Marjakausikynnys ylitetty

Kyllä on moni ihminen nyt onnensa kukkuloilla, kun on kesän mansikkasatoa saatavilla. Se on vaan niin omituista, että sanoina Suonenjoki, senga senga ja polka aiheuttavat ihmiselle kuolanvalumisen. Mikähän se on suomalaisessa vikana, kun tuommoiseenkin on pitänyt langeta?

No niinhän se hysteria puhkesi sitten meilläkin! Maanantaiaamuna puhelin soi ja sen jälkeen soi ristiin rastiin koko paikallisen suvun puhelimet. Naapureille ei kyllä kerrottu, miksi monessa suvun taloudessa oli äärimmäisen kiireinen aamu ja nopea kotoa lähtö. Aamun paikallislehdessä oli nimittäin kirjoitettu mansikoiden saapuvan klo 11 Puhakan kioskille ja 5 kilon laatikon hinta olisi alle 30 Euroa. 

Meillä oli 35 minuuttia aikaa puhelun jälkeen ehtiä tapahtumapaikalle ja matkaa 18 kilometriä. Ottaen huomioon, että oltiin vielä lomalaisittain yöasussa ja aamukahvikuppi kourassa, niin olimme kioskin edessä jonottamassa kello 10.55. Onneksi ei sattunut matkalla poliiseja kohdalle, olisi nimittäin tullut kalliit marjat ja polkupyörä kulkuvälineeksi, kun kortti olisi mennyt! 

Mutta mitä sitä pirua! Marjat eivät olleet vielä tulleet paikalle, mutta tiedossa oli, että kuljetus on matkalla. Siinä sitä ihailtiin kaunista aamua ostoskeskuksen asfaltilla ja seurattiin, kun parempi hermoiset jonottajat ryystivät kioskista hakemaansa kahvia. Mutta sitten alkoi tapahtua. Isokokoinen pakettiauto tunki ostarin ahtaalle parkkipaikalle ja paikalla haahuilevat ihmiset terästäytyivät. Niin mekin! Ja osasimme pelin muita paremmin. Onneksi meitä ennen paikalle ehtinyt sukumies oli maksanut ennakkoon meidänkin mansikkalaatikon, joten pääsimme koukkaamaan laatikkomme suoraan kuljetusliikkeen auton takaovelta muiden odottaessa kiltisti koko kuorman purkamista. 

Sen verran kismitti ne kahvijuojat, että veimme laatikot sukumiehen kanssa omien autojemme takapakseihin ja astelimme kioskille mansikkakahville. Tavallista kahvia se oli, mutta mansikkahengessä ryystimme ne nautiskellen. Veikkaan, että ne, jotka vasta saapuivat apajille, katsoivat meidän kahvittelua kateellisina. Että osasikin olla nykytermein, mansikkamaisen cool-olo! Mansikat paksissa ja puoliksi juotu kahvikuppi kädessä. 

Mökillä sitten koittikin se mansikan ostajan arki, marjojen siivoaminen, Siinä sitä kaiveltiin seuraava tunti pikkulinkkarilla mansikankantoja ja pakattiin pakastepussiin putsatut marjat. Mutta jotain tuostakin reissusta jäi käteen: linkkarin pieni viiltojälki ja tieto, että lähikaupassa oli samanlainen marjalaatikko 2 euroa halvemmalla. Sitä tietoa ei sielu enää kestänyt, että lähikaupan marjat olivat kuulemma paremman makuisia syöntimarjoina. 

Isoja olivat, ei makeita, vaati sokeria

Kyllä taas kiusattiin haurasta vanhusta herkkumarjalla! En tykkää oikein tuommoisesta. Kotona oli aamukahvikin jäähtynyt kupissaan. Että, millä kaikilla tavoilla sitä herkkää ihmistä voidaankin koetella ja kiusata!

Annan tärkeän vihjeen: juokaa aina aamukahvinne loppuun vaikka olisi minkälainen hyvänsä houkutus tiedossa! Kyllä sitä ehtii vähemmälläkin, myöhässä siellä määränpäässä ollaan kuitenkin!