Onko se laitaa, että pitelee kelejä?

Kyllä oli pakko, kun minua kotona vahvasti motivoitiin, lähteä jalkapelillä kylille. Se tuo keli on suosinut jo tovin aikaa ulkoiluharrastuksia. Ensin kuitenkin mennä rytkytettiin 10-sporalla eli ratikalla (kutsuttuna minun kielelläni) keskustaan. Siellä riittikin monenlaista virallista ja viratonta asiaa hoidettavaksi. Sai siinä selkävikainen pyöriä katukuiluissa hielle asti. Selkäpii valui oikein vettä tai siis pikemminkin hikeä. Onneksi titaanivahvistukset eivät ruostu ja ovat soveliaan ihra- ja lihakerroksen peitossa.

Turistia oli näkyvillä keskikylillä pilvin pimein. Eli kuului Russian murretta ja kiinaa ja varmaan jaappaniakin. Ruotsin murre oli kotoperäistä alkuperää. Kielikorvani ei ole enää niin virittynyt vieraisiin murteisiin, kun omakin Oulun murre tahtoo hiipua aivan anhittomiin. Mutta vieraita olivat ihmiset ja hymy erimuotoisilla naamoillaan kuljeksivat pitkin katuja ja kauppaliikkeitä. Mitenköhän sitä jaksaa aina hymyillä?

Kun kotimatkani aika tuli, ajattelin vetäistä motivoidulla tavalla pelkin jalkavoimin 5,5 km:n matkan kotiin. Ja kun vielä piti poiketa terveyskeskuksessa matkalla, pyrin etsimään oikoteitä. No pieleenhän se meni, etsiminen! Tuli pitempi matka harhareittien takia. Autolla olisi ollut paljon helpompaa eksyä. No ei sekään vielä mitään, mutta entäs terkkarissa sitten!

Olen aina saanut palvelut Laakson terkkarissa hyvin rivakasti. Mutta eilen selkä märkänä ja kipeänä tulikin stoppi! Oli 5 edellä numerolapun mukaan. Tosin yksi oli ottanut lääkäriin mennessään tietämättömyyttään lapun, mutta kun sekin oli minua edellinen. No ei se mitään muuten jurppinut, mutta kun toinen asiointiluukku oli kiinni ja takana puuhailtiin jotain, mitä lie. Ykkösluukun tehopakkaus pyyteli kaveriaan avaamaan luukun, mutta ei kun ei. Oli kiireempää puuhaa verhon takana meneillään.

Istuskelin salissa lähes 45 minuuttia odottelemassa vuoroani. Se kun tuntee minut, tietää, että odotteluni ilman iPadia on maailman suurin katastrooffi. Minulle! Lopulta pääsin sen sulkiluukun avausvaiheessa asioimaan. Oma asiani kesti tarkalleen 45 sekuntia. Eikä tullut edes kuntoon! Siis asia! Itseni kuntoontuloa en ollut edes toivonut saati odottanut.

No se tilanne meni niin kuin meni ja lähdin taapertamaan tuohtuneena ja puhisten kotia kohti. Siitäpä ei ole enempää kerrottavaa muuta kuin, että kotiin pääsin ja iPadin hellään huomaan. Mutta ensin pesin selän (omani) ja vaihdoin paidan kuivempaan.

Kyllä liikunta on rankka laji ja jonkun tiedon mukaan jopa hyödyllistä vaikka ei se hikipäässä eilen siltä tuntunutkaan!

Muistakaa Tekin liikkua ja hikoilla!


Nytpä yllätän Teidät enkä näytäkään Kiinan kuvaa vaan syksyistä Helsinkiä! Käykääpä Tekin katselemassa maisemia!

Remonttimiehet panivat eduskunnan pakettiin ja hääti porukan Sibelius-Akatemian konserttisaliin

Tarttuukohan kulttuuri niin, että jää tavaksi?

No niinhän siinä kävi, että jouduin, pääsin, eksyin, pakotettiin, halusin tai jotain muuta kulttuuritapahtumaan. Se kun sattui parisuhteen kohdille useampia yhteisiä ja erillisiä merkkipäiviä, niin pitihän ne piletit ostaa. Ja niin 10-sporalla polkaistiin Finlandiatalolle maanantai-iltana kaikille sallituilla penkeillä istuen.


Aiheena Aallon piirtämällä ja käyrillä seinälaatoilla varustetulla talolla olivat Tähtien tähdet, siis Laura Voutilainen, Waltteri Torikka ja Jarkko Ahola. He olivat varustautuneet esittämään meille monenmoista henkeä nostattavaa ja nautintoa lisäävää musiikillista teosta.














Välineteknistä puolta oli edustamassa Vantaan Viihdeorkesteri. Liekö heitä ollut yli 40 soitontaitajaa väistelemässä kapellimestari Heikki Elon tahtipuikkoa. Kyllähän tuolla laulu- ja soittoporukalla kulttuuria syntyikin niin, että kotiin lähtiessä korvat soivat vielä Tullinpuomin Shellin kohdalla.

Siinä viihdytettiin vanhusta iskelmämusiikilla, heavymetalli- (en sano millä), oopperan semmoisilla aarioilla ja mitä ne nyt olikaan. Mutta uskotte kyllä mikä se meikälaistä ikäihmistä nosti tunnelmapilviin, kun sanon, että W Torikka vetäisi parit Virran Olan biisit. Se kun tuo Ola aikoinaan lauloi mieslaulajien ylimmät arvosanat ja plussan päälle samoin kuin Whitney Houston veti samat naislaulun äänelle.

Mutta kyllä Laura Voutilaisessa on täysin vertailukelpoinen lauluhenkilö maailman koville. Se on Laura vähintään kuin Whitney ja Maria Callas ja vaikka kuka kauniilla äänellä pitkää nuottia puhtaasti korkealta ja kovaa laulava naisvokalisti. Miksi se iskelmämanageri ei ole vienyt Lauraa maailman turuille laulamaan, kun siellä kirkuu täysiä urheilustadioneita vaikka mitkä toisen luokan artistit? Kun meillä olisi täällä tuommoinen lahjakkuus tarjota omasta takaa.

Waltterihan veteli vaivatta melkoisen määrän oopperaa Olan biisien ohella, eikä huonosti vetänytkään. No sitten heavymies Jarkko Ahola! Kyllä tuli kirkunaa ja monenmoista heavya sun muuta. Ei se huonoa varmaan ollut, mutta kun en ole oikein heavymies itse, vaikka olenkin ylipainoinen.

Yhteenvetona voin todeta, että kotiinlähtiessä särki käsiä kun piti läpyttää niin paljon. Matkalla istuimme 10-sporassa ylväästi vanhusten penkissä vaikka ei oltu raskaana tai kepin kanssa liikkeellä. Laskettiin, että kyllä meikäläisen harmailla haivenilla pitää kerran saada istua omassakin penkissä. Ei kerinnyt nuoret tällä kertaa ensin!

Laitan perään valokuvia kulttuurista. Jos ihmettelette miten joudin ottamaan konsertissa noin paljon kuvia, niin kerron, että en käyttänyt kuvaamiseen korvia vaan etusormea. Kuuntelin samanaikaisesti kun kuvasin aina välillä. Vielä se onnistuu kaksi asiaa yhtäaikaa! Jopa purukumin pureminen ja kävelykin samanaikaisesti!

Ja voi olla, että menen vastakerrallakin kulttuurille jonnekin kun se on noin kaunista! Ja mukavaa kuultavaakin!

Kaikki kuvat on otettu pimeästä katsomosta iPhone 5S:llä ilman salamaa.

Mutta kun ei muista!

Se tuo muistinmenetys ei olekaan mikään naurun asia! Kyllä on tälle iälle jo paljon muistettavaa ja erityisesti unohdettavaa. Onhan se hyvä jos ei kaikkea muistakaan, mutta kun se tökkii niin ettei muista edes sitä muistettavaa. Kun pitäisi muistaa, mutta ei vaan tule mieleen.

Nuorena, silloin villeimpänä aikana monella meni muisti aivan kemiallisin keinoin. Itselleni rakensi varmaan se Suuri Ihmisen Suunnittelija vanhempieni avustuksella oivallisen esteen. Kun olisi illanistujaisissa tullut se hetki, että ollaan lähellä sitä muistamattomuuden tilaa, alkoi minua huimaamaan siihen malliin, että oli parasta lopettaa samantien.

Mutta kun nyt on tullut aika, jolloin se tökkii ja melkein alvariinsa! Tökkihän se työaikanakin, mutta nyt kun ei ole ylenmäärin muistettavaa, niin ne vähätkin tarvittavat jutut on hukassa. Vai mitä sanotte kun pitää katsoa naapurin ovesta naapurin nimi kun ei tule muuten mieleen. Tosin eihän ole oltu naapureita vasta kuin vähäiset 12 vuotta. Eikä muista oman auton rekisterinumeroa. Ja oma postinumerokin meinaa unohtua. Hitto kun ei ole kivaa!

Se ei mielestäni ole vielä vakavaa jos ei muista Ridge Forresterin vaimon nimeä. Ridge kun vaihtaa vaimoa niin usein. Toki jos vastaa, että Brooke, niin on suuri mahdollisuus osua oikeaan, kun Ridge on Brooken kanssa naimisissa jo kahdeksattatoista kertaa. Ja niiden naamat vaan nuortuvat. On se Ridgellä kätevää, kun jos vaikka kavereitten kanssa illalla kapakkakierroksella menee muisti ja yöllä kotiin kontatessa sopertelee, että "rakas Brooke", niin on suuri mahdollisuus, että vaimon nimi sattuukin oikein.

Tässä kun sitten yrittää virkistää aivoa kirjoittamalla, lukemalla, netissä surffailemalla, aktivoitumalla vaikka mihin ja pohtimalla liikuntaa, jota pitäisi harrastaa. Mutta kun ei repeä kaikkeen! Olen päättänyt tehdä noista hommista ne helpoimmat ja vähiten hikiset jutut. Hiki tuntuu muutenkin tulevan jo pelkästä ajatuksesta. Tuleekohan ihmisestä herkempi kun vanhenee? Tarkoitan tuota hikoontumista pelkästä ajatuksesta.

Nyt en oikein muista mistä minun piti kirjoittaa, joten on parasta lopettaa! Terkkuja kaikille, joiden nimeä en juuri nyt muista!


Kiinan kuvissa mennään edelleen!

Ostoskeskuksen isolla taululla näki itsensä jos seisoi määrätyssä kohdassa aulassa. 

Eipähän tarvitse hankkia kotiin peiliä!

Kuka säätää kivun?

Onko kukaan Teistä ajatellut kivun säätöä? Ja tarkoitan erityisesti kipua ikäkausien vaihtuessa. Onko olemassa eri säädöt aina 5 vuoden välein? Kun tauluun napsahtaa viidellä jaollinen ikä, niin heti muuttuu ja pääosin kivut lisääntyvät. Eri 5-luvuilla vahvistuvat hieman eri kivut.

Omalla kohdallani sattui kun pitkästä aikaa täyttyi 5-luku, että samana aamuna oli uudet kivut ja naksauksen aste oli taas kovempi. Niin siis kipuasteikon naksauksen. Kun olen syntynyt aamulla klo 4:n tienoissa, niin nyt alkoi kello 4 aamulla hitonmoinen pääkipu ja selkäsärky. Onko semmoinen laitaa ollenkaan, että ihan ilman syytä? Ja nukuin kaikessa rauhassa viattoman unta. Ja siitä huolimatta järjesti säätäjä lisää tuskaa ja vaivaa.

Täytyy olla olemassa joku katkaisimen säätäjä-kääntäjä, jolla on puhelimessaan hälytys milloin pitää panna naksaus vaivoja lisää. Nyt se hänellä hälytti aamulla klo 4, että se Vanhus Stadissa tuli taas viitosen vanhemmaksi, pannaanpa taas pykälä lisää. Ja naksautti säätöpyörää yhden pykälän lisää!

Eikö näissä asioissa saa mitään bonuksia? Toimiiko se väärinpäin kun käy paljon lääkärillä ja leikkauksissa? Nekö vähentääkin aina bonuksia? Kaupoissahan se toimii toisinpäin! Kun ostat ja käytät paljon, saat aina enemmän hyvää eli bonuksia.

Onkohan tuo elämässä väärinpäin? Voisikohan tuosta valittaa mihinkään tai käydä ainakin neuvottelemassa uudet bonusehdot? En tykkää tämmöisestä ollenkaan! Taidan luovuttaa HYKSin kanta-asiakaskortin pois.

Yritetään vääntää hymyä naamalle kun tavataan! Terveyskeskuksessa!



Kiinasta kuvia lisää!                                                                                                vanhusreissussa.blogspot.fi

Kuka särki 10-ratikat?

