Sukututkimus on kiinnostavaa hommaa

Tervehdys taas pitkästä aikaa! Minulla on tökkinyt hieman tämä blogikirjoittelu, mutta nyt kaverini herätteli ja päätin vähän ryhdistäytyä. Kerronpa hieman eräästä "työläästä", mutta mielenkiintoisesta aiheesta.

Jostain ihme syystä olen jo koulupojasta alkaen ollut kiinnostunut sukututkimuksesta. Minua kiinnostaa joka paikassa historia, mutta se ei tarkoita sitä, että vuosiluvut ja yksityiskohdat jäisivät mieleeni. Ulkomailla reissatessakin olen eniten kiinnostunut mm. vanhoista kaupungeista ja kaupunginosista, kirkoista ja vanhoista monumenteista. Katson, ihailen ja unohdan ne miltei heti, mutta kuitenkin!

Oman sukututkimusharrastukseni aloitin rytinällä n. 15 vuotta sitten. Istuin viikkoja ja jopa kuukausia kopiomassa kirkonkirjoja Kansallisarkistossa Kruunuhaassa. Aloitin työni keräämällä tuoreimmista aineistoista ajassa taaksepäin kaikkien sukunimikaimojeni nimet ja syntymäajat. En enää muista, mistä selvisi tekemäni suurin moka! Mutta moka se oli. Ja melkoinen! Vasta sitten kävin kurssin aiheeseen ja myöhemmin pari kurssia lisää.

Koska olen Pohjanmaalta kotoisin, kävi ilmi, että siellä sukunimi määriteltiin pääasiassa talonnimen perusteella. Ja koska edustan kunnia-arvoisia torpparisukuja, kävi lopulta ilmi, että sukunimemme oli muuttunut ajansaatossa monta kertaa. Lisäksi selvisi, että Suomen sukunimilaki tuli voimaan vasta vuonna 1920. Sitä ennen sukunimi joko oli tai sitten ei. Minulle tuo merkitsi koko homman aloittamista aivan alusta. Keräämäni ensimmäiset reilut 400 nimeä joutui romukoppaan. Ja taas istumaan Kansallisarkistoon.

Aineistoa alkoi kertyä melkoisia määriä ja minun piti tehdä ratkaisu niiden hallitsemiseksi. Liityin amerikkalaiseen Geni-palveluun, jonne taltioin tuolloin kasassa olevat tiedot. Mutta tuo silloin englanninkielinen palvelu oli minulle hieman hankala ja ostin kotimaisen Sukujutut-lisenssin, jolla taltiointi sujuikin jo paremmin. Nyt viime vuodenvaihteen alla hankin iPadilleni Mobile FamilyTree-ohjelman, jonne siirsin aineistoni Sukujutuista. Siirto oli todella helppo juttu tehdä.

Ja ettei homma menisi nyt liian helpoksi, tilasin kaksi FamilyTreeDNA-testipakettia ja lähetin joulukuun alussa DNA-näytteeni USAan. Ensimmäisen paketin tiedot tulivat jo tammikuun alussa ja sen mukana sain 5.038 uutta sukulaista ja lisää tuntuu tippuvan aina muutamien päivien välein. En ole vielä kutsunut heitä kahville meille kotiin. Luulen, että tuosta saattaisi tulla sanomista. Toinen paketti, jonka pitäisi kertoa isälinjani pohjalta jotain sukumme lähtöseuduista, ei ole vielä saapunut. Eli edelleen on avoinna pohjoinen, itä, etelä ja länsi juurtemme alkusuuntina. En uskalla vielä ilmoittautua kielikursseillekaan, kun ei ole tietoa, mitä kieltä minun tulisi opiskella. Onhan se osattava rupatella alkukielellä juurisukulaisten kanssa! Tuossa DNA-aineiston tutkimisessa onkin sitten oma haasteensa. Hikeä pukkaa!!

Tässä Teille muutamia sivuja, joiden kautta voitte etsiskellä omista kotimaisista sukulaisistanne tietoja. On kuitenkin mentävä yli 100 vuotta vanhoihin henkilöihin, kun tämä meidän hieno lainsäädäntömme estää rehellisten ihmisten projektit eli nuorempien kirkonkirjojen tutkimisen.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm

http://hiski.genealogia.fi/hiski/8nlquv?fi+A01

http://www.sukujutut.fi/

https://www.familytreedna.com/

Jos tämä harrastus alkaa kiinnostaa Sinua, kannattaa liittyä Suomen Sukuhistorialliseen seuraan ja Suomen Sukututkimusseuraan. Facebookista löytyy sukututkimusryhmiä ja googlaamalla löytyy lisää tietoa. 

