Mutta kun ei! Ei muista, tiedä, osaa tai jotain muuta. Onko pään työmuisti häiriöaltis? Kovaluun suojaamassa harmaassa massassa on tietoa, mutta se ei vaan siirry sinne missä sitä tarvittaisiin. Onko synapsit, vai mitä napseja ne nyt ovatkaan, katkovia kuin releet, päällä - pois - päällä - pois?
Ajelin eilen kohti Savoa ja talviteloille laitettavaa kesämökkiä. Stadissa oli aamutuimaan -2C lähtiessämme taipaleelle. Lahden ja Heinolan tienoilla lämpötila muuttui kohti -4C-astetta. Monesti kävi mielessä vanhat Taljan ja Liikenneturvan opit salakavalasta liukkaudesta tiellä. Mutta aurinko paistoi ja tie oli kuiva kuin konsanaan parhaana kesäisenä hellepäivänä. Mikäpä siinä ajellessa kun radion Nostalgia-kanavalta tuli mieluisaa musiikkia.
Kunnes Heinolan Tähtiniemen sillan pylonit paljastuivat metsän takaa, liikenne stoppasi kokonaan ja moottoritien molempien kaistojen autot pysähtyivät. Ennen stoppaamistani rekan katveeseen olin näkevinäni sillalla sinisten välkkyvalojen hehkun. Siinä sitten istuttiin jumissa minä vaimon kanssa autossamme tsiljoonan muun autoilijan kanssa. Piennarta myöten ohitsemme painalsi neljä ambulanssia. Reilun tunnin aikana, jonka olimme jumissa peltilaatikossamme, kävi monta kertaa mielessä, että iskiköhän sillan jääkansi jonkun menoon. Vastaus oli selvä jo siihen mennessä kun ohitsemme piennarta myöteen pyyhälsi kaksi Falckin hinausautoa.
Kojelaudalla iPadilta katsotun parin Studio55:n jälkeen pääsimme liikkeelle ja reilun parin sadan metrin jälkeen arvelumme vahvistuivat. Sillalla oli neljä kolarin ruttaamaa ajopeliä. Ja jääkansi oli iskenyt koko joukkoon. Ja liukkaus sillalla oli edelleen tallella.
Myöhemmin radion alueuutiset kertoivat yhden henkilöauton ohittaneen rekkaa ja joutuneen luisuun päin rekkaa. Avuksi pysähtyneeseen toiseen henkilöautoon törmäsi kolmas ja sitä väistänyt neljäs jysäytti kaiteeseen. Kuudesta mukana olleesta ihmisestä kolme joutui sairaalaan näyttämään vammojaan eikä tietääkseni kukaan loukkaantunut pahasti. Onneksi!
No olisinko sitten itse välttänyt tuon tilanteen ja tajunnut sillan liukkauden? Sitä ei voi tietää, mutta epäilen, että olisin saattanut joutua samaan tilanteeseen kaikesta varautumisestani huolimatta. Sen verran koheltaja minäkin olen. Mutta niin varovasti en ole ajanut koskaan loppumatkaa mökille kuin tänään ajoin! Heinolasta eteenpäin kapeampi valtatie oli kostea ja jäinen metsäpaikoissa, jossa aurinko ei paistanut ajoradalle.
Ei koskaan voi olla varma olosuhteista ja tuntuu, että liukkaus pääsee yllättämään autoilijat joka syksy. Eli ole Sinäkin varovainen liikenteessä liukkaalla ja myös kuivalla kelillä! Varaudu aina arvaamattomiin tilanteisiin liikenteessä!
Liikennelaulukin sen sanoi Malmstenin Jorin eli Georgen tulkitsemana "Muista aina liikenteessä, monta vaaraa onpi eessä ...".
Jos Sinua kiinnostaa mitä puuhasin Kiinassa, niin lukaisehan reissusta toisesta blogistani vanhusreissussa.blogspot.fi ! Kirjoittelen sinne vähitellen kokemuksiani. Siellä on nyt menossa kolmas päivä ja koko matka kesti 10 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti