AURINKOISTA JA RUUSUISTA ÄITIENPÄIVÄÄ RUNSAIDEN HALAUSTEN KERA KAIKILLE MAAILMAN ÄIDEILLE!
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
Hyvää Äitienpäivää!
Kyllähän se on Äiti, joka pitää maailman pyörimässä ja huolehtii pesueestaan. Tänään on sitten Äideille omistettu päivä. Sääkin tuntuu suosivan oikealla tavalla näitä arjen sankareita.
AURINKOISTA JA RUUSUISTA ÄITIENPÄIVÄÄ RUNSAIDEN HALAUSTEN KERA KAIKILLE MAAILMAN ÄIDEILLE!
AURINKOISTA JA RUUSUISTA ÄITIENPÄIVÄÄ RUNSAIDEN HALAUSTEN KERA KAIKILLE MAAILMAN ÄIDEILLE!
lauantai 12. toukokuuta 2018
Säät on taas aivan sekaisin
Onko se sitten tämmöinen laitaa? Ei ole säätkään enää niin kuin oli Kauko Saarentauksen aikaan. Kauko kun osoitti sääkarttaa piipullaan, oli saletti, että vettä ja aurinkoa oli tarjolla. Nyt ei kelit meinaa sattua mukaviksi vaikka Poudan Pekka villapaidassaan Sinin kanssa lupaisi mitä.
Olin viime viikolla lillumassa Välimeren vesillä isossa paatissa. Siellä sentään vallitsivat kunnon suomalaiset kelit, vettä satoi joka päivä ja lämpö pysyi tasaisesti +10 C - +17 C välillä. Ja vesillä kun oltiin, niin tuuli jatkuvasti ja kylmästi. Siinä tunsi suomalainen olonsa niin kotoisaksi. Säälitti ne ulkolaiset kanssamatkustajat, jotka makasivat uima-altaalla vähissä vaatteissaan ja pulikoivat altaassa. Ei heittäytynyt meikäseniori semmoiseen hullutteluun, vaan piti takin tiukasti napitettuna kaulaan saakka ja pitkät housut jalassa.
Sitten kun palasin Suomeen, olikin täällä vaihdettu kelit aivan päälaelleen. Pekka ja Sini olivat ravistelleet sääkarttaa ja laittaneet auringon paistamaan. Eihän tämmöisiä tulipalohelteitä voi kestää kukaan! Eilenkin, kun kävin päiväreissun Hämeessä, oli siellä +25 C lämmöt ulkona ja aurinko porotti täysillä. Kyllä oli paksussa takissa aivan liian kuumaa. Ei tuo sovi ollenkaan. Kyllä pitäisi sataa ja olla kylmä viima aina. Se olisi oikeasti suomalaista.
Nyt vaan kysyn, että kenelle tästä voisi valittaa? Ei jaksa pullea seniori tämmöistä, aluspaitakin aina märkänä ja suihkussa pitää käydä vähintään joka viikko tai ainakin kuukausi. Ilokseni kuulin illalla, että joku muu sääihminen kuin Pekka, lupaili viikon päästä taas kunnon suomalaisia kelejä. Se kuulostaa hienolta! Melkein kuin Saarentauksen Kaken aikaan.
Nauttikaa te näistä keleistä, jos jaksatte!
PS. Laitan alle kuvan aamusateesta Välimerellä
Olin viime viikolla lillumassa Välimeren vesillä isossa paatissa. Siellä sentään vallitsivat kunnon suomalaiset kelit, vettä satoi joka päivä ja lämpö pysyi tasaisesti +10 C - +17 C välillä. Ja vesillä kun oltiin, niin tuuli jatkuvasti ja kylmästi. Siinä tunsi suomalainen olonsa niin kotoisaksi. Säälitti ne ulkolaiset kanssamatkustajat, jotka makasivat uima-altaalla vähissä vaatteissaan ja pulikoivat altaassa. Ei heittäytynyt meikäseniori semmoiseen hullutteluun, vaan piti takin tiukasti napitettuna kaulaan saakka ja pitkät housut jalassa.
Sitten kun palasin Suomeen, olikin täällä vaihdettu kelit aivan päälaelleen. Pekka ja Sini olivat ravistelleet sääkarttaa ja laittaneet auringon paistamaan. Eihän tämmöisiä tulipalohelteitä voi kestää kukaan! Eilenkin, kun kävin päiväreissun Hämeessä, oli siellä +25 C lämmöt ulkona ja aurinko porotti täysillä. Kyllä oli paksussa takissa aivan liian kuumaa. Ei tuo sovi ollenkaan. Kyllä pitäisi sataa ja olla kylmä viima aina. Se olisi oikeasti suomalaista.
Nyt vaan kysyn, että kenelle tästä voisi valittaa? Ei jaksa pullea seniori tämmöistä, aluspaitakin aina märkänä ja suihkussa pitää käydä vähintään joka viikko tai ainakin kuukausi. Ilokseni kuulin illalla, että joku muu sääihminen kuin Pekka, lupaili viikon päästä taas kunnon suomalaisia kelejä. Se kuulostaa hienolta! Melkein kuin Saarentauksen Kaken aikaan.
Nauttikaa te näistä keleistä, jos jaksatte!
PS. Laitan alle kuvan aamusateesta Välimerellä
 |
| Naapurilaiturin Queen Mary II näytti hienolta aamun vesisateessa |
tiistai 8. toukokuuta 2018
Lihottaako liikunta?
Olen kuullut, että kun liikkuu oikein tehokkaasti, niin läski kiinteytyy ja muuttuu painavaksi lihakseksi. Mutta kun kaikissa asiaa käsitelleissä yhteyksissä puhutaan tuon vaativan kuukausia ja jopa vuosia.
Omalla kohdallani puolitoista viikkoa lomamatkaa toimi juuri tuolla tavalla paisti, eikun paitsi
+ laskiä oli ja on vieläkin ja entistä enemmän
- ei kiinteytynyt vaan veltostui entisestään
+ liikuntaa tuli suorastaan rutkasti
+ liikunta tehosi kuntoon
- liikunta ei tehonnut painoon vaan päinvastoin
+ kaikki tapahtui nopeasti eli 1,5 viikossa
- miksi kaikki tapahtui päinvastoin.
Lähtötilanne
- flunssaa takana reilu kuukausi
- kunto rapana eli rapakunto
- yskää riitti edelleen matkallekin
- väsytti (kuten aina)
- laiskotti (kuten aina)
- nälkä oli (kuten aina).
Perheen nuorison painostamana lähdin heidän mukaansa reissuun. Ensin Finnair kuljetti meidät Barcelonaan. Kaksi yötä siellä kylillä ja sitten siirtyminen risteilylaivalle. No siellä sitten menikin viikko ja päivä. Sitten takaisin yhdeksi yöksi Barcelonan kylälle. Ja lopulta Finnarilla kotiin.
(On se vaan oma koti, sänky ja vessa parasta maailmassa!)
Oliko lämmintä ja ihanaa niinkuin etelässä kuuluu sääntöjen mukaan aina olla? No ei ollut! Oli kylmää, tuulista ja sateista. Oliko siis kivaa? No ei ollut! Oliko ruokaa ja oliko juomaa? Kyllä oli ja liikaa! Ja se oli melko kivaa.
Alkutilanne meni kuitenkin solmuun. En laihtunut, en kiinteytynyt. Lihoin! Tapahtumarunko oli
- matkalla 12 päivää
- kännykän mukaan kävelyä tuona aikana 91,1 kilometriä
- paino nousi 3 kg.
Mikä meni kohdalleen ja mikä pieleen?
+ joka aamuinen kävelylenkki kannen juoksuradalla (herätti viipyilevän ihmisen)
+ pitkät siirtymätaipaleet ruokapaikasta toiseen
- ei untia (ulkona kylmä, altaassa kuuma)
- liikaa makkaraa, lihaa, kaikenlaista ruokaa (1-2 tunnin välein, ehkä liian tiheään)
- liikaa suussasulavia leivonnaisia (kaipaan)
? pari olutta (en kaipaa)
? pari lasillista viiniä (ei voi olla huono juttu!)
+ kupeittain kahvia (onneksi saa kotonakin)
- unta miten milloinkin.