Kannattaa kiinnostua, niin ei ole enää vapaa-ajan ongelmia!

Kirjoitusasu on muuttunut vuosisatojen kuluessa. Tässä vuoden 1769 rippikirja.

Tässä malli 1865 vuodesta alkavasta rippikirjasta

Lenkillä Seurasaaressa

Ei tästä tule mikään laajempi hehkutuskirjoitus alkavaan vuoteen, vaan aivan peruskauraa meinasin kirjata.

Kävin tuossa vuoden vaihtumisen aikaan tsekkaamassa Helsingin Seurasaaren. Teputtelin omilla ”pikkutöppösilläni” (nro 43) tuon reilun 8 kilometrin lenkin kotoa saareen ja takaisin kotiin. Onnekseni sää oli mitä parhain! Tuon olivat huomanneet myös lukuisat muut vuodenvaihteen lenkkeilijät.

Nappasin muutaman kuvan ”talvisesta” maisemasta. Nii...in! Ei ole talvesta meillä tietoakaan. Välillä sataa räntää ja välillä vettä. Mielestäni lunta ei tarvitsisi tullakaan, koska se tietää liukkautta, onnettomuuksia ja monenlaisia ongelmia. Mennään näillä vaan, satoi tai paistoi! Ja otetaan aurinkoinen kevät ja lämmin kesä riemulla vastaan heti huhtikuun alun jälkeen. Näin olen merkinnyt kalenteriini!

Eli siis innolla kevättä odottelemaan!

HYVÄÄ ALKANUTTA, KAUNIIN KESÄN VUOTTA 2018!

Kuva napattu iPhonella vasten keskipäivän aurinkoa.

2017 - Henkilökohtaisesti

Kohta päättymässä oleva vuosi 2017 oli omalta kohdaltani lähes kokonaan turha! Kirjoitin varulta lähes, kun voihan tässä kirjoituksen edistyessä tulla eteen jokin positiivinenkin asia. Juuri nyt ei tulee mitään erityistä mieleen.

No siis miksi turha? No siksi, että keväällä satoi, kesällä satoi, syksyllä satoi, nyt talvellakin satoi ja aina vaan satoi ja satoi. Lämmintä ei ollut kuin saunassa ja mökillä takan edessä. Kotona kaupungissakaan kerrostalon lämmityspatterit eivät pysyneet koko lämmityskaudella säätilojen muutosten mukana. Kun ulkona viileni entisestään olivat taloyhtiön patterit vielä kylmänä. Ja jos ulkona sattui jostain omituisesta syystä lämpenemään, patterit pysyivät vähän lämpiminä ainoastaan siihen saakka, kunnes ulkona alkoi taas viilenemään.

Vuoden 2017 asusteiksi äänestäisin villasukat ja fleecetakin. Ehkä positiivisena asiana vaatteiden suhteen voisi mainita, ettei pitkistä alushousuista tarvinnut luopua edes kesän kovimpien +14 C-asteen helteidenkään aikana. Kesä oli ensimmäinen, jolloin ei tarvinnut kaivaa shortseja komerosta edes mökillä. Ja jalkinevalinta oli yksikertaista, kun otti jalkoihinsa kumisaappaat tai halpahallisat ostetut muka-crocsit.

Viettäessäni kesiä mökillämme olen pitänyt tapanani askarrella puutöiden parissa pihalla tai ulkokatoksessa. Nyt siihenkään ei tarjoutunut mahdollisuutta jatkuvien sateiden johdosta. Ja katokseen kävi aina hyytävän kostea tuuli. Mökkiveneessä oli koko kesän ajan enemmän vettä sisä- kuin ulkopuolella. Ja pystyikö mökillä sitten tekemään rakennusten kunnostusmaalauksia? No ei tietenkään, kun aina satoi. Ja jos sattui, että huomasin raon pilviverhossa, tempaisin marjaämpärin käsiini ja saappaat jalkoihin, jatkui vesisade ennen kuin kerkisin tuvasta pihalle. Kerrankin sattui semmoinen vuosi, että kodin pakastelaitteen hyllyt riittivät marjasadolle. Mutta ei tuotakaan voi oikein positiiviselle puolelle laskea.

Sateiden kanssa pärjäsi kuitenkin jotenkin asenteella, kun ei ollut moksiskaan ja lämmitteli vaan saunaa ja takkaa. Pärjäähän sitä laiska ihminen sisälläkin! Pahinta oli kuitenkin se, että vuoden kuluminen puraisi vanhusta. Nimittäin kunto katosi huimaa vauhtia ja vastaavasti kaikki kropan krempat putkahtivat esiin. Jos terveyskeskuksen ajanvaraus ottaisi vastaan, olisi minulla kaikkien alojen lääkäreille edelleen asiaa.

Liikunnalla pitää olla jokin konkreettinen, näkyvä tavoite ja tarkoitus, että minä jaksaisin tehdä sitä. Punttien heiluttaminen ilmassa tyhjän takia ei tunnu järkevältä touhulta. Pururadan kiertäminen sen takia, että pääsee kotiin, ei ole järkipuuhaa. Miksi yleensä lähteä, jos tavoitteena on päästä lähtöpaikkaan? Kuntopyörällä polkeminen on sen sijaan melkoisen järkevää, koska väsyessään on jo valmiiksi perillä. Lisäksi kuntopyörän selässä voi katsoa telkkaria tai iPadilta Elisa Viihteelle tallennettuja ohjelmia. Tai Yle Areenaa tai Katsomoa. Mutta niistä parista kolmesta kerrasta kuntopyörän selässä tänä vuonna, ei tuntunut olevan juurikaan hyötyä. Peräposket vaan kipeytyivät. Ja Stadin kaupunkipyörillä ajaminenkin oli sateen takia yhtä tuskaa. Ja arvaatteko mitä? Meidän taloyhtiön portaille on tehty jotain ikävää, kun niitä ei enää jaksa kiivetä. Joutuu jo aina vaan useammin ajamaan kotikerrokseen hissillä.

En siis tykännyt vuodesta 2017, jonka varmaan huomasitte vuodatuksesta edellä. Mutta kyllä suosittelen jokaiselle toiselle ihmiselle liikuntaa sateista riippumatta. Ja kuntosaleillakin saa käydä. Ja kotona saa heilutella puntteja ja venyviä kuminauhoja, kunhan ei kumi irtoa ovenkahvasta ja ammu otsaan. Se kuuluu etenkin vanhemman ihmisen eli seniorin tehdä noita lihasten rasitteluita, ettei lopu elo liian aikaisin ja jaksaa paremmin mennä ja kulkea.

Nyt yritän kerätä asennetta tulevaa vuotta ajatellen. Siitä ei voi tulla kuin parempi! Olen luvannut itselleni (kuten aiempinakin vuosina), että puuhailen, kuntoilen, harrastan, olen iloisempi ja parempi ihminen kuin ennen. Ja tuskin taaskaan pystyn noita lupauksiani pitämään! Mutta aion yrittää! Taas!

OTTAKAATTEN VUOSI 2018 INNOLLA VASTAAN! 
Muistakaa kuntoilla ja pitää sateenvarjo käsillä! 

PS. Onneksi vuosi oli edes Suomelle hyvä, kun tuli 100 vuotta ikää täyteen! Se oli iso ja positiivinen asia. 
 

 

 

 

 

 

Photo by Daniel Olah on Unsplash

Läppäri Pukinpajaan, osa 7

HipsuB  <hipsu.bittinen(at)korvatuntri.fi>

 ->jimmy.kaasinen(at)verkkokaupa.com

TERVE JIMMY!

KIITOS KUN AUTOIT MEITÄ LÄPPÄRIN OSTOSSA! POMOKIN TYKKÄSI! LÄPPÄRI PELAA HIENOSTI. EN VAIN OSAA VIELÄ PALJOAKAAN, MUTTA AION OPETELLA. KIITOS, KUN KERROIT ENTERISTÄ! SE AUTTOI, KUN OLI YKSI ONGELMA. NYT LÄHDEN TÖIHIN, KUN POMO JO PATISTAA. JAKSAMISTA SIELLÄ JOULUKIIREISSÄ!

HYVÄÄ JOULUA JIMMY JA VÄLITÄ TOIVOTUKSET MYÖS MUILLE LÄPPÄRIN OSTAJILLE JA ENTERIN VÄELLE KUN NÄET HEITÄ! 
JA MUISTA OLLA KILTTINÄ! 

TOIVOTTAAPI!

HIPSU BITTINEN, LÄPPÄRIVASTAAVA

Photo by Aaron Burden on Unsplash

HYVÄÄ JOULUA KAIKELLE KANSALLE!

toivottaa myös

VANHUS STADISSA 

Pepe Willbergin joulukonsertti

No nyt on joulukausi avattu meidänkin taloudessamme. Kävi nimittäin kutsu lehti-ilmoituksen myötä saapua kuulemaan joulun parhaat laulut Meilahden kirkkoon. Pepe Willberg oli tuonut orkesterinsa soittimineen kirkkomme alttarille ja lupautunut esittämään oivallisen setin meille kaikille tuttuja joulusävelmiä.

