Tötteröhuulet ja maalattu iho

Nyt tulee kantaaottava kirjoitus! Jos lukija on herkkä, ei kannata jatkaa tämän jutun lukemista. Jos lukee ja haluaa paheksua mukana tai Stadin Vanhuksen ahdasmielisyyttä, niin saa paheksua molemmilla tavoilla.

Kyllä saa taas meikävanhus katsella nuoria ihmisiä huuli pyöreänä! Pitää muokata naamaa ja muita paikkoja sekä sotkea itsensä ikipiirroksilla.

Mikä se on kun saa nuoren kauniin neitokaisen turvottamaan huulet tötterölle? Miksi pitää piikittää botoxia huuliin ja nayttää trumpetinsoittajalta ilman trumpettia? Ei ole myrkyllä sijaa naamassa. On tullut vuosien saatossa monta tapausta vastaan, jossa on nähnyt tahon luonnollisena ja sitten turvotettuna. Ei ole ollut kivaa katsottavaa, kun kaunis ihminen on tärvellyt itsensä. Kyllä on luonnollinen huuli kaunis ilman lisäyksiäkin, oli se sitten pieni tai iso, ohut tai paksu. Luomuhuulta vasten on toisen paljon kivempaa painaa oma huulensa.

No entä sitten nuo kuvat iholla? Eikö ole enää vara käydä kirjastossa selailemassa tai ostaa kaupasta kuvakirjoja, kun pitää laittaa kuvat omaan ihoon? Siinä on nahkassa kirjoitusta ja kuvaa. Pitää olla runoa, lausahdusta, sen hetkisen rakkaan nimeä, tiikerin päätä, hortensian kuvaa, oman lapsen naamaa, moottoripyörän kuvaa, Himalajaa, pääkalloa, ökyvenettä ja vaikka mitä. Niitäkö sitä sitten illat peilin kanssa katsellaan ja kaverit kutsutaan mukaan tihrustaan? Vertaillaanko siinä sitten kummalla on mukavammat kuvat?

Onhan se toki tutkimuksillakin vahvistettu, että lukutaito heikkenee, mutta koskeeko se myös kuvien katselua? Ja jos sattuu oppimaan lukemisen ja kuvien katselun oikeasti, niin miten vaihdetaan ihoon uudet kuvat? Rakkaan nimi muuttuu, siirtyy moposta autoiluun, ei jaksa enää Himalajalle, tiikerikiinnostus muuttuu sylikoiraksi ym. Ei irtoa kuva reunasta repäisemällä, ei auta pyyhekumilla raaputtaminen, vaan on kirurgin leikeltävä kuvat pois. Uusia kuvia ei sitten ihoon toviin pistelläkään. Ei ole järkeä tuossa hommassa! Jos haluaa kirjata historiamielessä elämäänsä, niin ei ole iho siihenkään paras paikka vaikka kulkeekin aina mukana. Voi käyttää vaikka netin pilvipalveluita tai kirjoittaa paperikirjan.

On piirrelty ihminen aikamoisen suttuisen näköinen. Näin kerran yli 80-vuotiaan mummelin, joka oli nuorena ollut merillä ja silloin piirrättänyt ihoonsa monenlaisia kuvia. Ei ollut ankkuri käsivarressa enää ankkurin mallinen, ei ollut olkavarren naama enää ihmisen näköinen. Oliko mummo miettinyt kuvia ottaessaan niiden tulevaisuutta? Ei tainnut olla!

Jokainen vastaa omasta kropastaan, mutta seuraukset pitäisi miettiä! Ja ehkä terveydelläkin voisi olla oma osansa tuommoisiin hupatuksiin. En tykkää!