Miksi lomamatkan pitää mennä noin? Kyllä nyt syytän Välimeren säätieteilijöitä omasta ahdinkotilastani. Ei sovi housunkaulus kiinni, ei jaksa nousta portaita hengästymättä, unet sekaisin ja ennen kaikkea palelee jatkuvasti vieläkin. Kyllä matkailu avartaa! Ainakin housunkaulusta napin avaamisen myötä.
Kyllä pitää nyt saada lämmintä pihalle ja ihmiselle isommat housunkaulukset!
Nälkä lähti, paino ei!
Omalla kohdallani puolitoista viikkoa lomamatkaa toimi juuri tuolla tavalla paisti, eikun paitsi
+ laskiä oli ja on vieläkin ja entistä enemmän
- ei kiinteytynyt vaan veltostui entisestään
+ liikuntaa tuli suorastaan rutkasti
+ liikunta tehosi kuntoon
- liikunta ei tehonnut painoon vaan päinvastoin
+ kaikki tapahtui nopeasti eli 1,5 viikossa
- miksi kaikki tapahtui päinvastoin.
Lähtötilanne
- flunssaa takana reilu kuukausi
- kunto rapana eli rapakunto
- yskää riitti edelleen matkallekin
- väsytti (kuten aina)
- laiskotti (kuten aina)
- nälkä oli (kuten aina).
Perheen nuorison painostamana lähdin heidän mukaansa reissuun. Ensin Finnair kuljetti meidät Barcelonaan. Kaksi yötä siellä kylillä ja sitten siirtyminen risteilylaivalle. No siellä sitten menikin viikko ja päivä. Sitten takaisin yhdeksi yöksi Barcelonan kylälle. Ja lopulta Finnarilla kotiin.
(On se vaan oma koti, sänky ja vessa parasta maailmassa!)
Oliko lämmintä ja ihanaa niinkuin etelässä kuuluu sääntöjen mukaan aina olla? No ei ollut! Oli kylmää, tuulista ja sateista. Oliko siis kivaa? No ei ollut! Oliko ruokaa ja oliko juomaa? Kyllä oli ja liikaa! Ja se oli melko kivaa.
Alkutilanne meni kuitenkin solmuun. En laihtunut, en kiinteytynyt. Lihoin! Tapahtumarunko oli
- matkalla 12 päivää
- kännykän mukaan kävelyä tuona aikana 91,1 kilometriä
- paino nousi 3 kg.
Mikä meni kohdalleen ja mikä pieleen?
+ joka aamuinen kävelylenkki kannen juoksuradalla (herätti viipyilevän ihmisen)
+ pitkät siirtymätaipaleet ruokapaikasta toiseen
- ei untia (ulkona kylmä, altaassa kuuma)
- liikaa makkaraa, lihaa, kaikenlaista ruokaa (1-2 tunnin välein, ehkä liian tiheään)
- liikaa suussasulavia leivonnaisia (kaipaan)
? pari olutta (en kaipaa)
? pari lasillista viiniä (ei voi olla huono juttu!)
+ kupeittain kahvia (onneksi saa kotonakin)
- unta miten milloinkin.
Miksi lomamatkan pitää mennä noin? Kyllä nyt syytän Välimeren säätieteilijöitä omasta ahdinkotilastani. Ei sovi housunkaulus kiinni, ei jaksa nousta portaita hengästymättä, unet sekaisin ja ennen kaikkea palelee jatkuvasti vieläkin. Kyllä matkailu avartaa! Ainakin housunkaulusta napin avaamisen myötä.
Kyllä pitää nyt saada lämmintä pihalle ja ihmiselle isommat housunkaulukset!
Nälkä lähti, paino ei!
 |
| Outo kuntorata. Lihotti! |
 |
| Vesuvius. Onko järkeä asua pommin päällä? |
torstai 26. huhtikuuta 2018
Raitiovaunujen opasteet
Mistä tietää minne raitiovaunu, jossa seisot, menee ja mitä reittiä?
Pieniä vihjeitä voi saada katuun upotetuista rautatangoista, mutta kun niitäkin menee paikoin ristiin rastiin.
Vastaus: Ei mistään!