Arvatkaahan mitä? No, minäpä kerron! Olen viimeisen viikon aikana laiskuuttani, tietenkin, ajanut raitiotievaunulla eli ratikalla eli raitsikalla eli skurulla eli sporalla eli mikähän muu se mahtaa ollakaan nimeltään. Mutta numero on kuitenkin 10.

Noin puolet kerroista olen seisonut käytävällä ja puolet istunut leveällä perälläni kapealla penkillä. Yleensä kyllä seison, mutta kun selkää tuntuu särkevän melkein alvariinsa. Silloin sitä painaa ahterinsa mielellään penkkiin jos vain nuorilta (20-40-vuotiailta) ehtii. Ne kyllä yleensä ehtii ensin! Niillä kun perä ja penkki keskustelevat keskenään paremmin kun leveys täsmää.

Minulle  ei ole muuten koskaan selvinnyt, kuka saa istua niissä vanhusten penkeissä,  kun niissä on aina niitä nuoria. Pitääköhän vanhan ihmisen päästäkseen niihin penkkeihin oikeutetusti istumaan,  olla aina kävelykepin kanssa liikkeellä tai olla muuten vaan raskaana vanhuksena? Onkohan niihin penkkeihin jokin ikäraja, joka ei tietenkään koske noita nuoria?

No sitten siitä varsinaisesta otsikon kysymyksestä. Kun se nykyään rynkyttää! Ja välillä melko pahastikin. Kun lähtee liikkeelle, se ikäänkuin sutiaa niinkuin minun lapsuuteni mopo, jossa oli aina sileät renkaat. Se suhisee ja sähisee ja rätisee niin kuin hinkuyskäinen pölynimuri tai kadunlakaisukone. Sitten kun ollaan vauhdissa ja pitäisi hiljentää, se alkaa nykiä ja vinkua ja kitistä ja rutista. Minun mopokin teki noin joskus aikoinaan, mutta kun öljysin jarrukengät niin ei enää kitissyt eikä nykinyt jarrutuksessa. Se ei tehnyt mitään! Ei edes hidastanut vauhtia ennenkuin varaston seinässä. Sekin koski!

Mutta kun ratikka nykii niin, että vanha ihminen töytäilee seistessään pitkin kiinnipitotankoja ja penkin selkänojia. Se suorastaan jopa ahdistaa ja välillä käy kipeääkin. Ei se ole kivaa kun ei tiedä milloin tulee lähtö! Enkä tarkoita tuonne Ylös, vaan ratikan tuulilasiin tai kauniin rouva helmoihin tai mikä vielä pahempaa tämmöiselle vanhalle miehelle, ryntäisiin. Siinä sitä saa selitellä silmäkulma mustana tai nenä verillä, etten minä tarkoittanut kun se oli tuo kuski.

Voisiko arvoisa 10-ratikan huoltohenkilö virittää hieman tasaisemman menon meidän omalle reitille! Laita vaikka öljyä ja rasvaa laakereihin ja jarrukenkiin! Kiitos etukäteen! Saan jättää naapurin pojalta ratikkamatkalle lainaamani jääkiekkosuojukset pois kun ne hiostavatkin vanhaa kroppaa niin pahasti.


Kiinassa ollaan edelleen valokuvissa!                                  vanhusreissussa.blogspot.fi

Tässä Pekingin Staran puhtaanapitomies ajoneuvoineen

Taas tuli satikutia!

Ei ole helppoa hiljaisen vanhuksen elämä! Se tuli taas monen sortin moitetta ja lunta tupaan ja jäitä porstuaan.

Lähisukulainen moitti kun ei blogiin ilmesty kirjoituksia. No ei ilmesty ei, kun pitää kirjoittaa sinne ja vaikka minne! Kyllä alkaa olla jo nahka vähissä ja melkein luu paistaa oikean käden etusormessa kun pitää kirjoittaa niin paljon. Siinä sivussa kun koneesta katoaa välillä nettiyhteys niin meinaa katkoa yhteyden lisäksi hermoakin.

Ei jaksa pitkään rauhallinenkaan mies aina avata yhteyksiä. Olo on kohta kuin valtakunnansovittelijalla kun yrittää avata yhteyksiä liittojen välillä. Ei ole hälläkään helppoa kun ei tiedä muuta vikaa olevan kuin, että ihminen ei ole aivan viisas. Vastaan pitää vaan aina panna periaatteessa. Niinkuin Elisan nettiyhteyksissäkin. Bitin pitäisi lentää 50 nopeudella, mutta hädin tuskin lentää 16-18 nopeutta. Kuka huijaa ketä? Työnantaja työntekijää vai Elisa netinkäyttäjää?

Nyt kyrsii niin paljon etten jaksa valittaa enempää! Politiikasta ja maailman tilanteista olisi paljonkin asiaa, mutta etusormea särkee. Menenpä hakemaan siihen Compeed-laastarin niin saan vähän taas ihoa pintaan.


                                 Ja Kiinan kuvilla jatketaan!                                    Se on lisää siellä vanhusreissussa.blogspot.fi

Miten käy meikävanhuksen tulevaisuudessa?

Se vaan hirvittää kun ei tiedä! Ei sitä kyllä tiedä nekään, joiden pitäisi tietää! Tai ne ei saa sovittua kun yksi on yhtä ja toinen toista mieltä. Ne vaan istuu kabineteissa ja laskutikun kanssa miettii murtolukuja. Kuinka monta kymmenesosaa ihmistä tarvitaan hoitamaan yksi sairas tai vanhus! Tosin reilut parikymmentä vuotta vielä päätöksenvenyttelyä, niin ongelma on ratkennut itsestään!

Uutisissa näytettiin, että Attendo panee kuitenkin kokonaisen robotin hoitamaan meitä tulevaisuudessa. Nyt taitaa robotti parhaillaan opetella meidän vanhusten oikkuja, että osaa sitten jutella, kun meikäläinen ihan oikeasti tarvii apua ja seuraa. Siinä me poika tai siis ukko ja robotti intetään kumpi se teki sen kirjoitusvirheen kun yhdessä lähetettiin viestiä iPadilla. Ei se robotti ole huono kaveri kerran ja jos kaikille ei riitä seuranpitäjää ja lääkkeenantajaa, takapuolenpesijästä puhumattakaan. Mitähän mahtanee robottikin ajatella tästä tilanteesta ja tuosta sote-uudistuksesta kun mitään ei tapahdu ja porukka vanhenee käteen? Kunhan ei vaan olisi kovin jääräpäinen?

Mutta kyllä pitäisi jo päätösihmisen palauttaa mieleen mitä siellä lähisuvussa ja menneessä suvussa on itse kotona joutunut kokemaan ja näkemään! Ja sitten sen pohjalta alkaa päättelemään mille nyt alettaisiin! Ja lyödä nuija pöytään! Tai sitten hivauttaa nuijalla sitä opposition ihmistä kun se ei anna periksi. Ei se enää odottelemalla ja siirtelemällä kummene! Pitäisi päätösihmisen oikeasti muistaa miten sen oman mummon tai vaarin elo meni kun alkoi tossu tökkimään. Niin se menee meilläkin ja hänellä itsellään. Eikä siinä sitten enää puolue eikä politiikka auta! Ja rahaakin on siihen tilanteeseen löydettävä joka tapauksessa!

Kun tähän asti on haettu apujoukkoja filippiinin henkilöiltä ja vaikka mistä asti, niin pantaisko nyt pakoihmiset kouluun ja hoitelemaan meitä? Ei se oma väki ole kiinnostunut housun vaihtamisesta ja peränpesusta kun meitä pestäviä tulee lähiaikoina paljon lisää. Alkais olla jo melko kiire!

Kyllä tänä päivänä ainakin Helsingin kodinhoitoihminen tekee hyvää työtä, on ahkera ja tunnollinen. Ja taitoa riittää, mutta kun ei riitä kohta kädet ja voimat! Lukuisa vanha tarvii nyt ja kohta lisää apua ja voimaa. Nyt pankaa päätöksiä toimeksi ja sutinaa putkeen!

Minä alan kans olla kohta tarpeessa, enkä puhu siitä mistä miehet yleensä, vaan muussa hoidon tarpeessa! Ja sitten minä karehdun jos apua ei löydy! Ja näin on jämpti!



Kävin vähäisillä voimillani Kiinassa kun kohta on kaikki reissut reissattu. Kiinan reissusta on juttua osoitteessa 
http://vanhusreissussa.blogspot.fi/

Kukkaloistoa Pekingista Taivaan temppelistä.