Miten käy meikävanhuksen tulevaisuudessa?

Se vaan hirvittää kun ei tiedä! Ei sitä kyllä tiedä nekään, joiden pitäisi tietää! Tai ne ei saa sovittua kun yksi on yhtä ja toinen toista mieltä. Ne vaan istuu kabineteissa ja laskutikun kanssa miettii murtolukuja. Kuinka monta kymmenesosaa ihmistä tarvitaan hoitamaan yksi sairas tai vanhus! Tosin reilut parikymmentä vuotta vielä päätöksenvenyttelyä, niin ongelma on ratkennut itsestään!

Uutisissa näytettiin, että Attendo panee kuitenkin kokonaisen robotin hoitamaan meitä tulevaisuudessa. Nyt taitaa robotti parhaillaan opetella meidän vanhusten oikkuja, että osaa sitten jutella, kun meikäläinen ihan oikeasti tarvii apua ja seuraa. Siinä me poika tai siis ukko ja robotti intetään kumpi se teki sen kirjoitusvirheen kun yhdessä lähetettiin viestiä iPadilla. Ei se robotti ole huono kaveri kerran ja jos kaikille ei riitä seuranpitäjää ja lääkkeenantajaa, takapuolenpesijästä puhumattakaan. Mitähän mahtanee robottikin ajatella tästä tilanteesta ja tuosta sote-uudistuksesta kun mitään ei tapahdu ja porukka vanhenee käteen? Kunhan ei vaan olisi kovin jääräpäinen?

Mutta kyllä pitäisi jo päätösihmisen palauttaa mieleen mitä siellä lähisuvussa ja menneessä suvussa on itse kotona joutunut kokemaan ja näkemään! Ja sitten sen pohjalta alkaa päättelemään mille nyt alettaisiin! Ja lyödä nuija pöytään! Tai sitten hivauttaa nuijalla sitä opposition ihmistä kun se ei anna periksi. Ei se enää odottelemalla ja siirtelemällä kummene! Pitäisi päätösihmisen oikeasti muistaa miten sen oman mummon tai vaarin elo meni kun alkoi tossu tökkimään. Niin se menee meilläkin ja hänellä itsellään. Eikä siinä sitten enää puolue eikä politiikka auta! Ja rahaakin on siihen tilanteeseen löydettävä joka tapauksessa!

Kun tähän asti on haettu apujoukkoja filippiinin henkilöiltä ja vaikka mistä asti, niin pantaisko nyt pakoihmiset kouluun ja hoitelemaan meitä? Ei se oma väki ole kiinnostunut housun vaihtamisesta ja peränpesusta kun meitä pestäviä tulee lähiaikoina paljon lisää. Alkais olla jo melko kiire!

Kyllä tänä päivänä ainakin Helsingin kodinhoitoihminen tekee hyvää työtä, on ahkera ja tunnollinen. Ja taitoa riittää, mutta kun ei riitä kohta kädet ja voimat! Lukuisa vanha tarvii nyt ja kohta lisää apua ja voimaa. Nyt pankaa päätöksiä toimeksi ja sutinaa putkeen!

Minä alan kans olla kohta tarpeessa, enkä puhu siitä mistä miehet yleensä, vaan muussa hoidon tarpeessa! Ja sitten minä karehdun jos apua ei löydy! Ja näin on jämpti!



Kävin vähäisillä voimillani Kiinassa kun kohta on kaikki reissut reissattu. Kiinan reissusta on juttua osoitteessa 
http://vanhusreissussa.blogspot.fi/

Kukkaloistoa Pekingista Taivaan temppelistä.