Tieto on taltioitu ainoastaan kuljettajan mieleen ja ohjauskeskuksen tietokoneelle. Matkustavaisen ei kuulu tietää reittiä sen tarkemmin. Se on ulkomaaksi classified. Riittää, että kuljettaja tietää!
Ei matkustavaisen kuulu Helsingissä tietää muuta kuin mistä lähti ja missä pitää olla perillä. Se kaikki tuossa välissä on arpapeliä, jota ei tue edes Veikkaus Oy. Turisti pelaa harvemmin liikkuvien kaupunkilaisten kanssa päivittäin tätä peliä keskustan pysäkeillä. Pysäkillä olevan reittikartan kertoman mukaan hän nousee vaunuun ja toivoo, että se olisi se oikea. Vaunussa ei sitten olekaan enää näkyvissä reittikarttaa ja peli on käynnistynyt. Ei kerro turistille Kuusitien tai Urheilutalon pysäkin nimi katon näyttötaulussa mitään, ei kerro ollaanko kaukana vai lähellä vai peräti ohi.
Se kun on kulkenut maailman raitiovaunuissa ja vastaavissa, on seurannut seinälle isolla merkittyä reittikarttaa ja tiennyt missä kulloinkin ollaan, etenkin jos tiesi mistä lähti kyytiin. On voinut hahmottaa, että kohteeseen on vielä kartalla näkyvät kolme tai jotain pysäkkiä ja sitten ulos. Toki jossain on kirjoitusmerkit haitanneet pysäkkien hahmottamista, mutta perille on aina päästy ja Suomeenkin palattu. Eikä muutaman pysäkinvälin takaisin käveleminen ole ollut kovinkaan hankalaa, paitsi rankkasateella ilman sateenvarjoa.
Kyllä sitä vaan toivoisi, että HSL, raitiovaunubolag tai kaupunginjohtaja Vapaavuori ostaisivat yhteisillä varoillaan kasan n. neljämetrisiä tarramuoveja ja palkkaisi jonkun piirtämään niihin tussilla raitiovaunureittejä! Sitten ne liimattaisiin vaunuihin ikkunoiden yläpuolelle. Niin siis tietenkin vaunun sisäpuolelle. Se olisi monen helpompi löytää kohteeseensa. Ja kun reitit muuttuvat taas 70 vuoden kuluttua, otettaisiin nämä pois ja pantaisiin uudet tarrat tilalle.
Ulkopuolellahan vaunuissa on aika mukavan näköisiä mainoksia, jotka tekevät niistä maailman näköisiä. Ja se on hyvä!
Tuommoinen reittikartta vaan olisi aivan kaino toivomus! Kyllä tykkäisin!
PS. Sen kun vielä eläessään näkisi, että Helsinki vapauttaisi eläkeläiset julkisen liikenteen lippumaksuista monen muun maailman hienon kaupungintavoin! Saattaisi lisätä seniorien liikkumista ja kuntoa!
Laitan tuohon alle kuvan Seurasaaren kirkosta muistuttamaan tuosta hienosta ulkoilualueesta, jossa jokaisen kuuluu säännöllisesti käydä! Missä muualla on keskellä kaupunkia tämmöinen hieno luonnon ja rauhan tyyssija!
Pieniä vihjeitä voi saada katuun upotetuista rautatangoista, mutta kun niitäkin menee paikoin ristiin rastiin.
Vastaus: Ei mistään!
Tieto on taltioitu ainoastaan kuljettajan mieleen ja ohjauskeskuksen tietokoneelle. Matkustavaisen ei kuulu tietää reittiä sen tarkemmin. Se on ulkomaaksi classified. Riittää, että kuljettaja tietää!
Ei matkustavaisen kuulu Helsingissä tietää muuta kuin mistä lähti ja missä pitää olla perillä. Se kaikki tuossa välissä on arpapeliä, jota ei tue edes Veikkaus Oy. Turisti pelaa harvemmin liikkuvien kaupunkilaisten kanssa päivittäin tätä peliä keskustan pysäkeillä. Pysäkillä olevan reittikartan kertoman mukaan hän nousee vaunuun ja toivoo, että se olisi se oikea. Vaunussa ei sitten olekaan enää näkyvissä reittikarttaa ja peli on käynnistynyt. Ei kerro turistille Kuusitien tai Urheilutalon pysäkin nimi katon näyttötaulussa mitään, ei kerro ollaanko kaukana vai lähellä vai peräti ohi.
Se kun on kulkenut maailman raitiovaunuissa ja vastaavissa, on seurannut seinälle isolla merkittyä reittikarttaa ja tiennyt missä kulloinkin ollaan, etenkin jos tiesi mistä lähti kyytiin. On voinut hahmottaa, että kohteeseen on vielä kartalla näkyvät kolme tai jotain pysäkkiä ja sitten ulos. Toki jossain on kirjoitusmerkit haitanneet pysäkkien hahmottamista, mutta perille on aina päästy ja Suomeenkin palattu. Eikä muutaman pysäkinvälin takaisin käveleminen ole ollut kovinkaan hankalaa, paitsi rankkasateella ilman sateenvarjoa.
Kyllä sitä vaan toivoisi, että HSL, raitiovaunubolag tai kaupunginjohtaja Vapaavuori ostaisivat yhteisillä varoillaan kasan n. neljämetrisiä tarramuoveja ja palkkaisi jonkun piirtämään niihin tussilla raitiovaunureittejä! Sitten ne liimattaisiin vaunuihin ikkunoiden yläpuolelle. Niin siis tietenkin vaunun sisäpuolelle. Se olisi monen helpompi löytää kohteeseensa. Ja kun reitit muuttuvat taas 70 vuoden kuluttua, otettaisiin nämä pois ja pantaisiin uudet tarrat tilalle.
Ulkopuolellahan vaunuissa on aika mukavan näköisiä mainoksia, jotka tekevät niistä maailman näköisiä. Ja se on hyvä!
Tuommoinen reittikartta vaan olisi aivan kaino toivomus! Kyllä tykkäisin!
PS. Sen kun vielä eläessään näkisi, että Helsinki vapauttaisi eläkeläiset julkisen liikenteen lippumaksuista monen muun maailman hienon kaupungintavoin! Saattaisi lisätä seniorien liikkumista ja kuntoa!
Laitan tuohon alle kuvan Seurasaaren kirkosta muistuttamaan tuosta hienosta ulkoilualueesta, jossa jokaisen kuuluu säännöllisesti käydä! Missä muualla on keskellä kaupunkia tämmöinen hieno luonnon ja rauhan tyyssija!
 |
| Seurasaaren kirkko |
maanantai 23. huhtikuuta 2018
Kaupungissa on hienot pyörät!
Kiitos taas HSL-taholle hienoista kaupunkipyöristä! Kyllä olen taas pyörien kesäjäsen, maksuni maksanut ja jo käyttänytkin useita kertoja noita keltaisia kulkupelejä. Se on jopa kerinnyt molempi takapuolikin kipeytyä pari eri kertaa.
Pyöräasemia on laitettu varsin osuville paikoille ja runsain mitoin. Ja on astuttu nykyaikaan, kun aurinkopaneelit jakelevat virtaa pyöräasemille. Kun vaan jaksaisivat ilkivaltaiset tahot pysyä nyt kaukana asemista ja pyöristä!
Kotiasema vaan on päivällä usein tyhjänä pyöristä, mutta onneksi lähellä on monta muuta asemaa, joista joltain on aina löytynyt se tarvitsemani yksi pyörä. Tuo toki kertoo, että käyttäjiä on ja sen huomaa myös kaduilla liikkuessaan. Paljon tulee ja menee noita keltaisia etukorillisia kulkuvälineitä kaupungin kaduilla.
Helpoksi on tehty pyöräilykykyiselle liikkuminen! Kyllä tykkään! Kiitos!
Pyöräasemia on laitettu varsin osuville paikoille ja runsain mitoin. Ja on astuttu nykyaikaan, kun aurinkopaneelit jakelevat virtaa pyöräasemille. Kun vaan jaksaisivat ilkivaltaiset tahot pysyä nyt kaukana asemista ja pyöristä!
