JOULUTARINA 2.osa - Talouskriisi saavuttaa Korvatunturin

Aiemmin tapahtunut. 
Joulupukki oli palannut hyvin ansaitsemaltaan 10 kuukauden lomalta. Hän lueskenteli kammarissaan Tunturin Tuotanto ja Talous-lehteä ja järkyttyi yleistä taloustilannetta koskevista uutisista. Hän kutsui taloustontun raportoimaan tilanteesta.

Taloustonttu Nipa Nummero oli parhaillaan tutkimassa toivelistoja ja laskelmia, jotka perustuivat kenttätonttujen ikkunoiden takana tirkistellessään tekemiin havaintoihin. Nipa oli itsekin jo pidempään huolestuneena pohtinut, mitenköhän itse Joulupukki mahtaisi suhtautua kuullessaan tilanteesta. Tuotantolinjojen muutoksiin eivät Nipan valtuudet yksin riittäneet. Ja niihin olisi nyt varmaan tarvetta. Tarvittiin myös Pukin peukalonjälki, jotta tuotantoon voitaisiin tehdä isompia vimppauksia. Nipalla ei edes juolahtanut mieleen, että muutokset saattaisivat poikia toimia myös PTY:n eli Pakkaustonttujen Yhdistyksen puolelta.

Tilausten voimakkaasta laskusta Pukille kertominen oli jäänyt, koska Korvatunturin sanonta ’Pukin pelko on viisauden alku’, oli äärimmäisen hyvä periaate. Huolimatta leppoisan muhkeasta ja lämpimästä olemuksestaan, oli Pukki äärimmäisen tiukka talousmies. ’Ei riitä lahjoja maailman lapsille, jos Korvatunturin talous ei ole tasapainossa!’, oli yksi Pukin tiuhaan viljelemiä viisauksia. Ja Pukki seurasi suorastaan pilkuntarkasti tuottolaskelmia. Joulun jälkeiset laskelmat olivatkin Pukille suorastaan intohimo. Ja kautta Pukin harmaan parran, jos luvuissa oli vikaa tai ne olivat negatiivisia, silloin kaiveltiin himmelin oljellakin selityksiä. Ei ole taloustontun osa helppo Korvatunturillakaan!

Nipa arvasi jo Pukin äänensävystä, että nyt ei ole joulun rusinapullat hyvin uunissa. Olisikohan Pukki jotenkin haistanut kohta kulminaatiopisteensä saavuttavat ongelmat? Nipa tarkasti asunsa ja sieppasi tilauskansion kainaloonsa. Hän harppoi kahden kerroksen portaat, joka toista askelmaa käyttäen, Pukin työkammariin ja koputti poronsarvikolkuttimella hengästyneenä oveen.

”Se oli Pukki kun kutsui, ja kuinkahan mahdan voida olla avuksi ylipäätään nytten?” kysyi Nipa huohottaen ja housunpunttien jo hieman tutistessa tulevaa odottaessa.

”Mitä turkasen pirhanaa on maailmalla tapahtunut, kun lehdessä kerrottiin hurjia laskulukemia tunturi- ja vaarayhtiöiden osakkeiden arvoista. Talvivaarakin oli painunut aivan anhittomiin. Eikö kumpumaastojen yhtiöt enää tee tulosta vai mikä osakkaita kaihertaa? Ja väkikään ei kuulu liikkuvan kaupoissa ja turistipaikoissa kuin ennen. Ja miksi kauppoja on lopetettu ja suljettu ja hintoja halpuutetaan ja netistä ostellaan? Mikä on meininki ja miksi minua ei ole informoitu?” Pukki suorastaan karjui kysymyksiään.

Ja Pukki jatkoi paatoksella. ”Ja ihmiset seisovat ruokajonoissa eikä kukaan osta mitään. Kaupat ammottavat tyhjyyttään, asiakkaat ovat kadonneet ja on keksitty superhyperextravainsinulleostanytmaksamyöhemmin-alennusmyyntejä ja tarjouksia. Tsockmanni myy tavaratalojaan ja Stiwan ketjukin on myyty KK-ryhmälle.  Loppuuko maasta kaupat? Eikö tieto enää kulje pukin kammariin saakka? Kuka on syypää? MIKÄ MÄTTÄÄ?” laukaisi Pukki sylki lentäen kysymyspatterin Nipalle.

Jatkuu …

Tunturikylässäkin ainoastaan kadun puhtaanapitäjät ovat liikkeellä. Tyhjää on!