kovalevyasemalle. Kunhan vaan suinkin muistan tehdä sen aina joskus!

No miten hommat sitten sujuvat kun on monta laitetta ja eri käyttöjärjestelmää?

No hyvinhän ne sujuvat! Pilvipalveluiden kautta on helppo käytellä tiedostoja, joita kuvittelee tarvitsevansa jossain muualla kuin missä tallentamiseen käytetty laite juuri tarpeen iskiessä on. Pilvipalveluissa ovat ongelmana kapasiteetti ja sen laajentamisen lisäveloitukset.

Kalenterit ja Muistiinpanot siirtyvät sujuvasti laitteesta toiseen. Viestintä pelaa etenkin Skypen osalta kaikilla laitteillani. Onneksi useimmat ohjelmat toimivat kaikissa laitteissa ja päivittyvät automaattisesti!

Osa Lenovon työpöydästä

Lähes kaiken printtaamisen teen läppärin kautta vanhalla HP-printterilläni. Fiksuna vanhuksena latasin kyllä läppärille langattoman printtausohjelman voidakseni printata iPadilta, mutta unohdin jo miten se toimii. Sekin toimi niin, että printattava asia siirtyy läppärille ja printtautuu. Pitänee palauttaa asia mieleen uudelleen!

iPadiltani lähetän printattavat tiedostot sähköpostilla omaan osoitteeseeni, avaan postin läppärillä ja printaan siitä. Onhan se hieman monimutkaista, mutta toimii!Nythän on kyllä saatavissa jo suhteellisen edullisia printtereitä langattomaan tulostamiseen. Kunhan saan ison (ison siksi, kun sitä tarvitaan moneen muuhunkin asiaan!) Lottovoiton, niin ehkä sitten ostan?

Ainoa asia, jota harmittelen on säästäminen hieman väärässä paikassa! Minun olisi pitänyt silloin kolmisen vuotta sitten läppärikaupassa laittaa muutama satanen lisää ja ostaa Windows-läppärin sijaan Applen MacBook. Olisin säästynyt useilta harmeilta laitteiden yhteensovittamisessa, kun kaikki olisivat kuuluneet samaan "sukuun". Mutta on toki Lenovokin onnekseni taipunut kohtalaisesti laitteiden yhteiskäyttöön tarvitsemieni ohjelmien osalta.

Eli näillä mennään ja homma pelittää kunhan muistia riittää käyttäjässä ja laitteissa!

Tässä hieno luettelo tietokoneen käyttömahdollisuuksista! Alakulmassa näkyy lähde.