Kotiasema vaan on päivällä usein tyhjänä pyöristä, mutta onneksi lähellä on monta muuta asemaa, joista joltain on aina löytynyt se tarvitsemani yksi pyörä. Tuo toki kertoo, että käyttäjiä on ja sen huomaa myös kaduilla liikkuessaan. Paljon tulee ja menee noita keltaisia etukorillisia kulkuvälineitä kaupungin kaduilla.
Helpoksi on tehty pyöräilykykyiselle liikkuminen! Kyllä tykkään! Kiitos!
keskiviikko 18. huhtikuuta 2018
On kevät ja esteitä tiellämme
Nyt on niitä nuoruutensa haaveammatin miehiä, lakaisukoneiden kuljettajia, pyörinyt koneineen pitkin Helsingin katuja ja jalkakäytäviä. Ovatkin tehneet hyvää työtä poistaessaan hiekat ja sorat pyörimästä jalkojen ja renkaiden alta. Luontokin heitti siihen oman pölyntorjuntansa, josta oli erityisesti hengitykselle iso apu. Kyllä on nyt mukava tepastella sileitä ja puhtaita katuja. Mutta jäi sinne vielä harmiakin!
Se vaan on perin kiusallista, että katutyöt haittaavat kaikenlaista kulkijaa. Eikä vähiten niitä, jotka liikkuvat eri apulaitteiden avulla. Ei suju kulku kävelykepin, rollaattorin tai pyörätuolin keinoin, kun se ei suju tervejalkaisellakaan. Remonttikohtia on päällystetty jopa nyrkinkokoisella soralla ja aidattu kapeaksi väyläksi puna-kelta-valkoisin aidoin. Väylää ei sovi liikkumaan kuin kylki edellä ja sille pitäisi kiivetä tilapäisramppia, jolle ei huonojalkainen kulkija pääse millään keinoin.
Vaikka tavoite ja tulos katutöistä tulee olemaan hieno, ei se odotus kestäessään puoli tai enemmän vuotta ole hyvä niille, joiden liikkuminen on vaikeaa ilman noita esteitäkin. Sitä vaan toivoo kainosti mielessään, ettei katutöissä viivästeltäisi. On ollut seniorillakin pinna tiukalla, kun yrittää pujotella kaikkien esteiden ohi. En ole tykännyt tuommoisesta ollenkaan!
Ikävinä esimerkkeinä olivat Mechelininkadun ja Reijolankadun alueiden jos minkäkinlaisten syiden takia pitkittyneet katutyöt. Joku oli jopa valittanut lahojen puiden puolesta ja sillä venyttänyt hommien sujumista? Ja Mechelininkadulla tuo kurimus jatkuu edelleen. Tuommoinen ei ole ollenkaan mukavaa!
Kyllä vaan nyt toivon ripeyttä kadunrakentajilta ja virkatahoilta! Laittakaa homma kuntoon, että kaupunkilaiset pääsevät liikkumaan ilman turhia esteitä! Ja annetaan kesän tulla täysillä Stadiin!
Laitan alle muutaman kuvan (taitavat olla kaikki Reijolankadun ja Mannerheimintien risteyksestä) viime syyspuolelta, niin pääsette mukaan tunnelmaan.
Se vaan on perin kiusallista, että katutyöt haittaavat kaikenlaista kulkijaa. Eikä vähiten niitä, jotka liikkuvat eri apulaitteiden avulla. Ei suju kulku kävelykepin, rollaattorin tai pyörätuolin keinoin, kun se ei suju tervejalkaisellakaan. Remonttikohtia on päällystetty jopa nyrkinkokoisella soralla ja aidattu kapeaksi väyläksi puna-kelta-valkoisin aidoin. Väylää ei sovi liikkumaan kuin kylki edellä ja sille pitäisi kiivetä tilapäisramppia, jolle ei huonojalkainen kulkija pääse millään keinoin.Vaikka tavoite ja tulos katutöistä tulee olemaan hieno, ei se odotus kestäessään puoli tai enemmän vuotta ole hyvä niille, joiden liikkuminen on vaikeaa ilman noita esteitäkin. Sitä vaan toivoo kainosti mielessään, ettei katutöissä viivästeltäisi. On ollut seniorillakin pinna tiukalla, kun yrittää pujotella kaikkien esteiden ohi. En ole tykännyt tuommoisesta ollenkaan!
