Upeeta, mahtavaa! Uskomattomia alennuksia, -70% silmälaseista. Kyllä on taas Vanhus-setä iloinen, kun pääsee näkemään edullisesti.
No entäs, kun menen sinne lasikauppaan? Siellä tuijotellaan ystävällisen optiikkatädin tarjoamaa levyä, jossa on pieniä ja vielä pienempiä kirjaimia. Kun ollaan siellä perähuoneessa, on silmillä tietenkin ne omituiset hässäkkämollukat, joihin täti heittelee eripaksuisia lasin linssejä. Ja kyselee, näkyykö mitään? Ja välillä näkyy ja välillä ei.
Lopulta saavutetaan jokin tulos ja sitten hyllyjen ääreen tutkimaan sankoja. Siellä on urheilijoitten, muotitalojen ja vaikka kenen julkkiksen nimisiä toinen toistaan edullisempaa tai kalliimpaa sankaa. Ja alennukset ovat tietenkin huimat.
Kun lopulta on selvitetty naarmuttuminen, heijastukset, lasi vai muovi, 2- vai 1-tehot ja muutama muu maallikolle outo ominaisuus, ollaan siinä pisteessä, että tarvitaan laskukonetta. Aikansa silmälomakkeeseen piirreltyään numeroita ja näpelöityään laskinta, ilmoittaa optiikkatäti summan, joka on siinä välillä 600-1000 Eurorahaa. Ja eihän se ole paljon, kun siinä on sentään 70%:n alennus sangoista.
Mutta miksi sitten aina, kun menen kauppaan, lasit maksavat 600-1000 Euroa? Oli alennusprosentti sitten mikä hyvänsä. Mihin katoaa ne luvatut alennusprosentit? Mutta olen taas kerran onnellinen, kun saan pahan mielen hyvitykseksi kaksi kertakäyttöistä silmälasien puhdistuspyyhettä.
Oli ne vaan hienot alennukset! Itkettää uusien lasien takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti