Juhannusliikenteessä

Meni melkein viikko juhannuksesta, kun sain aikaiseksi kirjoittaa juhannusliikenteestä. Olimme tänä vuonna menossa mökille vasta, kun ihmiset palasivat joukolla juhannusbakkanaaleistaan. Oli siis kysymyksessä meidän hyvin vakava myöhästyminen juhlamenoista ja kokon poltosta.

Nyt on rehellisesti todettava, ettei meitä juhannuksen juhliminen juurikaan jaksa kiinnostaa. Se on vähän kuin amatöörien juhla. Todelliset juhlijat juhlivat milloin haluavat. Eipä me enää paljon juhlita muutenkaan, kun on muistettava ottaa aamun ja illan pillerit ajallaan. Sitä paitsi, kun ammatin puitteissa piti aikoinaan vuosia huolehtia ihmisten juhlapyhien eväiden kaupallisesta tarjonnasta. Siinä, kun juhannuksen alla mietti lenkkimakkaran ja oluiden riittävyyttä ihmisten keskikesän juhlaan, alkoi oma kiinnostus juhlimiseen hiipua.

No ajelimme siis juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina kohti kesämökkipaikkakuntaa ensin Lahteen ja sieltä kohti Mikkeliä, Juvaa ja Savonlinnaa. Emme olleet yksin tiellä. Mutta mikä parasta olimme matkalla lähes yksin tuohon suuntaan. Vastaantulijat eivät olleet yksin, he olivat liki miljoonien kavereiden kanssa matkalla kohti etelää ja varmaan Helsinkiä. 

Matkalla Helsingistä Savonlinnaan riitti vastaantulevia autoja katkeamaton jono, onneksi vastaantulevien kaistalla. Siinä paloi ajoneuvojen liikuttamisergiana varmaan ainakin öljy, kaasu, siitepöly, vety, ahvenen perskat, helium, pääskysenpesät, bensiini, sähkö, avaruuspöly, muurahaishappo, dieseli, vanhat villasukat ja rypsiöljy. Osa ajoneuvoista savusi, osa ei. Oliko siellä hätähousuja? Oli heitä, joiden piti ohitustiellä ohittaa kanssa-autoilijoita runsaalla ylinopeudella voittaakseen 100 metriä jonossa ja ollakseen kotona 5 sekunttia aikaisemmin. 

Mäntyharjun kohdalla se sitten stoppasi. Jono seisoi, ja muutama kilometri eteenpäin hätähousut kaahasivat ehtiäkseen jonkin sekunnin aikaisemmin pysähtymään keskelle tietä, kun jono ei vaan kulje mihinkään. Muistan oman kokemukseni tuommoisesta juhannuksen mmenoliikenteestä 70-luvun loppupuolella. Silloin seisottiin Heinolan kieppeillä suunta kohti juhannuskokkoja. Osa autoilijoista kävi metsässä pissittämässä koiriaan tai lapsiaan. Saattoipa joku tirauttaa puun juurelle omatkin alanesteensä. Arvatkaa oliko autoissa ilmastointi? No ei ollut ja oli silloinkin älytön helle. Kyllä en halua moista enää kokea, enkä ole tuon jälkeen kokenutkaan. En nyt naureskellut vastaantulijoille, kun tiesin sen tuskan.

Mitä tuosta pitäisi oppia? Kannattaisiko lopettaa juhannukset, varata autoon kylmälaukku täynnä kylmää alkoholitonta juotavaa, kyytiläisille paljon tekemistä, lehtiä, tabletteja, pikkuisen karkkia, rusinoita, ei perunalastuja, kun ne murustuu penkeille ja lauluvihko?

Kyllä on kesä rankkaa ja lämpö erityisesti, mutta ruuhka se vasta syö ihmistä paarmojen ja hyttysten lisäksi! Aurinkoista kesää kaikille! Älkää polttako itseänne, eikä kynttilää molemmista päistä!

Kyllä tykkäisin olla Alpeilla, mutta ruusut saa riittää nyt!