Ikävinä esimerkkeinä olivat Mechelininkadun ja Reijolankadun alueiden jos minkäkinlaisten syiden takia pitkittyneet katutyöt. Joku oli jopa valittanut lahojen puiden puolesta ja sillä venyttänyt hommien sujumista? Ja Mechelininkadulla tuo kurimus jatkuu edelleen. Tuommoinen ei ole ollenkaan mukavaa!
Kyllä vaan nyt toivon ripeyttä kadunrakentajilta ja virkatahoilta! Laittakaa homma kuntoon, että kaupunkilaiset pääsevät liikkumaan ilman turhia esteitä! Ja annetaan kesän tulla täysillä Stadiin!
Laitan alle muutaman kuvan (taitavat olla kaikki Reijolankadun ja Mannerheimintien risteyksestä) viime syyspuolelta, niin pääsette mukaan tunnelmaan.
maanantai 16. huhtikuuta 2018
Onko sade mukava?
Ettepäs arvanneet! Veikkasitte viime aikaisten postausteni perusteella, etten tykkäisi, mutta pieleen meni. Minusta tämänpäiväinen sade on todella mukava. Siihen on olemassa muutama hyvä syy.
Ekaksi olen pikkuhiljaa paranemassa monen viikon flunssasta, vai onko oikeammin sanoa virustaudista, joka rassasi hengitysteitä. Siis kurkkua, keuhkoja ja nenää. Niistä olettekin varmaan kuulleet jo aivan kyllästymiseen asti. Moni muukaan ei ole jäänyt osattomaksi tämän kevään kurimuksista, mutta ovat toivottavasti laillani parantuneet.
Tokaksi viime päivinä ikkunoista seuraamani luvattoman komeat ja kuivat kelit saavat kosteutta päälleen. Kadut ja ennen kaikkea ilma puhdistuvat kevätsateen myötä. Luonto saa tarvitsemansa herätysruiskeen ja pöräyttää kasvunsa täyteen vauhtiin.
Kolkiksi sade on lupaus pian alkavasta kesästä. Television säätieteilijätkin ennustivat jo loppuviikoksi parinkymmenen plus-asteen kelejä. Se pakottaa kaivelemaan esille naftaliinista ja komeroiden kätköistä kesäisemmät vaatteet ja jalkineet.
Keksisin kyllä monta muutakin syytä sateen ja tulevien päivien mukavuuteen. Pienin niistä ei ole vajaan parin viikon kuluttua Barcelonasta alkava risteily. Siitäkin saatte kuulla ja lukea blogistani tulevina viikkoina.
Eli kevät on jo ovella ja mieli alkaa kohentua! Jo oli sen aikakin!
Ekaksi olen pikkuhiljaa paranemassa monen viikon flunssasta, vai onko oikeammin sanoa virustaudista, joka rassasi hengitysteitä. Siis kurkkua, keuhkoja ja nenää. Niistä olettekin varmaan kuulleet jo aivan kyllästymiseen asti. Moni muukaan ei ole jäänyt osattomaksi tämän kevään kurimuksista, mutta ovat toivottavasti laillani parantuneet.
Tokaksi viime päivinä ikkunoista seuraamani luvattoman komeat ja kuivat kelit saavat kosteutta päälleen. Kadut ja ennen kaikkea ilma puhdistuvat kevätsateen myötä. Luonto saa tarvitsemansa herätysruiskeen ja pöräyttää kasvunsa täyteen vauhtiin.
Kolkiksi sade on lupaus pian alkavasta kesästä. Television säätieteilijätkin ennustivat jo loppuviikoksi parinkymmenen plus-asteen kelejä. Se pakottaa kaivelemaan esille naftaliinista ja komeroiden kätköistä kesäisemmät vaatteet ja jalkineet.
Keksisin kyllä monta muutakin syytä sateen ja tulevien päivien mukavuuteen. Pienin niistä ei ole vajaan parin viikon kuluttua Barcelonasta alkava risteily. Siitäkin saatte kuulla ja lukea blogistani tulevina viikkoina.
Eli kevät on jo ovella ja mieli alkaa kohentua! Jo oli sen aikakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)