Kirkkoherra Rasimuksen polkaistua tilaisuuden käyntiin muutamalla sopivalla joulun henkeä korostavalla lauseella, asteli lavalle orkesterin eteen itse Pepe Willberg ja joulukonsertin toinen solisti, sopraano Eilamaria Leskinen.

"Kynttilöiden syttyessä"-joulukonserttiin valitut kaikille tutut joululaulut soljuivat toinen toisensa perään solistien laulaessa vuoroin duettona vuoroin yksin. Meilahden kirkon hieno akustiikka toisti laulut hienosti kirkkosalin täyttäneelle yleisölle.

Tunnustan suoraan, etten ole aiemmin kuulunut Pepe Willbergin kiihkeimpään ihailijakuntaan, mutta nyt oli pakko minunkin kääntää kelkkani. PW:n muutamissa joululauluissa esittämä äänen ulottuvuus, yllätti minut täysin. Äänen voima, puhdas sointi ja monimuotoisuus sai ansaitsemansa ympäristön kirkkosalissamme.

Vaikka Pepe Willbergin ja Eilamaria Leskisen äänialat eivät täysin kohdanneetkaan, olivat esitykset ja kummankin äänen loistava sointi hienoa kuultavaa. Eilamaria Leskisen sopraano ääni soi upeana myös soolo-osuuksissa. Tasokkaan kvartetin tukemana ja omien soolo-osuuksien myötä, joulukonsertti oli erittäin onnistunut avaus joulutunnelmaan.

Käykää Tekin vielä joulukonserteissa, mikäli joulukiireiltänne ehditte!

Läppäri Pukinpajaan, osa 6

Lopulta ohjeisiin tutustumisen jälkeen Hipsu oli kasannut laitteet työkammionsa pöydälle ja käynnistänyt läppärin. Laitteen sisältä kuuluneen suhinan, muutaman ok-napin painamisen ja työpöydän avautumisen jälkeen läppäri oli ollut käyttövalmis. Mukaan oli hankittu langaton hiiri, kirjoitin eli printteri ja reititin. Hipsu oli saanut netinkin toimimaan ja päässyt jo päivän verran surffailemaan maailman bittiviidakossa.

Nyt oli kuitenkin tullut eteen ongelma! Netti ei enää auennutkaan.

- Mikä turkasen kummastus on nyt sotkenut läppärin? Painoinko jotakin väärää nappia? Ruutu näyttää vaan mustaa eikä kone hurise. Mitä tälle pitäisi tehdä? tuskaili Hipsu.

Hipsu muisti Jimmyn maininneen Enterin siellä etelän Helsingissä. Voisikohan sinne ottaa yhteyttä? Jospa siellä olisi Helsingissä joku tarkkailijatonttu, joka voisi käydä Enterissä kysymässä neuvoa. Onkohan Kake Kurkkija jo palannut tarkkailemaan Helsinkiin?

- Saisikohan Kakelle viestin Helsinkiin, että kysyisi Enterin opastuksesta, miksi pukinpajan uusi läppäri on pimeänä eikä suhise? kysyi Hipsu päävalvojatonttu Riku Tarkalta.
- No jo tokkiinsa se onnistuu! Minäpä lähettelen viestiä Kakelle.

Kului vuorokausi, kunnes Kake Kurkkijan viesti tuotiin Hipsulle. Viestissä luki ”Tarkista ensin onko laturinjohto seinässä! Kysytään sitten lisää jos tarvitsee!” Hipsu häkeltyi ja tormasi läppäripöydän alle. Hän löi ohimennen polvensa kipeästi työtuolin jalkaan.

- Auts! Olinpa minä kömpelö, kun en muistanut laittaa tuota johtoa seinään. Siinähän se virta kulkee akkuun. Oppaassakin sanottiin, että jos akku tyhjenee, laite sammuu! tupisi Hipsu itsekseen kömpiessään pöydän alta istumaan työtuolille samalla hieroen kipeää polveaan.

Ja siinä samassa alkoi läppäri hurista ja avaukseen liittyvät käynnistyskuvat ilmestyivät näytölle.

- No niin ja nyt Korvatunturi liittyi taas maailman verkkoihin! Ensi jouluna tehdäänkin hommat läppärillä. Mutta sitä ennen täytyy harjoitella vinhasti ja tutkailla kunnolla, miten hommat sillä toimii! Onneksi opettelin jo vähän sitä Geemailin sähköistä postikirjettäkin! Taidankin lähettää sille Jimmylle jouluviestin! päätti Hipsu ennen siirtymistään pukinpajan tuotantolinjalle hoitamaan omaa lahjahihnaansa.

      jatkuu ...